Joseph Smith – Jeesuksen Kristuksen apostoli
Mukailtu esityksestä seitsenkymmenille.
Opista ja liitoista luemme, että Jumala kutsui Joseph Smithin, ja hänet ”asetettiin Jeesuksen Kristuksen apostoliksi” (OL 20:2). Apostolin kutsumuksena on ennen kaikkea todistaa Jeesuksesta Kristuksesta. Vanhan testamentin profeetat todistivat Hänen tulemisestaan. Uuden testamentin apostolit lausuivat henkilökohtaisen todistuksen Kristuksen olemuksesta ja Hänen ylösnousemuksensa ehdottomasta todellisuudesta. Tämä apostolinen todistus oli heidän opetuksensa perusta. ”Te olette minun todistajani” (Ap. t. 1:8), oli Jeesuksen ohje alku-peräisille kahdelletoista. Pietari todisti helluntaipäivänä juutalaisille, jotka olivat kokoontuneet ”kaikkien kansojen keskuudesta” (Ap. t. 2:5), että ”tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; me kaikki olemme sen todistajia” (Ap. t. 2:32). Samoin Paavali kirjoitti korinttilaisille, että Jeesus ”ilmestyi minullekin” (1. Kor. 15:8). Varma todistus Kristuksen olemuksesta ja Hänen ylösnousemuksensa todellisuudesta on apostolisen todistuksen ensimmäinen pilari.
Toinen pilari keskittyy Vapahtajan lunastavaan ja pelastavaan voimaan. Pietari opettaa, että Herrasta ”kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi” (Ap. t. 10:43).
Ilman näitä kahta Kristusta koskevaa todistuksen pilaria ei voi olla apostoli. Sellainen todistus syntyy kokemuksesta, jumalallisesta käskystä ja opetuksesta. Luukas esimerkiksi kirjoittaa, että apostoleilleen Kristus ”osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta.” (Ap. t. 1:3.)
Kuinka profeetta Joseph Smith sopii näihin apostolisiin vaatimuksiin? Vastaus on: ”Täydellisesti.”
Ensimmäinen näky
Joseph Smithin kouluttaminen apostoliksi alkoi vuonna 1820. Pohtiessaan uskontoa koskevia kysymyksiä hän huomasi pian, ettei ollut mitään keinoa päätellä tai osoittaa kenenkään mielipidettä luotettavaksi johtopäätökseksi eri kirkkojen tai niiden oppien oikeellisuudesta. Ilman jumalallista ilmoitusta nuori Joseph saattoi vain lisätä yhden uuden mielipiteen jo olemassa olevaan sanasotaan ja mielipidetemmellykseen (ks. JS–H 10). Mutta Josephin uskontoa koskeviin kysymyksiin vastattiin Isän Jumalan ja Hänen jumalallisen ja elävän Poikansa Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisella ja fyysisellä ilmestymisellä – kokemuksella, jota sanotaan ensimmäiseksi näyksi.
Aivan kuten alkuperäisten apostolien kohdalla, myös Josephin kokemus jumaluudesta oli suora ja henkilökohtainen. Hän ei tarvinnut muiden mielipiteitä eikä minkään neuvoston harkintoja määrittelemään, mitä hän näki tai mitä se tuli hänelle merkitsemään. Josephin näky oli aluksi syvästi henkilökohtainen kokemus – vastaus erityiseen kysymykseen. Kun lisäkokemus ja opetus sitä ajan kuluessa selvensivät, siitä tuli kuitenkin palautuksen alullepaneva ilmoitus.
Niin apostolinen kuin tämä ilmoitus Kristuksen olemuksesta, olemassaolosta ja ylösnousemuksesta olikin Joseph Smithille, se ei ollut ainoa seikka, jonka Jeesus halusi opettaa hänelle. Ensimmäinen opetus, jonka Joseph-poika sai, johtui Kristuksen ehdottoman, kaikkivoivan ja jumalallisen voiman ilmenemisestä. Rukoillessaan lehdossa Joseph oppi omakohtaisesti ainakin yhden merkityksen, joka Kristuksen lunastavalla ja pelastavalla voimalla on. Kun hän alkoi rukoilla, ”synkkä pimeys tiheni ympärilläni, ja minusta tuntui hetken kuin olisin ollut tuomittu äkilliseen tuhoon” (JS–H 15). Ponnistaen kaikki voimansa Joseph alkoi huutaa Jumalaa avuksi vapauttamaan hänet tämän vihollisen otteesta.
