Valmistautuminen tuo siunauksia
Pohtikaamme kutsumustamme, miettikäämme vastuutamme ja seuratkaamme Herraamme Jeesusta Kristusta.
Veljet, te, jotka olette täällä konferenssikeskuksessa Salt Lake Cityssä, olette innoittava näky katsella. On ihmeellistä tietää, että tuhansissa kappeleissa kautta maailman te muut, joilla myös on Jumalan pappeus, seuraatte tätä lähetystä satelliitin välityksellä. Te edustatte eri kansallisuuksia ja puhutte monia kieliä, mutta yksi tekijä liittää meidät yhteen. Meille on uskottu pappeus ja valtuus toimia Jumalan nimessä. Me olemme saaneet pyhän luottamustehtävän. Meiltä odotetaan paljon.
Yksi elävimpiä muistojani on, kun osallistuin pappeuskokoukseen juuri asetettuna diakonina ja lauloin alkulaulua ”Te pojat Jumalan”. Tänä iltana myötäilen tuon erityisen laulun henkeä ja sanon teille: ”Te pojat Jumalan, te saitte pappeuden.”1 Pohtikaamme kutsumustamme, miettikäämme vastuutamme ja seuratkaamme Herraamme Jeesusta Kristusta.
Osallistuin 20 vuotta sitten sakramenttikokoukseen, jossa lapset kertoivat aiheesta ”Minä kuulun Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon”. Ne pojat ja tytöt esittelivät sitä, kuinka heitä koulutettiin Herran ja muiden palvelukseen. Musiikki oli kaunista, puheosuudet taitavasti esitettyjä ja Henki taivaallinen. Yksi lastenlapsistani, joka oli silloin 11-vuotias, oli puhunut ensimmäisestä näystä esittäessään oman osuutensa ohjelmassa. Kun hän jälkeenpäin tuli vanhempiensa ja isovanhempiensa luo, sanoin hänelle: ”Tommy, mielestäni sinä olet melkein valmis lähetyssaarnaajaksi.”
Hän vastasi: ”En vielä. Minulla on vielä paljon opittavaa.”
Seuraavina vuosina Tommy tosiaankin sai opetusta vanhempiensa ja kirkon opettajiensa ja neuvojiensa ansiosta, jotka olivat omistautuneita ja tunnollisia. Kun hän oli riittävän vanha, hänet kutsuttiin palvelemaan lähetystyössä. Hän teki sen mitä kunniakkaimmalla tavalla.
Nuoret miehet, kehotan teitä valmistautumaan palvelemaan lähetyssaarnaajina. On monia työkaluja, jotka auttavat teitä oppimaan ne asiat, joista on teille hyötyä, sekä auttavat teitä elämään sellaista elämää kuin teidän pitää elää ollaksenne kelvollisia. Yksi sellainen työkalu on kirjanen nimeltään Nuorten voimaksi, joka on julkaistu ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin johdolla. Kirjasessa esitellään kirkon johtajien kirjoitusten ja opetusten sekä pyhien kirjoitusten sisältämiä tasovaatimuksia, joiden noudattaminen tuo taivaallisen Isämme siunauksia ja Hänen Poikansa opastusta meille jokaiselle. Lisäksi on oppikirjoja, jotka on valmistettu huolella rukousten ja harkinnan jälkeen. Perheissä pidetään perheiltoja, joissa opetetaan evankeliumin periaatteita. Melkein kaikilla teillä on tilaisuus osallistua seminaariluokkiin, joita opettavat tehtävälleen omistautuneet opettajat, joilla on paljon annettavaa.
Alkakaa valmistautua temppeliavioliittoon sekä lähetystyöhön. Tuohon valmistautumiseen kuuluu sovelias seurustelu. Kulttuureissa, joissa seurustelu on sopivaa, älkää seurustelko ennen kuin olette 16-vuotiaita. ”Kaikkien nuorten ei tarvitse seurustella eikä edes haluta sitä. – – Kun alat seurustella, olkaa ryhmässä tai kahden – – parin kanssa. – – Huolehdi siitä, että vanhempasi saavat tavata treffikavereitasi [ja tutustua heihin].” Koska seurustelu on valmistautumista avioliittoon, ”seurustele ainoastaan sellaisten henkilöiden kanssa, joilla on korkeat tasovaatimukset”2.
