Presidenttien opetuksia
Luku 23: Vahvista vaarnasi


Luku 23

Vahvista vaarnasi

”Siionin vaarnat ja piirit ovat vertauskuva niistä Herran tarkoittamista pyhistä paikoista, joihin Hänen pyhiensä on määrä kokoontua viimeisinä aikoina suojaan myrskyltä.”

Ezra Taft Bensonin elämänvaiheita

Tammikuun 13. päivänä 1935 Boisen vaarnan jäsenet Idahossa hyväksyivät 35-vuotiaan Ezra Taft Bensonin ensimmäiseksi neuvonantajaksi vaarnansa johtokuntaan. Vaarnanjohtaja Scott S. Brownin alaisuudessa presidentti Benson sai monia tilaisuuksia palvella, johtaa ja opettaa. Hän oli esimerkiksi tärkeässä osassa auttamassa erästä Melkisedekin pappeuden haltijaa tulemaan jälleen aktiiviseksi kirkossa1, ja hän oli osaltaan johtamassa vaarnan ponnistuksia kirkon huoltotyöohjelman toteutuksessa2.

Vuonna 1938 vaarnan jäsenmäärä oli noussut yli 8 000:een, joten ensimmäinen presidenttikunta päätti jakaa vaarnan kolmeksi vaarnaksi. Presidentti Benson sanoi olleensa ”järkyttynyt”, kun hänet 27. marraskuuta 1938 kutsuttiin johtamaan yhtä noista vaarnoista. Hänen vaimonsa Flora kertoi heidän lapsilleen, että oli siunaus, että isä sai ottaa vastaan tämän kutsumuksen.3

Presidentti Bensonin palvelutyö vaarnanjohtajana oli siunaus koko vaarnalle. Hän jatkoi huoltotyön periaatteiden opettamista ja kiinnitti erityistä huomiota nuoriin. Ennen erästä vaarnakonferenssin kokousta hän huomasi, että ryhmä nuoria miehiä yritti livahtaa pois vaarnakeskuksesta. ”He etenivät hitaasti käytävää pitkin kohti takaovea ja pitivät katseensa eteisaulassa varmistaakseen, ettei heidän poistumistaan huomattaisi. Siinä vaiheessa presidentti Benson astui ulos toimistostaan, arvioi tilanteen ja levitti molemmat käsivartensa käytävän poikki niin että pojat päätyivät suoraan hänen syliinsä. ’Pojat, onpa mukavaa nähdä teidät’, hän sanoi. ’Mennään yhdessä konferenssiin.’ Hän johdatti heidät etupenkkiin, ja myöhemmin hän kutsui heidät lausumaan todistuksensa.”4

Palveltuaan vajaat kaksi kuukautta vaarnanjohtajana presidentti Benson koki uuden yllätyksen. Hänelle tarjottiin työtä Maanviljelijäosuuskuntien valtakunnallisen neuvoston pääsihteerinä, mikä edellyttäisi, että hän työskentelisi Washington D.C:ssä. Ensin hän kieltäytyi tarjouksesta, mutta neuvoteltuaan Floran ja ensimmäisen presidenttikunnan kanssa hän päätti ottaa tehtävän vastaan.5 Kun hänet vapautettiin vaarnanjohtajan tehtävästä 26. maaliskuuta 1939, hän kirjoitti, että se oli ”vaikein koskaan kokemani päivä. – – Puheessani [vaarnan jäsenille] Herra siunasi minua suuresti, mutta minun oli hyvin vaikeata hallita tunteitani. Sen parempia ihmisiä ei ole koko maailmassa, [ja] minä rakastan heitä jokaista.”6

Bensonit muuttivat Bethesdaan Marylandin osavaltioon, lähelle Washington D.C:tä. Vähän yli vuotta myöhemmin presidentti Rudger Clawson, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, ja vanhin Albert E. Bowen, hänkin kahdentoista koorumista, olivat käymässä alueella järjestääkseen uuden vaarnan. Presidentti Clawson tapasi Ezra Taft Bensonin ja sanoi: ”Veli Benson, Herra haluaa, että sinä olet tämän vaarnan johtaja. Mitä sanottavaa sinulla on siihen?” Jälleen presidentti Benson yllättyi. Hän huomautti: ”En tunne näitä ihmisiä. Olen asunut täällä hädin tuskin vuoden.”7 Mutta hän otti nöyrästi vastaan tehtävän ja johti noin 2 000:tta vaarnan jäsentä maantieteellisesti laajan vaarnan alueella. Flora kommentoi hänen palvelutyötään vaarnanjohtajana: ”Hän rakastaa sitä todella. Hänelle ei ole tärkeää titteli vaan tärkeää on ilo siitä, että hän voi auttaa mahdollisimman monia näkemään, että evankeliumi on totta.”8

Myöhemmin apostolina presidentti Benson vieraili vaarnoissa eri puolilla maailmaa. Hän huomautti: ”Olen joskus sanonut vaimolleni palattuani noilta vaarnavierailuilta, että en tiedä täsmälleen, millainen taivas tulee olemaan, mutta en voisi pyytää siellä mitään parempaa kuin saada sen ilon ja riemun, että voin olla tekemisissä sellaisten miesten ja naisten kanssa, joita tapaan johtotehtävissä Siionin vaarnoissa ja seurakunnissa ja maailman lähetyskentillä. Meitä on siunattu todella runsaasti.”9

Kuva
Ward council members being taught using the Worldwide Leadership Training video.

