2008
Kaksitoista apostolia
Toukokuu 2008


Kaksitoista apostolia

Jotta kirkko olisi Hänen kirkkonsa, siinä täytyy olla kahdentoista koorumi, jolla on hallussaan avaimet.

Kuva
President Boyd K. Packer

Pian presidentti Gordon B. Hinckleyn kuoleman jälkeen 14 miestä, apostolit, joille oli annettu valtakunnan avaimet, kokoontuivat temppelin ylähuoneeseen järjestämään uudelleen kirkon ensimmäisen presidenttikunnan. Ei ollut kysymystäkään siitä, mitä tehtäisiin, ei epäröintiä. Tiesimme, että virkaiältään vanhin apostoli oli kirkon presidentti. Ja tuossa pyhässä kokouksessa kahdentoista apostolin koorumi hyväksyi Thomas Spencer Monsonin kirkon presidentiksi. Hän ilmoitti ja nimesi neuvonantajansa. Heidät hyväksyttiin samalla tavoin, ja heidät kukin asetettiin ja heille annettiin valtuus. Presidentti Monson sai erityisesti valtuuden käyttää kaikkia valtuuden pappeusavaimia. Nyt pyhien kirjoitusten mukaisesti hän on ainoa mies maan päällä, jolla on oikeus käyttää kaikkia avaimia. Mutta ne ovat meillä kaikilla apostoleilla. Joukostamme kutsutaan ja asetetaan yksi, ja hänestä tulee Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentti. Hänet on ja oli jo vuosien ajan hyväksytty profeetaksi, näkijäksi ja ilmoituksensaajaksi.

Kun presidentti Uchthdorf kutsuttiin ensimmäiseen presidenttikuntaan, kahdentoista koorumissa vapautui paikka, ja siksi me eilen hyväksyimme kahdentoista koorumin uudeksi jäseneksi vanhin D. Todd Christoffersonin. Hän liittyy nyt siihen pyhään veljeskuntaan siinä pyhässä piirissä, ja piiri on nyt täynnä. Apostolin kutsumus juontaa juurensa Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Me hyväksyimme myös joukon seitsenkymmeniä. He ovat nyt ottaneet paikkansa. Pyhien kirjoitusten mukaan kahdentoista koorumin velvollisuus on johtaa kaikkia kirkon asioita, ja kun he tarvitsevat apua, heidän on määrä ”kääntyä seitsemänkymmenen puoleen – –eikä kenenkään muun”1. Ja nyt meillä on kahdeksan seitsemänkymmenen koorumia eri puolilla maailmaa, yli 300 seitsenkymmentä, joilla kaikilla on tarvittava valtuus tehdä mitä tahansa kahdentoista koorumi antaa heidän tehtäväkseen.

Herra itse aloitti tämän johtamismallin:

”Jeesus meni vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa.

Päivän koittaessa hän kutsui luokseen opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, jotka nimesi apostoleiksi.”2

Andreas oli kuullut Johanneksen puhuvan ja juoksi veljensä Simonin luo ja sanoi: ”’Me olemme löytäneet Messiaan!’ – –

Andreas vei hänet Jeesuksen luo. Jeesus katsoi häneen ja sanoi: ’Sinä olet Simon, Johanneksen poika. Nimesi on oleva Keefas’ – se merkitsee: Kallio.”3

Simon ja hänen veljensä Andreas olivat heittämässä verkkoja veteen; Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, olivat selvittelemässä verkkojaan; Filippus ja Bartolomeus; publikaani eli veronkantaja Matteus; Tuomas; Jaakob Alfeuksen poika; Simon Kananeus; Jaakobin veli Juudas ja Juudas Iskariot – he muodostivat kahdentoista koorumin.4

Hän pyysi heitä kaikkia seuraamaan itseään.5

Hän sanoi Pietarille: ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”6

Ja Hän sanoi niille kahdelletoista: ”Joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin, [koska] minä menen Isän luo.”7

Hän antoi apostoleilleen ”voiman ja vallan parantaa taudit ja karkottaa pahat henget. Hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita – – kaikkialla.”8

Ja Hän sanoi: ”Kahdentoista hallussa on avaimet avata minun valtakuntani valtuus maan neljällä kulmalla ja lähettää minun sanani sen jälkeen jokaiselle luodulle.”9

Jeesus kysyi kerran opetuslapsiltaan: ”’Kuka Ihmisen Poika on?’ – –

Simon Pietari vastasi: ’Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika.’”10

Kun Jeesus opetti synagogassa, monet opetuslapset sanoivat: ”’Sietämätöntä puhetta. Kuka voi kuunnella tuollaista?’ – –

Monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan.

Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista: ’Aiotteko tekin lähteä?’

Simon Pietari vastasi hänelle: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.”11

Ristiinnaulitsemisen jälkeen apostolit muistivat Hänen sanoneen, että heidän pitäisi pysyä Jerusalemissa.12 Sitten koitti helluntaipäivä, tuo suuri tapahtuma, kun he saivat Pyhän Hengen.13 He saivat lujemman profeetallisen sanan14 ja puhuivat ”Pyhän Hengen johtamina”15. Ja niin he olivat valmiita.

Emme tiedä juuri mitään heidän matkoistaan, vain sen, missä ja kuinka muutamat heistä kuolivat. Herodes surmautti Jaakobin Jerusalemissa. Pietari ja Paavali kuolivat Roomassa. Perimätiedon mukaan Filippus lähti Itämaille. Tämän enempää emme juuri tiedäkään.

He hajaantuivat, opettivat, todistivat ja vakiinnuttivat kirkkoa. Ja he kuolivat uskonsa vuoksi, ja heidän kuolemansa myötä koittivat luopumuksen synkät vuosisadat.

Arvokkain asia, mikä luopumuksessa menetettiin, oli kahdentoista hallussa ollut valtuus – pappeuden avaimet. Jotta kirkko olisi Hänen kirkkonsa, siinä täytyy olla kahdentoista koorumi, jolla on hallussaan avaimet ja joka antaa ne muille.

Aikanaan seurasi ensimmäinen näky ja Melkisedekin pappeuden palautus Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen välityksellä.16

Ensimmäiselle presidenttikunnalle ja kahdentoista koorumille sanottiin myöhemmin:

”Totisesti minä sanon teille, että ne taloudenhoitokauden avaimet, jotka te olette saaneet, ovat tulleet isiltä ja on viimeksi lähetetty teille alas taivaasta.

– – Katso, kuinka suuri on teidän kutsumuksenne. Puhdistakaa sydämenne ja vaatteenne, ettei tämän sukupolven verta vaadittaisi teidän käsistänne.”17

Palautettu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko oli nuori, kun ensimmäinen presidenttikunta järjestettiin, ja sitä seurasi kahdentoista apostolin koorumi, joka koottiin tavallisista miehistä, ja sitten seitsemänkymmenen koorumit. Tuon ensimmäisen kahdentoista koorumin jäsenten keski-ikä oli 28.

Valtuuden jatkuminen on ollut keskeytymätöntä. Apostoleille annettuja pappeuden avaimia ovat aina pitäneet hallussaan ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista koorumin jäsenet.

Eilen vanhin D. Todd Christoffersonista tuli 96. apostoli, joka palvelee kahdentoista koorumissa tällä taloudenhoitokaudella. Hänet asetetaan apostoliksi, ja hänelle annetaan kaikki pappeuden avaimet, jotka ovat muilla 14 profeetalla, näkijällä ja ilmoituksensaajalla – Herran Jeesuksen Kristuksen apostolilla.

Vuonna 1976 Kööpenhaminassa pidettiin aluekonferenssi. Päätöskokouksen jälkeen presidentti Spencer W. Kimball halusi käydä Vor Frue -kirkossa, jossa ovat Thorvaldsenin patsaat Kristuksesta ja kahdestatoista apostolista. Hän oli käynyt siellä joitakin vuosia aiemmin ja halusi meidän kaikkien näkevän sen, menevän sinne.

Kirkon etuosassa alttarin takana on tuttu Kristus-patsas kädet ojennettuina eteenpäin ja hieman levälleen kämmenissä näkyvine naulanjälkineen ja kyljessä erittäin selvästi havaittavine haavoineen. Kummallakin puolella on apostolien patsaat, Pietari edessä oikealla ja muut apostolit järjestyksessä.

Suurin osa ryhmästämme oli lähellä kappelin takaosaa vahtimestarin kanssa. Minä seisoin etuosassa presidentti Kimballin seurassa Pietarin patsaan edessä vanhin Rex D. Pinegarin ja Kööpenhaminan vaarnan johtajan Johan Helge Benthinin kanssa.

Pietarin kädessä marmoriin veistettynä on raskas avainnippu. Presidentti Kimball näytti noita avaimia ja selitti, minkä vertauskuva ne ovat. Sitten eleellä, jota en koskaan unohda, hän kääntyi vaarnanjohtaja Benthinin puoleen ja osoitti tätä epätavallisen lujasti sormellaan ja sanoi: ”Haluan, että kerrot jokaiselle Tanskassa, että minulla on avaimet! Meillä on oikeat avaimet, ja me käytämme niitä joka päivä.”

