Toivo elää Haitissa
Lähetystyön henki elää ja voi hyvin tässä saarivaltiossa, ja nouseva polvi aikoo päättäväisesti pitää sitä yllä.
Dieuveut Demosthène, 18, ja Robenson Marcel Laroque Jean, 19, ovat parhaat ystävät. Ja he aikovat pysyä sellaisina. Ikuisesti.
”Olimme naapureita ja pelasimme yhdessä koripalloa”, Robenson selittää. ”Liityin kirkkoon 16-vuotiaana, ja jonkin ajan kuluttua ehdotin Dieuveutille, että hänenkin pitäisi liittyä. Rukoilin paljon ja olin sinnikäs. Katso nyt häntä, vahvaa kirkon jäsentä. Olen ylpeä hänestä.”
”Robenson kutsui minua monta kertaa”, Dieuveut sanoo, ”ja aikanaan otin kutsun vastaan. Hän on aina puhunut erinomaisin sanoin, niin kuin ymmärtäisi kaiken. Niinpä hänen kutsunsa ei ollut huolestuttava vaan ainutlaatuinen. Jonkin ajan kuluttua aloin käydä oppiaiheita läpi lähetyssaarnaajien kanssa ja liityin kirkkoon ollessani 17-vuotias.”
Ihanne
Se on ihanteellinen tapa tehdä lähetystyötä – ystävät kertovat evankeliumista ystävilleen ja antavat nimiviitteitä lähetyssaarnaajille heidän opettamisekseen. ”Minun – yhden ihmisen kirkossa – ansiosta meitä on nyt kaksi, ja me jatkamme samaa työtä yhdessä”, Robenson sanoo. Heidän työnsä ansiosta yksi Dieuveutin isoveljistä ja eräs toinen ystävä ovat myös liittyneet kirkkoon. Yhdestä tuli kaksi ja kahdesta tuli neljä.
Robenson ja Dieuveut, jotka kuuluvat Centralen seurakuntaan Port-au-Princen pohjoisessa vaarnassa Haitissa, ovat tyypillinen esimerkki siitä, miten lähetystyötä on tehty Haitissa sen jälkeen kun muista maista tulleet lähetyssaarnaajat evakuoitiin vuonna 2005 poliittisen kuohunnan vuoksi. Port-au-Princen lähetyskenttä on etsinyt voimaa itsestään ja löytänyt sitä. Nykyisin Haitissa palvelee lähetystyössä vain haitilaisia, ja nuorten odotetaan palvelevan, kun he tulevat lähetystyöikään. Jo ennen kuin heidät kutsutaan kokoaikaiseen lähetystyöhön, he kääntyvät naapureidensa ja ystäviensä puoleen.
”Kaikkialla Haitissa, missä näkee Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon, tietää jäsenten olevan haitilaisia”, sanoo 18-vuotias Farah Jean-Baptiste, myös Centralen seurakuntaan kuuluva nuori nainen. ”Nuorista on todella motivoivaa nähdä, että me olemme vastuussa kirkon tulevaisuudesta täällä.”
”Nuoret miehet ja nuoret naiset kirkossa täällä ovat motivoituneita seuraamaan Vapahtajaa”, sanoo Farahin 17-vuotias ystävä samasta seurakunnasta, Nathalie LaGuerre. ”Me haluamme kulkea Hänen polullaan, nähdä Hänen työnsä etenevän. Ja siksi me täytymme ilosta nähdessämme haitilaisten lähetyssaarnaajien palvelevan Haitissa. He ovat innostuneita ja onnellisia, ja lähetystyönsä jälkeen he kertovat meille, miten hyvän kokemuksen he ovat saaneet. Sitten he kehottavat meitä hankkimaan saman kokemuksen ja aloittamaan nyt kertomalla evankeliumista ystävillemme.”
Hän sanoo, että vaikka nuorilla naisilla ei olekaan samanlaista pappeuden velvoitetta palvella kokoaikaisessa lähetystyössä kuin nuorilla miehillä, ”mekin näemme, että ne, jotka palvelevat, saavat monia siunauksia. Siinä kykenee siunaamaan muita ja rakentuu itse. Se vahvistaa haasteisiin, joita elämässä kohtaa, ja se ankkuroi evankeliumiin. Se osoittaa, että on todella Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi, että on Hänen todistajansa ja että noudattaa Hänen esimerkkiään.”
Toivo
”Jumalan valtakunnalle täällä Haitissa on paljon toivoa”, sanoo Port-au-Princen pohjoisen vaarnan johtaja Gh. Ghammald Francillon. ”Nuoret ovat todella motivoituneita palvelemaan lähetystyössä. Heidän normaaliin aikuistumiseensa kuuluu sisällyttää lähetystyö tärkeiden asioiden joukkoon, jopa yliopistokoulutuksen edelle. Jos kadulla näkee lähetyssaarnaajia, ei tarvitse kuin kysyä, kun he jo kertovat keskeyttäneensä opintonsa, koska heidät on kutsuttu Herran työhön.”
