Luku 24

Kristukseen keskittynyt elämä

”Paras todellisen suuruuden mitta on se, kuinka Kristuksen kaltaisia me olemme.”

Ezra Taft Bensonin elämänvaiheita

Presidentti Ezra Taft Benson lainasi usein Vapahtajan neuvoa kahdelletoista nefiläiselle opetuslapselle: ”Millaisia miehiä teidän siis tulee olla? Totisesti minä sanon teille: Sellaisia kuin minä olen.” (3. Nefi 27:27.)¹ Tämä periaate – tarve olla enemmän Kristuksen kaltainen – oli toistuva teema presidentti Bensonin palvelutyössä, etenkin hänen palvellessaan kahdentoista apostolin koorumin presidenttinä ja kirkon presidenttinä.

Koska presidentti Benson oli omistanut elämänsä Herran palvelemiseen, hän puhui voimallisesti ja vakaumuksella lausuessaan seuraavat todistuksen sanat:

”Todistan teille, ettei ole suurempaa, kiehtovampaa ja sielua jalostavampaa haastetta kuin pyrkiä tuntemaan Kristus ja kulkea Hänen askelissaan. Meidän esikuvamme Jeesus Kristus vaelsi maan päällä suurena esimerkkinä. Hän on meidän puolustajamme Isän luona. Hän toteutti suuren sovitusuhrin, jotta me voisimme saada ilon täyteyden ja korotuksen Hänen armonsa ja oman parannuksentekomme ja vanhurskautemme mukaan. Hän teki kaiken täydellisesti ja on käskenyt meidän olla täydellisiä niin kuin Hän ja Hänen Isänsä ovat täydellisiä (ks. 3. Nefi 12:48).

’Mitä Jeesus tekisi?’ tai ’Mitä Hän haluaisi minun tekevän?’ ovat kaikkein tärkeimpiä henkilökohtaisia kysymyksiä tässä elämässä. Hänen tietään kulkeminen on elämän suurin saavutus. Kaikkein menestynein on se ihminen, jonka elämä muistuttaa eniten Mestarin elämää.”²

Kehottaessaan pyhiä noudattamaan Vapahtajan täydellistä esimerkkiä presidentti Benson muistutti heitä siitä, että he voisivat tehdä sen vain Vapahtajan avulla. Hän julisti:

”Minä tiedän, että Herra elää. Tiedän, että Hän rakastaa meitä. Tiedän, että erossa Hänestä kukaan ei voi menestyä, mutta Hänen kanssaan kukaan ei voi epäonnistua.

Tiedän, että Jumala voi saada meidän elämästämme irti paljon enemmän kuin me itse.

Olkoon meillä kaikilla moraalista rohkeutta tästä hetkestä alkaen pyrkiä entistä täydellisemmin joka päivä ajattelemaan Kristusta, oppimaan Hänestä, kulkemaan Hänen jälkiään ja tekemään sitä, mitä Hän haluaa meidän tekevän.”³

”Jeesus vastasi: ’Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.’” (Joh. 14:6.)

Ezra Taft Bensonin opetuksia

Jeesuksen Kristuksen esimerkki ja opetukset tarjoavat koko ihmiskunnalle suurenmoisen mittapuun.

Kaksituhatta vuotta sitten maan päällä kulki täydellinen ihminen: Jeesus Kristus. Hän oli taivaallisen Isän ja maallisen äidin Poika. Hän on tämän maailman Jumala Isän alaisuudessa. Hän opetti ihmisille totuutta, jotta he voisivat olla vapaita. Hänen esimerkkinsä ja opetuksensa tarjoavat koko ihmiskunnalle suurenmoisen mittapuun, ainoan varman tien.⁴

Millään muulla yksittäisellä asialla ei ole ollut tämän maan päällä yhtä suurta vaikutusta kuin Jeesuksen Kristuksen elämällä. Ilman Hänen opetuksiaan emme voisi muodostaa itsellemme käsitystä elämästämme. Ilman Häntä me eksyisimme pelon ja pimeyden synnyttämien uskomusten ja palvontojen kangastukseen, jossa vallitsee se, mikä on aistillista ja aineellista. Me olemme kaukana Hänen meille asettamastaan päämäärästä, mutta me emme saa milloinkaan kadottaa sitä näköpiiristämme, kuten emme myöskään saa unohtaa, että ilman Hänen opetuksiaan, Hänen elämäänsä, Hänen kuolemaansa ja Hänen ylösnousemustaan meidän nousumme kohti valoa, kohti täydellisyyttä olisi mahdotonta.

