Uusien ystävien löytäminen

Dave J. Green, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta

Muutama vuosi lähetystyöni jälkeen muutin kaupunkiin, jossa en tuntenut ketään. Menin instituuttiin odottaen saavani uusia ystäviä ja alkavani seurustella muiden paikkakunnalla asuvien nuorten naimattomien aikuisten kanssa, kuten olin aiemmin tehnyt.

Huomasin sen kuitenkin alkuun vaikeaksi. Kukaan ei ollut epäystävällinen, mutta juuri mitään ei tuntunut tapahtuvan, ja joskus tunsin itseni yksinäiseksi ja etääntyneeksi niistä, jotka jo tunsivat toisensa hyvin. Sen sijaan sain nopeasti hyviä ystäviä kirkon ulkopuolelta.

Joskus tuntui, että olisi helpompaa olla käymättä instituutissa kuin käydä siellä. Minulla ei ollut kyytiä, joten minun piti joka viikko kävellä tai ajaa pyörällä sinne. Löysin muualta hyviä ystäviä, jotka olivat kiinnostuneita samanlaisista asioista. Sitä paitsi olin jo suorittanut instituutin neljän vuoden ohjelman.

Kun kuitenkin ajattelin kaikkia näitä syitä jättää menemättä, muistin, kuinka paljon olin aiemmin kasvanut instituutissa oppimieni opetusten ja siellä saamieni ystävien ansiosta. Instituutti oli vahvistanut todistustani ja auttanut minua ymmärtämään paremmin Herran minua varten laatimaa suunnitelmaa. Päätin jatkaa käymistä, ja olen iloinen, että tein niin. Vähitellen sen vuoden aikana sain hyviä ystäviä instituutissa. Sain kutsuja illanviettoihin ja ajan kuluessa olin yhä enemmän mukana.

Alkuun oli vaikeaa käydä instituutissa uudella paikkakunnalla, mutta kos-ka jatkoin kuitenkin käymistä, olen saanut monia hengellisiä ja sosiaalisia siunauksia, joita en olisi voinut saada muulla tavoin.