Jatkakaa kärsivällisesti
Ne asiat, joita opimme kärsivällisyydestä, jalostavat luonnettamme, kohottavat elämäämme ja lisäävät onnellisuuttamme.
1960-luvulla eräs professori Stanfordin yliopistossa aloitti vaatimattoman kokeen testaten nelivuotiaiden lasten tahdonvoimaa. Hän laittoi heidän eteensä ison vaahtokarkin ja sanoi sitten heille, että he voisivat syödä sen heti, tai jos he odottaisivat noin 15 minuuttia, he voisivat saada kaksi vaahtokarkkia.
Sitten hän jätti lapset yksin ja seurasi kaksisuuntaisen peilin takaa, mitä tapahtui. Jotkut lapsista söivät vaahtokarkin heti. Jotkut jaksoivat odottaa vain muutaman minuutin ennen kuin antoivat periksi houkutukselle. Vain 30 prosenttia lapsista jaksoi odottaa.
Koe ei ollut kovinkaan kiinnostava, ja professori siirtyi tutkimaan muita aiheita, sillä kuten hän itse sanoi: ”Ei ole kovinkaan paljon asioita, joita voi tutkia lapsista, jotka yrittävät olla syömättä vaahtokarkkeja.” Ajan kuluessa hän kuitenkin seurasi näitä lapsia ja alkoi panna merkille mielenkiintoisen vastaavuussuhteen: niillä lapsilla, jotka eivät jaksaneet odottaa, oli myöhemmin elämässään vaikeuksia ja enemmän käytösongelmia, kun taas ne lapset, jotka olivat odottaneet, olivat yleensä myönteisempiä ja motivoituneempia, heillä oli korkeammat kouluarvosanat ja suuremmat tulot sekä terveemmät ihmissuhteet.
Yksinkertaisesta kokeilusta, joka koski lapsia ja vaahtokarkkeja, tuli uraauurtava tutkimus, jonka mukaan kyky odottaa – olla kärsivällinen – on ratkaisevan tärkeä luonteenpiirre, joka voi ennustaa menestymistä myöhemmin elämässä.1
Odottaminen voi olla vaikeaa
Odottaminen voi olla vaikeaa. Lapset tietävät sen, ja niin tietävät aikuisetkin. Me elämme maailmassa, jossa on pikaruokaravintoloita, pikaviestimiä, tilausvideopalveluja sekä välittömiä vastauksia kaikkein tyhjänpäiväisimpiinkin tai syvällisimpiin kysymyksiin. Emme pidä odottamisesta. Joistakuista tuntuu jopa, että heidän verenpaineensa nousee, kun heidän kassajononsa ruokakaupassa etenee hitaammin kuin jonot muilla kassoilla heidän ympärillään.
Kärsivällisyys – kyky antaa mielitekojemme jäädä odottamaan joksikin aikaa – on kallisarvoinen ja harvinainen hyve. Haluamme mitä haluamme, ja haluamme sen nyt. Sen vuoksi pelkkä ajatuskin kärsivällisyydestä saattaa tuntua epämiellyttävältä ja toisinaan karvaalta.
Ilman kärsivällisyyttä emme kuitenkaan voi miellyttää Jumalaa – meistä ei voi tulla täydellisiä. Kärsivällisyys on todellakin puhdistava prosessi, joka hioo ymmärrystä, syventää onnea, keskittää toimia ja tarjoaa toivon rauhasta.
Me vanhemmat tiedämme, kuinka epäviisasta olisi myöntyä lastemme jokaiseen toiveeseen. Mutta lapset eivät ole ainoita, jotka menevät pilalle, kun saavat ylen määrin välitöntä tyydytystä. Meidän taivaallinen Isämme tietää sen, mitä hyvät vanhemmat oppivat ymmärtämään ajan mittaan: jos lasten on tarkoitus joskus aikuistua ja löytää piilevät kykynsä, heidän täytyy oppia odottamaan.
Kärsivällisyys ei ole pelkästään odottamista
Kun olin kymmenvuotias, meidän perhe muutti pakolaisina uuteen maahan. Olin aina ollut koulussa hyvä oppilas – siis siihen saakka kunnes saavuimme Länsi-Saksaan. Siellä opiskelukokemukseni oli merkittävästi erilainen. Maantieto, jota koulussani opiskeltiin, oli minulle uutta. Myös historia, jota opiskelimme, oli varsin erilaista. Aikaisemmin olin opiskellut toisena kielenä venäjää – nyt opiskelin englantia. Se oli minulle vaikeaa. Oli tosiaan hetkiä, jolloin vilpittömästi uskoin, ettei kieltäni ollut yksinkertaisesti luotu puhumaan englantia.
