Yleiskonferenssi
Nousevan sukupolven tukena
Huhtikuun 2024 yleiskonferenssi


Nousevan sukupolven tukena

Juuri ihmissuhteilla nuorten elämässä on suurin vaikutus heidän valintoihinsa.

Valmistautuessani puhumaan teille huomioni kiinnittyi kertomukseen Helamanista ja Ammonin kansan nuorista sotilaista. Olen tätä kertomusta tutkimalla tuntenut Mormonin kirjan profeettojen voiman opettaa vanhempia, piispoja ja seurakuntalaisia.

Helaman oli mies, johon nuoret ammonilaiset saattoivat luottaa. Hän auttoi heitä kehittymään ja kypsymään vanhurskaudessa. He tunsivat hänet, rakastivat häntä ja ”tahtoivat [hänen] tulevan heidän johtajakseen”1.

Helaman rakasti näitä nuoria miehiä kuin omia poikiaan ja näki heidän mahdollisuutensa.2 Vanhin Dale G. Renlund on opettanut, että ”voidaksemme – – palvella muita tehokkaasti meidän täytyy nähdä heidät – – taivaallisen Isän silmin. Vasta silloin voimme alkaa käsittää sielun todellisen arvon. Vasta silloin voimme aistia sen rakkauden, joka taivaallisella Isällä on kaikkia lapsiaan kohtaan.”3 Piispoja on nykyään siunattu erottamisen kyvyllä niin että he voivat nähdä hoivissaan olevien nuorten jumalallisen identiteetin.

Helaman ”laski”4 ne nuoret miehet, jotka olivat hänen hoivissaan. Hän piti ensisijaisen tärkeänä vahvan suhteen luomista heihin.

Kriittisellä hetkellä, jolloin oli kyse elämästä ja kuolemasta, Helaman ja hänen nuoret sotilaansa eivät olleet selvillä heitä takaa ajavan sotajoukon aikeista. Helaman neuvotteli nuorukaisten kanssa:

”Katso, he ovat pysähtyneet varmaankin siinä tarkoituksessa, että me hyökkäisimme heidän kimppuunsa – –;

mitä te siis sanotte, poikani?”5

Nuo uskolliset nuoret miehet vastasivat: ”Isä, katso, meidän Jumalamme on kanssamme, eikä hän salli meidän kaatuvan; lähtekäämme siis.”6 Päivä oli voittoisa, kun Helaman tuki näitä nuoria miehiä heidän päätöksessään7 toimia8.

Nuorilla ammonilaisilla oli suuri päämäärä, ja he olivat urheita kansan tukemisessa.9 ”Tämä pieni joukko”, jota Helaman johti, antoi ”suuria toiveita ja paljon iloa”10 kokeneiden nefiläisten sotajoukkojen sydämiin. Nykypäivän piispat voivat johtaa ainutlaatuisen lahjakkaita nuoriaan siunaamaan seurakuntaa ja kokoamaan Israelia. Presidentti Russell M. Nelson on opettanut, että tämä ”on se tehtävä, jonka vuoksi [heidät] lähetettiin maan päälle”11.

Näiden nuorten ammonilaisten tavoin, jotka olivat ”aina uskollisia kaikessa, mitä heille uskottiin”12, Helaman seurasi uskollisesti omia johtajiaan. Olipa haaste tai takaisku mikä tahansa, Helaman pysyi aina päättäväisenä13 edistääkseen heidän päämääräänsä. Kun häntä kehotettiin marssimaan pienine poikineen eteenpäin14, hän totteli.

