Luku 19

Johtaminen

”Jos teistä on määrä tulla tulevia johtajia kirkossa, maassanne ja kodissanne, teidän täytyy olla lujia uskossa, horjumattomia pahuutta kohdatessanne.”

Ezra Taft Bensonin elämänvaiheita

Ezra Taft Benson alkoi oppia johtajana olemista nuoruudessaan. Kun hän oli melkein 13-vuotias, hänen isänsä kutsuttiin palvelemaan lähetystyössä. Perheen vanhimpana lapsena Ezra otti hoitaakseen monia johtamistehtäviä perheen maatilalla isänsä ollessa poissa. Muutamia vuosia myöhemmin, kun hänet kutsuttiin Brittein saarten lähetyskentälle, hän palveli seurakunnanjohtajana ja Newcastlen konferenssin (vastaa nykyistä piiriä) johtajana. Myöhemmin hän palveli kolmessa vaarnan johtokunnassa – kerran neuvonantajana, kerran lyhyen aikaa vaarnanjohtajana ja kerran pidemmän rupeaman vaarnanjohtajana. Ammattiurallaan hän toimi monissa johtotehtävissä maatalouden toimialalla. Koska hänestä tuli johtaja ja asiantuntija maatalousalalla, presidentti Dwight D. Eisenhower pyysi häntä palvelemaan korkeimmassa maatalouteen liittyvässä tehtävässä Yhdysvalloissa. Kahdeksan vuoden ajan hän toimi presidentti Eisenhowerin alaisuudessa Yhdysvaltain maatalousministerinä.

Ennen kuin presidentti Bensonista tuli kirkon presidentti, hän palveli 12 vuotta kahdentoista apostolin koorumin presidenttinä. Koorumin jäsenet kunnioittivat häntä suuresti johtajanaan. Vanhin Bruce R. McConkie ”kertoi usein perheenjäsenille, ettei hän ollut kirkossa koskaan tavannut presidentti Bensonin veroista hallintomiestä”¹.

Johtaessaan kahtatoista presidentti Benson kannusti koorumin jäseniä ilmaisemaan ajatuksensa vapaasti, vaikka hän olisikin ollut eri mieltä. Kun vanhin Russell M. Nelson oli uusi jäsen koorumissa, hän ajatteli, ettei hänen ehkä pitäisi puhua suoraan. ”Mutta [presidentti Benson] ei suvainnut sitä”, hän sanoi. ”Itse asiassa kävi niin, että jos olin hiljaa jostakin asiasta, hän sai minut sanomaan mielipiteeni.”²

Vaikka presidentti Benson pyysi kaikilta mielipiteitä, hän ei antanut keskustelun eksyä asiasta. Presidentti Howard W. Hunter sanoi, että ”hän osasi saada johtavat veljet käymään avointa ja suoraa keskustelua ja kykeni ohjaamaan ja johtamaan sitä, niin että he päätyivät yksimieliseen tulokseen, jota kaikki kannattivat”³. Kun ”hänestä tuntui, että asiasta oli keskusteltu riittävästi, hänellä oli tapana sanoa: ’Meillä taitaa olla nyt niitettynä tarpeeksi heinää. Paalataan niitä vähän’, ja toi näin asian päätökseen.”⁴

Presidentti Benson välitti niistä, joita hän johti, ja hän opetti esimerkillään. ”En tiedä ketään, joka ottaisi työtoverinsa paremmin huomioon tai olisi kiinnostuneempi heidän hyvinvoinnistaan”, sanoi presidentti Gordon B. Hinckley. ”Hän ei pyydä muita tekemään sellaista, mitä hän on haluton tekemään itse, vaan pikemminkin hän antaa palvelemisesta esimerkin meille muille seurattavaksi.”⁵ Presidentti Benson oli myös tehokas jakamaan työtä muille opettaen ja rakentaen heitä siinä samalla.

