Kuka sitten on minun lähimmäiseni?
Ilmaisemme syvän arvonantomme niille monille henkilöille – – jotka ovat nykyajan laupiaita samarialaisia.
Hyvää iltaa. Pyhien kirjoitusten kohdat ”kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40) ja ”muistakaa kaikessa köyhiä ja tarvitsevia” (OL 52:40) saavat tänä iltana erityistä merkitystä, kun tarkastelemme humanitaaristen pyrkimysten kohokohtia viime vuodelta.
Kirkon huoltokomitealle annettiin hiljattain selvitys humanitaarisesta avustustyöstä. Komitean puheenjohtaja, kirkon tuolloinen presidentti Gordon B. Hinckley, ilmaisi syvää kiitollisuutta niiden jäsenten ja kirkkoon kuulumattomien ihmisten anteliaisuudesta, jotka ovat tehneet tämän kädenojennuksen mahdolliseksi. Huoltokomitean puolesta ilmaisemme syvän arvonantomme niille monille henkilöille, perheille, koorumeille ja Apuyhdistyksille sekä Nuorten Naisten ryhmille, jotka ovat nykyajan laupiaita samarialaisia.
Vuonna 2007 kirkko reagoi suuriin maanjäristyksiin viidessä maassa, laajoihin maastopaloihin kuudessa maassa, nälänhätään ja katoon 18 maassa sekä tulviin ja ankariin myrskyihin 34 maassa. Kaikkiaan kirkko ja sen jäsenet avustivat 170 katastrofissa – miltei yhdessä joka toinen päivä koko vuoden ajan. Vuosi oli kiireinen monine tilaisuuksineen palvella.
Luonnonkatastrofeissa annetun avun lisäksi vuoden aikana ryhdyimme tuhansiin kansanterveyttä edistäviin hankkeisiin. Yli miljoona ihmistä hyötyi viime vuonna kirkon kustantamista puhtaan veden projekteista 25 maassa. Yli 60 500 ihmistä sai pyörätuolin 60 maassa. Tämän vuoden alussa sisar Burton ja minä sekä Etelä-Amerikan pohjoisen vyöhykkeen johtokunta osallistuimme Kolumbian presidentin puolison kanssa yhteen pyörätuolien lahjoitustapahtumaan. Kyyneleet olivat herkässä, kun vastaanottajat ja heidän huoltajansa osoittivat kiitollisuuttaan. Yli 54 000 henkilöä 11 maassa saa nyt nauttia paremmasta näöstä. Yli 16 500 terveydenhoidon ammattilaista 23 maassa koulutettiin antamaan vastasyntyneiden elvytyshoitoa. He vuorostaan kouluttavat monia muita. Pyrkimyksessä hävittää tuhkarokko 2,8 miljoonaa lasta ja nuorta 10 maassa sai rokotuksen. Näiden avustushankkeiden yhteiset vaikutukset ovat koskettaneet suoraan lähes 4 miljoonaa ihmistä 85 maassa.
Suuri, Richterin asteikolla 8,0 magnitudin, maanjäristys surmasi elokuussa 520 ihmistä ja tuhosi yli 58 000 asuntoa Etelä-Perussa. Hienona rakkauden ja huolehtimisen osoituksena kukin Liman 29 vaarnasta Perussa antoi perusapua tuhoa kärsineen seudun seurakuntien alueille.
Suurenmoisten lähetyssaarnaajien avulla on valmistumassa suunnitelma auttaa ihmisiä jälleenrakentamaan kotinsa ja saamaan elämänsä raiteilleen sekä rakentamaan useita uusia kouluja tuhoutuneiden tilalle. Tarkoituksena on rakentaa lopulta jopa 400 asuntoa siten, että ihmiset itse, heidän ystävänsä ja perheensä tekevät suuren osan työstä. Valvonta, yhteistyö ja koulutus tapahtuvat vanhin Alan Laytonin ja sisar Laytonin johdolla.
Kuivuus ja voimakas tuuli yhdessä saivat vuoden lopulla maastopalot riehumaan Etelä-Kaliforniassa. Nämä maastopalot pakottivat yli miljoona ihmistä pois kodeistaan. Ainakin 1 500 asuintaloa tuhoutui. Kirkko reagoi toimittamalla siivouspakkauksia, huopia, hygieniapakkauksia ja ruokaa. Yli 5 000 mormonien auttavaa käsiparia lähetyssaarnaajien rinnalla siivosi, valmisti ruokaa, lohdutti ja huolehti kärsimään joutuneista.
