Opetuksia Opista ja liitoista

Luottamus Jumalan edessä

Vanhin Michael John U. Teh

seitsemänkymmenen koorumista

Kun vahvistamme uskoamme ja sitoutumistamme, pääsemme lähemmäksi taivaallista Isäämme.

Kuva

Elder Michael John U. Teh

Kertomus siitä, kuinka profeetta Joseph Smith keskellä uskonkiihkoilijoiden ryhmäkuntien riitelyä (ks. JS–H 11) etsi tietoa siitä, mihin kirkkoon liittyä, on kertomus innoituksesta ja toivosta kaikille rehellisille totuudenetsijöille. Josephista – tuntemattomasta 14-vuotiaasta pojasta, jolla oli yksinkertainen kysymys ja rehellinen halu – on varmaan ollut helpottavaa lukea Raamatusta seuraava jae: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta” (Jaak. 1:5).

Tämä kohta antaa suurenmoisen näkemyksen siitä, millainen suhde meillä jokaisella pitäisi olla taivaallisen Isämme kanssa. Tämä jae ilmaisee todellakin rakastavan Isämme lempeät armoteot ja kiinnostuksen poikaa kohtaan, joka kääntyi Hänen puoleensa kysymyksineen. Isä ei yleensä vastaa rukouksiin näkyjen muodossa, kuten Hän teki pyhässä lehdossa, mutta Hän antaa vastauksia, jotka tuovat paljon lohtua ja rauhaa. Se on Hänen lupauksensa meille – antaa auliisti ja soimaamatta eli nuhtelematta.

Nuorena poikana minulla oli monta tilaisuutta panna tämä lupaus koetteille. Todistan, että tämä lupaus pitää. Olipa sitten kyseessä kadonnut lelu tai kolikko tai mikä tahansa muu arvokas tavara, jolla ei ehkä ole mitään merkitystä aikuisille, taivaallinen Isä vastasi rukouksiini ja rauhoitti mieleni. Muistan selkeästi luottamuksen, joka minulla oli siihen, että saisin vastauksen. Sellainen on nuoren pojan usko. Sellainen oli nuoren Joseph Smithin usko.

Sellainen usko täyttää ehdot, joiden vallitessa rukouksiin vastataan, kuten seuraava kohta osoittaa: ”Pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä” (Jaak. 1:6).

Kun tulin vanhemmaksi, huomasin, että horjumatonta uskoa oli yhä vaikeampaa osoittaa. Maailma kylvää mieleemme ja sydämeemme epäilyn ja ennakkoluulon siemeniä. Siksi Vapahtajan kehotuksesta tulla pienten lasten kaltaisiksi (ks. Matt. 18:3) on tullut minulle elinikäinen haaste. Huomaan, että usko, ”edes sinapinsiemenen verran” (Matt. 17:20) sitä, on toisinaan ulottuvillani mutta toisinaan taas kaukana ulottuviltani.

Kuinka me voimme osoittaa jatkuvasti tällaista uskoa? Seuraava neuvo antaa näkemystä tähän vanhurskaaseen pyrkimykseen: ”Se, mikä on Jumalasta, on valoa; ja se, joka ottaa vastaan valoa ja pysyy Jumalassa, saa lisää valoa; ja se valo kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka” (OL 50:24).

Se on tapahtumasarja, jonka profeetta Joseph Smith kävi läpi. Kuten muut ennen häntä, hän ilmaisi sen ajan mittaan osoittamalla vankkumatta uskoa ja käyttämällä tahdonvapauttaan vanhurskaasti. Hän pysyi Jumalassa, sai lisää valoa, ja tuo valo kirkastui kirkastumistaan täyteen päivään saakka.

