Luku 2

Rukoilkaa alati

”Kehotan nöyrästi kaikkia – – pysymään läheisessä kosketuksessa taivaalliseen Isäämme rukouksen avulla.”

Ezra Taft Bensonin elämänvaiheita

”Kautta koko elämäni neuvo luottaa rukoukseen on ollut miltei kaikkia muita saamiani neuvoja ja kehotuksia arvokkaampi”, presidentti Ezra Taft Benson on sanonut. ”Rukouksesta on tullut olemukseni olennainen osa, ankkuri, pysyvä voiman lähde ja jumalallisia asioita koskevan tietoni perusta.

’Muista, että mitä tahansa teet tai missä tahansa olet, et ole koskaan yksin’ oli isäni tuttu neuvo minulle poikasena. ’Taivaallinen Isämme on aina lähellä. Voit kääntyä Hänen puoleensa ja saada Häneltä apua rukoilemalla.’ Olen kokenut tämän neuvon todeksi. Jumalalle olkoon kiitos siitä, että me voimme turvautua tuohon näkymättömään voimaan ja käyttää sitä hyväksemme, sillä ilman sitä ei yksikään ihminen yllä parhaimpaansa.”¹

Presidentti Benson noudatti tätä neuvoa kaikilla elämänsä osa-alueilla. Kun hänet nimitettiin Yhdysvaltain maatalousministeriksi, hän valitsi ”rukoillen ja harkiten” ryhmän miehiä työskentelemään kanssaan ”pyytäen Jumalaa antamaan [hänelle] erottamisen hengen”². Heidän ensimmäisessä kokouksessaan hän kysyi, ”oliko kenelläkään mitään sitä vastaan, että he aloittaisivat kokouksensa rukouksella. Kenelläkään ei ollut. Ja niin alkoi käytäntö, jota [hän] jatkoi kahdeksan vuoden ajan. Hän kehotti kutakin henkilökunnan jäsentä pitämään vuorollaan aloitusrukouksen.”³ Hänen työtoverinsa oppivat arvostamaan tätä käytäntöä, vaikka he saattoivatkin alkuun olla siitä vaivautuneita. Yksi henkilökuntaan kuuluva myönsi myöhemmin, etteivät muutamat miehistä olleet rukoilleet ääneen lapsuusaikojensa jälkeen. ”Me kangertelimme ja hapuilimme sanoja”, hän sanoi. ”Mutta pomo [presidentti Benson] ei antanut koskaan ymmärtää, että hän huomasi sen. Ja muutaman yrityksen jälkeen jokainen rentoutui. Onko se auttanut? Sanoisin, että kun aloittaa kokouksen sillä tavoin, ihmiset eivät juutu ylpeydessään omiin mielipiteisiinsä. Melko pian päästään sopuun siitä, mitä missä tahansa tilanteessa pitäisi tehdä.”⁴

Myös presidentti Bensonin veljet ensimmäisessä presidenttikunnassa ja kahdentoista apostolin koorumissa hyötyivät hänen rukoilemiseen taipuvaisesta luonteestaan. Presidentti Gordon B. Hinckley, joka palveli presidentti Bensonin ensimmäisenä neuvonantajana ensimmäisessä presidenttikunnassa, on sanonut:

”Olen polvistunut hänen kanssaan ja kuullut hänen rukoilevan.

Hänen rukouksensa olivat aina mielenkiintoisia. Miltei poikkeuksetta ne koostuivat suurimmaksi osaksi kiitoksista. Hän pyysi hyvin vähän. Hän ilmaisi kiitollisuutta hyvin paljon.

Hän kiitti Herraa elämästä, perheestä, evankeliumista, uskosta, auringonvalosta ja sateesta, luonnon yltäkylläisyydestä ja vapautta rakastavista ihmisen vaistoista. Hän kiitti Herraa ystävistä ja työtovereista. Hän ilmaisi rakkautensa Vapahtajaa kohtaan ja kiitollisuutensa Vapahtajan sovitusuhrista. Hän kiitti Herraa tilaisuudestaan palvella kansaa.”⁵

Presidentti Benson ja hänen vaimonsa Flora perustivat kodin, jossa kaikki rukoilivat yksin ja yhdessä. Heidän poikansa Mark totesi: ”Kun isä polvistui rukoilemaan, hän ei pitänyt kiirettä. Hänen sanoissaan oli tarkoitusta. Kävi hyvin selväksi, että hän keskusteli taivaallisen Isämme kanssa.”⁶ Presidentti ja sisar Benson opettivat lapsiaan rukoilemaan itselleen johdatusta ja voimaa ja rukoilemaan myös toistensa puolesta. Eräs perheystävä näki kerran noiden opetusten vaikutuksen osallistuessaan Bensoneiden kanssa yhteen yleiskonferenssikokoukseen. Hän kirjoitti:

”Eräänä huhtikuun päivänä – – sain selville erään johtavan auktoriteetin yhden voimanlähteen.

