Luku 18: Varokaa ylpeyttä
    Footnotes
    Theme

    Luku 18

    Varokaa ylpeyttä

    ”Ylpeys on yleismaailmallinen synti, suuri pahe. Lääke ylpeyttä vastaan on nöyryys.”

    Ezra Taft Bensonin elämänvaiheita

    Ensimmäisessä yleiskonferenssipuheessaan kirkon presidenttinä presidentti Ezra Taft Benson opetti, mitä eroa on ylpeydellä ja nöyryydellä:

    ”Ylpeys ei katso Jumalaan eikä välitä siitä, mikä on oikein. Se katsoo toiseen ihmiseen ja kiistelee siitä, kumpi on oikeassa. – –

    Ylpeydelle on luonteenomaista kysyä: ’Mitä minä haluan elämältä?’ sen sijaan, että kysyisi: ’Mitä Jumala haluaisi minun tekevän elämälläni?’ Siinä oma tahto on vastakkain Jumalan tahdon kanssa. Se on pikemminkin ihmispelkoa kuin jumalanpelkoa.

    Nöyryys ottaa huomioon Jumalan tahdon – Hänen tuomioidensa pelon ja lähimmäisten tarpeet. Ylpeiden korvissa kaikuu maailman suosio; nöyrien sydäntä lämmittää taivaan suosio.”1

    Nämä opetukset olivat tuttuja miehille, jotka olivat palvelleet presidentti Bensonin kanssa kahdentoista apostolin koorumissa. He tiesivät, että heidän kooruminsa presidentti ei ollut koskaan huolissaan omien näkemystensä kohtalosta – hän halusi ainoastaan tietää Jumalan tahdon ja noudattaa sitä. Presidentti Boyd K. Packer, joka palveli myöhemmin itsekin kahdentoista apostolin koorumin presidenttinä, kertoi presidentti Bensonin suhtautumisesta keskusteluihin koorumin kokouksissa: ”Presidentti Bensonin kanssa pystyi olemaan eri mieltä tarvitsematta huolestua siitä, että siinä oli jotakin henkilökohtaista. Keskustelimme perinpohjaisesti asioista kantamatta huolta siitä, mikä hänen näkemyksensä saattaisi olla.”2 Vanhin Russell M. Nelson, joka palveli kahdentoista apostolin koorumissa kaksi vuotta presidentti Bensonin ollessa sen johtaja, sanoi: ”Joka seikassa, vaikka se ei olisi ollut hänen mielipiteensä, presidentti Benson mittasi tilannetta vain yhtä normia vasten – mikä on valtakunnan parhaaksi? Jos se tarkoitti jonkin poimun taittamista tavalla, jolla hän ei olisi sitä tehnyt, niin olkoon sitten niin. Hän halusi vain sitä, mikä oli valtakunnan parhaaksi.”3

    Hallituksen edustajana presidentti Benson oli yhtä omistautunut tekemään sitä, mikä oli Jumalan valtakunnan parhaaksi. Palvellessaan Yhdysvaltain maatalousministerinä hän sai paljon maailman suosiota4 sekä myös suuren määrän ankaraa arvostelua. Hän ei antanut kummankaan soida korvissaan. Sen sijaan hän oli uskollinen muistutukselle, jonka hän sai usein vaimoltaan Floralta: ”Älä välitä siitä, mitä maailma ajattelee sinusta, kunhan olet väleissä Herran kanssa.”5 Tyytyväisenä taivaan hiljaiseen suosioon6 hän pyrki aina tekemään Jumalan tahdon.

    Vapahtaja, joka on sydämeltään lempeä ja nöyrä (ks. Matt. 11:29), on suurin esimerkkimme nöyryydestä.

    Ezra Taft Bensonin opetuksia

    1

    Herra on varoittanut meitä ylpeydestä.

