Luku 4

Ilontäyteinen elämä vaikeina aikoina

”Onni tässä ja nyt koostuu siitä, että avoimesti, rakastavasti ja iloisesti tunnustamme Jumalan meitä koskevan tahdon – ja teemme sen kaikin tavoin ja kaikissa niin suurissa kuin pienissäkin asioissa.”

Ezra Taft Bensonin elämänvaiheita

Yksi presidentti Ezra Taft Bensonin ensimmäisiä tehtäviä apostolina oli auttaa hätäavun tuomisessa pyhille Eurooppaan toisen maailmansodan jälkeen. Matkustaessaan Saksassa hän tapasi uskollisia ihmisiä, jotka olivat pystyneet nousemaan kaikkialla ympärillään vallitsevan hävityksen yläpuolelle. Hän kirjoitti päiväkirjaansa:

”Tänään näin pahinta kohtaamaani hävitystä. – – Kun ajoin pitkin [Berliinin] katuja ja kävelin joissakin paikoin, joihin autolla ei päässyt, – – näin nälkiintyneitä naisia maksamassa hädissään ylettömiä hintoja perunankuorista. – – Näin vanhoja miehiä ja naisia kaivamassa innokkaina pienillä kirveillään puun kantoja ja juuria pyrkimyksenään saada hieman polttoainetta ja sitten vetävän ne kuormajuhtien lailla kotiin kilometrien päähän kaikella, mikä kulki – kahdella pyörällä kulkevista rikkinäisistä lastenvaunuista pieniin rattaisiin.

Myöhemmin tapasin pommitetun kadun varrella kolmannen kerroksen kylmässä, puoliksi tuhoutuneessa salissa pidetyssä konferenssikokouksessa 480 palelevaa, nälkiintynyttä mutta uskollista myöhempien aikojen pyhää. Oli innoittavaa nähdä uskon valo. – – Siellä ei ollut katkeruutta eikä vihaa vaan suloista vastavuoroisuutta ja uskon ilmaisemista evankeliumiin.”¹

”Yksikään jäsen ei valittanut lainkaan olosuhteitaan huolimatta siitä, että jotkut olivat kuolemaisillaan nälkään aivan silmiemme edessä.

– – Pyhämme – – ovat täynnä toivoa, rohkeutta ja uskoa, ja kaikkialla he katsovat iloisina eteenpäin ilmaisten mitä syvällisintä uskoa evankeliumiin ja jäsenyyteensä kirkossa. Se oli yksi suurimpia koskaan näkemiämme osoituksia evankeliumin todellisista hedelmistä ihmisten elämässä.”²

Presidentti Benson näki esimerkkejä toivosta ja optimismista myös lähellä kotia, missä monet hänen maanviljelijätovereistaan pysyivät iloisina silloinkin kun kohtasivat vakavia vaikeuksia. Hän sanoi:

”Muistan – – erään kokouksen, jossa olin läsnä lähellä Bancroftia Idahossa – –. Meillä oli ollut suurenmoinen kokous, ja kun se oli ohi, tervehdin joitakin kelpo maanviljelijöitä, joita siellä oli, ja eräs heidän joukossaan oleva mies oli nimeltään veli Yost, ja minä sanoin: ’Veli Yost, miten kaikki sujuu maatilalla?’ Veli Yost sanoi: ’Voi, kaikki on hyvin, veli Benson, mutta minä olen noin 20 000 dollaria köyhempi kuin olin kolme päivää sitten.’ Minä sanoin: ’Miten niin – hallako jälleen?’ Hän sanoi: ’Niin, se tuli juuri silloin kun vehnä oli tuleentumassa, ja tiedäthän, mitä siitä seuraa.’ Hän sanoi: ’Me lähdemme aamulla liikkeelle niittokoneilla, mutta kaikki on hyvin. Meillä on vielä vähän vehnää jäljellä laarissa, ja ainakin osa vuoden varastostamme on säästössä. Meidän ei tarvitse nähdä nälkää, ja uusia satoja tulee kyllä.’ Lähtiessämme sanoin vaimolleni: ’Mikä suurenmoinen henki.’

