Luku 11

Seuratkaa elävää profeettaa

”Meidän kannaltamme tärkein profeetta on profeetta, joka elää meidän aikanamme.”

Ezra Taft Bensonin elämänvaiheita

Ollessaan 15-vuotias Ezra Taft Benson istui eräänä iltana päivällispöydässä muun perheen kanssa kuuntelemassa, kun hänen isänsä luki presidentti Joseph F. Smithiltä ja hänen neuvonantajiltaan ensimmäisessä presidenttikunnassa tullutta kirjettä. Kirjeessä sanottiin muun muassa: ”Me neuvomme ja kehotamme hartaasti aloittamaan kaikkialla kirkossa ’perheillan’, jolloin isät ja äidit voivat koota poikansa ja tyttärensä lähelleen kodissa ja opettaa heille Herran sanaa. – – Jos pyhät noudattavat tätä neuvoa, me lupaamme, että siitä koituu suuria siunauksia. Rakkaus kodissa ja kuuliaisuus vanhempia kohtaan lisääntyvät. Usko Israelin nuorten sydämessä vahvistuu, ja he saavat voimaa vastustaa heitä ympäröiviä huonoja vaikutteita ja kiusauksia.”¹

Presidentti Benson muisteli myöhemmin: ”Luettuaan kirjeen [isäni] sanoi: ’Presidenttikunta on puhunut, ja tämä on meille Herran sana!’ Tuosta hetkestä lähtien me pidimme uutterasti perheiltoja lapsuuskodissani.”²

Kun presidentti Bensonilla oli sitten oma perhe, hän ja hänen vaimonsa jatkoivat perinnettä, jonka hän oli oppinut vanhemmiltaan. Hän sanoi: ”Minä todistan tämän [vanhempieni kodissa] saamani kokemuksen ja omassa perheessäni pidettyjen perheiltojen perusteella, että seurauksena voi olla suuria hengellisiä siunauksia.”³

Vuonna 1947 ensimmäinen presidenttikunta opasti kirkon jäseniä ponnistelemaan enemmän perheiltojen pitämiseksi. Presidentti Benson, joka oli tuolloin kahdentoista apostolin koorumin jäsen, tähdensi tätä aihetta eräässä yleiskonferenssipuheessa. Hän todisti, että perhe on ”jumalallinen instituutio”⁴, ja muistutti pyhiä siunauksista, joita koituisi, jos he noudattaisivat profeetan neuvoa vahvistaa perhettään ja pitää perheillat. Hän todisti: ”Onnemme täällä ja tämän jälkeen on sidoksissa siihen, kuinka hyvin onnistumme täyttämään tämän suuren tehtävän. Veljeni ja sisareni, se ansaitsee rukouksentäyteisen suunnittelumme ja huomiomme, ja olen omassa sydämessäni varma siitä, että se johtaa suuriin tuloksiin ja että saamme suurta iloa ja tyydytystä, jos otamme vaarin tästä kuten kaikista muistakin kirkon presidenttikunnan meille antamista neuvoista.”⁵

Koska Ezra Taft Benson oli itse kokenut siunauksia, joita Herran valittujen palvelijoiden neuvojen noudattamisesta oli seurannut, hän kehotti toistuvasti myöhempien aikojen pyhiä pitämään katseensa elävässä profeetassa. Hän todisti rohkeasti siitä jumalallisesta kutsumuksesta, joka oli jokaisella kirkon presidentillä, joiden kanssa hän palveli.⁶ Kun presidentti Spencer W. Kimball, joka oli asetettu apostoliksi samana päivänä kuin presidentti Benson, piti ensimmäisen puheensa kirkon presidenttinä ryhmälle kirkon johtohenkilöitä, presidentti Benson ”nousi puhumaan ja ääni väristen, välittäen kaikkien läsnä olevien tunteet, sanoi suurin piirtein näin: ’Presidentti Kimball, kaikkina niinä vuosina, jolloin näitä kokouksia on pidetty, me emme ole koskaan kuulleet sellaista puhetta kuin olet juuri pitänyt. Israelissa on totisesti profeetta.’”⁷ Ja kun presidentti Benson sai tuon jumalallisen kutsumuksen presidentti Kimballin kuoltua, hän otti sen vastaan nöyränä ja päättäväisenä. Hän sanoi: ”Vaimoni Flora ja minä olemme jatkuvasti rukoilleet, että presidentti Kimballin päiviä tämän maan päällä pidennettäisiin ja että hänen hyväkseen tapahtuisi uusi ihme. Nyt, kun Herra on puhunut, me teemme Hänen opastavalla johdollaan parhaamme viedäksemme tätä työtä eteenpäin maan päällä.”⁸

