Älkää koskaan, koskaan, koskaan antako periksi!
Mitä Herra haluaa teidän tekevän? Hän haluaa teidän olevan urhoollisia ja hyveellisiä Jumalan tyttäriä, omistautuneita elämään joka päivä niin, että voitte olla kelvollisia saamaan temppelisiunaukset.
Viime elokuussa veimme muutamia lastenlapsistamme Timpanogos Cave National Monumentille, joka on yksi Utahin suosituimmista matkakohteista. Luolalle on kiivettävä melko vaativa lähes 2,5 kilometrin taival, mutta se maksaa vaivan, kun näkee luolan kauniit, kierteiset muodostelmat. Olin varma, että 9-vuotiaalla Ruthiella tuskin olisi vaikeuksia, mutta mietin, olisiko 6-vuotiaalla Carolinella voimia ja sisua selviytyä perille asti.
Olimme kaikki hyvin innostuneita aloittamaan patikoimisen ja etenimme päällystetyllä polulla aluksi nopeasti. Neljännes matkasta sujui joutuisasti, mutta kesti kauemmin päästä puolimatkan kohtaan. Caroline alkoi lannistua. Ruthiella sujui hyvin, ja hän kannusti Carolinea jatkamaan. Hidastimme niin että Caroline pysyisi mukana. Sitten kaikki näytti menevän vikaan. Alkoi tuulla voimakkaasti, ja tuulten lennättämä pöly hankaloitti näkemistä. Se oli vähän pelottavaa, ja aivan kuin siinä ei olisi ollut kyllin, eteemme tuli opaste, jossa luki: ”Kalkkarokäärmeiden elinpiiriä. Pysytelkää polulla. Pysytelkää turvassa.”
Hitaasti laahustimme eteenpäin kolme neljännestä tavoitteestamme takanapäin, mutta vielä meillä oli kiivettävänä vuoren jyrkin kohta. Väsyneenä, peloissaan ja kykyjään epäillen Caroline kävi maahan istumaan ja sanoi kyynelehtien: ”Minä annan periksi! En pysty jatkamaan!”
Istuuduimme juttelemaan siitä, mitä meidän pitäisi tehdä. Laadimme suunnitelman. Päätimme laskea askeleemme ja katsoa, miltä meistä tuntuisi sadan askeleen jälkeen. Ruthie ja minä vakuutimme Carolinelle, että auttaisimme häntä. Meidän piti etsiä jotakin, mikä ilahduttaisi meitä matkan varrella, ja kertoa löydöistämme. Lauloimme jopa muutamia Alkeisyhdistyksen lauluja.
Asiat muuttuivat. Caroline päätti noudattaa suunnitelmaa. Sata askelta sai mahdottoman tehtävän tuntumaan mahdolliselta. Caroline tiesi, että auttaisimme häntä, ja kun etsimme ympäriltämme hyvää ja lauloimme, tunsimme itsemme iloisemmiksi.
Oletteko te koskaan olleet peloissanne ja lannistuneita, kun edessänne on ollut haaste, joka on näyttänyt paljon suuremmalta kuin kykynne? Oletteko koskaan halunneet antaa periksi?
Kuvitelkaa, miltä Joosuasta, suuren profeetta Mooseksen seuraajasta, on varmasti tuntunut tietää, että hänen pitäisi johtaa israelilaiset luvattuun maahan. Olen varma, että toisinaan hän halusi antaa periksi. Herra kuitenkin lohdutti häntä muistuttamalla häntä kolme kertaa olemaan luja ja rohkea (ks. Joos. 1:6–9). Uskoen, että Jumala olisi heidän kanssaan, israelilaiset lupasivat: ”Me teemme kaiken, minkä käsket meidän tehdä” (Joos. 1:16).
Pyhät kirjoitukset ovat täynnä kertomuksia miehistä ja naisista, jotka osoittivat suurta rohkeutta tehdä kaiken, mitä Herra käski, silloinkin kun tehtävät ovat tuntuneet mahdottomilta, silloinkin kun he ovat kenties halunneet antaa periksi.