”Juuri sinä hetkenä, jona olin valmis vaipumaan epätoivoon ja antautumassa turmioon – – minä näin valopatsaan – –.
Heti sen ilmestyessä havaitsin itseni vapautetuksi minua kahlehtineesta vihollisesta.” (JS–H 16–17.)
Joseph Smithin kohtaaminen vastustajan kanssa muistuttaa kokemusta, joka Mooseksella oli ja josta profeetta saisi tietää joitakin vuosia myöhemmin. Toisin kuitenkin kuin Joseph-poika, Mooses näki ensin Jumalan suuruuden ja joutui sen jälkeen vastakkain vastustajan voiman kanssa ennen kuin hänet vapautettiin vastustajan vaikutuksesta. (Ks. Moos. 1.)
Ero tapahtumajärjestyksessä on merkityksellinen. Mooses oli jo kypsässä iässä, ja hänellä oli paljon tietoa ja vaikutusvaltaa ennen tätä tapahtumaa. Osoittamalla suurenmoisen voimansa Moosekselle ennen kuin tämä kohtasi vastustajan Herra auttoi Moosesta asettamaan elämänsä oikeisiin mittasuhteisiin. Koettuaan Jumalan kirkkauden Mooses sanoi: ”Nyt, tästä syystä minä tiedän, ettei ihminen ole mitään, jota asiaa en ollut koskaan ajatellut” (Moos. 1:10). Tämän tapahtuman ansiosta Mooses kykeni vastustamaan seuranneita vastustajan kiusauksia.
Toisaalta taas Joseph Smith oli kokematon nuorukainen, joka kohtaisi elämänsä aikana yhä uudelleen vastustajan voiman ja sen tuomat musertavat ongelmat. Kohtaamalla vastustajan ensin ja pelastumalla sitten Isän ja Pojan ilmestymisen johdosta vastustajan hyökkäykseltä Joseph sai tämän unohtumattoman opetuksen: niin suuri kuin pahan voima saattaakin olla, sen on aina väistyttävä vanhurskauden edessä.
Tämä opetus oli ratkaiseva Josephin kouluttamisessa apostoliksi. Hän tarvitsi tämän tiedon paitsi häntä odottavien henkilökohtaisten koettelemusten vuoksi niin myös sen musertavan vastustuksen vuoksi, jota hän kohtaisi kirkon perustamisessa ja johtamisessa.
Joseph-poika meni lehtoon etsimään viisautta, ja viisautta hän sai. Hänen kouluttamisensa apostoliksi oli alkanut. Tämän ensimmäisen näyn tuomiin suuriin apostolisiin opetuksiin kuuluivat sekä tieto Vapahtajan ja taivaallisen Isän fyysisestä olemuksesta että ensimmäiset ja perustavaa laatua olevat opetukset Heidän voimastaan – kumpikin apostolisen todistuksen pilareita.
Mormonin kirja
Joseph Smithin saama varhainen apostoliksi kouluttaminen jatkui Mormonin kirjan käännöstyön myötä. Mormonin kirjan avulla Joseph tutustui ”ikuisen evankeliumin täyteyteen” (JS–H 34), periaatteisiin, jotka oli välttämätöntä ymmärtää jopa ennen kirkon perustamista. Profeetta perehtyi lukuisiin selkeisiin ja erittäin kallisarvoisiin (ks. 1. Nefi 13:26) profeetallisiin ja apostolisiin todistuksiin Kristuksesta, ja ne kaikki toimivat hänelle mallina.
Opetuksissaan Mormonin kirjan profeetat käyttävät Kristuksesta peräti yli 100 nimitystä, joista jokainen auttoi Josephia ymmärtämään Vapahtajan jumalallista roolia.1 Näiden opetusten ansiosta Joseph Smith tutustui läheisesti muinaisiin profeettoihin ja sai näkemystä tehtäviensä jumalallisesta tarkoituksesta.