Me ajoimme Loganiin [Utahissa olevaan kaupunkiin, joka on noin 130 kilometrin päässä Bancroftista]. Meillä oli lapset mukanamme, ja me pysähdyimme Main Streetille mennäksemme erääseen ruokatavarakauppaan hakemaan pikkuleipiä lapsille. Ja kenetkä muun tapasimmekaan jalkakäytävällä kuin veli Yostin. Minä sanoin: ’Mitenkäs sinä täällä olet?’ Hän sanoi: ’Veli Benson, nyt on meidän temppelissäkäyntipäivämme.’ Ja minä sanoin: ’Vai niin, vastoinkäymiset eivät näytä heikentävän sinun mielialaasi.’ Sitten hän antoi minulle opetuksen. Hän sanoi: ’Veli Benson, vastoinkäymisten kohdatessa me tarvitsemme temppelissäkäyntiä sitäkin kipeämmin.’”³

Presidentti Bensonin oma suhtautuminen vastoinkäymisiin kohotti niitä, jotka tunsivat hänet, aivan kuten muiden pyhien esimerkki vahvisti häntä. Vanhin Neal A. Maxwell kahdentoista apostolin koorumista kuvaili presidentti Bensonin olevan ”tapahtumien tarkkaavainen katselija, [joka] säilyttää tietyn mielen keveyden ja iloisuuden, jota meidän kannattaisi tarkkailla. Sellainen mielen keveys”, vanhin Maxwell sanoi, ”ei johdu siitä, että on piittaamaton ympärillä tapahtuvista asioista, vaan että huomaa ne ja katsoo silti noita tapahtumia kauemmas lupauksiin, jotka liittyvät siihen, kuinka valtakunta tulee lopulta voittamaan.”⁴

Presidentti Ezra Taft Benson näytti esimerkkiä siitä, kuinka eletään iloisena.

Ezra Taft Bensonin opetuksia

Kun uskomme taivaalliseen Isäämme, meillä voi olla tulevaisuudentoivoa, myönteisyyttä nykyisissä tehtävissämme ja sisäistä rauhaa.

Meillä kaikilla on pettymyksiä ja lannistumisen hetkiä – se kuuluu elämään. Mutta jos meillä on uskoa, vastoinkäymisemme kestävät vain hetken, ja näennäisistä epäonnistumisistamme kumpuaa menestystä. Taivaallinen Isämme voi saada aikaan ihmeitä meidän jokaisen avulla, jos vain luotamme ja turvaamme Häneen.⁵

On suuri siunaus kokea sisäistä rauhaa, varmuutta, seesteisyyden henkeä ja levollisuutta sisimmässään riitojen ja kamppailujen aikoina, surun ja takaiskujen aikoina. On sielua tyydyttävää tietää, että Jumala on ohjaksissa, että Hän pitää lapsensa mielessään ja että me voimme täysin luottavaisina turvata Häneen.⁶

Rukous – hellittämätön rukous – voi saattaa meidät kosketuksiin Jumalan, suurimman lohdun ja opastuksen lähteemme kanssa. ”Rukoile alati, että selviytyisit voittajaksi” (OL 10:5). ”Ponnistaessani kaikki voimani Jumalan avuksi huutamiseen, jotta hän vapauttaisi minut” kuvailee nuori Joseph Smith sitä tapaa, jolla hän pyhässä lehdossa esti vastustajaa tuhoamasta häntä (JS–H 16).⁷

Ilman uskoa taivaalliseen Isäämme me emme voi onnistua. Usko antaa meille näkemyksen siitä, mitä saattaa tapahtua, toivoa tulevaisuuteen ja myönteisyyttä nykyisissä tehtävissämme. Kun meillä on uskoa, me emme epäile työn lopullista menestystä.⁸

Meidän myöhempien aikojen pyhien jos keiden pitäisi olla kaikkein toiveikkaimpia ja vähiten pessimistisiä. Sillä vaikka me tiedämmekin, että ”rauha otetaan pois maan päältä ja Perkeleellä on valta omaan valtakuntaansa”, me tiedämme myös, että ”Herralla on valta pyhiinsä, ja hän hallitsee heidän keskuudessaan” (OL 1:35–36).