Nykyisin myöhempien aikojen pyhät kokoontuvat konferenssikeskukseen ja ympäri maailman kuuntelemaan elävää profeettaa.

Ezra Taft Bensonin opetuksia

Kirkon presidentti on Herran puhetorvi maan päällä.

Oppikaa pitämään katseenne profeetassa. Hän on Herran puhetorvi ja ainoa ihminen, joka voi puhua Herran puolesta tänä aikana. Ottakoot hänen innoitetut neuvonsa etusijan. Olkoot hänen innoitetut sanansa perusta sille, miten arvioitte kaikkien vähäisempien auktoriteettien neuvoja. Eläkää sitten lähellä Henkeä, jotta tietäisitte totuuden kaikesta.⁹

Herran puhetorvi ja profeetta maan päällä tänä aikana on saanut valtuutensa profeettojen ketjun kautta, joka alkoi Joseph Smithistä, jonka asettivat Pietari, Jaakob ja Johannes. Heidät asetti Kristus, joka oli ja on kirkon pää, tämän maailman Luoja ja se Jumala, jonka edessä kaikkien ihmisten on tehtävä tiliä.¹⁰

Kirkkoa ei johdeta ihmisviisaudella. Minä tiedän sen. Kaikkivaltiaan Jumalan voima ja vaikutus johtaa Hänen kirkkoaan.¹¹

Meille tärkein profeetta on elävä profeetta.

Jumala tietää kaiken, Hän tietää lopun alusta asti, eikä kenestäkään tule Jeesuksen Kristuksen kirkon presidenttiä vahingossa eikä hän jää asemaansa sattumalta eikä häntä kutsuta kotiin umpimähkäisesti.

Meidän kannaltamme tärkein profeetta on profeetta, joka elää meidän aikanamme. Hän on se profeetta, jolla on Jumalalta tämän ajan ohjeita meille. Jumalan ilmoitus Aadamille ei ohjannut Nooaa siinä, kuinka arkki rakennetaan. Jokainen sukupolvi tarvitsee muinaisia pyhiä kirjoituksia sekä tämänhetkisiä pyhiä kirjoituksia elävältä profeetalta. Sen vuoksi teidän kannaltanne kaikkein tärkeintä olisi lukea ja pohtia Herran puhetorven viimeisimpiä innoitettuja sanoja. Siitä syystä on välttämätöntä, että teillä on käytössänne hänen sanansa ja että luette niitä tarkoin. – –

Niin, kiitos, Luojamme, profeetasta, jonka tietämme toit johtamaan näinä myöhempinä aikoina [ks. MAP-lauluja, 10].¹²

Varokaa niitä, jotka asettaisivat kuolleet profeetat elävien profeettojen edelle, sillä elävillä profeetoilla on aina etusija.¹³

Jokainen presidentti on ainutkertaisesti valittu siihen aikaan ja tilanteeseen, jota maailma ja kirkko on tarvinnut. Kaikki ovat olleet kyseisen ”ajankohdan miehiä”, kuten olemme nähneet presidentti Spencer W. Kimballin kohdalla. Pohtikaa tuota ennalta asettamisen ja valmistamisen ihmettä! Vaikka presidentti on kutsuttu ja hänelle on annettu avaimet monia vuosia ennen sitä hetkeä, jolloin presidenttiyden viitta on laskeutunut hänen harteilleen, niin hän on aina ollut oikea mies oikeassa paikassa tuota aikaa varten. Pelkästään tämä ihme on yksi osoitus kirkon jumalallisuudesta.¹⁴