Mormonin kirja valaisee Kristuksen sovituksen yleismaailmallisuutta. Vapahtajan pyhä uhri ei rajoitu Hänen aikansa Pyhään maahan eikä edes alkuperäisten kahdentoista apostoliseen maailmaan. Sovitus käsittää kaikki luojanluomat – menneet, nykyiset ja tulevat. Minkä vaikutuksen Jaakobin opetus äärettömästä sovituksesta (ks. 2. Nefi 9:7) onkaan täytynyt tehdä nuoren Josephin mieleen etenkin verrattuna sen ajan kristillisiin opetuksiin.
Mormonin kirja tuo esiin myös ylösnousemuksen yleismaailmallisuuden ja muita sitä koskevia oppeja. Lehin, Jaakobin, kuningas Benjaminin, Abinadin, Alman, Amulekin, Samuel Lamanilaisen ja Moronin tätä oppia koskevat saarnat ovat kaikki tulvillaan opetusta.
Mormonin kirjaa kääntäessään profeetta sai lisää arvokasta henkilökohtaista opetusta Kristuksen lunastavasta ja pelastavasta voimasta. Vuonna 1828 Martin Harris suostutteli Josephin lainaamaan hänelle Mormonin kirjan käsikirjoituksen ensimmäiset 116 sivua. Kun Martin Harris kadotti nuo sivut, profeetta tunsi suunnatonta epätoivoa.2 Hänen äitinsä Lucy Mack Smith merkitsi muistiin, että Joseph huudahti: ”Oi Jumalani! – – Kaikki on hukassa, kaikki hukassa! Mitä oikein teen? Olen tehnyt syntiä – juuri minä koettelin Jumalan vihaa. – – Kuinka voin mennä Herran eteen? Millaista nuhdetta en ansaitsisi Korkeimman enkeliltä?”3
Runsaan kuukauden ajaksi Herra jätti Josephin tähän kauheaan katumuksen tilaan.4 Sitten tuli lievitys ja apostolinen opetus. Herra sanoi Josephille:
”Jumalan tekoja ja aikeita ja tarkoituksia ei voida tehdä tyhjäksi, eivätkä ne voi raueta – –
sillä vaikka ihminen saisi monia ilmoituksia ja saisi voiman tehdä monia voimatekoja, jos hän kuitenkin ylpeilee omasta voimastaan ja pitää Jumalan neuvoja tyhjän arvoisina ja noudattaa oman tahtonsa ja lihallisten halujensa vaatimuksia, hän lankeaa pakostakin ja vetää päällensä oikeamielisen Jumalan koston” (OL 3:1, 4).
Nämä sanat kuvaavat tarkoin sitä, mitä Joseph Smith oli kokenut. Hän oli oppinut apostolisen tehtävän vaativan luonteen ja sen, kenelle apostolin on kaiken uhallakin oltava uskollinen. ”Vaikka ihmiset pitävät Jumalan neuvoja tyhjän arvoisina ja halveksivat hänen sanojansa”, Josephille sanottiin, ”sinun olisi kuitenkin pitänyt olla uskollinen” (OL 3:7–8). Joseph Smith oli menettänyt joksikin aikaa levyt ja oli saanut korvaamattoman opetuksen. Myöhemmin levyt palautettiin, ja hänen asemansa kääntäjänä palautui.
Kuinka ratkaisevan tärkeitä olivatkaan opetukset, joita Joseph Smith sai kääntäessään Mormonin kirjaa ja kas-vaessaan apostolisessa kutsumuksessaan! Mormonin kirja on ”uskontomme lakikivi”5, koska se sisältää niin monia profeetallisia todistuksia Kristuksesta ja on käsin kosketeltava todiste palautuksesta.
Jatkuva ilmoitus ja pyhät kirjoitukset
Kun Joseph Smith oli saanut päätökseen Mormonin kirjan kääntämisen vuonna 1829 ja perustanut kirkon vuonna 1830, hänellä oli tilaisuus saada jatkuvaa apostolinkoulutusta muiden pyhien kirjoitusten kääntämisen myötä. Se käsitti Raamatun kääntämistä kolmen vuoden ajan, ja vuonna 1835 alkaneen Abrahamin kirjan kääntämisen. Joseph Smithin raamatunkäännös avarsi hänen ymmärrystään Vanhan testamentin profeettojen ja Uuden testamentin apostolien roolista. Se myös johti lisäilmoitukseen, nimittäin Mooseksen kirjaan.