– – Meidän täytyy oppia yhä uudelleen, että vain ottamalla vastaan Mestarin opettaman rakkauden evankeliumin ja elämällä sen mukaan ja vain täyttämällä Hänen tahtonsa me voimme murtaa meitä sitovat tietämättömyyden ja epäilyksen kahleet. Meidän on opittava tämä yksinkertainen, loistava totuus, jotta voimme nyt ja iankaikkisesti kokea Hengen tuomaa suloista iloa. Meidän on kadotettava itsemme Hänen tahtonsa täyttämisessä. Meidän on asetettava Hänet ensimmäiseksi elämässämme.⁵

Johanneksen evankeliumin 14. luvussa Jeesus jättää viimeisen aterian jälkeen opetuslapsilleen hellät jäähyväiset. Hän kertoo heille, että Hän lähtee valmistamaan heille sijaa Isänsä kodissa ja että siellä, missä Hän on, hekin voivat olla. Ja Tuomas sanoo Hänelle:

”’Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?’

Jeesus vastasi: ’Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.’” (Joh. 14:5–6.) Tie on edessämme. Se on viitoitettu selkeästi.⁶

Me tulemme Kristuksen luokse, kun me katsomme Häneen jokaisessa ajatuksessa ja otamme mallia Hänen ominaisuuksistaan.

Meidän pitää Mormonin kirjan sanoin ’uskoa Kristukseen eikä kieltää häntä’ (2. Nefi 25:28). Meidän pitää turvata Kristukseen eikä lihan käsivarteen (ks. 2. Nefi 4:34). Meidän pitää tulla Kristuksen luokse ja tulla täydellisiksi Hänessä (ks. Moroni 10:32). Meidän pitää tulla ”särkynein sydämin ja murtunein mielin” (3. Nefi 12:19), ja meillä pitää olla ”vanhurskauden nälkä ja jano” (3. Nefi 12:6). Meidän pitää tulla kestiten itseämme Kristuksen sanalla (ks. 2. Nefi 31:20) saadessamme sitä Hänen pyhistä kirjoituksistaan, Hänen voidelluiltaan ja Hänen Pyhältä Hengeltään.

Lyhyesti, meidän pitää noudattaa ”elävän Jumalan Pojan esimerkkiä” (2. Nefi 31:16).⁷

Herra sanoi: ”Katsokaa minuun jokaisessa ajatuksessa” (OL 6:36). Herraan katsominen jokaisessa ajatuksessa on ainoa mahdollinen tapa, jolla me voimme olla sellaisia miehiä ja naisia kuin meidän pitäisi.

Herra esitti opetuslapsilleen kysymyksen: ”Millaisia miehiä teidän siis tulee olla?” Sitten Hän vastasi omaan kysymykseensä sanomalla: ”Sellaisia kuin minä olen.” (3. Nefi 27:27.) Jotta meistä tulisi sellaisia kuin Hän, meidän täytyy pitää Hänet mielessämme – jatkuvasti ajatuksissamme. Joka kerta kun nautimme sakramentin, me sitoudumme muistamaan Hänet aina (ks. Moroni 4:3; 5:2; OL 20:77, 79).

Jos ajatukset tekevät meistä sen, mitä olemme, ja meidän tulee olla Kristuksen kaltaisia, niin meidän täytyy ajatella senkaltaisia ajatuksia kuin Kristus ajattelisi. Saanen toistaa tuon: jos ajatukset tekevät meistä sen, mitä olemme, ja meidän tulee olla Kristuksen kaltaisia, meidän täytyy ajatella senkaltaisia ajatuksia kuin Kristus ajattelisi.

– – Ajatustemme tulee olla Herrassa. Meidän tulee ajatella Kristusta.⁸

Ilmentäkööt henkilökohtainen elämämme, kotimme ja työsuorituksemme Kristuksen kaltaista luonnettamme. Eläkää niin, että muut sanovat teistä: ”Siinä on tosi kristitty!”