Saanen kysyä, tarvitsemmeko me tänä aikana maan päällä Herran tosi profeettaa? Tarvitsivatko ihmiset Nooan päivinä profeettaa varoittamaan heitä hengellisesti ja ajallisesti? Jos joku olisi kieltäytynyt seuraamasta Nooaa, olisiko hän pelastunut vedenpaisumukselta? Silti Raamattu kertoo meille, että näinä viimeisinä aikoina, joita elämme, ihmisten jumalattomuutta voidaan verrata ihmisten jumalattomuuteen Nooan päivinä, jolloin Jumala puhdisti maan vedenpaisumuksella [ks. Matt. 24:37–39]. Luuletteko, että me tarvitsemme tänä aikana profeettaa varoittamaan meitä ja valmistamaan meitä puhdistamiseen, jonka Jumala lupasi tulevan, tällä kertaa tulella?¹⁵

Jos haluamme tietää, mikä on asemamme Herran edessä, kysykäämme itseltämme, mikä on asemamme Hänen asettamansa kuolevaisen johtajan edessä; kuinka hyvässä sopusoinnussa meidän elämämme on Herran voidellun – elävän profeetan – kirkon presidentin kanssa ja ensimmäisen presidenttikunnan koorumin kanssa.¹⁶

Ollessaan kirkon presidentti Ezra Taft Benson puhui hyvin painokkaita sanoja suurta rakkautta osoittaen.

Elävä profeetta kertoo meille, mitä meidän on tarpeen tietää – ei välttämättä sitä, mitä me haluamme tietää.

Tosi profeetan vakuuttava tunnusmerkki on se, että hän julistaa sanomaa Jumalalta. Hän ei pyytele anteeksi sanomaansa, eikä hän liioin pelkää mitään yhteiskunnallisia jälkimaininkeja, jotka saattavat johtaa pilkkaan ja vainoon.¹⁷

Joskus ilmaantuu ihmisiä, jotka ajattelevat, että heidän maallinen tietonsa jostakin tietystä asiasta on suurempaa kuin se taivaallinen tieto, jonka Jumala antaa profeetalleen tästä samasta asiasta. He ovat sitä mieltä, että profeetalla pitää olla sama maallinen oppiarvo tai koulutus kuin heillä ennen kuin he hyväksyvät mitään, mitä profeetalla on sanottavana, mikä saattaisi olla vastoin heidän maallista koulutustaan. Kuinka paljon maallista koulutusta Joseph Smithillä oli? Silti hän antoi ilmoituksia kaikenlaisista asioista. – – Me kannustamme maallisen tiedon hankkimiseen monilla aloilla, mutta muistakaa, että jos on olemassa ristiriitaa maallisen tiedon ja profeetan sanojen välillä, pysykää profeetan puolella, niin olette siunattuja, ja aika näyttää, että teitte oikein.

– – Profeetan ei tarvitse sanoa ”näin sanoo Herra” antaakseen meille pyhän kirjoituksen.

Joskus tapaa hiustenhalkojia. He saattavat sanoa profeetan antaneen meille neuvon, mutta väittävät, ettei meidän tarvitse noudattaa sitä, ellei hän sano, että se on käsky. Mutta Herra sanoo profeetasta: ”Sinun – – tulee ottaa varteen kaikki hänen sanansa ja käskynsä, jotka hän antaa sinulle” (OL 21:4).

– – Profeetta kertoo meille, mitä meidän on tarpeen tietää – ei aina sitä, mitä me haluamme tietää.

”Sinä olet julistanut meille kovia asioita, enemmän kuin me kykenemme kestämään”, valittivat Nefin veljet. Mutta Nefi vastasi heille sanoen: ”Syylliset pitävät totuutta kovana, sillä se viiltää heitä aivan sisimpään asti.” (1. Nefi 16:1–2.)