    Opissa ja liitoissa sanotaan, että Mormonin kirja on aikakirja tuhoutuneesta kansasta (ks. OL 20:9). Miksi se tuhoutui? Tämä on Mormonin kirjan tärkeimpiä sanomia. Mormon antaa vastauksen kirjan viimeisissä luvuissa näillä sanoilla: ”Katso, tämän kansakunnan eli Nefin kansan ylpeys on koitunut sen tuhoksi” (Moroni 8:27). Ja jottei meiltä jäisi Mormonin kirjassa huomaamatta tämän tuhoutuneen kansan tärkeä sanoma, Herra varoittaa meitä Opissa ja liitoissa: ”Varokaa ylpeyttä, ettei teistä tulisi sellaisia kuin nefiläiset muinoin” (OL 38:39).

    Pyydän vilpittömästi osakseni teidän uskoanne ja rukouksianne, kun yritän valottaa tätä Mormonin kirjan sanomaa, ylpeyden syntiä. Tämä asia on painanut raskaana sieluani jo jonkin aikaa. Tiedän, että Herra haluaa tästä asiasta puhuttavan nyt.

    Kuolevaisuutta edeltävässä neuvonpidossa ylpeys tuhosi Lusiferin, sarastuksen pojan (ks. 2. Nefi 24:12–15; OL 76:25–27; Moos. 4:3). Tämän maailman lopussa, kun Jumala puhdistaa maan tulella, ylpeät poltetaan kuin oljenkorret, ja sävyisät perivät maan (ks. 3. Nefi 12:5; 25:1; OL 29:9; JS–H 37; Mal. 3:19).

    Herra käyttää Opissa ja liitoissa kolmeen kertaan sanontaa ”varokaa ylpeyttä” muun muassa varoittaessaan kirkon toista vanhinta Oliver Cowderya ja profeetan vaimoa Emma Smithiä (OL 38:39; ks. myös 23:1; 25:14).7

    2

    Ylpeyden keskeisin piirre on vihamielisyys Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan.

    Ylpeys on hyvin väärin ymmärretty synti, ja monet tekevät syntiä tietämättään (ks. Moosia 3:11; 3. Nefi 6:18). Pyhissä kirjoituksissa ei tunneta sellaista kuin vanhurskas ylpeys – ylpeyttä pidetään aina syntinä. Käyttipä maailma siis tätä termiä miten tahansa, meidän on ymmärrettävä, kuinka Jumala sitä käyttää, jotta voimme ymmärtää pyhien kirjoitusten kieltä ja hyötyä siitä. (Ks. 2. Nefi 4:15; Moosia 1:3–7; Alma 5:61.)

    Useimmat meistä ajattelevat ylpeyden olevan itsekeskeisyyttä, omahyväisyyttä, pöyhkeyttä, ylimielisyyttä tai kopeutta. Nämä kaikki ovat synnin osatekijöitä, mutta ydinasia puuttuu vielä.

    Ylpeyden keskeisin piirre on vihamielisyys – vihamielisyys Jumalaa ja vihamielisyys lähimmäisiämme kohtaan. Vihamielisyys tarkoittaa vihaa tai vihanpitoa tai vastarinnan tilaa. Se on voima, jolla Saatana haluaa hallita meitä.

    Ylpeys on luonteeltaan pohjimmiltaan kilpailevaa. Me asetamme oman tahtomme vastakkain Jumalan tahdon kanssa. Kun me suuntaamme ylpeytemme Jumalaa vastaan, se tapahtuu siinä hengessä, että ”tapahtukoon minun tahtoni eikä sinun”. Kuten Paavali sanoi, ”kaikki ovat kiinnostuneita vain omasta edustaan eivätkä Jeesuksen Kristuksen asiasta” (Fil. 2:21).

    Kun oma tahtomme kilpailee Jumalan tahdon kanssa, pääsevät halumme, mieltymyksemme ja himomme valloilleen (ks. Alma 38:12; 3. Nefi 12:30).