Yksi vaarnan tarkoitus on ”yhdistää ja tehdä täydellisiksi jäseniä – – ulottamalla heille kirkon ohjelmat, toimitukset ja evankeliumin opetus”.

Ezra Taft Bensonin opetuksia

1

Me kirkon jäsenet kokoonnumme Siionin vaarnoihin.

Kirkkoon kuulumattomat kysyvät toisinaan: ”Mikä on vaarna?” Jäsenetkin kysyvät: ”Mikä merkitys vaarnalla on? Mitä se merkitsee meille jäsenille?”

Kirkkoon kuulumattomille vaarna vastaa muiden kirkkokuntien hiippakuntaa. Vaarna on maantieteellinen alue, joka koostuu useista sen alueen seurakunnista ja jota johtaa johtokunta.

Jäsenille sana vaarna on vertauskuvallinen ilmaisu. Kuvitelkaa mielessänne suurta telttaa, jota pitävät pystyssä lujasti maahan iskettyjen vaarnojen varaan kiinnitetyt köydet. Profeetat vertasivat myöhempien aikojen Siionia suureen telttaan, joka sulkee sisäänsä koko maailman [ks. Jes. 54:2; 3. Nefi 22:2]. Teltta pysyi pystyssä vaarnoihin kiinnitettyjen köysien avulla. Nuo vaarnat ovat tietenkin määrättyjen maantieteellisten alueiden organisaatioita kaikkialla maailmassa. Israelia kootaan paraikaa Siionin eri vaarnoihin.10

Vaarnalla on ainakin neljä tarkoitusta:

1. Kustakin vaarnasta, jonka johdossa on kolme ylipappia ja tukena kaksitoista miestä, jotka tunnetaan korkeana neuvostona, tulee määrätyn maantieteellisen alueen pyhille kirkko pienoiskoossa. Tarkoituksena on yhdistää ja tehdä täydellisiksi jäseniä, jotka asuvat noiden rajojen sisäpuolella, ulottamalla heille kirkon ohjelmat, toimitukset ja evankeliumin opetus.

2. Vaarnojen jäsenten tulee olla mallina eli viirinä vanhurskaudesta.

3. Vaarnojen tulee olla puolustus. Jäsenet muodostavat tuon puolustuksen, kun he ovat yhtä paikallisten pappeusvirkailijoidensa alaisuudessa ja omistautuvat tekemään velvollisuutensa ja pitämään liittonsa. Jos nuo liitot pidetään, niistä tulee turva erhettä, pahuutta ja onnettomuutta vastaan.

Me rakennamme temppeleitä vain sinne, missä meillä on vaarnoja. Temppelin siunaukset ja toimitukset valmistavat ihmistä korotukseen. Tietenkään ei ole mahdollista, että jokaisessa vaarnassa olisi temppeli, mutta näemme paraikaa joitakin merkittäviä, jopa ihmeellisiä edistysaskelia temppelien rakentamisessa eri puolille maailmaa. Sellaisen ohjelman ansiosta kirkon jäsenet voivat saada Herran täydet siunaukset.

4. Vaarnat ovat suoja myrskyltä, joka vuodatetaan koko maan päälle.11

2

Vaarnoja perustetaan auttamaan vanhempia evankeliumin opettamisessa ja lastensa johdattamisessa pelastuksen toimituksiin.

Opissa ja liitoissa sanotaan:

”Sikäli kuin Siionissa tai missään sen järjestetyistä vaarnoista on lasten vanhempia, jotka eivät opeta heitä ymmärtämään oppia parannuksesta, uskosta Kristukseen, elävän Jumalan Poikaan, ja kasteesta ja Pyhän Hengen lahjasta kätten päällepanemisen kautta kahdeksan vuoden iässä, synti on vanhempien päällä. Sillä tämä on laki Siionin asukkaille eli kaikissa sen järjestetyissä vaarnoissa.” (OL 68:25–26, kursivointi lisätty.)

