Vanhin D. Todd Christofferson
kahdentoista apostolin koorumista
Jokaiselta voi oppia jotakin”, sanoo vanhin David Todd Christofferson, joka on juuri kutsuttu ja hyväksytty kahdentoista apostolin koorumin jäseneksi. ”En ole tavannut ketään – kirkossa tai muualla – jolta en olisi voinut oppia jotain, mikä tekee minusta paremman.”
Oppiminen siitä parhaasta, mitä muilla on tarjottavana, on jotakin, mitä vanhin Christofferson on tehnyt koko elämänsä ajan aina vanhemmistaan alkaen.
Vanhin Christofferson syntyi 24. tammikuuta 1945 ja varttui Utahin Pleasant Grovessa ja Lindonissa. Hänen vanhempansa ovat Paul Vickery ja Jeanne Swenson Christofferson. Hän sanoo, että hän sai neljän nuoremman veljensä kanssa nauttia idyllisestä ja tervehenkisestä lapsuudesta.
”Meidän perhe-elämämme oli hyvin turvallista ja onnellista”, hän muistelee. ”Isä ja äiti näyttivät meille, kuinka eletään evankeliumin mallin mukaisesti.”
Lukion alkaessa vanhin Christofferson muutti perheensä kanssa New Jerseyn Somersetiin. Siellä hän kohtasi uusia paikkoja, uusia ihmisiä ja uusia tilaisuuksia.
”Minulla oli ystäviä ja tuttuja kaikkialta tulleiden ja kaikenlaisia uskonkäsityksiä omaavien ihmisten joukossa”, hän sanoo. ”Sellainen kanssakäyminen oli hyvin myönteistä.”
Lukion jälkeen vanhin Christofferson opiskeli vuoden Brigham Youngin yliopistossa ennen lähtöään kokoaikaiseen lähetystyöhön Argentiinaan. Hän sanoo oppineensa siellä ”kahdelta poikkeuksellisen etevältä lähetysjohtajalta”, veli Ronald V. Stonelta lähetystyönsä ensikuukausina ja veli Richard G. Scottilta (myös vanhin Scott kuuluu nykyisin kahdentoista apostolin koorumiin) lähetystyönsä loppuaikana.
Vanhin Christofferson sanoo lähetysjohtaja Scottista: ”Opimme vaatimaan itseltämme yhtä paljon kuin hän vaati itseltään. Hän keskittyi aina parempiin mahdollisuuksiin pystyäkseen kasvamaan enemmän, tekemään enemmän ja saavuttamaan enemmän. Sen ansiosta aloimme ymmärtää paremmin itseämme, työtämme ja sitä, mitä voimme saavuttaa.”
Palattuaan Argentiinasta vanhin Christofferson jatkoi opiskeluaan BYU:ssa, jossa hän opiskeli englantia ja osallistui oppilashallintoon ja yliopistourheiluun. Hän tapasi myös Katherine (Kathy) Thelma Jacobin, jonka kanssa hän solmi avioliiton Suolajärven temppelissä kolmannen opiskeluvuotensa lopulla 28. toukokuuta 1968. Nykyään heillä on viisi lasta ja kahdeksan lastenlasta.
Vanhin Christofferson suoritti kandidaatin tutkinnon BYU:ssa vuonna 1969 ja jatkoi sitten oikeustieteen opiskelua Duken yliopistossa. Valmistuttuaan vuonna 1972 hän sai paikan tuomari John J. Sirican lakimiesavustajana ja toimi tehtävässä Watergate-oikeudenkäynnin aikana.
”Se oli jännittävä kokemus ensimmäisenä työnä heti opiskelun päätyttyä”, vanhin Christofferson sanoo. ”Näin parhainta ja huonointa, mitä lakimieskunnassa tapaa, kaikki yhteen kietoutuneena. Mutta tuo kokemus osoitti minulle, mitä hyvä lainopillinen toiminta voi saada aikaan, ja se antoi minulle luottamusta ja halua pyrkiä eteenpäin.”
Vanhin Christofferson työskenteli lakimiesurallaan ensin lakiasiaintoimistossa ja sitten pankkien ja muiden yritysten sisäisenä neuvonantajana, enimmäkseen Yhdysvaltain itä-osissa. Eniten vanhin Christofferson noina vuosina omien sanojensa mukaan nautti ”toimimisesta yhdessä kaikenlaisista oloista tulevien ja kaikenlaisia uskontoja edustavien hyvien ihmisten kanssa. Opin, että monet ihmiset haluavat todella auttaa toisia ja että he omistautuvat sen toteuttamiseen.”
Vuonna 1993 vanhin Christofferson kutsuttiin palvelemaan jäsenenä seitsemänkymmenen ensimmäisessä koorumissa, mitä aikaa hän pitää hyvin kehittävänä. Hänen tehtävänsä vei hänet joksikin aikaa Pohjois-Amerikan lounaiselle vyöhykkeelle sekä Meksikon eteläiselle vyöhykkeelle.
Vanhin Christofferson muistelee lämmöllä puhutteluja erään vaarnan uudelleenjärjestämiseksi Meksikossa. ”Yksi kuulemistamme ihmisistä oli eräs hyvin nöyrä, pienikokoinen mies. Meillä oli hieno puhuttelu, ja annoin hänelle abrazon, halauksen. Lähtiessään mies sanoi vaarnanjohtajalle: ’La autoridad me abrazó.’ [’Auktoritteetti halasi minua.’] Hän toisteli sitä kerta toisensa jälkeen. Tuo kokemus auttoi minua arvostamaan niitä pieniä asioita, joita ihmiset tekevät. Se opetti minulle myös, että aina voi tehdä jotakin, mikä saa toiset tuntemaan itsensä arvokkaiksi Jumalan poikana tai tyttärenä.”
”Jokaisesta tapaamisesta ja jokaisesta tuttavuudesta voi todella oppia jotakin hyvää”, hän lisää. ”Toivottavasti teemme samoin toisille.”
Vuonna 1998 vanhin Christofferson kutsuttiin jäseneksi seitsemänkymmenen koorumien johtokuntaan, missä hän palveli siihen saakka, kunnes sai kutsun kahdentoista apostolin koorumiin. Hän sanoo, että kun hän sai uuden kutsunsa presidentti Thomas S. Monsonilta, se vaikutti aluksi ”mahdottomalta”.
”Vastuu tuntuu valtavalta, kun pohdin sitä. Mutta minulla on ollut hienoja ohjaajia työskennellessäni seitsemänkymmenen koorumissa ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenten kanssa viimeisen 15 vuoden ajan. Ja minulla on lisäksi luottamus siihen, että tiedän Herran aina tukeneen minua. Jokaisessa kriisissä, jokaisessa muutoksessa, jokaisessa tarpeessa, mitä minulla on koskaan ollut, Hän on ollut tavoitettavissa rukouksessa. Olen pannut turvani Häneen enkä ole pettynyt. Varmastikin hänen lupauksensa pitävät yhä. Tiedän, että Hän antaa minulle sitä apua, mitä tarvitsen tässäkin tehtävässä.”