Mitä Herra haluaa teidän tekevän? Hän haluaa teidän olevan urhoollisia ja hyveellisiä Jumalan tyttäriä, omistautuneita elämään joka päivä niin, että voitte olla kelvollisia saamaan temppelisiunaukset ja palaamaan Hänen luokseen. Nykyajan maailmassa se vaatii rohkeutta. Teillä on pelastussuunnitelma, jonka ansiosta se on mahdollista. Moraalinen tahdonvapaus, kyky valita, on keskeinen osa tätä suunnitelmaa. Te olette jo tehneet joitakin hyviä valintoja. Ennen kuin synnyitte, teitte valinnan tulla maan päälle saamaan ruumiin ja osoittamaan uskollisuutenne. Olette tehneet valinnan ottaa kasteen, joka on ensimmäinen vaadittu toimitus polulla iankaikkiseen elämään. Olette nyt saamassa kokemuksia elämästä kuolevaisuudessa, jossa edelleen teette valintoja, opitte ja kasvatte. Pyhien liittojen solmiminen ja temppelitoimitusten saaminen on myös tärkeä vaihe suunnitelmassa.
Kun te, nuoret naiset, vartutte, polku kuitenkin jyrkkenee ja saatatte haluta antaa periksi. Elämä on haasteellisempaa, ja joka käänne on täynnä päätöksiä ja kiusauksia. Saatana nostattaa hämmennyksen tuulia, jotka saavat teidät kenties kysymään, onko tämä se polku, jota haluatte kulkea. Tunnette ehkä houkutusta kokeilla toista reittiä silloinkin, kun sen varrella on vaarasta varoittavia opasteita. Epäilette ehkä kykyjänne ja saatatte miettiä, kuten eräs nuori nainen: ”Onko todella mahdollista pysyä hyveellisenä nykyajan maailmassa?” Nuoret ystäväni, vastaus on ”Kyllä!” Ja neuvoni teille on samanlainen, jonka Winston Churchill antoi toisen maailmansodan aikaan: Älkää koskaan, koskaan, koskaan antako periksi! (Ks. ”Never Give In”, [puhe Harrow’n oppilaitoksessa Lontoossa, 29. lokakuuta 1941.)
Se vaatii suurta rohkeutta, mutta teillä on Hänen suunnitelmansa! Mikä auttaa teitä noudattamaan suunnitelmaa ja olemaan urhoollisia ja hyveellisiä Jumalan tyttäriä? Ensiksi, hankkikaa luja todistus askel kerrallaan. Toiseksi, etsikää apua taivaalliselta Isältä, Jeesukselta Kristukselta, perheeltänne ja muilta, jotka tukevat teitä päätöksessänne noudattaa suunnitelmaa. Ja lopuksi, eläkää kelvollisina Pyhän Hengen kumppanuuteen.
Presidentti Thomas S. Monson antoi nuorille naisille seuraavan lupauksen puhuessaan lujan todistuksen hankkimisen tärkeydestä: ”Todistuksenne, kun sitä ravitaan alinomaa, pitää teidät turvassa” (”Olkaa rohkeita”, Liahona, toukokuu 2009, s. 126).
Todistuksenne vahvistuu ”vähitellen [kokemuksienne] myötä. Kukaan ei saa täyttä todistusta yhdellä kertaa.” (Lujana uskossa – evankeliumiaiheinen hakuteos, 2005, s. 172.) Muistanette, että kiivetessämme vuoren jyrkintä osaa etenimme yksi askel kerrallaan. Todistuksen saamiseksi teidän on ravittava sitä askel kerrallaan. Todistuksenne kasvaa, kun teette päätöksiä pitää käskyt. Kun kohotatte ja vahvistatte muita, huomaatte, että todistuksenne kehittyy edelleen. Kun otatte tavaksi rukoilla, tutkia pyhiä kirjoituksia, olla kuuliaisia käskyille ja palvella muita, teitä siunataan innoituksen hetkillä, jotka vahvistavat todistustanne. (Ks. Lujana uskossa, s. 172.)