Tässä näette yhden vaarnojen päätarkoituksista. Niitä perustetaan auttamaan vanhempia, joilla on lapsia Siionissa, opettamaan heille Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja antamaan pelastuksen toimitukset. Vaarnoja muodostetaan pyhien täydelliseksi tekemiseksi, ja tuo kehittyminen alkaa kotoa tehokkaan evankeliumin opettamisen myötä.12

3

Kun vaarnan jäsenet ilmentävät Herran pyhyyden mittapuuta, vaarnasta tulee kaunis tunnus, jonka koko maailma voi nähdä.

Herra sanoo: ”Sillä Siionin täytyy kasvaa kauneudessa ja pyhyydessä; sen rajojen täytyy laajentua; sen vaarnat täytyy vahvistaa; niin, totisesti minä sanon teille, että Siionin täytyy nousta ja pukeutua kauniisiin vaatteisiinsa” (OL 82:14).

Tässä Herra ilmoittaa toisen vaarnan suuren tarkoituksen: olla kauniina tunnuksena, jonka koko maailma voi nähdä. Ilmaus ”pukeutua kauniisiin vaatteisiinsa” tarkoittaa tietenkin sisäistä pyhyyttä, joka jokaisen itseään pyhäksi kutsuvan jäsenen täytyy saavuttaa. Siion on puhdassydämiset (ks. OL 97:21).

Siionin vaarnat vahvistuvat ja Siionin rajat laajentuvat, kun jäsenet ilmentävät sitä pyhyyden mittapuuta, jota Herra odottaa valitulta kansaltaan.13

4

Kukin vaarna toimii puolustuksena ja suojana näkyviä ja näkymättömiä vihollisia vastaan.

Vielä yhdessä ilmoituksessa Herra antaa tämän selityksen vaarnojen tarkoituksesta: ”Totisesti minä sanon teille kaikille: Nouskaa ja loistakaa, jotta valonne olisi viirinä kansakunnille ja jotta yhteen kokoontuminen Siionin maahan ja sen vaarnoihin olisi puolustukseksi ja suojaksi myrskyltä ja vihalta, kun sitä vuodatetaan laimentamattomana koko maan päälle” (OL 115:5–6).

Tässä ilmoituksessa on käsky antaa valomme loistaa niin, että siitä tulee viiri kansakunnille. Viiri on korkeiden ihanteiden vertauskuva. Meidän tulee olla pyhyyden viirinä ja mittapuuna, jonka koko maailma näkee. Siinä on Siionin kauneus.

Sitten Herra ilmoittaa, että Siionin vaarnojen tulee olla ”puolustukseksi ja suojaksi myrskyltä ja vihalta, kun sitä vuodatetaan laimentamattomana koko maan päälle”. Vaarnat ovat pyhien puolustus sekä näkyviä että näkymättömiä vihollisia vastaan. Puolustus on pappeuskanavien kautta annettu ohjaus, joka vahvistaa todistusta ja edistää perheykseyttä ja henkilökohtaista vanhurskautta.

Herra varoitti Opissa ja liitoissa olevien ilmoitustensa esipuheessa: ”Se aika tulee joutuin – hetki ei ole vielä mutta on käsillä – jolloin rauha otetaan pois maan päältä ja Perkeleellä on valta omaan valtakuntaansa” [OL 1:35].

Nyt – – näemme tämän ennustuksen täyttymisen. Saatana käyttää hellittämättömän raivokkaasti voimaa ”omassa valtakunnassaan” eli maan päällä. Hänen vaikutusvaltansa ei ole milloinkaan ollut näin suuri, ja ainoastaan ne, jotka ovat ottaneet Pyhän Hengen oppaakseen ja noudattaneet pappeusjohtajien neuvoja, säästetään Hänen pahan vaikutuksensa aiheuttamalta tuholta.

Herra sanoo tuossa esipuheeksi kutsutussa ilmoituksessa myös, että Hänellä ”on valta pyhiinsä, ja hän hallitsee heidän keskuudessaan” [OL 1:36]. Hän tekee sen toimimalla valittujen palvelijoidensa sekä vaarnojen ja seurakuntien johtajien kautta.14

Kuva
An African congregation gathered in sacrament meeting.

Kokoontuessamme yhteen muiden pyhien kanssa näemme, että vaarna voi olla puolustuksena ja suojana myrskyltä (ks. OL 115:6).