Niin, me uskomme Jeesukseen Kristukseen, mutta sen lisäksi me katsomme Häneen, me turvaamme Häneen ja me pyrimme ottamaan mallia Hänen ominaisuuksistaan.⁹

Kristus on meidän ihanteemme. Hän on esikuvamme. – – Paras todellisen suuruuden mitta on se, kuinka Kristuksen kaltaisia me olemme.¹⁰

Olla Vapahtajan kaltainen – mikä haaste kenelle tahansa ihmiselle! Hän on jumaluuden jäsen. Hän on Vapahtaja ja Lunastaja. Hän oli täydellinen joka suhteessa elämässään. Hänessä ei ollut virheitä eikä heikkouksia. Onko meidän – – mahdollista olla sellaisia kuin Hän? Vastaus on kyllä. Me emme ainoastaan voi olla, vaan se on tehtävämme, velvollisuutemme. Hän ei antaisi meille tällaista käskyä, jos Hän ei tarkoittaisi, että meidän pitää noudattaa sitä [ks. Matt. 5:48; 3. Nefi 12:48].

Apostoli Pietari, tässä kuvattuna ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen kanssa, opetti, kuinka me voimme ottaa mallia Vapahtajan luonteesta.

Apostoli Pietari puhui prosessista, jossa ihminen voi tulla osalliseksi jumalallisesta luonnosta (ks. 2. Piet. 1:4). Se on tärkeää, sillä jos me tulemme todella osallisiksi jumalallisesta luonnosta, meistä tulee Hänen kaltaisiaan. Tutkikaamme tarkasti, mitä Pietari opettaa meille tästä prosessista. Hän sanoi näin:

”Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa,

tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä [kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä] jumalanpelkoa,

jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta” (2. Piet. 1:5–7).

Pietarin kuvaamat hyveet ovat osa jumalallista luontoa eli Vapahtajan luonnetta. Ne ovat niitä hyveitä, joita meidän on jäljiteltävä, jos tahdomme olla enemmän Hänen kaltaisiaan. Tarkastelkaamme muutamia näistä tärkeistä ominaisuuksista.

Ensimmäinen ominaisuus, jonka lisänä kaikki muut ovat, on usko. Usko on se perusta, jolle jumalallinen luonto rakentuu. – –

Pietari jatkaa sanoen, että meidän tulee lisätä uskoon lujuutta. – – Lujuus on hyveellistä käyttäytymistä ja tarkoittaa, että [henkilöllä] on puhtaat ajatukset ja teot. Hänen sydämessään ei ole himoa, koska se tarkoittaisi uskon kieltämistä ja Hengen menettämistä (ks. OL 42:23) – eikä tässä työssä ole mitään tärkeämpää kuin Henki. – –

Luja hyveellisyys on sukua pyhyydelle, jumalisuuden ominaisuudelle. [Meidän] tulee aktiivisesti tavoitella sitä, mikä on hyveellistä ja rakastettavaa, eikä sitä, mikä on halventavaa tai alhaista. Hyve kaunistaa ajatuksiamme lakkaamatta (ks. OL 121:45). Miten kukaan voi antautua pornografian, hävyttömyyden tai raakuuden paheisiin ja pitää itseään täysin hyveellisenä ja lujana? – –

Seuraava askel, jota Pietari kuvaa tässä kasvuprosessissa, on tiedon lisääminen uskoomme ja lujuuteemme hyveellisyydessä. Herra on sanonut meille, että ”ihmisen on mahdotonta pelastua tietämättömyydessä” (OL 131:6). Toisessa kohdassa Jumala käski: ”Etsikää parhaista kirjoista viisauden sanoja; etsikää oppia vieläpä tutkimalla sekä uskon kautta” (OL 88:118). – – Vaikka minkä tahansa totuuden tutkiminen on arvokasta, niin pelastuksen totuudet ovat tärkeimpiä totuuksia, mitä kukaan voi oppia. Herran kysymys: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?” (Matt. 16:26) soveltuu niin opiskeluun kuin maallisen mammonankin tavoitteluun. Herra olisi voinut myös kysyä: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän oppii kaiken maailmasta, mutta ei opi, miten pelastua?” – –

Hengellisen opiskelumme yhdistäminen maalliseen oppimiseemme auttaa meitä keskittymään niihin asioihin, jotka merkitsevät eniten tässä elämässä. – –