Olkaa varovaisia ja menkää vain sellaisiin paikkoihin, joissa on hyvä ympäristö ja joissa ette joudu kiusauksiin.
Eräs viisas isä sanoi pojalleen: ”Jos joskus huomaat olevasi paikassa, jossa sinun ei pitäisi olla, lähde pois!” Se on hyvä neuvo meille kaikille.
Herran palvelijat ovat aina neuvoneet meitä pukeutumaan asianmukaisesti osoittaaksemme kunnioitusta taivaallista Isäämme ja itseämme kohtaan. Pukeutumistapanne välittää teistä viestejä muille ihmisille ja vaikuttaa usein siihen, kuinka te itse käyttäydytte ja kuinka muut käyttäytyvät. Pukeutukaa tavalla, joka tuo esiin parhaan teistä itsestänne ja lähiympäristössänne olevista. Välttäkää pukeutumisessa ja ulkoisessa olemuksessa äärimmäisyyksiä, mukaan lukien tatuoinnit ja lävistykset.
Jokainen tarvitsee hyviä ystäviä. Ystäväpiirinne vaikuttaa suuresti ajatteluunne ja käyttäytymiseenne aivan kuten te heidän. Kun teillä on samat arvot ystävienne kanssa, voitte vahvistaa ja rohkaista toisianne. Kohdelkaa jokaista ystävällisesti ja arvostavasti. Moni kirkkoon kuulumaton on tullut kirkkoon ystävien kanssa, jotka ovat tuoneet heidät mukanaan kirkon toimintoihin.
Usein toistettu sanonta pitää yhä paikkansa: ”Rehellisyys maan perii.”3 Myöhempien aikojen pyhiin kuuluva nuori mies elää niin kuin opettaa ja uskoo. Hän on rehellinen muita kohtaan. Hän on rehellinen itselleen. Hän on rehellinen Jumalalle. Rehellisyys on hänelle tapa ja itsestäänselvyys. Kun hänen on tehtävä vaikea päätös, hän ei koskaan kysy itseltään: ”Mitä muut ajattelevat?” vaan ”Mitä minä ajattelen itsestäni?”
Joillekuille tulee kiusaus tinkiä henkilökohtaisen rehellisyyden tasovaatimuksesta. Muistan, kuinka eräällä kauppalainsäädännön kurssilla yliopistossa, jossa opiskelin, eräs opiskelijatoveri ei milloinkaan valmistautunut luennolla käytäviin keskusteluihin. Ajattelin itsekseni: ”Kuinka hän aikoo selviytyä tentistä?”
Sain tietää vastauksen, kun hän tuli luokkaan talvisena tenttipäivänä vain sandaalit paljaissa jaloissaan. Hämmästyin ja katselin häntä tentin alettua. Kaikki kirjamme oli pantu lattialle ohjeiden mukaan. Hän sujautti sandaalit jaloistaan, ja sitten treenaamillaan ja glyseriinillä voitelemillaan varpailla hän käänteli taitavasti lattialle panemansa kirjan sivuja etsien siten vastaukset tenttikysymyksiin.
Sillä kauppalainsäädännön kurssilla hän sai yhden parhaista arvosanoista. Mutta tilinteon päivä koitti. Kun hän myöhemmin meni lopputenttiin, hänen tieteenhaaransa dekaani sanoi ensimmäistä kertaa: ”Tänä vuonna poikkean perinteisestä käytännöstä ja pidän suullisen tentin kirjallisen sijaan.” Varpaitaan treenanneelta suosikkiopiskelijaltamme menikin siinä tilanteessa sormi suuhun, ja hän reputti.
Käyttämänne kieli ja sanat kertovat paljon siitä, minkä kuvan haluatte antaa itsestänne. Käyttäkää kieltä lähimmäistenne vahvistamiseen ja kohottamiseen. Kiroilu, mauton tai karkea kielenkäyttö ja sopimattomat tai hävyttömät vitsit loukkaavat Herraa. Älkää milloinkaan käyttäkö väärin Jumalan tai Jeesuksen Kristuksen nimeä. Herra on sanonut: ”Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä.”4
Taivaallinen Isämme on neuvonut meitä etsimään mitä tahansa ”hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää”5. Kaikki, mitä luette, kuuntelette tai katselette, tekee teihin vaikutuksen.