Osallistuin konferenssiin vanhin Ezra Taft Bensonin kuuden lapsen kanssa, joista yksi oli huonetoverini korkeakoulun asuntolassa. Kiinnostukseni kasvoi, kun presidentti [David O.] McKay nousi ilmoittamaan seuraavan puhujan. Katselin kunnioittavasti, kun vanhin Benson, jota en ollut vielä tavannut, käveli mikrofonin luo. Hän oli kookas mies, paljon yli 180 cm pitkä. – – Hän oli kansainvälisesti tunnettu Yhdysvaltain maatalousministerinä ja Herran erityisenä todistajana. Hän näytti seesteiseltä ja varmalta mieheltä, joka oli puhunut kuulijakunnille ympäri maailman. Äkkiä käsi kosketti käsivarttani. Pieni tyttö kumartui minun puoleeni ja kuiskasi kiireesti: ’Rukoile isän puolesta.’

Mietin vähän ällistyneenä: ’Tämä viesti kulkee eteenpäin penkkiriviä pitkin, ja minun pitäisi jatkaa sitä. Sanonko: Rukoile vanhin Bensonin puolesta? Sanonko: Sinun pitäisi rukoilla isäsi puolesta?’ Ymmärtäen, että oli toimittava heti, käännyin vierustoverini puoleen ja kuiskasin yksinkertaisesti: ’Rukoile isän puolesta.’

Katselin, kun kuiskaus kulki riviä pitkin sisar Bensoniin asti, joka jo oli painanut päänsä rukoukseen. – –

Vuosien varrella yleiskonferensseja on tullut ja mennyt, ja joka kerta presidentti Bensonin noustessa puhumaan olen ajatellut: ’Hänen lapsensa, jotka asuvat eri kaupungeissa ympäri maata, rukoilevat tällä hetkellä yhdessä isänsä puolesta.’”⁷

”Jos haluamme edistyä pyhyydessä – kartuttaa Jumalan suosiota – mikään ei voi korvata rukousta.”

Ezra Taft Bensonin opetuksia

Jeesus Kristus on opettanut, että meidän tulee rukoilla alati.

Maanpäällisen palvelustyönsä aikana Jeesus opetti meille, miten tulee rukoilla:

”Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.

Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.

Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. [Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.]” (Matt. 6:9–13.)

Vielä Hän neuvoi, että ”aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta” (Luuk. 18:1).

”Valvokaa ja rukoilkaa”, Hän sanoi, ”ettette joutuisi kiusaukseen” (Matt. 26:41).

Tällä taloudenhoitokaudella Hän kehotti: ”Rukoilkaa alati, ettei tuolla Pahalla ole voimaa teissä eikä hän siirrä teitä pois sijaltanne” (OL 93:49).

Vapahtaja julisti Joseph Smithille: ”Eikä ihminen loukkaa Jumalaa millään tavalla, eikä hänen vihansa ole syttynyt keitään muita vastaan kuin niitä, jotka eivät tunnusta hänen kättänsä kaikessa eivätkä noudata hänen käskyjänsä” (OL 59:21).

Meillä on seuraava ohje ylösnousseelta Herraltamme Hänen palvellessaan nefiläisten keskuudessa läntisellä pallonpuoliskolla: ”Teidän täytyy valvoa ja rukoilla alati, ettei Perkele kiusaisi teitä ja eksyttäisi teitä vankeuteen. – –

Teidän täytyy valvoa ja rukoilla alati, ettette joutuisi kiusaukseen, sillä Saatana haluaa saada teidät seuloakseen teitä niin kuin vehnää.