Edistyminen-ohjelma tarjoaa teille suurenmoisen tavan ravita todistustanne askel kerrallaan. Arvoihin liittyvät kokemukset ja projektit ovat pieniä askelia, jotka ravitsevat todistustanne Jeesuksesta Kristuksesta, kun opitte Hänen opetuksiaan ja sovellatte niitä säännöllisesti elämäänne. Tämä jatkuva ravitseminen pitää teidät turvallisesti polulla.
Toiseksi, etsikää apua muilta saadaksenne lisää voimaa ja tukea. Kääntykää ensin taivaallisen Isänne puoleen rukouksessa. Olette Hänen tyttäriään. Hän tuntee teidät ja rakastaa teitä. Hän kuulee rukouksenne ja vastaa niihin. Meitä opetetaan pyhissä kirjoituksissa lukuisia kertoja rukoilemaan alati (ks. esim. OL 90:24). Kun rukoilette, Herra on kanssanne aivan kuten Hän oli Joosuan kanssa.
Me jokainen tarvitsemme Vapahtajan apua noudattaaksemme suunnitelmaa ja palataksemme taivaallisen Isämme luo. Olette kenties tehneet joitakin virheitä tai lähteneet toiselle polulle. ”Koska Vapahtaja rakastaa sinua ja on antanut henkensä puolestasi, sinä voit tehdä parannuksen. – – Vapahtajan sovitusuhrin ansiosta sinä voit saada syntisi anteeksi.” (Nuorten Naisten edistyminen, kirjanen, 2010, s. 71.) ”Mitä pikemmin teet parannuksen, sitä pikemmin saat anteeksiannosta tulevia siunauksia” (Nuorten voimaksi, kirjanen, 2002, s. 30).
Päättäkää nyt, että teette sen, mitä parannuksentekoon vaaditaan. ”Päätä nauttia sakramentti kelvollisesti joka viikko ja täyttää elämäsi hyveellisillä toimilla, jotka tuovat hengellistä voimaa. Kun teet niin, vahvistuu kykysi vastustaa kiusausta, pitää käskyt ja tulla enemmän Jeesuksen Kristuksen kaltaiseksi.” (Nuorten Naisten edistyminen, s. 71.)
Myöhempien aikojen profeetat ovat maan päällä auttaakseen myös teitä. Profeetat puhuvat tälle ajalle. Kiinnittäkää huomio heidän sanoihinsa. Niistä saatte opasteita, jotka varoittavat teitä vaarasta ja pitävät teidät turvallisesti polulla. Erityisesti teille tarkoitetut opasteet ovat kirjasessa Nuorten voimaksi. ”Profeettaa seuraa, hän tuntee tien” (”Profeettaa seuraa”, Lasten laulukirja, s. 58–59).
Yksi suunnitelman suurista siunauksista on se, että meidät on järjestetty perheiksi. Teillä on vanhemmat, joiden suurempi viisaus ja kokemus auttavat teitä saavuttamaan jumalalliset mahdollisuutenne. Luottakaa heihin. He haluavat parastanne.
Ottakaa oppia äidistänne, isoäidistänne ja muista vanhurskaista naisista, joilla on luja todistus. Äidin tehtävä suunnitelmassa on hoivaajan tehtävä. Äidit, kukaan ei rakasta tytärtänne siten kuin te. Te olette hänen paras johtajansa, opastajansa ja esimerkkinsä. Toivomme, että otatte vastaan kutsun suorittaa Edistyminen-ohjelmaa tyttärenne kanssa. Kuten minä opin suorittaessani hyveellisyyden arvoon liittyviä tehtäviä äitini kanssa, suhteenne vahvistuu ja keskinäinen rakkautenne, tukenne ja rohkaisunne on teille kummallekin siunaukseksi.