Mooseksen kirjasta profeetta sai tärkeää tietoa Vapahtajan palvelutyöstä mukaan lukien Hänen roolinsa luomisessa. ”Herra puhui Moosekselle sanoen: – – Minä olen Alku ja Loppu, kaikkivaltias Jumala; Ainosyntyiseni kautta minä loin nämä” (Moos. 2:1). Lisäksi Hän sanoi: ”Ja maailmoja luvutta olen minä luonut; – – ja minä loin ne Pojan kautta, joka on minun Ainosyntyiseni” (Moos. 1:33).
Mooseksen kirja selkiytti Kristuksen suhdetta Isään kuolevaisuutta edeltäneessä olemassaolossa ja vahvisti profeetan ymmärrystä vanhurskauden ylivertaisesta voimasta. Yksi kauneimpia kaikista apostolisista opetuksista, mitä Joseph Smith sai tässä ilmoituksessa, oli vahvistus rakastavasta Jumalasta. Se erosi täysin siitä ankarasta, anteeksiantamattomasta ja tuomitsevasta persoonasta, jollainen monet uskoivat Jumalan olevan; Mooseksen kirja tuo esiin äärettömän myötätuntoisen Jumalan. Henok näki, että ”taivaan Jumala – – itki” (Moos. 7:28) niiden vuoksi, jotka eivät ottaisi Häntä vastaan. Kun Henok halusi tietää, kuinka se oli mahdollista, hän sai vastauksen, jossa on tuttu raamatullinen tuntu: ”Minä olen – – antanut käskyn, että heidän tulee rakastaa toisiansa ja että heidän tulee valita minut, Isänsä – –. Miksi eivät taivaat itkisi nähdessään näiden kärsivän?” (Moos. 7:33, 37; ks. myös 5. Moos. 6:5; 3. Moos. 19:18; Matt. 22:37–39.)
Mooseksen kirjaa kääntäessään profeetta tutustui myös paremmin Vapahtajan lunastavaan ja pelastavaan voimaan. Kuten Herra sanoi, tämä maailma luotiin ”voimani sanalla” (Moos. 1:32) ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän” toteuttamiseksi (Moos. 1:39). Monta pitkää vuotta ennen kuin Vapahtaja opetti Tuomaalle ja kahdelletoista: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6), Hän ilmoitti Moosekselle: ”Tämä on pelastussuunnitelma kaikille ihmisille minun Ainosyntyiseni veren kautta, hänen, joka tulee ajan keskipäivänä” (Moos. 6:62).
Ensimmäinen näky lehdossa, Mormonin kirjan kääntäminen, Raamatun tarkistaminen, ilmoitus Mooseksen kirjasta ja Abrahamin kirjan kääntäminen laskivat suurelta osin kirkon perustan lisäämällä nopeasti profeetta Joseph Smithin tietämystä ja todistusta Jeesuksesta Kristuksesta.
Hänelle annetut ja Oppiin ja liittoihin kootut ilmoitukset sisältävät runsaasti tietoa Vapahtajasta. Topical Guiden ja Pyhien kirjoitusten oppaan lukuisia aiheita ja rinnakkaisviitteitä Jeesuksesta Kristuksesta voi tutkia ymmärtämättä siltikään sitä Vapahtajaa koskevaa tiedon määrää, minkä profeetta Joseph Smith toi maailmalle. Olen kiitollinen tiedosta, että Jeesus oli ”alussa Isän luona” (OL 93:21). Olen kiitollinen tiedosta, että Hän on kärsinyt minun puolestani, jottei minun tarvitse kärsiä, jos teen parannuksen (ks. OL 19:16).