Pornografia on erityisen vaarallista ja riippuvuutta aiheuttavaa. Pornografian utelias tutkiminen voi muuttua hallitsevaksi tavaksi, joka johtaa karkeampaan aineistoon ja sukupuolirikkomukseen. Karttakaa sitä hinnalla millä hyvänsä.
Älkää pelätkö poistua elokuvista, sammuttaa televisiota tai vaihtaa radiokanavaa, ellei ohjelma täytä taivaallisen Isänne tasovaatimuksia. Lyhyesti sanottuna, jos teillä on vähänkään epäilyksiä siitä, onko jokin elokuva, kirja tai muu ajanviete soveliasta, älkää katselko sitä, älkää lukeko sitä, älkää osallistuko siihen.
Apostoli Paavali julisti: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? – – Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.”6 Veljet, meidän tehtävämme on pitää temppelimme puhtaana.
Huumeet, reseptilääkkeiden väärinkäyttö, alkoholi, kahvi, tee ja tupakkatuotteet tuhoavat fyysisen, henkisen ja hengellisen hyvinvointinne. Alkoholi kaikissa muodoissaan vahingoittaa ruumistanne ja henkeänne. Tupakka voi orjuuttaa teidät, heikentää keuhkojanne ja lyhentää elämäänne.
Musiikki voi lähentää teitä taivaalliseen Isäänne. Sen avulla voidaan kasvattaa, ylentää, innoittaa ja luoda yhteenkuuluvuutta. Musiikki voi kuitenkin tempollaan, rytmillään, voimakkuudellaan ja sanoillaan turruttaa hengellistä herkkyyttänne. Teillä ei ole varaa täyttää mieltänne kelvottomalla musiikilla.
Koska sukupuolinen kanssakäyminen on niin pyhää, Herra vaatii itsehillintää ja puhtautta ennen avioliittoa sekä täyttä uskollisuutta avioliiton solmimisen jälkeen. Kohdelkaa seurustellessanne kumppanianne kunnioittavasti ja odottakaa hänen osoittavan samaa kunnioitusta teitä kohtaan. Rikkomuksesta seuraa väistämättä kyyneleitä.
Presidentti David O. McKay, kirkon yhdeksäs presidentti, neuvoi: ”Pyydän teitä hartaasti ajattelemaan puhtaita ajatuksia.” Sitten hän julisti tämän merkittävän totuuden: ”Jokaista tekoa edeltää ajatus. Jos haluamme hallita tekomme, meidän täytyy hallita ajatuksemme.” Veljet, täyttäkää mielenne hyvillä ajatuksilla, niin tekonne ovat soveliaita. Kunpa jokainen teistä voisi todella yhtyä Tennysonin Sir Galahadin toteamukseen: ”Voimani on kuin kymmenen voima, sill’ sydämeni puhdas on.”7
Hiljattain erään teini-ikäisten seksuaalisuutta käsitelleen tutkimuksen tekijä lausui yhteenvetona, että yhteiskunta lähettää teini-ikäisille ristiriitaisen viestin: mainokset ja joukkotiedotusvälineet välittävät ”hyvin voimakkaita viestejä, että seksuaalinen aktiivisuus on hyväksyttävää ja odotuksenmukaista”, yllykkeitä, jotka joskus hukuttavat alleen asiantuntijoiden varoitukset ja vanhempien vetoomukset. Herran selvä ja täsmällinen sanoma tunkeutuu läpi kaikkien joukkotiedotusvälineiden viestien Hänen julistaessaan meille: ”Pitäkää itsenne puhtaina.”8
Kiusausten kohdatessa muistakaa apostoli Paavalin viisas neuvo hänen julistaessaan: ”Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.”9
Kun teidät konfirmoitiin kirkon jäseniksi, te saitte oikeuden Pyhän Hengen kumppanuuteen. Hän voi auttaa teitä tekemään hyviä valintoja. Kun teillä on haasteita tai kiusauksia, teidän ei tarvitse tuntea olevanne yksin. Muistakaa, että rukous on passi hengelliseen voimaan.