Yleiskonferenssissa, jossa presidentti Benson hyväksyttiin kirkon presidentiksi, presidentti Gordon B. Hinckley ilmaisi vakaumuksensa siitä, että Herra oli valinnut ja valmistanut presidentti Bensonin johtamaan kirkkoa:

”Todistan teille, että Herra itse valitsi Ezra Taft Bensonin kahdentoista neuvoston jäseneksi lähes 43 vuotta sitten. Herra itse on näiden vuosien ajan koetellut ja harjaannuttanut, koulinut ja valmistanut häntä. – –

Hänet tuntevana ja hänen rinnallaan seisovana todistan, että hän on mies, jolla on uskoa, koeteltua johtamistaitoa, suurta rakkautta Herraa ja Hänen työtään kohtaan ja rakkautta Jumalan poikia ja tyttäriä kohtaan kaikkialla. Hän on mies, joka on osoittanut kykynsä.”⁶

Presidentti Ezra Taft Benson ja hänen neuvonantajansa ensimmäisessä presidenttikunnassa: presidentti Gordon B. Hinckley (vasemmalla) ja presidentti Thomas S. Monson (oikealla)

Ezra Taft Bensonin opetuksia

Tehokkaat johtajat ovat lujia uskossa ja näyttävät hyvää esimerkkiä.

Kristuksen johtajuuden voima on lähtöisin Hänen esimerkkinsä tuomasta haasteesta. Hänen vetoomuksensa oli: ”Tule ja seuraa minua!” – – Se, miten Hän onnistuneesti sai ihmiset uskollisiksi ja omistautumaan vanhurskauden periaatteille, johtui siitä, että rakkaus oli suuri motivoiva tekijä. Hän auttoi meitä ymmärtämään, että niistä Jumalan kaltaisista ominaisuuksista, jotka kussakin meistä vaativat ilmaisua, voi tulla suurenmoisen eläviä tosiasioita. Hänen esimerkkinsä tuo edelleenkin ihmiskunnalle suurimman toivon ja voiman.⁷

Jos teistä on määrä tulla tulevia johtajia kirkossa, maassanne ja kodissanne, teidän täytyy olla lujia uskossa, horjumattomia pahuutta kohdatessanne, ja kuten Paavali sanoi, pukea ”yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.” (Ef. 6:11–12.)⁸

Nuoremme tarvitsevat vähemmän arvostelijoita ja enemmän roolimalleja. Te olette roolimalleja, joista he etsivät elämäntapaa, jota he voivat noudattaa ja josta pitää kiinni. He tarvitsevat innoitusta, joka voi tulla teiltä, kun sovitatte elämänne täysin evankeliumin opetusten mukaan.⁹

Ihmiset reagoivat tehokkaaseen johtamiseen.

Nöyryys

Yksi suuren johtajuuden merkkejä on aina ollut ja tulee aina olemaan nöyryyden henki.¹⁰

Hengellinen voima

Hengellinen voima edistää myönteistä ajattelua, myönteisiä ihanteita, myönteisiä tapoja, myönteisiä asenteita ja myönteisiä ponnistuksia. Nämä ovat ominaisuuksia, jotka edistävät viisautta, fyysistä ja henkistä hyvinvointia sekä innokasta hyväksyntää ja vastakaikua muissa.¹¹

Vain tervehenkisillä ihmisillä on kyky kohottaa ja kannustaa toisiaan suurempaan palvelutyöhön, suurempiin saavutuksiin ja suurempaan voimaan.¹²

Innoitus on välttämätöntä, jotta voi johtaa asianmukaisesti. – – Meillä täytyy olla innoituksen henki, olipa sitten kyse opettamisesta (OL 50:13–14) tai valtakunnan asioiden hoitamisesta (OL 46:2).¹³

Mikään ei ole riittävä korvike Hengelle.¹⁴

Tieto

Aito johtaja yrittää pysyä ajan tasalla asioista. Hän on henkilö, jota ohjaavat ennemminkin periaatteet kuin tarkoituksenmukaisuus. Hän yrittää ottaa oppia kaikesta ihmisten kokemuksesta ja mitata sitä jumalallisen viisauden ilmoitettuihin periaatteisiin.¹⁵

Yksi parhaista tavoista, mitä johtajilla on ymmärtää oikeita periaatteita, on pyhien kirjoitusten ja asianmukaisten käsikirjojen perusteellinen tunteminen ja ymmärtäminen. Useimpia tilanteita on ollut ennenkin, kenties montakin kertaa, ja menettely- ja toimintatavoista ongelman käsittelemiseksi on jo päätetty. Esiin nousevissa kysymyksissä on siksi aina viisasta ottaa selville ja tutustua siihen, mitä niistä on kirjoitettu ja millaisia ovat kirkon menettelytapaohjeet niihin nähden.¹⁶