Koska niin suuri osa opetettavista asioista oli minulle uutta ja outoa, jäin muista jälkeen. Ensimmäistä kertaa elämässäni aloin miettiä, oliko vain yksinkertaisesti niin, etten ollut kyllin älykäs kouluun.
Onneksi minulla oli opettaja, joka opetti minua olemaan kärsivällinen. Hän opetti minulle, että vakaa ja johdonmukainen työ – kärsivällinen sinnikkyys – auttaisi minua oppimaan.
Ajan mittaan vaikeat aineet kävivät selkeiksi – jopa englannin kieli. Hitaasti aloin huomata, että jos ahkeroin johdonmukaisesti, pystyisin oppimaan. Se ei käynyt nopeasti, mutta kärsivällisyyden ansiosta se onnistui.
Siitä kokemuksesta opin, että kärsivällisyys oli paljon enemmän kuin pelkästään sitä, että odotti jonkin tapahtumista – kärsivällisyys edellytti sitä, että teki aktiivisesti työtä arvokkaiden tavoitteiden hyväksi eikä masentunut, kun tuloksia ei tullutkaan välittömästi tai ilman ponnisteluja.
Tässä piilee tärkeä ajatus: kärsivällisyys ei ole passiivista alistumista eikä se ole sitä, että pelkojemme vuoksi emme toimi. Kärsivällisyys tarkoittaa aktiivista odottamista ja kestämistä. Se tarkoittaa jossakin asiassa pitäytymistä ja kaiken voitavamme tekemistä – työskentelemistä, toivomista ja uskon osoittamista; koettelemusten kestämistä lujana silloinkin, kun sydämemme toiveet lykkääntyvät. Kärsivällisyys ei ole pelkästään kestämistä, se on kestämistä hyvin!
Kärsimättömyys on puolestaan oire itsekkyydestä. Se on itsekeskeisten luonteenpiirre. Se johtuu aivan liian yleisestä vaivasta nimeltä ”maailman napa” -syndrooma, joka saa ihmiset uskomaan, että maailma pyörii heidän ympärillään ja että kaikilla muilla on vain sivuosa siinä suuressa kuolevaisuuden teatteriesityksessä, jossa yksinomaan heillä on pääosa.
Kuinka suuresti tämä, rakkaat veljeni, eroaakaan siitä mittapuusta, jonka Herra on asettanut meille pappeudenhaltijoille.
Kärsivällisyys, pappeuden periaate
Pappeudenhaltijoina ja Herran Jeesuksen Kristuksen edustajina meidän tulee palvella muita Hänen esimerkkinsä mukaisella tavalla. On olemassa syy siihen, miksi miltei jokaisessa oppiaiheessa pappeuden johtamisesta päädytään jossain vaiheessa Opin ja liittojen lukuun 121. Muutamassa jakeessa Herra esittää pappeusjohtamisen mestarikurssin. ”Mitään valtaa ja vaikutusvaltaa ei voi eikä saa pitää yllä pappeuden avulla, ainoastaan taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä ja vilpittömällä rakkaudella.”2
Näissä jakeissa kuvatut luonteenpiirteet ja tavat muodostavat jumalallisen kärsivällisyyden perustan ja liittyvät erottamattomasti tehokkaaseen pappeuteen ja patriarkaaliseen palvelemiseen. Ne antavat teille voimaa ja viisautta pitää kutsumuksenne kunniassa, saarnata evankeliumia, ystävystyä koorumin jäseniin ja tehdä tärkeintä pappeuden palvelutyötä, mikä tosiaan on rakastavaa palvelemista oman kotinne seinien sisäpuolella.
Muistakaamme aina, että yhtenä syynä siihen, miksi Jumala on uskonut meille pappeuden, on se, että Hän auttaa meitä valmistautumaan iankaikkisten siunausten saamiseen jalostamalla luonnettamme pappeuden palvelutyön vaatiman kärsivällisyyden välityksellä.