Sen tähden teidän täytyy aina rukoilla Isää minun nimessäni;

ja mitä tahansa te pyydätte Isältä minun nimessäni, mikä on oikein, uskoen saavanne, katso, se teille annetaan.” (3. Nefi 18:15, 18–20.)⁸

Jos haluamme edistyä pyhyydessä – kartuttaa Jumalan suosiota – mikään ei voi korvata rukousta. Ja niinpä minä kannustan teitä vakavasti antamaan rukoukselle – päivittäiselle rukoukselle, salassa pidetylle rukoukselle – mitä tärkeimmän sijan elämässänne. Älkää antako päivääkään kulua ilman sitä. Yhteydenpito Kaikkivaltiaan kanssa on ollut voiman, innoituksen ja valistuksen lähde kautta maailman historian miehille ja naisille, jotka ovat muovanneet yksilöiden ja kansakuntien kohtaloita pysyvästi.⁹

Perheitä, jotka rukoilevat yhdessä, siunataan aiempaa lujemmilla rakkauden siteillä ja taivaan rauhalla.

Herra antaa ymmärtää, että vanhempien velvollisuus on opettaa lapsiaan rukoilemaan [ks. OL 68:28]. Se ei tarkoita ainoastaan salassa pidettyjä rukouksia. Olen varma, että se tarkoittaa esimerkillä opettamista perherukousten avulla. Me tarvitsemme sitä pyhittävää vaikutusta, joka tulee hartaudenharjoittamisesta kotona – rukoilemisesta perheenä.¹⁰

Meidän on tarpeen polvistua perheinä perherukoukseen aamuin ja illoin. Pelkästään muutaman sanan lisääminen ruoan siunaukseen, mistä on tulossa joiltakin osin tapa, ei riitä. Meidän pitää polvistua rukoukseen ja kiitokseen.¹¹

Rukous on ollut ja on aina läsnäoleva voiman ankkuri ja johdatuksen lähde perheemme toimissa. Muistan polvistuneeni pienten lastemme vuoteen viereen auttamaan heitä rukoilemaan, kun he olivat nuoria, ja nähneeni myöhemmin vanhempien veljien ja siskojen auttavan nuorempia. Meillä oli perherukous joka aamu ja ilta, ja lapset saivat tilaisuuden pitää sen ja erityisiä rukouksia yksittäisiä ongelmia kohdatessamme. Perherukouksessa mainittiin esimerkiksi lapsista, joilla oli tehtäviä [kirkossa]. – – Pyysimme apua, kun yhdellä lapsista oli vaikea koe lukiossa. Rukouksessa mainittiin erityisesti perheenjäseniä, [jotka olivat] poissa. – – Tämä erityinen maininta yksittäisistä huolenaiheista perherukouksissamme antoi itseluottamusta, varmuutta ja vahvistusta perheenjäsenille, joilla oli edessään vaikeita ongelmia ja tehtäviä.¹²

”Me tarvitsemme sitä pyhittävää vaikutusta, joka tulee – – rukoilemisesta perheenä.”

Päivän erimielisyydet ja ärtymyksen aiheet sulavat pois, kun perhe lähestyy taivaan valtaistuinta yhdessä. Ykseys lisääntyy. Rakkauden ja kiintymyksen siteet vahvistuvat edelleen ja taivaan rauha laskeutuu.

Sellaisissa kodeissa perheenjäsenet pitävät salassa rukouksia aamuin ja illoin. Kun taivaan suosioon on vedottu, yksittäisten perheenjäsenten ja koko perheen ongelmia lähestytään luottavaisina. Sellaiseen perheen hartaushetkeen osallistuvien nuorten sydän vapautuu pahoista aikeista, kun he lähtevät viettämään iltaa. Nämä [nuoret] tulevat olemaan hillitsevänä vaikutuksena ryhmässä, kun eteen tulee houkuttelevia kiusauksia. Vanhemmat, jotka ympäröivät lapsensa päivittäisen hartaudenharjoittamisen jalostavalla vaikutuksella, ovat tekemässä osuuttaan kodin turvaamisessa.¹³

Me voimme parantaa yhteydenpitoamme taivaalliseen Isäämme.

Seuraavana on viisi tapaa, joiden avulla voimme parantaa yhteydenpitoamme taivaalliseen Isäämme:

1. Meidän tulee rukoilla usein. Meidän on oltava kahden kesken taivaallisen Isämme kanssa ainakin kaksi tai kolme kertaa joka päivä – ”sekä aamuin, keskipäivin että illoin”, kuten pyhissä kirjoituksissa sanotaan (Alma 34:21). Lisäksi meitä kehotetaan rukoilemaan aina. (Ks. 2. Nefi 32:9; OL 88:126.) Se tarkoittaa sitä, että meidän sydämemme tulisi olla täysi ja viipyä alati rukouksessa taivaallisen Isämme puoleen. (Ks. Alma 34:27.)