    Ylpeät eivät voi hyväksyä sitä, että Jumalalla on valtuus antaa heidän elämäänsä koskevia ohjeita (ks. Hel. 12:6). He asettavat oman käsityksensä totuudesta Jumalan suurta tietoa vastaan, omat kykynsä Jumalan pappeuden voimaa vastaan, omat saavutuksensa Hänen voimallisia tekojaan vastaan.

    Meidän vihamielisyytemme Jumalaa kohtaan ilmenee monissa muodoissa, kuten kapinointina, kovasydämisyytenä, uppiniskaisuutena, katumattomuutena, pöyhkeytenä, loukkaantuvaisuutena ja merkkien etsimisenä. Ylpeät haluavat Jumalan olevan samaa mieltä heidän kanssaan. Heitä ei kiinnosta muuttaa omaa mielipidettään Jumalan mielen mukaiseksi.

    Toinen merkittävä osa tästä hyvin yleisestä ylpeyden synnistä on vihamielisyys lähimmäisiämme kohtaan. Meillä on päivittäin kiusaus kohottaa itsemme toisten yläpuolelle ja vähätellä heitä (ks. Hel. 6:17; OL 58:41).

    Ylpeät tekevät kaikista ihmisistä vihollisiaan asettamalla älykkyytensä, mielipiteensä, tekonsa, varallisuutensa, kykynsä tai minkä tahansa maallisen mittapuun muita vastaan. C. S. Lewis on kirjoittanut: ”Ylpeys ei saa mitään huvia siitä, että sillä on jotakin, vaan siitä, että sillä on enemmän kuin naapurilla. – – Vertailu tekee sinut ylpeäksi: ilo siitä, että olet muiden yläpuolella. Kun kilpailun olemus on poissa, ylpeys on poissa.” (Ehyt elämä, suom. Ruth Wathén, 1962, s. 148.)

    Kuolevaisuutta edeltäneessä neuvostossa Lusifer asetti oman ehdotuksensa kilpailemaan Isän suunnitelman kanssa, jota Jeesus Kristus kannatti (ks. Moos. 4:1–3). Lusifer halusi saada kaikkia muita suuremman kunnian (ks. 2. Nefi 24:13). Lyhyesti sanottuna hänen ylpeä halunsa oli syrjäyttää Jumala (ks. OL 29:36; 76:28).

    Pyhissä kirjoituksissa on runsaasti todisteita siitä, kuinka vakavia seurauksia ylpeyden synnistä on ollut yksilöille, ryhmille, kaupungeille ja kansoille. ”Ylpeys käy lankeemuksen edellä” (Sananl. 16:18). Ylpeys tuhosi nefiläisten kansakunnan ja Sodoman kaupungin (ks. Moroni 8:27; Hes. 16:49–50.)8

    3

    Ylpeät pelkäävät enemmän ihmisten tuomiota kuin Jumalan tuomiota.

    Ylpeyden tähden Kristus ristiinnaulittiin. Fariseukset olivat vihoissaan, koska Jeesus väitti olevansa Jumalan Poika, mikä uhkasi heidän asemaansa, joten he päättivät surmata Hänet (ks. Joh. 11:53).

    Saulista tuli Daavidin vihollinen ylpeyden tähden. Hän oli kateellinen, koska israelilaisten naisten joukot lauloivat, että ”Saul kaatoi miehiä tuhansin, Daavid kymmenintuhansin” (1. Sam. 18:6–8).

    Ylpeät pelkäävät enemmän ihmisten tuomiota kuin Jumalan tuomiota (ks. OL 3:6–7; 30:1–2; 60:2). ”Mitä ihmiset minusta ajattelevat?” on tärkeämpää kuin ”Mitä Jumala minusta ajattelee?”