Johtajia neuvotaan tutkimaan kirkon oppeja, jotta he pystyvät riittävän hyvin esittämään oppimme muille. Käyttääksemme apostoli Paavalin tapaa ilmaista asia, me odotamme teidän olevan luotettavia työntekijöitä, jotka eivät häpeä työtään (ks. 2. Tim. 2:15).¹⁷

Lojaalisuus

Hyvä johtaja odottaa lojaalisuutta. Hän on vastavuoroisesti lojaali. Hän tukee niitä, joille hän on antanut jonkin tehtävän. Lojaalisuus ulottuu velvollisuuden vaatimuksia pidemmälle. Johtaja on lojaali silloin, kun ne, joiden kanssa hän palvelee, saavat kunniaa. Hän tuntee ylpeyttä heidän menestyksestään. Hän ei kumoa päätöksiä, ellei hän ensin ole neuvotellut sen henkilön kanssa, jonka päätöksen hän kumoaa. Hän ei nolaa työtoveria muiden edessä. Hän on tälle rehellinen ja avoin.¹⁸

Ykseys

On olemassa ykseyttä, ”jota selestisen valtakunnan laki vaatii; eikä Siionia voida rakentaa muuten kuin selestisen valtakunnan lain periaatteiden mukaan” (OL 105:4–5). Vaadittujen periaatteiden ja ominaisuuksien joukossa on mielen ja sydämen ykseys. ”Minä sanon teille: Olkaa yhtä; ja ellette te ole yhtä, te ette ole minun”, on Vapahtajan käsky nykyajan kirkolleen (OL 38:27; ks. myös Joh. 17:20–23). Missään tämä vaatimus ei ole välttämättömämpi kuin niiden keskuudessa, jotka Hän on kutsunut johtamaan kaikkialla valtakunnassaan.¹⁹

Rakkaus ja luottamuksen ilmaiseminen

Rakkaus ihmisiä kohtaan on tehokkaassa johtamisessa välttämätöntä. Rakastatteko niitä, joiden kanssa teette työtä? Ymmärrättekö, että sielujen arvo on suuri Jumalan silmissä (ks. OL 18:10)? Uskotteko te nuorisoon? Huomaatteko kehuvanne heidän hyveitään, kiittävän heitä heidän saavutuksistaan? Vai onko teillä arvosteleva asenne heitä kohtaan, koska he ovat tehneet virheitä?²⁰

Vielä vaikeampaa kuin kestää arvostelua on toisinaan se, ettei johtajamme sano sanaakaan työstä, joka meille on määrätty. Pienet huomautukset tai viestit, jotka ovat vilpittömiä ja yksityiskohtaisia, ovat suurenmoisia mielialan kohottajia matkan varrella.²¹

Me tiedämme, – – että se aika, jonka johtaja on henkilökohtaisessa kosketuksessa jäseniin, on tuottoisampaa kuin se, jonka hän viettää kokouksissa ja hallinnollisissa velvollisuuksissa. Henkilökohtainen kontakti on avain vähemmän aktiivisen jäsenen käännyttämiseen.²²

Pyytäminen saa aikaan, etenkin kirkossa, parempia tuloksia – ja parempia tunteita – kuin määräileminen. Muistakaa kertoa syy. Palatkaa asiaan nähdäksenne, kuinka se sujuu. Osoittakaa kiitollisuutta, kun ihmiset noudattavat ohjeita hyvin. Ilmaiskaa luottamusta, kun se voidaan tehdä rehellisesti. Kun jokin menee pieleen, on hyvä käydä asiat läpi ja ottaa selville, missä teitte virheen – älkääkä pelätkö myöntää, että teitte sen. Muistakaa, että jäsenemme ovat vapaaehtoisia, omasta tahdostaan työskenteleviä. Hekin rakastavat Herraa ja Hänen työtään. Rakastakaa heitä. Arvostakaa heitä. Kun tunnette kiusausta moittia toista työntekijää, älkää tehkö sitä. Kokeilkaa kiinnostavaa haastetta ja sen sijaan taputtakaa häntä olalle. Isämme lapset kautta maailman ovat pohjimmiltaan hyviä. Hän rakastaa heitä. Meidänkin pitäisi.²³

Ihmiset eivät pidä siitä, että heidät pakotetaan tekemään jotakin, vaikka se olisi heidän omaksi hyväkseen. Mutta ihmiset reagoivat tehokkaaseen johtamiseen.²⁴

Hyvät johtajat jakavat tehtäviä viisaasti.