Todistukseni siitä, mitä profeetta ilmoitti
Olen kiitollinen vielä yhdestä Vapahtajan palvelutyötä koskevasta seikasta, joka liikuttaa syvästi sieluani. Tutkiessani Malakian lupauksia, Moronin ensimmäistä käyntiä Josephin luona, Vapahtajan sanoja nefiläisille ja Elian käyntiä Kirtlandin temppelissä olen oppinut, että Jumala rakastaa lapsiaan ja on valmistanut jokaiselle keinon palata Hänen luokseen. En tunne oikeudenmukaisempaa oppia, enemmän toivoa tuovaa opetusta kuin oppi kuolleiden lunastuksesta. Olen hyvin kiitollinen ilmoituksista, jotka opettavat minulle, että Vapahtajan sovitus ulottuu niihin, jotka ovat eläneet, rakastaneet, palvelleet ja toivoneet parempaa päivää, mutta eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta eivätkä saaneet tilaisuutta ottaa vastaan Hänen evankeliumiaan. Tämä tieto yksin riittäisi käännyttämään minut evankeliumiin, ellen tietäisi yhtään mitään muuta. Siinä on ainakin minulle paras todiste Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovitusuhristaan.
Mitä sitten voidaan sanoa Kristuksen verrattomasta pelastavasta voimasta? Se, mitä Joseph Smith oppi pyhässä lehdossa vanhurskauden voimasta voittaa paha, on esimakua lopullisesta välienselvittelystä. Näin Herra paljastaa:
”Minä olen toteuttanut ja täyttänyt hänen tahtonsa minuun nähden, hänen, jonka minä olen, nimittäin Isän – olen tehnyt tämän, jotta voisin alistaa kaiken valtaani –
säilyttänyt kaiken vallan, niin, hävittääkseni Saatanan ja hänen tekonsa maailman lopussa ja viimeisenä suurena tuomiopäivänä.” (OL 19:2–3.)
Oma todistuksemme Vapahtajasta muotoutuu profeetta Joseph Smithin todistuksen ja opetusten perusteella. Onko mikään ihme, että profeetta opetti: ”Uskontomme perusperiaatteet ovat apostolien ja profeettojen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui taivaaseen. Kaikki muu uskontoomme liittyvä on vain tämän lisänä”?6
Joseph Smithin apostolinen todistus Jeesuksen Kristuksen jumalallisesta todellisuudesta ja ylösnousemuksesta sekä hänen tietämyksensä Vapahtajan lunastavasta ja pelastavasta voimasta voidaan nähdä parhaiten profeetan omassa kauniissa, voimallisessa ja ytimekkäässä todistuksessa:
”Ja nyt, niiden monien todistusten jälkeen, jotka hänestä on annettu, tämän todistuksen, kaikista uusimman, me annamme hänestä, että hän elää!
Sillä me näimme hänet, tosiaankin Jumalan oikealla puolella; ja me kuulimme äänen todistavan, että hän on Isän Ainosyntyinen –
että juuri hän on luonut nykyiset ja menneet maailmat ja että niiden asukkaat ovat Jumalalle syntyneitä poikia ja tyttäriä.” (OL 76:22–24.)
Kuinka kiitollinen olenkaan Joseph Smithin apostolisesta kutsumuksesta.
Josephin sai vastauksen uskontoa koskeviin kysymyksiinsä Isän Jumalan ja Hänen jumalallisen ja elävän Poikansa Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisella ja fyysisellä ilmestymisellä.
Mormonin kirja on ”uskontomme lakikivi”, koska se sisältää niin monia profeetallisia todistuksia Kristuksesta ja on käsin kosketeltava todiste palautuksesta.
Olen hyvin kiitollinen ilmoituksista, jotka opettavat minulle, että Vapahtajan sovitus ulottuu niihin, jotka ovat eläneet, rakastaneet, palvelleet ja toivoneet parempaa päivää, mutta eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta eivätkä saaneet tilaisuutta ottaa vastaan Hänen evankeliumiaan.
Joseph Smith nuorempi, Community of Christ [copyright symbol]kirkon arkistojen luvalla; kohtaus kirkon elokuvasta Palautus
Walter Ranen teos Sydämeni halut, Kirkon historia- ja taidemuseon luvalla
Simon Deweyn teos Jumalan lahjan ja voiman avulla
Roger Barrettin teos Elia palauttaa pappeuden sinetöimisvoiman avaimet