Eräällä tapahtumalla profeetan elämässä oli voimallinen vaikutus minuun nuorena miehenä:

”Myöhään eräänä iltana Joseph makasi sängyssä nukkuen sikeästi uupumuksesta. – – Vähän ajan kuluttua raivostunut joukko mursi oven ja – – tarttui häneen ja raahasi hänet talosta Emman kirkuessa. – –

– – Joukko kokoontui – – pitämään neuvoa. – – Kun neuvonpito oli päättynyt, hyökkääjien johtajat julistivat, etteivät he surmaisi häntä vaan riisuisivat hänet alasti ja ruoskisivat ja raapisivat hänet vereslihalle. – – He sysäsivät haisevan tervakepin hänen kasvojaan vasten ja yrittivät väkipakolla työntää sen hänen kurkkuunsa. – –

Kun he olivat jättäneet Josephin, hän yritti nousta mutta kaatui taas tuskasta ja uupumuksesta. Hänen onnistui kuitenkin kaapia terva pois kasvoiltaan, niin että hän kykeni hengittämään vapaasti. – –

Kietaistuaan jotakin ylleen profeetta meni sisälle ja vietti yön puhdistaen ihoaan ja sitoen haavojaan. – –

Seuraavana aamuna, koska oli sapatti, ihmiset kokoontuivat tavalliseen aikaan jumalanpalvelukseen. Heidän mukaansa tuli joitakuita ahdistelijoista. – –

Iho aivan mustelmilla ja naarmuilla Joseph meni kokoukseen ja seisoi seurakunnan edessä kohdaten edellisöiset pahoinpitelijänsä rauhallisesti ja miehekkäästi. Hän piti voimallisen saarnan ja kastoi samana päivänä kirkkoon kolme uskovaa.”¹

En kykene edes kuvittelemaan sitä tuskaa ja kipua, mitä profeetta Josephin on täytynyt kestää. Hänellä oli yllin kyllin syytä olla saarnaamatta seuraavana aamuna, mutta tämä ja monet muut kokemukset, joista oli samantapaisia tai pahempia seurauksia, eivät saaneet häntä kaihtamaan vastuutaan. Kuinka sitten me voimme tuntea olevamme oikeutettuja kaihtamaan velvollisuuttamme jonkin vähäisen vaivan tai epämukavuuden vuoksi?

Kun vahvistamme uskoamme ja sitoutumistamme, pääsemme lähemmäksi taivaallista Isäämme.

”Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ’Tässä minä olen.’” (Jes. 58:9.)

”Silloin sinun luottamuksesi vahvistuu Jumalan edessä ja pappeuden oppi laskeutuu sieluusi kuin kaste taivaasta.

– – ja ilman pakkoa se virtaa sinulle aina ja ikuisesti.” (OL 121:45–46.)

Minulle on etuoikeus todistaa, että Joseph Smith on Jumalan profeetta. Koska hän etsi viisautta pyhässä lehdossa ja osoitti sen jälkeen uutteruutta, me nautimme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteydestä. Seuraava kunnianosoitus, jonka presidentti John Taylor (1808–1887) kirjoitti ollessaan kahdentoista apostolin koorumin jäsen, kuvaa kaunopuheisesti, mitä profeetta Joseph Smith teki meidän kaikkien puolesta: ”Joseph Smith, Herran profeetta ja näkijä, on tehnyt enemmän ihmisten pelastamiseksi tässä maailmassa kuin kukaan toinen ihminen, joka koskaan on siinä elänyt – paitsi ainoastaan Jeesus. – – Hän oli suuri eläessään ja suuri kuollessaan Jumalan ja kansansa silmissä; ja kuten useimmat Herran voidelluista muinaisina aikoina, on sinetöinyt elämäntehtävänsä ja työnsä omalla verellään.” (OL 135:3.)

Käyttäkäämme vankkumatta tahdonvapauttamme viisaasti ja osoittakaamme profeetta Joseph Smithin lailla horjumatonta uskoa olosuhteistamme riippumatta, niin että meidän luottamuksemme ”vahvistuu Jumalan edessä”.

Vapahtajan kehotuksesta tulla pienten lasten kaltaisiksi on tullut minulle elinikäinen haaste.

Koska Joseph Smith etsi viisautta pyhässä lehdossa ja osoitti sen jälkeen uutteruutta, me saamme nauttia Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteydestä.

Jon McNaughtonin teos Minä näin valon