Vapahtajan esimerkki tehtävien jakamisesta

Jopa maailman perustukset laskettiin jaetulla valtuudella. Jeesus muistutti monta kertaa ihmisille, että Hänen tehtävänsä maan päällä oli jaettua valtuutta. Hänen kirkkonsa palauttaminen sai alkunsa jaetusta valtuudesta.

Puhuessaan juutalaisille synagogassa Jeesus sanoi heille, että Hänen Isänsä oli valtuuttanut Hänet: ”Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon” (Joh. 6:38).²⁵

Jeesus antaa meille mestarillisen esimerkin hyvästä johtamisesta oikeanlaisen tehtävien jakamisen avulla. – – Monet Hänen valtuuttamistaan lähetyssaarnaajista matkasivat ilman rahakukkaroa tai laukkua. Ihmiset kärsivät suuria vaikeuksia toteuttaessaan Hänen ohjeitaan. Jotkut heistä kuolivat julmalla tavalla Hänen palveluksessaan. Mutta Hänen valtuuttamansa opetuslapset lähtivät maailmaan rohkeina kuin leijonat toteuttamaan Hänen antamaansa tehtävää. He saavuttivat sellaista, mitä he eivät olleet koskaan uskoneet mahdolliseksi. Kukaan johtaja ei ole koskaan motivoinut miehiä ja naisia siten kuin Hän.²⁶

Jeesuksen Kristuksen kirkko rakentaa johtajia siten, että se ottaa ihmisiä mukaan jakamalla valtuutta. Kun Jeesus oli maan päällä, Hän kutsui kaksitoista apostolia auttamaan kirkon johtamisessa. Hän kutsui myös seitsenkymmenet. Hän jakoi tehtäviä muille. Hänen kirkossaan ei olisi sivustakatsojia. Kaikkien oli määrä olla mukana rakentamassa osaltaan valtakuntaa. Ja rakentaessaan valtakuntaa he rakentuivat itse.

Jeesuksen tarkoituksena oli korottaa yksilö. – –

Jeesuksen tarkoituksena oli tehdä jokaisesta miehestä kuningas, rakentaa häntä johtamistaidossa iankaikkisuuteen. Sinä muistorikkaana iltana viimeisen aterian jälkeen Hän sanoi yhdelletoista – –: ”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin, [koska minä] menen Isän luo” (Joh. 14:12). Jakamalla tehtäviä Jeesus halusi kohottaa yksilöä eikä nujertaa häntä. Ja kaikkialla kirkossa nykyään miehet ja naiset kasvavat ja kehittyvät heille annettujen tehtävien kautta.²⁷

Palvelutyössään kuolevaisuudessa Jeesus Kristus jakoi valtuutta kahdelletoista apostolilleen.

Tehtävien jakaminen järjestöissämme

Hyvä hallinnointi tarkoittaa valtuuden jakamista. Työtaakan osittainen jakaminen auttaa teitä ja järjestöänne. Tehokas johtaminen on taidokasta oman panoksenne moninkertaistamista muiden avulla.²⁸

Viisas tehtävien jakaminen edellyttää valmistautumista rukoillen, aivan kuten tehokas opettaminen ja saarnaaminenkin. Herra tekee sen selväksi näillä sanoilla: ”Ja Henki annetaan teille uskon rukouksen kautta; ja ellette saa Henkeä, teidän ei tule opettaa” (OL 42:14). Ja saattaisimme lisätä: ilman Henkeä teidän ei tule jakaa tehtäviä.²⁹

Viisas johtaja kirkossa nykyään ei yritä tehdä työtä itse eikä antaa sellaista vaikutelmaa, ettei kukaan toinen ole riittävän pätevä. Ja kun hän jakaa tehtäviä, hän vakuuttaa samalla, että sillä, jolle hän on tehtävän antanut, on hänen täysi tukensa.³⁰

Kun tehtävä on annettu, johtaja ei unohda kyseistä henkilöä eikä hänen tehtäväänsä. Hän seuraa kiinnostuneena mutta ei ”kurki olkapään yli”. Hän antaa yksityiskohtaista kiitosta, kun se on ansaittua. Hän antaa hyödyllistä rohkaisua, kun sitä tarvitaan. Kun hänestä tuntuu, ettei tehtävää hoideta ja tarvitaan muutosta, hän toimii rohkeasti ja lujasti mutta ystävällisesti. Kun aika palvella tehtävässä on tullut täyteen, hän antaa tunnustusta ja kiitosta.³¹