2. Meidän tulee etsiä sopiva paikka, jossa voimme mietiskellä ja rukoilla. Meitä kehotetaan rukoilemaan huoneissamme ja salaisissa paikoissamme ja erämaassamme. (Ks. Alma 34:26.) Meidän tulee siis rukoilla sellaisessa paikassa, jossa meitä ei häiritä, salassa. (Ks. 3. Nefi 13:5–6.)

3. Meidän tulee valmistautua rukoilemaan. Jos meillä ei ole halua rukoilla, meidän tulee rukoilla, kunnes meillä on halu rukoilla. Meidän tulee olla nöyriä (ks. OL 112:10). Meidän tulee rukoilla anteeksiantoa ja armoa (ks. Alma 34:17–18). Meidän täytyy antaa anteeksi jokaiselle, jota vastaan meillä on jotakin (ks. Mark. 11:25). Pyhissä kirjoituksissa varoitetaan silti, että rukouksemme ovat turhia, jos me käännytämme pois tarvitsevat ja alastomat emmekä käy sairaiden ja ahdistettujen luona ja anna omaisuudestamme (ks. Alma 34:28).

4. Rukoustemme tulee olla merkityksellisiä ja asiaankuuluvia. Meidän tulee välttää samojen ilmausten käyttämistä joka rukouksessa. Kuka tahansa meistä loukkaantuisi, jos ystävämme sanoisi meille samat sanat joka päivä, suhtautuisi keskusteluumme velvollisuutena ja malttaisi tuskin odottaa keskustelun päättymistä aukaistakseen television ja unohtaakseen meidät. – –

Mitä meidän tulee rukoilla? Meidän tulee rukoilla työhömme liittyen, vihollistemme ja Paholaisen vallan vastustamiseksi, oman hyvinvointimme ja lähimmäistemme hyvinvoinnin puolesta. Meidän tulee kysyä Herralta neuvoa kaikissa päätöksissämme ja tekemisissämme. (Ks. Alma 37:36–37.) Meidän tulee olla kyllin kiitollisia, niin että annamme kiitoksen kaikesta, mitä meillä on. (Ks. OL 59:21.) Meidän tulee tunnustaa Hänen kätensä ohjaus kaikessa. Kiittämättömyys on suurimpia syntejämme.

Herra on julistanut nykyajan ilmoituksessa: ”Ja se, joka ottaa kaiken vastaan kiitollisin mielin, kirkastetaan; ja sitä, mikä on tästä maasta, lisätään hänelle jopa satakertaisesti, niin, enemmänkin” (OL 78:19).

Meidän tulee pyytää sitä, mitä tarvitsemme, ja huolehtia samalla siitä, ettemme pyydä sellaista, mikä olisi vahingoksemme. (Ks. Jaak. 4:3.) Meidän tulee pyytää voimaa ongelmiemme voittamiseksi. (Ks. Alma 31:31–33.) Meidän tulee rukoilla innoitusta ja hyvinvointia kirkon presidentille, johtaville auktoriteeteille, vaarnanjohtajallemme, piispallemme, kooruminjohtajallemme, kotiopettajillemme, perheenjäsenille ja kansamme johtajille. Voimme rukoilla monia muitakin asioita, mutta Pyhän Hengen avulla tiedämme, mitä meidän tulee rukoilla. (Ks. Room. 8:26–27.)

5. Kun olemme pyytäneet jotakin rukouksessa, meidän tehtävämme on huolehtia omalta osaltamme siitä, että se voidaan meille suoda. Meidän tulee kuunnella. Ehkäpä Herra haluaa neuvoa meitä, kun olemme vielä polvillamme.¹⁴

Jumala on tietoinen meistä ja valmis vastaamaan rukouksiimme, kun turvaamme Häneen ja teemme sen, mikä on oikein.