Presidentti Harold B. Lee sanoi:

”Te ette ehkä tule pitämään siitä, mitä kirkon johtajat sanovat. Se saattaa olla vastoin poliittisia näkemyksiänne. Se saattaa olla ristiriidassa yhteiskunnallisten näkemystenne kanssa. Se saattaa häiritä sosiaalista kanssakäymistänne jonkin verran. – – Teidän turvallisuutenne ja meidän turvallisuutemme riippuu siitä, seuraammeko vai emme – –. Pitäkäämme katseemme kirkon presidentissä.” (Ks. ”Kannattakaa kirkon presidentin käsivarsia”, Konferenssiraportit 1970–1972, s. 59–60.)

Mutta maailman ihmisiä ärsyttää todella juuri elävä profeetta. Presidentti Kimball on sanonut, että ”jopa kirkossakin monet ovat taipuvaisia koristelemaan eilispäivän profeettojen hautoja ja kivittämään mielessään eläviä profeettoja” (Instructor, elokuu 1960, s. 257).

Miksi? Koska elävä profeetta puhuu asioista, joita meidän on tarpeen tietää nyt, ja maailman mielestä profeettojen olisi parasta olla joko kuolleita tai huolehtia vain omista asioistaan. – –

Se, kuinka suhtaudumme elävän profeetan sanoihin, kun hän kertoo meille, mitä meidän tulee tietää mutta mitä emme haluaisi kuulla, on uskollisuutemme koetus. – –

Oppineista saattaa tuntua, että profeetta on innoitettu vain ollessaan samaa mieltä heidän kanssaan. Muussa tapauksessa profeetta lausuu vain mielipiteensä, puhuu ihmisenä. Rikkaista voi tuntua, etteivät he tarvitse vaatimattoman profeetan neuvoja. – –

– – Profeetta ei välttämättä ole suosittu maailmassa eikä maailmallisten ihmisten keskuudessa.

Kun profeetta ilmoittaa totuuden, se jakaa ihmiset. Sydämeltään vilpittömät ottavat vaarin hänen sanoistaan, mutta jumalattomat joko jättävät hänet vaille huomiota tai taistelevat häntä vastaan. Kun profeetta huomauttaa maailman synneistä, maailmalliset ihmiset haluavat joko sulkea profeetan suun tai menetellä niin kuin profeettaa ei olisi olemassakaan, sen sijaan että tekisivät parannuksen synneistään. Suosio ei ole milloinkaan totuuden mitta. Moni profeetta on saanut surmansa tai karkotettu. Herran toisen tulemisen lähestyessä ja maailman ihmisten muuttuessa entistä jumalattomammiksi voitte odottaa, että profeetta on heidän keskuudessaan yhä vähemmän suosittu.¹⁸

Meitä siunataan, kun me seuraamme elävää profeettaa.

Auttaakseni teitä selviytymään edessä olevista ratkaisevan tärkeistä koetuksista esitän teille – – tärkeän ohjeen, jota noudattaen voitte saada Jumalan kirkkauden kruunun ja selviytyä voittajina Saatanan raivosta huolimatta.

– – Laulamme kirkkona: ”Kiitos, Luojamme, profeetasta” [MAP-lauluja, 10]. Tässä siis on se tärkeä ohje: Seuratkaa profeettaa. – –

Profeetta on ainoa ihminen, joka puhuu Herran nimessä kaikissa asioissa.

Opin ja liittojen luvun 132 jakeessa 7 Herra puhuu profeetasta – presidentistä – ja sanoo:

”Maan päällä on kerrallaan vain yksi sellainen, jolle tämä valtuus ja tämän pappeuden avaimet on annettu.”

Sitten luvun 21 jakeissa 4–6 Herra sanoo:

”Ja nyt, sinun, tarkoittaen kirkkoa, tulee ottaa varteen kaikki hänen sanansa ja käskynsä, jotka hän antaa sinulle, kun hän saa niitä vaeltaessaan kaikessa pyhyydessä minun edessäni;

sillä teidän tulee ottaa vastaan hänen sanansa niin kuin minun omasta suustani kaikessa kärsivällisyydessä ja uskossa.