Meillä on varmuus siitä, että kirkko säilyy vahingoittumattomana Jumalan ohjatessa sitä edessä olevien levottomien aikojen halki, ja niinpä meille jokaiselle jää omakohtainen vastuu huolehtia siitä, että me itse pysymme uskollisina kirkolle ja sen opetuksille. ”Joka pysyy lujana eikä anna voittaa itseään, se pelastuu” (JS–M 11).⁹

Onni täytyy ansaita päivä päivältä, mutta se on vaivan arvoista.

Meillä ei ole mitään syytä olla todella huolissamme. Eläkää evankeliumin mukaan, pitäkää käskyt. Huolehtikaa rukouksistanne aamuin ja illoin kodissanne. Pitäkää kiinni kirkon tasovaatimuksista. Yrittäkää elää rauhallisesti ja iloisesti. – – Onni täytyy ansaita päivä päivältä. Mutta se on vaivan arvoista.¹⁰

George A. Smithin ollessa hyvin sairaana hänen serkkunsa, profeetta Joseph Smith, kävi häntä tapaamassa. Sairastunut kertoi: ”Hän [profeetta] sanoi minulle, ettei minun pitäisi koskaan lannistua, ympäröivätpä minua millaiset vaikeudet tahansa. Jos minut upotettaisiin Nova Scotian syvimpään hiilikaivokseen ja kaikki Kalliovuoret kasattaisiin päälleni, en saisi heittää toivoani, vaan minun olisi kestettävä, säilytettävä uskoni ja pysyttävä rohkeana, niin minä tulisin viimein esiin röykkiön laella.” – –

On aikoja, jolloin on vain kestettävä vanhurskaasti ja oltava Paholaista sitkeämpi, kunnes hänen lannistava henkensä väistyy. Herra sanoikin profeetta Joseph Smithille: ”Vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken,

ja sitten, jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen” (OL 121:7–8).

Jatkamalla sitkeästi jaloissa pyrkimyksissä silloinkin, kun lannistumisen pilvi ympäröi meitä, pääsemme lopulta sen yläpuolelle päivänpaisteeseen. Kun Mestarimme Jeesus Kristus kohtasi koetuksista suurimman silloin kun Isä jätti Hänet joksikin aikaa yksin ristiinnaulitsemisen aikana, Hän jatkoi silti työtään ihmislasten puolesta, ja pian sen jälkeen Hänet kirkastettiin ja Hän sai ilon täyteyden. Kun käytte läpi koettelemustanne, voitte muistella aikaisempia voittojanne ja laskea teillä jo olevia siunauksianne siinä varmassa toivossa, että suurempia siunauksia seuraa, jos olette uskollisia. Ja teillä voi olla se varma tieto, että aikanaan Jumala pyyhkii pois kaikki kyyneleet ja että ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, [sen] Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” (1. Kor. 2:9.)¹¹

Olkaa hyväntuulisia kaikessa, mitä teette. Eläkää iloisesti. Eläkää onnellisesti. Eläkää innostuneesti tietäen, ettei Jumala elä synkkyydessä eikä surumielisyydessä vaan valossa ja rakkaudessa.¹²

”Onnellisena eläminen on sitä, että kasvaa hengellisessä voimassa kohti täydellisyyttä.”

Taivaallinen Isä haluaa meidän olevan onnellisia, ja Hän siunaa meitä, kun me noudatamme Hänen meitä koskevaa tahtoaan.

”Ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo” (2. Nefi 2:25). Taivaallinen Isämme haluaa meidän olevan onnellisia. Hän odottaa meidän olevan onnellisia. Mutta onnea ei ole tasovaatimustemme madaltamisessa. Onnea ei ole se, että ei elä vakaumuksensa mukaan, sen mukaan minkä tietää oikeaksi. Tulee hyvin helposti tavaksi ottaa hiukan rennommin tietyissä asioissa. Tulee hyvin helposti tavaksi etsiä vikoja tai arvostella, hautoa sydämessämme epäilyksiä joitakin asioita kohtaan kirkossa. Me tulemme kovin helposti vähän katkeriksi ja sitten juutumme siihen, tulemme surullisiksi ja näytämme synkkää naamaa. Synkkä naama ei ole koskaan voittanut taistelua sodassa eikä rakkaudessa.¹³