Vielä yksi Pietarin kuvaama luonteenpiirre, joka on osa jumalallista luontoa, on itsehillintä. [Itsensä hillitsevä henkilö] on pidättyväinen tunteissaan ja puheissaan. Hän tekee asiat maltillisesti eikä antaudu kohtuuttomuuksiin. Sanalla sanoen hän kykenee itsekuriin. Hän on tunteidensa herra eikä toisinpäin. – –

Itsemme hillitsemiseen meidän tulee lisätä kärsivällisyys (ks. vuoden 1938 raamatunkäännös). – – Kärsivällisyys on itsekurin yksi muoto. Se on kykyä lykätä tarpeiden tyydytystä ja pitää halunsa aisoissa. Kärsivällinen ihminen ei syyllisty suhteissaan rakkaimpiinsa sellaiseen harkitsemattomaan käytökseen, jota hän katuisi myöhemmin. Kärsivällisyys on levollisuutta paineenkin alla. Kärsivällinen ihminen on ymmärtäväinen toisten virheitä kohtaan.

Hän myös luottaa Herraan. Joskus luemme tai kuulemme ihmisistä, jotka haluavat jotakin siunausta Herralta ja tulevat kärsimättömiksi, kun se ei tule viipymättä. Osa jumalallista luontoa on luottaa Herraan niin, että voi olla levollinen ja tietää, että Hän on Jumala (ks. OL 101:16).

[Henkilö], jolla on kärsivällisyyttä, ymmärtää rakkaidensa virheitä ja heikkouksia. Koska hän rakastaa heitä, hän ei etsi virheitä, ei arvostele eikä syytä.

Vielä yksi Pietarin mainitsemista ominaisuuksista on keskinäinen kiintymys. – – Ihminen, joka osoittaa keskinäistä kiintymystä, on myötätuntoinen ja ystävällinen toisille. Hän ottaa huomioon toisten tunteet ja on kohtelias käytökseltään. Hänellä on auttavainen luonne. Keskinäinen kiintymys antaa anteeksi toisten heikkoudet ja virheet. Keskinäinen kiintymys ulottuu kaikkiin – vanhoihin ja nuoriin, eläimiin, alhaisiin ja ylhäisiin.

Nämä ovat jumalallisen luonnon todellisia ominaisuuksia. Huomaatteko, miten meistä voi tulla enemmän Kristuksen kaltaisia, kun olemme lujempia hyveellisyydessä, ystävällisempiä, kärsivällisempiä ja kun hillitsemme paremmin tunteemme?

Apostoli Paavali käytti joitakin eloisia ilmaisuja osoittaakseen, että kirkon jäsenen täytyy olla erilainen kuin maailman ihmiset. Hän kehotti meitä pukemaan yllemme Kristuksen (ks. Gal. 3:27), hylkäämään entisen elämäntapamme ja pukemaan yllemme uuden ihmisen (ks. Ef. 4:22, 24).

Viimeinen ja kruunaava jumalallisen luonnon hyve on aito rakkaus eli Kristuksen puhdas rakkaus (ks. Moroni 7:47). Jos me todella pyrkisimme olemaan enemmän Vapahtajamme ja Mestarimme kaltaisia, silloin ylimmän päämäärämme tulisi olla oppia rakastamaan niin kuin Hän rakastaa. Mormon sanoi aitoa rakkautta suurimmaksi kaikista (ks. Moroni 7:46).

Nykypäivän maailma puhuu paljon rakkaudesta, ja monet etsivät sitä. Mutta puhdas Kristuksen rakkaus eroaa suuresti siitä, mitä maailma ajattelee rakkaudesta. Aito rakkaus ei milloinkaan tavoittele itsekästä tyydytystä. Kristuksen puhdas rakkaus tavoittelee vain toisten iankaikkista kehitystä ja iloa. – –

Vapahtaja julisti, että iankaikkinen elämä on sitä, että tuntee ainoan todellisen Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen (ks. Joh. 17:3). Jos tämä on totta, ja todistan teille vakaasti, että se on totta, niin silloin meidän on kysyttävä, kuinka me tulemme tuntemaan Jumalan. Prosessi, jossa me lisäämme yhden jumalallisen ominaisuuden toiseen, kuten Pietari sanoi, on avain tämän iankaikkiseen elämään johtavan tiedon saavuttamiseen. Huomatkaa Pietarin lupaus, joka seuraa välittömästi tätä kuvattua prosessia:

”Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää” (2. Piet. 1:8, kursivointi lisätty).