Kun kirkko kasvaa, on erittäin tärkeää, että me rakennamme sitä vakaasti ja hyvin ja että tulevissa vaarnoissamme on ne perusainekset, jotka ovat välttämättömiä menestykselle, ja että nykyisissä vaarnoissa tehdään väsymättä työtä, jotta vaarnat olisivat hengelliseltä toteutukseltaan täysin toimivia. Näiden vaarnojen on määrä olla tämänpäivän Siionin kokoamispaikkoja, ja niiden pitää olla hengellisiä turvapaikkoja ja mahdollisimman monin tavoin omavaraisia.15

Siionin vaarnat ja piirit ovat vertauskuva niistä Herran tarkoittamista pyhistä paikoista, joihin Hänen pyhiensä on määrä kokoontua viimeisinä aikoina suojaan myrskyltä. Te ja lapsenne kokoonnutte tänne jumalanpalvelukseen, tekemään pyhiä toimituksia, olemaan yhdessä, oppimaan, laulamaan, soittamaan, tanssimaan, näyttelemään, urheilemaan ja yleisesti ottaen kehittymään ja kehittämään toisianne. Usein pidetään merkittävänä sitä, että seurakuntakeskuksissamme on torni, joka kohoaa kohti taivaita vertauskuvana siitä, kuinka elämämme pitäisi olla aina liikkeessä ylöspäin kohti Jumalaa.16

Mormonin kirjan profeetta Nefi näki ennalta ajan, jolloin pyhät olisivat hajallaan vaarnoissa kaikkialla maailmassa. Hän näki ajan, jolloin Herra antaisi heille suojaa, kun tuhoisat myrskyt uhkaavat heidän olemassaoloaan. Nefi profetoi: ”Ja tapahtui, että minä, Nefi, näin Jumalan Karitsan voiman laskeutuvan Karitsan kirkon pyhien päälle ja Herran liittokansan päälle, joka oli hajotettu kaikkialle maan päällä; ja heidät varustettiin vanhurskaudella ja Jumalan voimalla suuressa kirkkaudessa” (1. Nefi 14:14).

Ilmoituksen kautta me tiedämme, että myöhempinä aikoina on oleva vaaroja, onnettomuuksia ja vainoa, mutta pyhät voivat säästyä olemalla vanhurskaita. Herran lupaus Mormonin kirjassa on varma: ”Hän varjelee vanhurskaat voimallansa” (1. Nefi 22:17).17

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

  • Kun olet lukenut osan 1, kuinka vastaisit henkilölle, joka kysyy, miksi kirkon jäsenet on järjestetty vaarnoihin?

  • Presidentti Benson muistutti meitä siitä, että vaarnoissa vanhempia autetaan opettamaan evankeliumia lapsilleen ja tarjoamaan heille pappeuden toimituksia (ks. osa 2). Millä tavoin sinun vaarnasi on vahvistanut pyrkimyksiäsi kotona?

  • Milloin olet nähnyt vaarnan jäsenten tulevan yhteen näyttääkseen esimerkkiä, jonka koko maailma voi nähdä? (Ks. osa 3.) Kuinka sinä olet hyötynyt tällaisesta toiminnasta?

  • Millä tavoin vaarna antaa suojaa sekä näkyviä että näkymättömiä vihollisia vastaan? (Ks. osa 4.) Mitä tilaisuuksia meillä on osallistua vaarnassamme? Mitä siunauksia voimme saada, kun teemme niin?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Jes. 25:3–5; Matt. 5:14–16; Moroni 10:31–33; OL 101:17–21; 133:7–9

Opetusvihje

”Taitava opettaja ei ajattele: ’Mitä teen luokassa tänään?’ vaan kysyy: ’Mitä oppilaani tekevät luokassa tänään?’ Ei: ’Mitä opetan tänään?’ Pikemminkin: ’Kuinka autan oppilaitani oivaltamaan, mitä heidän täytyy tietää?’” (Virginia H. Pearce, julkaisussa Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 61.)

Viitteet

  1. Ks. luku 20 tässä kirjassa.

  2. Ks. luku 21 tässä kirjassa.

  3. Ks. Sheri L. Dew, Ezra Taft Benson: A Biography, 1987, s. 122; Francis M. Gibbons, Ezra Taft Benson: Statesman, Patriot, Prophet of God, 1996, s. 104.

  4. Sheri L. Dew Don Schlurfin kertomuksen perusteella, julkaisussa Ezra Taft Benson: A Biography, s. 122.

  5. Ks. luku 1 tässä kirjassa.

  6. Julkaisussa Ezra Taft Benson: A Biography, s. 144.

  7. Julkaisussa Ezra Taft Benson: A Biography, s. 156–157.

  8. Flora Amussen Benson, julkaisussa Ezra Taft Benson: A Biography, s. 159.

  9. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1948, s. 98.

  10. Ks. ”Vahvista vaarnasi”, Valkeus, elokuu 1991, s. 3.

  11. Ks. ”Vahvista vaarnasi”, s. 5.

  12. Ks. ”Vahvista vaarnasi”, s. 3.

  13. Ks. ”Vahvista vaarnasi”, s. 4.

  14. Ks. ”Vahvista vaarnasi”, s. 4.

  15. The Teachings of Ezra Taft Benson, 1988, s. 151.

  16. The Teachings of Ezra Taft Benson, s. 151–152.

  17. Ks. ”Vahvista vaarnasi”, s. 4–5.