Eräässä kiitoskirjeessä sanottiin: ”Pyydämme välittämään todella suuren kiitoksen kaikille myöhempien aikojen pyhille, jotka ovat tehneet niin paljon työtä naapurustossani. Mormonit ovat olleet täällä kaiken aikaa aterioineen, halauksineen ja rukouksineen ja auttaneet talojen korjaamisessa ja raivaamisessa. He – – ovat kohentaneet asuinpaikkakuntaani, lääkinneet sydämiä ja kunnostaneet koteja San Diegon kukkuloilla.”1
Kokemusta muistellen eräs vaarnanjohtaja sanoi: ”Yhtenä hankkeistamme oli auttaa sikäläisen baptistikirkon ja sen ympäristön siivouksessa. – – Lähetimme 25 nuorta. – – Baptistit sanoivat, että heillä olisi meille paljon donitseja ja kahvia. Sanoimme heille, että kahvi jäisi jäähtymään mutta että nuoremme selviytyisivät kyllä niin monesta donitsista kuin he pystyisivät tarjoamaan!”2
Rankkasateet aiheuttivat tulvia kautta Yhdysvaltain Keskilännen sekä Oregonin ja Washingtonin osavaltioissa. Hädässä olleiden avuksi tuli vapaaehtoistyöntekijöitä tuoden mukanaan piispojen varastohuoneesta saatuja tarvikkeita.
Kun kirkon edustajat olivat Findlayssa Ohiossa antamassa lahjoitusta sikäläiselle Punaisen Ristin paikallisosastolle, eräs ohikulkija huomasi heidät keltaisissa T-paidoissaan, joissa oli Mormon Helping Hands [Mormonien auttavat kädet] -logo. Hän meni sisään ja näytti kamerapuhelimessaan olevaa kuvaa neljistä ”auttavista käsistä” ja huudahti: ”He pelastivat juuri kotini.”3 Sitten hän halasi kaikkia näköpiirissä olevia.
Sikäläiseen ruokapankkiin toimitettiin ruokalähetys. Kun se saapui, paikan johtaja hätkähti ja kysyi: ”Mistä tiesitte? Annoin juuri pois viimeisen leivän ja aioin lukita ovet. Mistä te tiesitte?”
Työskennellen WHO:n, Maailman terveysjärjestön, kanssa tuhkarokon hävittämiseksi, joka tappaa vuosittain miltei miljoona lasta, yli 54 000 kirkon jäsentä auttoi vapaaehtoisina työn organisoimisessa. Eräs nigerialainen jäsen kirjoitti: ”Kutsuin työtämme ’viattomien pelastamiseksi’. Menimme talosta taloon ja seurantalosta seurantaloon. Eräs nainen sanoi meille, että häneltä oli kuollut kolme lasta tuhkarokkoon. Hän kertoi tarinansa niin kauniisti ja tunteikkaasti, ettei talossa ollut ainuttakaan kuivaa silmään, ei minullakaan. – – Vapaaehtoistyöntekijämme sanoi: ’Se, mitä teet omaksi hyväksesi, on poissa kun sinä olet poissa, mutta se mitä teet toisille, jää perinnöksesi.’”4
Nelivuotinen projektimme tsunamin uhrien auttamiseksi Indonesiassa ja Etelä-Aasiassa jatkui myös. Kirkko rahoitti 902 asuintalon rakentamisen ja osallistui kolmen kulttuurikeskuksen, 24 kylän vesijärjestelmän, 15 koulun ja kolmen terveyskeskuksen rakentamiseen. Erään paikkakunnan edustaja sanoi: ”Paikkakunnan asukkaat ovat onnellisia ja siunattuja, kun heillä on kulttuurikeskus. – – Se on paikka, [jossa] voimme rukoilla – – ja opettaa lapsia. – – Kiitos [kirkolle] tämän keskuksen rakentamisesta asukkaillemme. – – Rukoilemme, että Jumala antaa [kirkolle] siunauksia ja menestystä tulevaisuudessa. Kiitos.”5
Yhteisöt auttoivat puhtaan juomaveden hankinnassa Etiopiassa. Kirkko porasi kaivot ja rakensi säiliöt. Paikkakunnilla järjestettiin vesikomitea, ja asukkaat kaivoivat ojat putkia varten veden johtamiseksi säiliöistä kuhunkin kylään. Joissakin tapauksissa matka oli yli viisi kilometriä.
Joidenkin paikkakuntien asukkaat joutuivat koville täyttäessään ojankaivusitoumuksiaan. Maaperä oli kovaa, kuivaa ja savista, minkä vuoksi kaivaminen oli hyvin vaikeaa. Eräällä paikkakunnalla 1 500 oppilaan koulu keskeytti normaalin koulunkäynnin joksikin aikaa, ja kaikki menivät kaivamaan puuttuvia osia ojasta. Kun he tekivät työtä, muut paikkakunnan asukkaat menivät mukaan. Yhteen aikaan ojankaivajista muodostui yli puolentoista kilometrin pituinen jono.
Kiitos myötätunnostanne, hyvyydestänne ja anteliaisuudestanne. Jatkakaamme eteenpäin voidaksemme keventää lähimmäisten kuormaa, kannustaa ja avustaa sorrettuja, avatkaamme kukkaromme köyhien auttamiseksi ja ojentakaamme auttavat kätemme. Todistan Herran Jeesuksen Kristuksen ja Hänen evankeliuminsa jumalallisuudesta ja rukoilen, että voimme edelleen nauttia todellisen opetuslapseuden siunauksista, kun koruttomasti ojennamme auttavan kätemme muille. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.