– – Rukoilen, että nämä Vapahtajan ominaisuudet ja luonteenpiirteet voisivat enentyä meissä niin että kun seisomme tuomiolla ja Hän kysyy meiltä jokaiselta: ”Millainen ihminen siis olet?”, voimme kohottaa katseemme kiitollisina ja iloisina ja vastata: ”Sellainen kuin Sinä olet.”¹¹

Vapahtaja lohduttaa meitä ja kohottaa meitä pyrkimyksissämme pysyä tiellä, jonka Hän on viitoittanut meitä varten.

Siinä määrin kuin me eksymme pois Galilean Miehen meille viitoittamalta tieltä, siinä määrin me joudumme tappiolle omissa henkilökohtaisissa taisteluissamme – –. Mutta me emme jää vaille Hänen apuaan. Yhä uudelleen Hän sanoi opetuslapsilleen ja meille kaikille: ”Älköön sydämenne olko levoton. – –

Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen. – –

En minä jätä teitä orvoiksi – –.

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille.” (Joh. 14:1, 14, 18, 27.)¹²

Tutkikaamme jälleen Mormonin kirjaa – – oppiaksemme joitakin periaatteita siitä, kuinka tulla Kristuksen luokse, omistautua Hänelle, keskittyä Häneen ja olla palavia Hänessä. Lainaamme vain muutamia niistä monista kohdista, jotka liittyvät tähän aiheeseen.

Ensiksi meidän täytyy tietää, että Kristus kutsuu meitä tulemaan luokseen. ”Katso, hän lähettää kutsun kaikille ihmisille, sillä armon käsivarret ovat ojennettuina heitä kohti – –. Niin, hän sanoo: Tulkaa minun luokseni, niin te saatte nauttia elämän puun hedelmää.” (Alma 5:33–34.)

Tulkaa, sillä Hän seisoo ”syli avoinna ottaakseen teidät vastaan” (Morm. 6:17).

Tulkaa, sillä ”hän lohduttaa teitä ahdingoissanne, ja hän ajaa teidän asiaanne” (MK Jaak. 3:1).

”Tulkaa hänen luoksensa ja uhratkaa koko sielunne uhriksi hänelle” (Omni 26).

Päättäessään aikakirjan jerediläisten sivilisaatiosta Moroni kirjoitti: ”Minä tahtoisin kehottaa teitä etsimään tätä Jeesusta, josta profeetat ja apostolit ovat kirjoittaneet” (Et. 12:41).

Viimeisissä sanoissaan, jotka on kirjoitettu nefiläisten sivilisaation loppuvaiheissa, Moroni sanoi: ”Niin, tulkaa Kristuksen luokse ja tulkaa täydellisiksi hänessä – –; ja jos te kiellätte itseltänne kaiken jumalattomuuden ja rakastatte Jumalaa koko väkevyydestänne, mielestänne ja voimastanne, silloin hänen armonsa riittää teille” (Moroni 10:32).

Ne, jotka ovat sitoutuneet Kristukseen, ovat ”Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla – – aina kuolemaan asti” (Moosia 18:9). He pitävät Kristuksen nimen aina sydämeensä kirjoitettuna (ks. Moosia 5:12). He ottavat päällensä Kristuksen nimen, ”päättäen palvella häntä loppuun asti” (Moroni 6:3).

Kun me elämme niin, että Kristus on elämämme keskipiste, ”me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta” (2. Nefi 25:26). Me otamme vastaan mieluisan Jumalan sanan ja kestitsemme itseämme Hänen rakkaudellaan (ks. MK Jaak. 3:2). Silloinkin kun Nefin sielu suri hänen pahojen tekojensa tähden, hän sanoi: ”Minä tiedän, keneen olen turvannut. Minun Jumalani on ollut minun tukeni.” (2. Nefi 4:19–20.)