    Kuningas Nooa aikoi vapauttaa profeetta Abinadin, mutta kun hänen jumalattomat pappinsa vetosivat hänen ylpeyteensä, Abinadi joutui liekkeihin (ks. Moosia 17:11–12). Herodesta murehdutti hänen vaimonsa pyyntö, että Johannes Kastaja mestattaisiin. Mutta hänen ylpeä halunsa näyttää hyvältä pöytävieraiden silmissä sai hänet surmaamaan Johanneksen (ks. Matt. 14:9; ks. myös Mark. 6:26).

    Kuningas Nooan ylpeys johti sekä Abinadin kuolemaan että hänen omaan kuolemaansa.

    Ihmisten tuomion pelkääminen ilmenee haluna kilpailla ihmisten hyväksynnästä. Ylpeät rakastavat ihmisten antamaa kunniaa enemmän kuin Jumalan antamaa kunniaa (ks. Joh. 12:42–43). Synti ilmenee siinä, mistä syystä teemme sen mitä teemme. Jeesus sanoi aina tekevänsä Jumalan mielen mukaan (ks. Joh. 8:29). Eikö meidän olisi hyvä pitää motiivinamme Jumalan mielen mukaan toimimista sen sijaan että yritämme kohottaa itsemme veljemme yläpuolelle ja voittaa toisen?

    Jotkut ylpeät ihmiset eivät ole niinkään kiinnostuneita siitä, riittääkö heidän palkkansa heidän tarpeisiinsa, kuin siitä, että se on suurempi kuin jonkun muun palkka. Heidän palkkionsa on siinä, että he ovat vähän muiden yläpuolella. Tämä on ylpeää vihamielisyyttä.

    Kun ylpeys on saanut vallan sydämessämme, me menetämme riippumattomuutemme maailmasta ja vaihdamme vapautemme riippuvuuteen ihmisten arvostelusta. Maailma huutaa Pyhän Hengen kuiskauksia äänekkäämmin. Ihmisten järkeily kumoaa Jumalan ilmoitukset, ja ylpeät päästävät otteensa rautakaiteesta. (Ks. 1. Nefi 8:19–28; 11:25; 15:23–24.)9

    4

    Ylpeys ilmenee monin tavoin.

    Ylpeys on synti, jonka me helposti näemme muissa mutta harvoin tunnustamme itsessämme. Useimmat meistä pitävät ylpeyttä syntinä, johon syyllistyvät huipulla olevat, kuten rikkaat ja oppineet, jotka katsovat alaspäin meihin muihin (ks. 2. Nefi 9:42). Meidän keskuudessamme on kuitenkin paljon yleisempi vaiva, ja se on ylpeys, joka katsoo alhaalta ylöspäin. Se ilmenee hyvin monin tavoin: ihmiset etsivät vikoja, juoruilevat, puhuvat pahaa takanapäin, nurisevat, elävät yli varojensa, ovat pahansuopia, ovat ahneita, pidättyvät osoittamasta kiitollisuutta ja kiitosta, joka voisi kohottaa toista, ja ovat anteeksiantamattomia ja kateellisia.

    Tottelemattomuus on pohjimmiltaan ylpeää valtataistelua jotakuta sellaista vastaan, joka on meihin nähden valta-asemassa. Kohteena voivat olla vanhemmat, pappeusjohtaja, opettaja tai perimmiltään Jumala. Ylpeä ihminen vihaa sitä, että joku on hänen yläpuolellaan. Hän luulee sen alentavan hänen omaa asemaansa.

    Itsekkyys on ylpeyden tavallisimpia ilmenemismuotoja. Tärkeintä ja keskeisintä on se, ”kuinka kaikki vaikuttaa minuun” – omahyväisyys, itsesääli, maailmallinen itsensä toteuttaminen, halujensa tyydyttäminen ja itsekkyys.