Rukouksessa on voimaa. Kaikki on mahdollista rukouksen kautta. Juuri rukouksen kautta taivaat aukenivat tällä taloudenhoitokaudella. Neljätoistavuotiaan pojan rukous pyhässä lehdossa aloitti evankeliumin uuden taloudenhoitokauden ja toi esiin näyn Isästä ja Pojasta, kun He ilmestyivät kirkastettuina taivaallisina olentoina Joseph-pojan eteen [ks. JS–H 11–17].¹⁵

Veljeni ja sisareni ja ystäväni, minä todistan, että Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niihin. En ole koskaan epäillyt sitä asiaa. Lapsuudessa äitini polvella, kun opin rukoilemaan, teini-ikäisenä nuorukaisena, lähetyssaarnaajana vieraissa maissa, isänä, kirkon johtajana, hallituksen jäsenenä olen tiennyt ilman epäilystäkään, että miesten ja naisten on mahdollista kääntyä nöyryydessä ja rukoillen tuon Näkymättömän Voiman puoleen pyytämään apua – ja saada vastaus rukouksiin. Ihminen ei ole yksin, tai ainakaan hänen ei tarvitse olla yksin. Rukous avaa ovia, rukous raivaa esteitä, rukous lievittää paineita, rukous antaa sisäistä rauhaa ja lohtua vaatimusten ja paineiden ja vaikeuksien aikoina. Jumalalle kiitos rukouksesta.¹⁶

Jopa koettelemusten ja ahdinkojen aikoina on mahdollista lähestyä Herraa, tuntea Hänen vaikutustaan ja Hänen tukea antavaa voimaansa – ettei koskaan ole yksin, jos vain nöyrtyy Kaikkivaltiaan edessä. Minä olen kiitollinen tästä todistuksesta, tästä varmuudesta.¹⁷

Tiedän henkilökohtaisesta kokemuksesta rukouksen tehon ja voiman. – –

Vuonna 1946 sain presidentti George Albert Smithiltä tehtävän mennä sodan runtelemaan Eurooppaan ja perustaa uudelleen lähetyskenttiä Norjasta Etelä-Afrikkaan ja järjestää ohjelman huoltotyötarvikkeiden jakamiseksi.

Sijoitimme keskuspaikkamme Lontooseen. Sitten teimme alustavia järjestelyjä mantereella olevan sotaväen kanssa. Tärkeimpiä niistä miehistä, jotka halusin heti tavata, oli Euroopassa olevien amerikkalaisten joukkojen komentaja. Hänen asemapaikkansa oli Frankfurtissa Saksassa.

Kun saavuimme Frankfurtiin, menimme yhdessä toverini kanssa pyrkimään tämän kenraalin puheille. Järjestelyupseeri sanoi: ”Hyvät herrat, teillä ei ole pienintäkään mahdollisuutta tavata kenraalia ainakaan kolmeen päivään. Hän on erittäin kiireinen, ja hänen kalenterinsa on täynnä sovittuja tapaamisia.”

Sanoin: ”On hyvin tärkeää, että tapaamme hänet, emmekä voi odottaa niin pitkään. Meidän on määrä olla Berliinissä huomenna.”

Upseeri vastasi: ”Olen pahoillani.”

Poistuimme rakennuksesta, menimme autoomme, otimme hatun päästämme ja yhdyimme rukoukseen. Sitten palasimme rakennukseen ja totesimme toisen upseerin palvelevan järjestelytehtävissä. Ei mennyt viittätoista minuuttiakaan, kun olimme kenraalin puheilla. Olimme rukoilleet, että voisimme tavata hänet ja koskettaa hänen sydäntään, koska tiesimme, että kaikki eri lähteistä tulevat avustukset vaadittiin tuolloin jätettäviksi armeijan jaettavaksi. Tavoitteemme, kuten sen kenraalille selitimme, oli saada jakaa omat avustustarvikkeemme omille jäsenillemme omia kanaviamme käyttäen ja myös tehdä lahjoituksia yleiseen lasten ravitsemiseen.

Selostimme huoltotyöohjelmaa ja sitä, miten se toimi. Lopulta hän sanoi: ”Hyvät herrat, jatkakaa työtänne ja kootkaa tarvikkeenne. Ja siihen mennessä kun ne ovat koossa, menettelytavassa saattaa tapahtua muutos.” Vastasimme: ”Herra kenraali, tarvikkeemme ovat jo koossa, niitä on aina koottuna. Vuorokauden kuluessa siitä kun me sähkötämme tiedon kirkon ensimmäiselle presidenttikunnalle Salt Lake Cityssä, alkaa vaunulasteittain tarvikkeita vyöryä kohti Saksaa. Meillä on monia varastorakennuksia täynnä perustarvikkeita.”