Sillä kun te näin teette, helvetin portit eivät teitä voita.”¹⁹

Profeetta ei koskaan johda kirkkoa harhaan.

Presidentti Wilford Woodruff lausui: ”Sanon Israelille, että Herra ei koskaan salli minun eikä kenenkään muun, joka on tämän kirkon presidenttinä, johtaa teitä harhaan. Se ei ole suunnitelmassa. Se ei ole Jumalan mielessä.” [Ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Wilford Woodruff, 2005, s. 205.]

Presidentti Marion G. Romney on kertonut seuraavasta kokemuksestaan:

”Muistan, kuinka vuosia sitten piispana ollessani presidentti Heber J. Grant puhui seurakunnallemme. Kokouksen jälkeen vein hänet autolla kotiin. – – Vierelläni seisten hän pani kätensä olalleni ja sanoi: ’Poikani, pidä aina katseesi kirkon presidentissä, ja jos hän joskus käskee sinun tehdä jotakin, mikä on väärin, ja sinä teet sen, Herra siunaa sinua siitä.’ Sitten hän sanoi pilke silmäkulmassaan: ’Mutta ei sinun tarvitse olla huolissasi. Herra ei koskaan salli puhetorvensa johtaa kansaa harhaan.’” (Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1960, s. 78.)²⁰

Kerrotaan, kuinka Brigham Young ajaessaan erään kaupungin läpi näki miehen rakentamassa taloa ja antoi vain kehotuksen tehdä seinistä kaksi kertaa paksummat. Koska mies piti presidentti Youngia profeettana, hän muutti suunnitelmiaan ja teki seinistä kaksi kertaa paksummat. Vähän sen jälkeen kaupunki joutui tulvan valtaan. Se aiheutti paljon tuhoa, mutta tämän miehen talon seinät pysyivät pystyssä. Kun hän rakensi talonsa kattoa, hänen kuultiin laulavan: ”Kiitos, Luojamme, profeetasta!”²¹

Meillä kirkon jäsenillä on kestettävänämme joitakin vaikeita aikoja, jos aiomme päästä kotiin turvallisesti. Meille annetaan mahdollisuus valita joidenkuiden antamien ristiriitaisten neuvojen välillä. Siksi meidän täytyy oppia – ja mitä pikemmin opimme, sen parempi – pitämään katseemme profeetassa, kirkon presidentissä.²²

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Presidentti Benson sanoi: ”Oppikaa pitämään katseenne profeetassa” (osa 1). Mitä tämä tarkoittaa sinun kohdallasi?
Mistähän syystä meille tärkein profeetta on nykyinen kirkon presidentti? (Ks. osa 2.) Mitä neuvoja olemme hiljattain saaneet elävältä profeetalta?
Kun käyt läpi osaa 3, muistele jotakin kertaa, jolloin olet noudattanut profeetan neuvoa, vaikka et ole täysin ymmärtänyt sitä. Mitä me voimme oppia sellaisista kokemuksista?
Mieti sitä ”tärkeää ohjetta”, josta presidentti Benson puhuu osassa 4. Mitä siunauksia olet saanut, kun olet ollut uskollinen tälle tärkeälle ohjeelle?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

2. Aik. 20:20; Aam. 3:7; Ef. 2:19–20; 4:11–15; OL 1:14–16, 37–38; 107:91–92; UK 6

Opetusvihje

”Älä pelkää hiljaisuutta. Ihmiset tarvitsevat usein aikaa ajatella kysymyksiä ja vastata niihin voidakseen ilmaista omat ajatuksensa. Voit pitää tauon, kun olet esittänyt kysymyksen, kun on kerrottu jokin hengellinen kokemus tai kun jollakulla on vaikeuksia ilmaista ajatuksiaan.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 66–67.)