    Ylpeys johtaa salaliittoihin, joita tehdään vallan, hyödyn ja maailman kunnian saamiseksi. (Ks. Hel. 7:5; Et. 8:9, 16, 22–23; Moos. 5:31.) Tämä ylpeyden synnin hedelmä, nimittäin salaliitot, aiheutti sekä jerediläisen että nefiläisen sivilisaation sortumisen, ja se on ollut ja tulee vielä olemaan monen kansan tuhoutumisen syynä (ks. Et. 8:18–25).

    Yksi ylpeyden ilmenemismuoto on riita. Kiistelyt, tappelut, vääryydellä vallitseminen, sukupolvien välinen kuilu, avioerot, perheväkivalta, kapinat ja levottomuudet ovat kaikki tätä ylpeyden muotoa.

    Riitaisuus karkottaa Herran Hengen perheistämme. Se ajaa pois myös monet perheenjäsenet. Riitaisuus ulottuu vihaisesti lausutusta sanasta maailmanlaajuisiin selkkauksiin. Pyhissä kirjoituksissa meille sanotaan, että ”ylimielisyydestä koituu vain riitaa” (Sananl. 13:10; ks. myös Sananl. 28:25).

    Pyhät kirjoitukset todistavat, että ylpeät loukkaantuvat helposti ja kantavat kaunaa (ks. 1. Nefi 16:1–3). He pidättävät anteeksiantonsa pitääkseen toisen velallisenaan ja oikeuttaakseen omat loukatut tunteensa.

    Ylpeät eivät ota helposti vastaan neuvoja tai ojennusta. (Ks. Sananl. 15:10; Aam. 5:10.) He asettuvat puolustuskannalle oikeuttaakseen ja selitelläkseen heikkouksiaan ja epäonnistumisiaan (ks. Matt. 3:9; Joh. 6:30–59).

    Ylpeät odottavat maailman kertovan heille, ovatko he arvokkaita vai eivät. Heidän omanarvontuntonsa riippuu siitä, kuinka korkealla heidän katsotaan olevan maallisen menestyksen tikapuilla. He tuntevat olevansa arvokkaita yksilöinä, jos riittävän suuri joukko on heitä alempana saavutuksissa, kyvyissä, kauneudessa tai älykkyydessä. Ylpeys on rumaa. Se sanoo: ”Jos sinä menestyt, minä olen epäonnistunut.”

    Jos me rakastamme Jumalaa, teemme Hänen tahtonsa ja pelkäämme Hänen tuomiotaan enemmän kuin ihmisten, silloin meillä on omanarvontuntoa.10

    5

    Ylpeys rajoittaa edistymistä tai pysäyttää sen.

    Ylpeys on sananmukaisesti kirouksen tuova synti. Se rajoittaa edistymistä tai pysäyttää sen (ks. Alma 12:10–11). Ylpeät eivät ota helposti vastaan opetusta (ks. 1. Nefi 15:3, 7–11). He eivät muuta mieltään ottaakseen vastaan totuuden, koska se merkitsisi sitä, että he ovat olleet väärässä.

    Ylpeys vaikuttaa haitallisesti kaikkiin suhteisiimme – suhteeseemme Jumalaan ja Hänen palvelijoihinsa, suhteisiin miehen ja vaimon, vanhempien ja lasten, työnantajan ja työntekijän, opettajan ja oppilaan ja koko ihmissuvun kesken. Ylpeytemme määrästä riippuu, kuinka me suhtaudumme Jumalaamme ja veljiimme ja sisariimme. Kristus haluaa kohottaa meidät sille tasolle, missä Hän on. Haluammeko me tehdä samoin muille?

    Ylpeys hämärtää tunteemme siitä, että olemme Jumalan lapsia ja että kaikki ihmiset ovat veljiä keskenään. Se erottaa ja jakaa ihmiset ”luokkiin rikkauksiensa ja oppimismahdollisuuksiensa mukaan” (3. Nefi 6:12). Ykseys on mahdotonta ylpeälle kansalle, ja ellemme me ole yhtä, me emme ole Herran (ks. Moosia 18:21; OL 38:27; 105:2–4; Moos. 7:18).