Nuoret naiset, valitkaa hyviä ystäviä, jotka tukevat teitä vanhurskaassa päätöksessänne noudattaa suunnitelmaa. Ruthien tavoin, joka kannusti Carolinea, tiedämme, että monet teistä voivat tehdä paljon toinen toisenne vahvistamiseksi. Kun saatte oman Nuorten Naisten tunnustuspalkintonne, on teidän vuoronne olla ”isosisko”. Kunniamehiläisenne ansaitseminen tuo teille tilaisuuksia vahvistaa jotakuta toista nuorta naista vanhurskaalla esimerkillänne ja todistuksellanne, kun opastatte häntä hänen Edistyminen-ohjelmassaan.
Lopuksi, eläkää kelvollisina Pyhän Hengen kumppanuuteen. Kun autoimme Carolinea, etsimme ympäriltämme hyvää ja jopa lauloimme Alkeisyhdistyksen lauluja, niin me kutsuimme Hengen luoksemme. Tunsimme rakkautta, iloa ja rauhaa, jotka ovat Hengen hedelmää (ks. Gal. 5:22). Tekin tarvitsette sitä rauhaa ja varmuutta, kun Saatana yrittää hämmentää teitä epäilyksen tuulilla, kun tunnette houkutusta lähteä toiselle polulle tai kun muut ovat epäystävällisiä tai pilkkaavat teitä uskonkäsitystenne vuoksi.
Saanen kertoa teille erään Julie-nimisen nuoren naisen kokemuksen. Hän kykeni selviytymään eräästä haasteesta noudattamalla Pyhän Hengen kehotuksia. Kun hän oli kerran tutkimassa Vanhaa testamenttia, hänen mieleensä tuli ajatus: ”Lue Matteus 5. Lue Matteus 5.” Hän ajatteli: ”Miksi mieleeni tulee ajatus lukea Uutta testamenttia?” Hän toimi tuon kehotuksen mukaan ja luki Matteuksen evankeliumista: ”Rakastakaa vihamiehiänne [siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vahingoittavat teitä ja vainoavat teitä]” (Matt. 5:44, ks. kuningas Jaakon englanninkielinen raamatunkäännös; ks. myös 3. Nefi 12:44).
Seuraavana päivänä hänellä oli hieman vaikeuksia ystäviensä kanssa, jotka olivat epäystävällisiä ja pettivät hänet. Ensin hän oli hyvin järkyttynyt, ja sitten hän ajatteli: ”Minua on valmistettu tähän. Henki kehotti minua lukemaan Matteuksen evankeliumia, ja minun pitää rakastaa ystäviäni ja rukoilla heidän puolestaan.” Pieni askel lukea pyhiä kirjoituksia valmisti häntä suhtautumaan Kristuksen kaltaisella tavalla. Tuosta kokemuksesta hän tiesi varmasti, että Herra tuntee hänet, ja Pyhän Hengen kehotuksesta hän tiesi, mitä hänen piti tehdä.
Rakkaat nuoret naiseni, olen tavannut monia teistä, jotka Julien tavoin ette ole antaneet periksi kohdatessanne vaikeita tilanteita, vaan olette päättäneet noudattaa suunnitelmaa. Rukoilen, että askel kerrallaan vahvistatte edelleen todistustanne. Etsikää apua taivaalliselta Isältä, Jeesukselta Kristukselta, profeetoilta ja muilta, jotka tukevat teitä päätöksessänne noudattaa suunnitelmaa. Eläkää hyveellisesti, niin että Pyhä Henki voi olla kumppaninne ohjaamassa teitä turvallisesti. Todistan, että jos teette nämä asiat, Herra on kanssanne ja te kykenette pysymään polulla, joka johtaa temppeliin ja iankaikkiseen elämään. Olkaa rohkeita ja lujia (ks. Joos. 1:9) älkääkä koskaan, koskaan, koskaan antako periksi! Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.