En koskaan unohda tuota julistusta, tuota profeetan todistusta. Vaikutus oli hengellisesti voimallinen. Tunsin sen tehon fyysisesti.

Me kävelimme kappelin takaosaan, jossa muu ryhmä seisoi. Patsaita osoittaen presidentti Kimball sanoi ystävälliselle vahtimestarille: ”Nuo ovat kuolleita apostoleja.” Minua osoittaen hän sanoi: ”Tässä meillä on eläviä apostoleja. Vanhin Packer on apostoli. Vanhin Thomas S. Monson ja vanhin L. Tom Perry ovat apostoleja, ja minä olen apostoli. Me olemme eläviä apostoleja.

Luette Uudesta testamentista seitsenkymmenistä, ja tässä on kaksi elävää seitsenkymmentä, vanhin Rex D. Pinegar ja vanhin Robert D. Hales.”

Vahtimestari, joka ei ollut tähän mennessä osoittanut mitään tunteita, oli äkkiä kyynelissä.

Minä tunsin kokeneeni jotakin ainutlaatuista.

”Me uskomme samaan järjestykseen, joka oli alkukirkossa, nimittäin apostoleihin, profeettoihin, paimeniin, opettajiin, evankelistoihin ja niin edelleen.”18

Kun seitsenkymmenet asetetaan tehtäväänsä, niin vaikka heitä ei asetetakaan apostoleiksi eikä heillä ole avaimia, heillä on valtuus, ja kahdentoista on määrä ”apua tarvitessaan kääntyä seitsemänkymmenen puoleen eri pyyntöjen täyttämiseksi saarnaamista ja evankeliumin johtamista varten, eikä kenenkään muun”19.

Tällä hetkellä seitsenkymmeniä on 308 kahdeksassa koorumissa. He edustavat 44 maata ja puhuvat 30 kieltä.

Me emme kuule pappeuden avainten käyttämisestä muissa kristillisissä kirkoissa. Tuntuu oudolta, että jotkut sanovat, ettemme ole kristillisiä, kun me olemme ainoita, joilla on Hänen perustamansa valtuus ja organisaatio.

Nykyiset kaksitoista ovat hyvin tavallisia ihmisiä. He eivät ole, kuten eivät olleet alkuperäiset kaksitoistakaan, vaikuttavia yksilöinä, mutta yhdessä kaksitoista ovat voima.

Me tulemme eri ammateista. Meitä on tiedemiehiä, lakimiehiä ja opettajia.

Vanhin Nelson oli pioneerityötä tehnyt sydänkirurgi. Hän suoritti tuhansia kirurgisia leikkauksia. Hän kertoi minulle antaneensa jokaiselle sydänkirurgiapotilaalle elinikäisen takuun työstään.

Muutamat tässä koorumissa ovat olleet sotilaita – merimies, merijalkaväkeä, lentäjiä.

He ovat olleet eri tehtävissä kirkossa: kotiopettajina, opettajina, lähetyssaarnaajina, kooruminjohtajina, piispoina, vaarnanjohtajina, lähetysjohtajina, ja mikä tärkeintä, aviomiehinä ja isinä.

He ovat kaikki Jeesuksen Kristuksen evankeliumin opiskelijoita ja opettajia.

Meitä yhdistää rakkautemme Vapahtajaa ja Hänen Isänsä lapsia kohtaan ja todistuksemme siitä, että Hän johtaa kirkkoa.

Miltei jokainen kahdestatoista on lähtöisin vaatimattomista oloista, aivan kuten silloin, kun Hän oli täällä. Elävät kaksitoista ovat hitsautuneet yhteen Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palvelutyössä. Kun kutsu on tullut, jokainen on jättänyt niin sanotusti verkkonsa ja seurannut Herraa.

Presidentti Kimball muistetaan näistä sanoista: ”Elämäni on niin kuin kenkäni – minun tulee kuluttaa ne loppuun – – palveluksessa.”20 Se sopii kaikkiin kahdentoista koorumin jäseniin. Mekin kulumme loppuun Herran palveluksessa ja teemme sen auliisti. Se ei ole helppoa elämää meille eikä perheellemme.

Sanoin ei ole mahdollista kuvata sitä työmäärää, palvelemista, uhrausta, jota pappeusjohtajien vaimot tekevät kautta koko maailman.

Jokin aika sitten vaimoni ja myös sisar Ballard joutuivat erittäin tuskalliseen selkäleikkaukseen. Molemmat voivat hyvin, kumpikaan ei ole valittanut. Lähimmäksi valitusta, mihin vaimoni ylsi, oli: ”Tämä ei ole hauskaa!”

