Lempilaulun etsiminen
Lähetysjohtajamme oli kehottanut lähetyssaarnaajia Accran lähetyskentällä Ghanassa ”pysymään keskittyneinä”. Hänet tunnettiin tuosta ilmauksesta. Yhdessä vyöhykekonferensseistamme hän ehdotti keinoja, miten voisimme tehdä niin, ja avainkohtana hänen luettelossaan oli, että meillä olisi lempilaulu.
Hän kehotti meitä valitsemaan mieluisimman kirkon laulun, opettelemaan sen ulkoa ja laulamaan sitä silloin, kun tuntisimme kiusausta tai olisimme alakuloisia. Tuo toteamus kaikui muistissani koko päivän ajan.
Minulla oli koti-ikävä. Kukaan perheestäni ei ollut kirjoittanut minulle vähään aikaan, ja olin alamaissa. Olin ollut vähemmän keskittynyt. Nyt oli hetki, jota tarvitsin valitakseni jonkin kirkon laulun kohottamaan henkeäni. Tunsin monia lauluja vihreästä laulukirjastamme, mutta mistä niistä pidin eniten?
Sinä iltana otin vanhan kirkon laulukirjan ja lehteilin koirankorvilla olevia sivuja etsien laulua, jolla oli minulle lohduttava merkitys. Sain heti ajatuksen. Silloin Afrikan läntisen vyöhykkeen johtajana toiminut vanhin Sheldon F. Child seitsemänkymmenen koorumista oli käynyt ryhmämme luona lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa ja puhunut sovituksesta. Hän oli sanonut lopuksi: ”Jos kaikki te nuoret lähetyssaarnaajat ymmärtäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen sovituksen, ei tarvittaisi lähetyssaarnaajia koskevia sääntöjä.”
Juuri sellaista laulua minä tarvitsin. En ollut enää hämmennyksissä. Jos minulla olisi sovituksesta kertova laulu, tuntisin Vapahtajani rakkauden, saisin lohdutusta ja pysyisin keskittyneenä siihen, mitä Herra haluaa minun tekevän.
Valitsin viimein laulun numero 82, ”Hän elää, Vapahtajani”.
Olen tänään kiitollinen lähetysjohtajalleni hänen viisaasta neuvostaan. Osaan nyt ulkoa lempilaulun, jota aina mietin ja jonka muistan laulaa masennuksen, koettelemusten ja vaikeuksien hetkinä. ”Hän elää, Vapahtajani. Se sana mua lohduttavi. – – Ja avun hätään tuodakseen.”