Hän huomaa siunaukset, joita tuntee omassa kodissaan, koska hänen vaimonsa on palvellut lähetystyössä. Hän sanoo, että vahvemmat perheet ja vahvemmat johtajat ovat suoraa tulosta lähetystyössä palvelemisesta. ”Kuvittele”, hän sanoo, ”että kun niin monet haitilaiset palvelevat lähetystyössä Haitissa, millainen kirkko meillä täällä on 15–20 vuoden kuluttua.” Hän sanoo, että jäsenet ”tuntevat hyvin monien rakkauden ja tuen aina profeetasta ja johtavista auktoriteeteista täällä aiemmin palvelleisiin muunmaalaisiin lähetyssaarnaajiin. Mutta juuri nyt lähetyssaarnaajat ovat sataprosenttisesti haitilaisia mukaan lukien lähetysjohtaja Fouchard Pierre-Nau, joka palveli lähetystyössä Haitissa noin kymmenen vuotta sitten.”
Tulevaisuus
Jotkut ihmiset ajattelivat, että ilman ulkopuolista apua kirkko saattaisi täällä kohdata vaikeuksia. ”Mutta minä en ollut koskaan huolissani”, sanoo parhaillaan Port-au-Princen lähetyskentällä palveleva vanhin J. Henry Michel. ”Kirkko ei koskaan epäonnistu. Tämä on Jeesuksen Kristuksen kirkko, joten se ei voi epäonnistua.”
Dieuveutin mielestä käy pikemminkin niin, että kun ihmiset tajuavat, millaista onnea evankeliumi tuo, kirkon jäsenmäärä Haitissa kasvaa edelleen. ”Olen todella kiitollinen Robensonille siitä, että hän kertoi minulle evankeliumista”, hän sanoo, ”ja siksi haluan kertoa evankeliumista muille. Viime viikolla kysyin itseltäni, tiesinkö ennen, mitä ilo on. Sillä nykyään, vaikka minulla ei aineellisesti olekaan kaikkea mitä haluan, tunnen aina rauhaa sisimmässäni. Toivon kovasti, että voin olla lähellä taivaallista Isääni.”
”Minä yritän jo olla lähetyssaarnaaja”, Robenson sanoo. ”Kannan joka päivä repussani muutamia Mormonin kirjoja, niin että voin antaa niitä muille. Monet heistä tietävät, että olen kirkon jäsen, ja lausun mieluusti todistukseni. Se, että saa lähteä kokoaikaiseen lähetystyöhön, on suuri tilaisuus palvella Jumalaa palvelemalla Hänen lapsiaan. Minä haluan todella lähteä.”
Dieuveut sanoo puhuvansa usein lähetystyössä palvelleiden kanssa. ”He ovat kertoneet minulle, kuinka Herra kykeni siunaamaan ihmisiä lähetyssaarnaajien välityksellä, ja minä haluaisin olla mukana sellaisissa siunauksissa. He ovat kertoneet minulle, kuinka he elivät lähetyskentällä, kuinka paljon he nauttivat siitä. Ja lähetystyönsä jälkeen he ovat kelvollisia, hyviä esimerkkejä. Haluan olla sellainen.”
Mitä tulevaisuus tuo? ”Taivaallisella Isällä on suunnitelmansa Haitia varten”, Dieuveut sanoo. ”Hän antaa jäsenille täällä tilaisuuden tulla vahvoiksi siten, että haitilaiset opettavat haitilaisia, ja se on siunaukseksi meille.”
Robenson saa pian lähetystyökutsunsa, ja hän toivoo sen olevan Haitiin. Dieuveut ei ole paljoa perässä ja toivoo myös saavansa palvella synnyinmaassaan. Mutta kutsuttiinpa heidät Haitiin tai johonkin toiseen maahan, he tietävät, että he saavat monia ystäviä lisää kirkossa ja että heidän oma ystävyytensä jatkuu. Sillä kun on ystävä evankeliumissa, on ystävä iankaikkisesti.
Toivo kukoistaa sellaisten myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien nuorten keskuudessa kuten Robenson Jean, Dieuveut Demosthène, Nathalie LaGuerre ja Farah Jean-Baptiste, jotka uskovat evankeliumin voivan muuttaa sekä heidän elämäänsä että heidän maataan. Port-au-Princessä sijaitsevalta kukkulalta, jossa maa pyhitettiin evankeliumin saarnaamiselle, kautta koko kansakunnan myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat haitilaiset valmistautuvat hymyillen tulevaisuuteen.
Ylinnä: Lähetysjohtaja ja hänen vaimonsa juttelevat lähetystoimistossa palvelevien vanhinten kanssa. Lähetysjohtaja Pierre-Nau kannustaa myöhempien aikojen pyhiin kuuluvia nuoria aloittamaan evankeliumista kertomisen nyt. ”Te olette jo lähetyssaarnaajia”, hän sanoo. Yllä: Port-au-Princen pohjoisen vaarnan johtaja veli Francillon nauttii ajasta vaimonsa ja lastensa kanssa. Hän sanoo kirkon olevan siunauk-seksi nuorille monin tavoin.
Nuoret Haitissa ovat tiiviisti mukana Nuorten Naisten luokissa ja pappeuskoorumeissa. He paitsi muistavat kasteessa tekemänsä lupaukset myös elävät noiden lupausten mukaan joka päivä.
Valokuvat Richard M. Romney