Silloin hän sanoi: ”En ole milloinkaan kuullut noin kaukonäköisistä ihmisistä.” Hänen sydäntänsä oli kosketettu, kuten olimme rukoilleet. Ennen kuin lähdimme hänen toimistostaan, meillä oli hallussamme kirjallinen lupa hoitaa oma jakelumme omille jäsenillemme omia kanaviamme käyttäen.

Vanhin Ezra Taft Benson ja hänen toverinsa rukoilivat johdatusta toimittaessaan hätäapua Eurooppaan toisen maailmansodan jälkeen.

On sielua tyydyttävää tietää, että Jumala on tietoinen meistä ja valmis vastaamaan, kun turvaamme Häneen ja teemme sitä, mikä on oikein. Pelolle ei ole mitään sijaa sellaisten ihmisten elämässä, jotka turvaavat Kaikkivaltiaaseen eivätkä epäröi nöyrtyä etsiessään rukoilemalla jumalallista johdatusta. Vaikka vaino nousee, vaikka vastoinkäymisiä tulee, rukouksessa me voimme saada varmuutta, sillä Jumala puhuu rauhaa sielullemme. Sellainen rauha, sellainen seesteisyyden henki on elämän suurin siunaus.

Kun olin poika ja minulla oli Aaronin pappeus, opin tämän pienen runon rukouksesta. Se on säilynyt muistissani:

En tiedä, kuinka, vaan tiedän sen
että Jumala kuulee rukouksen.
Hän luvannut on sanassaan,
että rukouksia kuunnellaan
ja vastataan pian tai myöhemmin.
Siksi odotan mielin levollisin.
En tiedä, jos siunaus pyytämäin
tulee niin kuin itse sen parhaaksi näin.
Jätän rukoukseni haltuun sen,
joka tietää kaiken parhaiten.
Jos lahjaa pyytämääni en saa,
Hän suo mulle jotakin parempaa.

– – Todistan teille, rakkaat veljeni ja sisareni, että Jumala elää. Hän ei ole kuollut. – – Todistan, että taivaassa on Jumala, joka kuulee rukoukset ja vastaa niihin. Tiedän, että se on totta. Kehotan nöyrästi kaikkia – – pysymään läheisessä kosketuksessa taivaalliseen Isäämme rukouksen avulla. Milloinkaan aikaisemmin evankeliumin tämän taloudenhoitokauden aikana ei ole ollut suurempaa tarvetta rukoilla. Vilpitön pyyntöni on, että me luotamme jatkuvasti taivaalliseen Isäämme ja pyrimme tunnollisesti parantamaan yhteydenpitoamme Häneen.¹⁸

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Presidentti Benson sanoi, ettei meidän pitäisi antaa päivääkään kulua ilman henkilökohtaista rukousta (ks. osa 1). Kuinka sinua on siunattu henkilökohtaisen rukouksen johdosta?
Osassa 2 presidentti Benson mainitsee useita siunauksia, joita saavat perheet, jotka rukoilevat säännöllisesti yhdessä. Milloin olet nähnyt perherukouksen johtavan näihin siunauksiin? Miten me voimme asettaa perherukouksen tärkeälle sijalle elämässämme?
Pohdi presidentti Bensonin viittä ehdotusta, jotka ovat osassa 3. Kuinka kukin näistä ehdotuksista auttaa meitä parantamaan yhteydenpitoamme taivaalliseen Isäämme? Mieti, mitä aiot tehdä noudattaaksesi näitä neuvoja.
Kuinka osassa 4 olevat presidentti Bensonin sanat voisivat auttaa jotakuta, joka epäilee rukouksen voimaa? Minkä oman todistuksesi voit lisätä presidentti Bensonin todistukseen?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Jaak. 1:5–6; En. 1–8; 3. Nefi 14:7–8; OL 10:5; 19:38; 88:63

Tutkimisen avuksi

Periaate on totuus, joka ohjaa päätöksiä ja tekoja. ”Kysy lukiessasi itseltäsi: ’Mitä evankeliumin periaatetta tässä kohdassa opetetaan? Kuinka voin toteuttaa tätä omassa elämässäni?’” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 17.)