    Ajatelkaa, mitä ylpeys on maksanut meille menneisyydessä ja mitä se nyt maksaa meille omassa elämässämme, perheessämme ja kirkossa.

    Ajatelkaa, millainen parannus voisi tapahtua ja kuinka ihmisten elämä voisi muuttua, avioliitot säilyä ja kodit vahvistua, jos ylpeys ei estäisi meitä tunnustamasta syntejämme ja hylkäämästä niitä (ks. OL 58:43).

    Ajatelkaa, kuinka monet jäsenet ovat vähemmän aktiivisia kirkossa, koska he ovat loukkaantuneet eikä heidän ylpeytensä salli heidän antaa anteeksi tai täysin nauttia Herran pöydän antimia.

    Ajatelkaa niitä kymmeniätuhansia nuoria miehiä ja pariskuntia, jotka voisivat olla lähetystyössä, ellei heidän ylpeytensä estäisi heitä kääntämästä sydäntään Jumalan puoleen (ks. Alma 10:6; Hel. 3:34–35).

    Ajatelkaa, kuinka temppelityö lisääntyisi, jos tähän jumaliseen työhön käytetty aika olisi tärkeämpää kuin ne monet ylpeät pyrkimykset, jotka kilpailevat ajastamme.11

    Nöyryys tuo ykseyttä ja voimaa avioliittoon ja perheeseen.

    6

    Lääke ylpeyttä vastaan on nöyryys.

    Ylpeys vaikuttaa meihin kaikkiin eri aikoina ja eri asteisesti. Nyt ymmärrämme, miksi Lehin unessa näkemä rakennus, joka kuvaa maailman ylpeyttä, oli suuri ja avara ja miksi ihmisjoukko, joka siihen meni, oli suuri (ks. 1. Nefi 8:26, 33; 11:35–36).

    Ylpeys on yleismaailmallinen synti, suuri pahe. Aivan niin, ylpeys on yleismaailmallinen synti, suuri pahe.

    Lääke ylpeyttä vastaan on nöyryys – sävyisyys ja myöntyvyys (ks. Alma 7:23). Se on särkynyt sydän ja murtunut mieli. (Ks. 3. Nefi 9:20; 12:19; OL 20:37; 59:8; Ps. 34:19; Jes. 57:15; 66:2.) Rudyard Kipling on sanonut sattuvasti:

    Vaimentuu riemu väen uskollisen,

    on poissa päälliköt ja kuninkaat.

    Vain yksi Sinulle on otollinen:

    Sydämet, joilta katumuksen uhrin saat.

    Aseiden Herra, meitä älä jätä,

    ettemme koskaan unohtaisi tätä. – –

    Jumala haluaa nöyrän kansan. Me voimme joko nöyrtyä itse tai meidät voidaan pakottaa nöyrtymään. Alma sanoi: ”Siunattuja ovat ne, jotka nöyrtyvät ilman, että heidän on pakko olla nöyriä” (Alma 32:16).

    Päättäkäämme olla nöyriä.

    Me voimme päättää nöyrtyä voittamalla vihamielisyytemme veljiämme ja sisariamme kohtaan, arvostamalla heitä niin kuin itseämme ja kohottamalla heidät yhtä korkealle tai korkeammalle kuin me itse olemme (ks. OL 38:24; 81:5; 84:106).

    Me voimme päättää nöyrtyä ottamalla vastaan neuvoja ja nuhteita (ks. MK Jaak. 4:10; Hel. 15:3; OL 63:55; 101:4–5; 108:1; 124:61, 84; 136:31; Sananl. 9:8).

    Me voimme päättää nöyrtyä antamalla anteeksi niille, jotka ovat loukanneet meitä (ks. 3. Nefi 13:11, 14; OL 64:10).

    Me voimme päättää nöyrtyä palvelemalla epäitsekkäästi (ks. Moosia 2:16–17).