”Kahdentoista velvollisuutena”– ensimmäisen presidenttikunnan alaisuudessa – ”on myös asettaa ja saattaa järjestykseen kaikki muut kirkon virkamiehet ilmoituksen mukaan.”21

Meillä on nyt keinot, joiden avulla me voimme opettaa ja todistaa johtajille ja jäsenille kaikkialla maailmassa elektronisesti. Mutta jotta voisimme antaa valtuuden avaimet katkeamattomassa ketjussa pappeusjohtajille ”kätten päällepanemisella”22, missä he sitten maailmassa ovatkin, yhden meistä täytyy olla paikalla joka kerta.

Herra sanoi: ”Ja vielä minä sanon teille, että kaikilla, jotka te lähetätte minun nimessäni veljienne, kahdentoista, äänellä asianmukaisesti suositeltuina ja teidän valtuuttaminanne, on valta avata minun valtakuntani ovi mille tahansa kansakunnalle, jonka keskuuteen te lähetätte heidät.”23

Pyhissä kirjoituksissa kahtatoista kuvataan matkustaviksi neuvosmiehiksi.24

Minä en eroa millään tavoin kahdentoista, seitsemänkymmenen ja johtavan piispakunnan veljistä, joiden kanssa olen palvellut näiden 47 vuoden ajan, kun kerron teille, että aikakirjat osoittavat minun olleen Meksikossa ja Keski- ja Etelä-Amerikassa yli 75 kertaa, Euroopassa yli 50 kertaa, Kanadassa 25 kertaa, Tyynenmeren saarilla 10 kertaa, Aasiassa 10 kertaa ja Afrikassa 4 kertaa, kahdesti Kiinassa sekä Israelissa, Saudi-Arabiassa, Bahrainissa, Dominikaanisessa tasavallassa, Intiassa, Pakistanissa, Egyptissä, Indonesiassa ja monen monissa muissa paikoissa eri puolilla maapalloa. Toiset ovat matkustaneet vielä enemmän.

Vaikka apostoleilla on kaikki pappeuden avaimet, kaikki johtajat ja jäsenet voivat myös saada henkilökohtaista ilmoitusta. Heidän tosiaankin odotetaan tavoittelevan sitä rukouksessa ja toimivan sen mukaan uskossa.

”Hän on avannut meille – – pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina.

Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.

Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.”25

Vanhin Christofferson saattaa ihmetellä, kuten minä aikanaan, miksi joku sellainen kuin minut pitäisi asettaa pyhään apostolinvirkaan.

Minulta puuttuu niin monia edellytyksiä. Palvelutyössäni on niin paljon vajavaisuuksia. On vain yksi asia, yksi edellytys, joka voi sen selittää. Pietarin ja kaikkien niiden tavoin, jotka on sen jälkeen asetettu, minulla on se todistus.

Tiedän, että Jumala on Isämme. Hän esitteli Poikansa Jeesuksen Kristuksen Joseph Smithille. Julistan teille, että minä tiedän, että Jeesus on Kristus. Tiedän, että Hän elää. Hän syntyi ajan keskipäivänä. Hän opetti evankeliumiaan ja Häntä koeteltiin. Hän kärsi ja Hänet ristiinnaulittiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä. Hänellä kuten Hänen Isälläänkin on liha- ja luuruumis. Hän antoi sovitusuhrin. Minä todistan Hänestä. Minä olen Hänen todistajansa. Tästä lausun todistukseni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. OL 107:38.

  2. Luuk. 6:12–13.

  3. Joh. 1:41–42.

  4. Ks. Luuk. 6:12–16.

  5. Ks. Matt. 4:19; 16:24; Mark. 6:1; Luuk. 9:23; ks. myös Joh. 21:19; OL 112:14.

  6. Matt. 16:19.

  7. Joh. 14:12.

  8. Luuk. 9:1–2, 6.

  9. OL 124:128.

  10. Matt. 16:13, 16.

  11. Joh. 6:60, 66–68.

  12. Ks. Ap. t. 1:4.

  13. Ks. Ap. t. 2:1–4.

  14. Ks. 2. Piet. 1:19.

  15. 2. Piet. 1:21.

  16. Ks. OL 27:12; JS–H 72.

  17. OL 112:32–33.

  18. UK 6.

  19. OL 107:38.

  20. Artikkelissa ”Mitä Vapahtaja toivoisi meidän antavan lahjaksi? Anna itsesi”, Valkeus, joulukuu 1986, s. 4.

  21. OL 107:58; ks. myös OL 107:33.

  22. UK 5.

  23. OL 112:21.

  24. Ks. OL 107:23.

  25. Ef. 2:18–20.