Kuten Herra on kärsivällinen meidän suhteemme, olkaamme mekin kärsivällisiä niiden suhteen, joita palvelemme. Ymmärtäkäämme, että he ovat epätäydellisiä kuten mekin. Hekin tekevät virheitä kuten mekin. Hekin haluavat muiden uskovan heistä hyvää kuten mekin.
Älkää koskaan antako periksi kenenkään kohdalla. Ja siihen sisältyy, ettette anna periksi itsennekään suhteen.
Uskon, että meistä jokainen voi jossakin vaiheessa samaistua siihen velalliseen, joka Kristuksen vertauksessa anoi kuninkaalta: ”Ole kärsivällinen!”3
Herran tapa ja hetki
Israelilaiset odottivat erämaassa 40 vuotta, ennen kuin pääsivät luvattuun maahan. Jaakob odotti 7 pitkää vuotta Raakelia. Juutalaiset odottivat 70 vuotta Babylonissa, ennen kuin pystyivät palaamaan ja rakentamaan temppelin uudelleen. Nefiläiset odottivat merkkiä Kristuksen syntymästä, jopa tietäen, että ellei merkkiä tulisi, he saisivat surmansa. Joseph Smithin koettelemukset Libertyn vankilassa saivat jopa Jumalan profeetan ihmettelemään: ”Kuinka kauan?”4
Kussakin tapauksessa taivaallisella Isällä oli tarkoitus sille, miksi Hän vaati lapsiaan odottamaan.
Jokainen meistä kutsutaan odottamaan omalla tavallamme. Me odotamme vastauksia rukouksiin. Me odotamme asioita, jotka sillä hetkellä saattavat tuntua meistä niin oikeilta ja niin hyviltä, ettemme pysty mitenkään keksimään, miksi taivaallinen Isä viivyttäisi vastausta.
Muistan, kun valmistauduin hävittäjälentäjäkoulutukseen. Suuri osa alustavasta sotilaskoulutuksesta muodostui liikunnasta. En ole vieläkään aivan varma siitä, miksi loputonta juoksemista pidettiin niin välttämättömänä esivaiheena lentäjäksi valmistumiselle. Siitä huolimatta me juoksimme ja juoksimme ja juoksimme vielä lisää.
Kun olin juoksemassa, aloin huomata jotakin, mikä suoraan sanoen huolestutti minua. Kerta toisensa jälkeen minun ohitseni juoksi miehiä, jotka polttivat, joivat ja tekivät kaikkea sellaista, mikä oli vastoin evankeliumia ja varsinkin viisauden sanaa.
Muistan ajatelleeni: ”Hei, hetkinen! Eikö minun pitäisi pystyä juoksemaan ilman että uuvun?” Minä kuitenkin uuvuin, ja ohitseni juoksi ihmisiä, jotka eivät todellakaan noudattaneet mitään edes etäisesti viisauden sanaan liittyvää. Myönnän, että siihen aikaan se huolestutti minua. Kysyin itseltäni, oliko lupaus totta vai eikö se ollut.
Vastausta ei tullut heti. Lopulta kuitenkin opin, että Jumalan lupaukset eivät aina täyty niin nopeasti tai sillä tavalla kuin saatamme toivoa. Ne tulevat Hänen ajoituksensa mukaan ja Hänen tavallaan. Vuosia myöhemmin sain nähdä todisteita ajallisista siunauksista, joita tulee niille, jotka noudattavat viisauden sanaa – niiden hengellisten siunausten lisäksi, joita tulee välittömästi kuuliaisuudesta mille tahansa Jumalan laille. Kun katson taaksepäin, tiedän varmuudella, että Herran lupaukset ovat – vaikkakaan eivät aina pikaisia – aina varmoja.
Kärsivällisyys edellyttää uskoa
Brigham Young opetti, että kun ilmaantui asioita, joita hän ei pystynyt täysin ymmärtämään, hänellä oli tapana rukoilla Herralta: ”[Anna] minulle kärsivällisyyttä odottaa, kunnes voin sen itsekin ymmärtää.”5 Ja sitten Brigham jatkoi rukoilemista, kunnes hän pystyi käsittämään asian.
Meidän täytyy oppia, että Herran suunnitelmassa meille tulee ymmärrystä rivi rivin päälle, käsky käskyn päälle6. Lyhyesti sanottuna tieto ja ymmärrys tulevat kärsivällisyyden hinnalla.