    Me voimme päättää nöyrtyä lähtemällä lähetystyöhön ja saarnaamalla sanaa, joka voi tehdä muut nöyriksi (ks. Alma 4:19; 31:5; 48:20).

    Me voimme päättää nöyrtyä käymällä useammin temppelissä.

    Me voimme päättää nöyrtyä tunnustamalla ja hylkäämällä syntimme ja syntymällä Jumalasta (ks. OL 58:43; Moosia 27:25–26; Alma 5:7–14, 49).

    Me voimme päättää nöyrtyä rakastamalla Jumalaa, alistamalla oman tahtomme Hänen tahtoonsa ja asettamalla Hänet ensimmäiselle sijalle elämässämme (ks. 3. Nefi 11:11; 13:33; Moroni 10:32).

    Päättäkäämme olla nöyriä. Me pystymme siihen. Tiedän sen.

    Rakkaat veljeni ja sisareni, meidän täytyy valmistautua lunastamaan Siion. Juuri ylpeyden synti esti meitä perustamasta Siionia profeetta Joseph Smithin aikana. Sama ylpeyden synti lopetti pyhittäytymisen nefiläisten keskuudessa (ks. 4. Nefi 24–25).

    Ylpeys on suuri kompastuskivi Siionille. Toistan: Ylpeys on suuri kompastuskivi Siionille.

    Meidän täytyy puhdistaa astia sisältä voittamalla ylpeys (ks. Alma 6:2–4; Matt. 23:25–26).

    Meidän täytyy taipua Pyhän Hengen kutsuun, riisua päältämme ylpeä luonnollinen ihminen, tulla pyhäksi Kristuksen, Herran sovituksen kautta ja tulla lapsen kaltaiseksi, alistuvaksi, sävyisäksi, nöyräksi (ks. Moosia 3:19; Alma 13:28).

    Rukoilen palavasti, että voimme tehdä niin ja pyrkiä edelleen kohti jumalallista päämääräämme.12

    Opiskelu- ja opetusehdotuksia

    Kysymyksiä

    • Presidentti Benson toi esiin, että ylpeys johti nefiläisten kansakunnan tuhoon (ks. osa 1). Mistähän syystä ylpeys on niin tuhoava voima?

    • Millä tavoin ihmiset saattavat asettaa oman tahtonsa Jumalan tahtoa vastaan? (Ks. osa 2.) Mitä siunauksia saamme, kun noudatamme Jumalan tahtoa?

    • Mistähän syystä me toisinaan kysymme ”Mitä ihmiset minusta ajattelevat?” ennemmin kuin ”Mitä Jumala minusta ajattelee?” (Ks. osa 3.) Kuinka elämämme muuttuu, kun suurin toiveemme on toimia Jumalan mielen mukaan?

    • Käy läpi osassa 4 luetellut ylpeyden ilmenemismuodot. Kuinka me voimme välttää näitä ylpeyden ilmenemismuotoja elämässämme?

    • Presidentti Benson sanoi: ”Ylpeys vaikuttaa haitallisesti kaikkiin suhteisiimme” – suhteeseemme Jumalaan ja muihin (osa 5). Miksi näin on? Millä tavoin suhteemme kohentuvat, kun me olemme nöyriä?

    • Osassa 6 presidentti Benson luettelee tapoja, joilla voimme päättää olla nöyriä. Mistähän syystä on parempi päättää olla nöyrä omasta tahdostaan kuin pakosta?

    Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

    Matt. 23:12; Luuk. 18:9–14; Jaak. 4:6; Alma 5:27–28; OL 112:10; 121:34–40

    Tutkimisen avuksi

    Sovella profeetan sanoja itseesi miettimällä, kuinka hänen opetuksensa koskevat sinua (ks. Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 176–177). Voisit kysyä itseltäsi, kuinka nuo opetukset voivat auttaa sinua elämäsi huolissa, kysymyksissä ja haasteissa.