Ymmärrämmekö me, että onni tässä ja nyt koostuu siitä, että avoimesti, rakastavasti ja iloisesti tunnustamme Jumalan meitä koskevan tahdon – ja teemme sen kaikin tavoin ja kaikissa niin suurissa kuin pienissäkin asioissa? Täydellinen elämä on elämistä onnellisena. Onnellisena eläminen on sitä, että kasvaa hengellisessä voimassa kohti täydellisyyttä. Jokainen teko, joka tehdään Jumalan tahdon mukaan, on osa tuota kasvua. Älkäämme jakako elämäämme osiin. Eheyttäkäämme elämämme halveksien kuviteltua kunniaa ja suosiota, joka ei saa Jumalan hyväksyntää. Muistakaamme, että lujuutemme ja onnemme todellinen lähde on ihmisten ja olosuhteiden ulottumattomissa.¹⁴

Meidän täytyy oppia yhä uudelleen, että vain ottamalla vastaan Mestarin opettaman rakkauden evankeliumin ja elämällä sen mukaan ja vain täyttämällä Hänen tahtonsa me voimme murtaa meitä sitovat tietämättömyyden ja epäilyksen kahleet. Meidän on opittava tämä yksinkertainen, loistava totuus, niin että me voimme nyt ja iankaikkisesti kokea Hengen tuomaa suloista iloa. Meidän on kadotettava itsemme Hänen tahtonsa täyttämisessä. Meidän on asetettava Hänet ensimmäiselle sijalle elämässämme. Niin, siunauksemme moninkertaistuvat, kun me jaamme Hänen rakkaudestaan lähimmäisillemme.¹⁵

”Veljet”, Paavali sanoi, ”vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä.

Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.” (Fil. 3:13–14.)

Täyttäköön mielenne tavoite olla Herran kaltainen, niin silloin voitte työntää masentavat ajatukset mielestänne pyrkiessänne innokkaasti tuntemaan Hänet ja tekemään Hänen tahtonsa. ”Olkoon teilläkin sellainen mieli”, sanoi Paavali (Fil. 2:5). ”Katsokaa minuun jokaisessa ajatuksessa”, sanoi Jeesus (OL 6:36). Ja mitä seuraa, jos näin teemme? ”Sille, jonka mieli on luja ja vakaa, sinä turvaat rauhan” (Jes. 26:3).¹⁶

Me emme ole koskaan yksin, jos elämme siten kuin meidän pitäisi, koska Isämme on aina meidän kanssamme siunaamassa meitä. Hän haluaa meidän menestyvän. Hän haluaa meidän olevan onnellisia. Hän haluaa meidän saavuttavan asettamamme hyvät tavoitteet. Hän tekee oman osansa, jos me teemme meidän osamme.¹⁷

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Mistähän syystä usko Jumalaan tuo meille tulevaisuudentoivoa ja myönteisyyttä nykyisissä tehtävissämme? Mistä osassa 1 olevista neuvon sanoista voisit kertoa jollekulle, joka kaipaa sisäistä rauhaa? Miksi valitsisit nuo sanat?
Kun käyt läpi osaa 2, mieti tilannetta, jolloin oli tarpeen, että kestit vastoinkäymisen vanhurskaasti. Pohdi, miten tuo kokemus on ollut sinulle hyödyksi. Millä tavoin Herra auttaa meitä, kun me olemme halukkaita kestämään koetuksia uskollisesti?
Mitkä kokemukset ovat auttaneet sinua tietämään, että taivaallinen Isä haluaa sinun olevan onnellinen ja onnistuvan? Mistähän syystä onni tässä ja nyt koostuu siitä, että tunnustamme Jumalan meitä koskevan tahdon? (Ks. osa 3.)

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Matt. 11:28–30; Joh. 14:27; 16:33; Gal. 5:22; Moosia 2:41; Moroni 9:25–26; OL 101:11–16

Tutkimisen avuksi

”Luo katsaus joko lukemalla kirja, luku tai kohta nopeasti läpi tai tarkastelemalla otsikoita. Pyri ymmärtämään asiayhteys ja tausta.” (Saarnatkaa minun evankeliumiani, 2005, s. 24.) Harkitse luvun tai kappaleen lukemista useammin kuin kerran, jotta voit ymmärtää sen syvällisemmin. Kun teet niin, saatat saada syvällisiä oivalluksia.