Jos joku on kompastunut matkallaan, on olemassa paluutie. Sitä sanotaan parannukseksi. Vapahtajamme kuoli antaakseen teille ja minulle tuon siunatun lahjan. Vaikka polku on vaikea, lupaus on todellinen: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi.”10
Älkää vaarantako iankaikkista elämäänne. Pitäkää Jumalan käskyt. Jos olette tehneet syntiä, niin mitä pikemmin lähdette paluumatkalle, sitä pikemmin saatte tuntea suloisen rauhan ja ilon, jotka tulevat anteeksiantamuksen ihmeen myötä. Onni tulee siitä, että elätte niin kuin Herra haluaa teidän elävän ja palvelette Jumalaa ja muita.
Epäitsekäs palveleminen tuo usein hengellistä voimaa. Kävin vuosia sitten silloisella Kalifornian lähetyskentällä, missä puhuttelin erästä nuorta lähetyssaarnaajaa Georgian osavaltiosta. Muistan sanoneeni hänelle: ”Lähetätkö joka viikko kirjeen kotiin vanhemmillesi?”
Hän vastasi: ”Kyllä, veli Monson.”
Sitten kysyin: ”Onko sinusta hauskaa saada kirjeitä kotoa?”
Hän ei vastannut. Viimein tiedustelin: ”Milloin sait viimeksi kirjeen kotoa?”
Hän vastasi ääni väristen: ”En ole saanut koskaan kirjettä kotoa. Isä on vain diakoni, eikä äiti ole kirkon jäsen. He pyysivät, etten lähtisi lähetystyöhön. He sanoivat, että jos lähtisin, he eivät kirjoittaisi minulle. Mitä minun pitäisi tehdä, veli Monson?”
Rukoilin äänettömästi taivaallista Isääni: ”Mitä minun tulee sanoa tälle nuorelle palvelijallesi, joka on uhrannut kaiken palvellakseen Sinua?” Ja sain innoitusta. Sanoin: ”Vanhin, lähetä kirje kotiin äidillesi ja isällesi joka viikko lähetystyösi aikana. Kerro heille, mitä teet. Kerro heille, kuinka paljon rakastat heitä, ja sitten todista heille.”
Hän kysyi: ”Kirjoittavatko he sitten minulle?”
Minä vastasin: ”Sitten he kirjoittavat sinulle.”
Erosimme, ja minä menin menojani. Kun kuukausia myöhemmin osallistuin vaarnakonferenssiin Etelä-Kaliforniassa, luokseni tuli nuori mies, joka sanoi: ”Veli Monson, muistatko minut? Olen se lähetyssaarnaaja, joka ei ollut saanut kirjettä äidiltään tai isältään ensimmäisten yhdeksän kuukauden aikana lähetyskentällä. Sinä sanoit minulle: ’Vanhin, lähetä kirje kotiin joka viikko, niin vanhempasi kirjoittavat sinulle.’” Sitten hän kysyi: ”Muistatko sen lupauksen, vanhin Monson?”
Minä muistin. Kysyin: ”Oletko kuullut mitään vanhemmistasi?”
Hän pani kätensä taskuun ja veti sieltä kuminauhalla yhteen sidotun kirjenipun, otti päällimmäisen kirjeen ja sanoi: ”Olenko kuullut vanhemmistani! Kuuntele, mitä äitini kirjoittaa tässä kirjeessä: ’Poikani, nautimme oikein kovasti kirjeistäsi. Olemme ylpeitä sinusta, lähetyssaarnaajastamme. Arvaapa mitä? Isä on asetettu papiksi. Hän valmistautuu kastamaan minut. Lähetyssaarnaajat opettavat minua. Ja vuoden kuluttua haluamme tulla Kaliforniaan, kun lähetystyösi päättyy, sillä haluaisimme tulla kanssasi iankaikkiseksi perheeksi menemällä Herran temppeliin.’” Tuo nuori lähetyssaarnaaja kysyi: ”Veli Monson, vastaako taivaallinen Isä aina rukouksiin ja täyttää apostolien lupaukset?”
Vastasin: ”Kun ihmisellä on uskoa, jota sinä olet osoittanut, taivaallinen Isämme kuulee sellaiset rukoukset ja vastaa omalla tavallaan.”
Puhtaat kädet, puhdas sydän ja altis mieli olivat koskettaneet taivasta. Lähetyssaarnaajan nöyrän sydämen palavaan rukoukseen oli vastattu taivaasta lähetetyllä siunauksella.
Veljet, rukoukseni on, että me eläisimme niin, että mekin saisimme koskettaa taivasta ja tulla samalla tavoin siunatuiksi joka ainoa, kaikkien siunausten Antajan, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.