Muistamme Alman neuvon: ”Olkoot kaikki tekemisesi Herralle, ja minne menetkin, tapahtukoon se Herrassa; niin, suuntautukoot kaikki ajatuksesi Herraan; niin, kohdistukoon sydämesi kiintymys Herraan ikuisesti. Kysy Herralta neuvoa kaikissa tekemisissäsi.” (Alma 37:36–37.)

”Muistakaa, muistakaa”, sanoi Helaman, ”että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, – – niin että kun Perkele lähettää väkevät tuulensa, – – sillä ei ole valtaa teihin vetääkseen teidät alas kurjuuden ja loputtoman onnettomuuden kuiluun” (Hel. 5:12).

Nefi sanoi, että Herra ”on täyttänyt minut rakkaudellansa, jopa niin että se kuluttaa lihaani” (2. Nefi 4:21). Ne, jotka ovat palavia Kristuksessa, ”on tehty eläviksi Kristuksessa” (2. Nefi 25:25). Heidän ei ”tarvinnut kärsiä minkäänlaisia ahdinkoja, joita ilo Kristuksessa ei olisi voittanut” (Alma 31:38). He ovat päässeet Jeesuksen syleilyyn (ks. Morm. 5:11). Nefi sanoi: ”Minä riemuitsen Jeesuksestani, sillä hän on lunastanut minun sieluni” (2. Nefi 33:6). Lehi sanoi: ”Minut on iankaikkisesti ympäröity hänen rakkautensa käsivarsilla” (2. Nefi 1:15). – –

Tuo suuri sielu, Mormon, [kirjoitti kirjeen] rakkaalle pojalleen Moronille näillä sanoilla:

”Poikani, ole uskollinen Kristuksessa, älköönkä se, mitä olen kirjoittanut, murehduttako sinua niin, että se painaisi sinut kuolemaan, vaan nostakoon Kristus sinua, ja pysykööt hänen kärsimyksensä ja kuolemansa ja se, että hän näytti ruumiinsa meidän isillemme, ja hänen armonsa ja pitkämielisyytensä ja hänen kirkkautensa ja iankaikkisen elämän toivo mielessäsi ikuisesti.

Ja Isän Jumalan, jonka valtaistuin on korkealla taivaissa, ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen, joka istuu hänen voimansa oikealla puolella, kunnes kaikki tulee hänen alamaisekseen, armo olkoon ja pysyköön sinun kanssasi ikuisesti.” (Moroni 9:25–26.)

Rukoilen meidän jokaisen puolesta, että mekin noudattaisimme tuota innoitettua neuvoa: ”Ole uskollinen Kristuksessa.” Silloin Hän kohottaa meitä ja Hänen armonsa on ja pysyy meidän kanssamme ikuisesti.¹³

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Presidentti Benson julisti: ”Millään muulla yksittäisellä asialla ei ole ollut tämän maan päällä yhtä suurta vaikutusta kuin Jeesuksen Kristuksen elämällä” (osa 1). Millä tavoin Vapahtajan elämä on vaikuttanut maan päällä? Millä tavoin Hänen elämänsä on vaikuttanut sinuun?
Kuinka elämämme muuttuu, kun me ajattelemme Kristusta? Kuinka ajatuksemme liittyvät ominaisuuksiimme? Kun tutkit osaa 2, pohdi, mitä voit tehdä kehittääksesi täydemmin siinä mainittuja Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia.
Kuinka osassa 3 olevat opetukset voivat antaa meille toivoa, kun pyrimme olemaan enemmän Vapahtajan kaltaisia? Kuinka Vapahtaja on auttanut sinua pyrkiessäsi seuraamaan Häntä?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Mark. 8:34; Fil. 4:13; 1. Joh. 3:23–24; 2. Nefi 25:23, 26; Moosia 3:19; Alma 7:11–13; Moroni 7:48

Tutkimisen avuksi

”Suunnittele sellaista opiskelutoimintaa, joka vahvistaa uskoasi Vapahtajaan” (Saarnatkaa minun evankeliumiani, 2005, s. 22). Kun opiskelet, voisit esimerkiksi esittää itsellesi seuraavankaltaisia kysymyksiä: ”Kuinka nämä opetukset voisivat auttaa minua ymmärtämään paremmin Jeesuksen Kristuksen sovitusta? Kuinka nämä opetukset voivat auttaa minua tulemaan enemmän Vapahtajan kaltaiseksi?”