Nykytilanteemme syviä laaksoja voi toisinaan ymmärtää vasta, kun niitä katsoo uudelleen tulevaisuutemme kokemusten vuorilta. Usein pystymme näkemään Herran käden omassa elämässämme vasta kauan sen jälkeen kun koettelemukset ovat menneet ohi. Elämämme vaikeimmat hetket ovat usein välttämättömiä rakennuspalikoita, jotka muodostavat luonteemme perustan ja tasoittavat tietä tuleville mahdollisuuksille, ymmärrykselle ja onnelle.
Kärsivällisyys, Hengen hedelmä7
Kärsivällisyys on jumalallinen ominaisuus, joka voi parantaa sieluja, avata tiedon ja ymmärryksen aarteita sekä tehdä tavallisista miehistä ja naisista pyhimyksiä ja enkeleitä. Kärsivällisyys on todellakin Hengen hedelmä.
Kärsivällisyys tarkoittaa pitäytymistä jossakin asiassa loppuun asti. Se merkitsee välittömän tyydytyksen siirtämistä tuonnemmaksi tulevien siunausten toivossa. Se tarkoittaa vihan hillitsemistä ja epäystävällisten sanojen lausumatta jättämistä. Se merkitsee pahan vastustamista silloinkin, kun tuo paha näyttää tekevän toisista rikkaita.
Kärsivällisyys tarkoittaa sitä, että hyväksyy sen, mitä ei voi muuttaa, ja kohtaa sen rohkeasti, arvokkaasti ja uskoen. Se merkitsee sitä, että on ”halukas alistumaan kaikkeen, mitä Herra näkee hyväksi panna [meidän kannettavaksemme], niin kuin lapsi alistuu isänsä tahtoon”8. Viime kädessä kärsivällisyys tarkoittaa sitä, että on ”vahva ja luja ja järkkymätön Herran käskyjen pitämisessä”9 jokaisen päivän jokaisena hetkenä, silloinkin kun se on vaikeaa. Johannes Ilmestyksensaajan sanoin: ”Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä, jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen.”10
Kärsivällisyys on täydelliseksi tulemisen prosessi. Vapahtaja itse sanoi, että pysymällä lujina te voitatte omaksenne elämän11. Tai käyttäen tämän kreikankielisen tekstin erästä toista käännöstä: ”Kärsivällisyydellänne te voitatte sielunne herruuden.”12 Kärsivällisyys tarkoittaa sitä, että kestää uskossa tietäen, että toisinaan meissä tapahtuu suurinta kasvua pikemminkin odottaessamme kuin saadessamme. Tämä oli totta Vapahtajan aikaan. Se on totta meidänkin aikanamme, sillä meitä käsketään näinä myöhempinä aikoina jatkamaan ”kärsivällisesti, kunnes teistä tehdään täydellisiä”13.
Herra siunaa meitä kärsivällisyydestämme
Entisajan psalminkirjoittajan sanoja mukaillen, jos me kärsivällisinä odotamme Herraa, niin Hän kumartuu meidän puoleemme. Hän kuulee huutomme. Hän vetää meidät ylös syvästä kuopasta ja nostaa meidät lujalle kalliolle. Hän antaa suuhumme uuden virren, ja me ylistämme Jumalaamme. Monet ympärillämme kuulevat sen, ja he turvaavat Herraan.14
Rakkaat veljeni, kärsivällisyyden työ kiteytyy tähän: pitäkää käskyt, luottakaa Jumalaan, taivaalliseen Isäämme, palvelkaa Häntä sävyisyydessä ja Kristuksen kaltaisessa rakkaudessa, osoittakaa uskoa ja toivoa Vapahtajaan älkääkä koskaan antako periksi. Ne asiat, joita opimme kärsivällisyydestä, jalostavat luonnettamme, kohottavat elämäämme ja lisäävät onnellisuuttamme. Ne auttavat meitä tulemaan kelvollisiksi pappeudenhaltijoiksi ja meidän Mestarimme Jeesuksen Kristuksen uskollisiksi opetuslapsiksi.
Rukoukseni on, että kärsivällisyys olisi määrittävänä luonteenpiirteenä meissä, joilla on kaikkivaltiaan Jumalan pappeus, että rohkeasti luottaisimme Herran lupauksiin ja Hänen ajoitukseensa, että kohtelisimme toisia samalla kärsivällisyydellä ja myötätunnolla, jota itse toivomme osaksemme, ja että jatkaisimme kärsivällisesti, kunnes meistä tehdään täydellisiä. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.