Yksikään viisas johtaja ei usko, että kaikki hyvät ideat ovat hänestä lähtöisin. Hän pyytää ehdotuksia niiltä, joita hän johtaa. Hän antaa heidän tuntea, että he ovat tärkeä osa päätöksentekoa. Hän antaa heidän tuntea, että he toteuttavat omia menettelytapojaan, eivät pelkästään hänen.³²

Kirkon johtajat ovat välineitä Jumalan käsissä, ja heidän tulee tavoitella Henkeä johtaessaan ja rakentaessaan muita.

Nykyään kirkossa johtaja saa yleensä sellaisia suorituksia kuin hän todella odottaa. Hänen pitää kurottaa korkealle. Hänen tulee vakuuttaa niille, joille hän antaa tehtäviä, että Herran palveluksessa heillä on jopa enemmän voimia kuin tavallisissa tehtävissä. Me emme voi epäonnistua Herran työssä, kun teemme parhaamme. Me olemme pelkkiä välineitä, sillä tämä on Herran työtä. Tämä on Hänen kirkkonsa, Hänen evankeliumisuunnitelmansa. Ne, joiden kanssa me työskentelemme, ovat Hänen lapsiaan. Hän ei salli meidän epäonnistua, jos me teemme oman osamme. Hän vahvistaa meitä tarpeen tullen jopa ylittämään omat lahjamme ja kykymme. Minä tiedän sen.³³

Meidän täytyy muistaa, että – – kirkko – – ei ole liikemaailma. Sen menestystä mitataan pelastettuina sieluina, ei liikevoittoina ja tappioina. Tietenkin meidän pitää olla tehokkaita ja tuotteliaita, mutta meidän pitää myös olla keskittyneitä iankaikkisiin tavoitteisiin. Varokaa tuomasta maailmallisia menetelmiä ja terminologiaa pyhiin pappeustehtäviin. Muistakaa, että rationaaliset ongelmanratkaisumenetelmät, vaikka niistä apua onkin, eivät yksistään riitä valtakunnan työssä. Jumalan työtä täytyy tehdä uskon, rukouksen ja Hengen turvin, ”ja jos se tapahtuu jollakin muulla tavalla, se ei ole Jumalasta” (OL 50:18).³⁴

Kirkon koko tarkoitus on rakentaa miehiä ja naisia, joista tulee Jumalan kaltaisia asenteissaan, ominaisuuksissaan ja ihanteissaan.³⁵

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Presidentti Benson opetti, että johtajien tulee näyttää vanhurskasta esimerkkiä (ks. osa 1). Miksi esimerkillä on niin voimakas vaikutus? Kuinka johtajien vanhurskas esimerkki on vaikuttanut sinuun?
Tutki hyvien johtajien ominaisuuksia, joita selitetään osassa 2. Mistähän syystä ihmiset reagoivat sellaiseen johtamiseen? Mieti, mitä voit tehdä kehittääksesi näitä ominaisuuksia.
Presidentti Benson opetti, että kirkon johtajien tulee noudattaa Vapahtajan esimerkkiä tehtävien jakamisesta (ks. osa 3). Kuinka tehtävien jakaminen auttaa Jumalan valtakunnan rakentamisessa? Millä tavoin sinä olet hyötynyt tehtävistä, joita sinulle on annettu?
Kuinka palvelemisemme kirkossa saattaisi muuttua, kun muistamme, että se on Herran työtä ja että ne, joiden kanssa työskentelemme, ovat Hänen lapsiaan? (Ks. osa 4.) Mitä olet kokenut toimiessasi välineenä Herran käsissä muiden ihmisten auttamiseksi?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

2. Moos. 18:13–26; Matt. 5:13–16; Luuk. 22:31–32; Alma 17:1–11; OL 38:23–27

Opetusvihje

”Ihmiset kokevat myönteisesti sen, että heidän tekemisilleen annetaan tunnustusta. Voit aivan erityisesti yrittää antaa tunnustusta jokaisen henkilön ajatuksille ja mikäli mahdollista liittää ne luokassa käytävään keskusteluun.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 35.)