Tämän päivän nuoret ovat siunattuja, kun piispat noudattavat johtajiemme ohjausta ”neuvotella seurakunnan Nuorten Naisten johtajan kanssa”15. Vaarnanjohtajat huolehtivat siitä, että piispoja ja Nuorten Naisten johtajia opetetaan täyttämään nuoria koskevat vastuunsa.16

Helaman kunnioitti liittoja. Kun Ammon opetti evankeliumia näiden nuorten miesten vanhemmille, nämä vanhemmat ottivat sen vastaan avoimin sydämin. He olivat niin sitoutuneita uuteen elämäänsä vanhurskaassa opetuslapseudessa, että he tekivät liiton ”[laskea] kapina-aseensa”17. Ainoa asia, joka sai heidät harkitsemaan tämän liiton rikkomista ja palaamista tuttuun taistelujen täyttämään menneisyyteensä, oli se, että he näkivät nefiläisten olevan vaarassa.

Ammonilaiset halusivat auttaa näitä ihmisiä, jotka olivat tarjonneet heille turvallisen kodin. Helaman ja muut taivuttelivat ammonilaiset pitämään liittonsa olla koskaan taistelematta. Hän luotti enemmän Jumalan antamaan voimaan kuin siihen, mitä ammonilaiset voisivat saada aikaan miekoillaan ja nuolillaan.

Kun Helaman ja hänen nuoret sotilaansa kohtasivat pelottavia haasteita, Helaman oli päättäväinen. ”Katso, sillä ei ole väliä – me turvaamme siihen, että Jumala pelastaa meidät.”18 Eräässä tilanteessa, kun he olivat nääntymässä nälkään, heidän vastauksenaan oli vuodattaa sielunsa rukouksessa Jumalalle, jotta Hän vahvistaisi heitä ja pelastaisi heidät, ja Herra siunasi heitä varmuudella siitä, että Hän pelastaisi heidät19 ”heidän tavattoman suuren uskonsa tähden siihen, mitä heitä oli opetettu uskomaan”20.

Opimme Helamanilta, että näiden nuorten miesten tukena olivat heidän vanhempansa. Nämä uskolliset vanhemmat tiesivät, että heillä oli ensisijainen vastuu lastensa opettamisesta. He opettivat lapsiaan pitämään käskyt ja ”vaeltamaan oikeamielisesti”21 Jumalan edessä. Heidän äitinsä opettivat heille myös, että ”jos he eivät epäilleet, Jumala pelastaisi heidät”22. Heidän isänsä antoivat voimallisen esimerkin liittojen pitämisestä.23 Nämä entiset sotilaat tunsivat taistelun kauhut. He uskoivat kokemattomat poikansa Helamanin hoiviin ja tukivat näitä lähettämällä ”paljon muonavaroja”24.

Helaman ei ollut yksin palvellessaan nuorta sotajoukkoaan. Hänen ympärillään oli ihmisiä, joiden puoleen hän kääntyi saamaan tukea ja ohjausta. Hän pyysi apua sotapäällikkö Moronilta ja sai sitä.

Kukaan Herran valtakunnassa palveleva ei palvele yksin. Herra on siunannut meitä seurakunnilla ja vaarnoilla. Hänen palautetussa organisaatiossaan meillä on voimavaroja, viisautta ja innoitusta vastata kaikkiin haasteisiin.

Piispa opastaa seurakuntaa neuvostojen avulla.25 Hän edistää neljännesvuosittaisia palvelutyökeskusteluja ja kannustaa sitten vanhinten koorumia ja Apuyhdistystä täyttämään vastuunsa palvella perheitä. Nämä johtokunnat ovat aloitteellisia tarpeiden arvioinnissa ja innoitettujen ratkaisujen löytämisessä. Vaarnanjohtajat tarjoavat tukea neuvomalla vanhinten koorumien ja Apuyhdistysten johtokuntia näissä vastuullisissa tehtävissä.

Johtajien ja vanhempien tarvitsemaa opastusta on Evankeliumiaiheinen kirjasto- ja Evankeliumi elämässä -sovelluksissa. Tämä innoitettu aineisto sisältää pyhät kirjoitukset, nykyajan profeettojen opetuksia ja Yleiskäsikirjan. Evankeliumiaiheisen kirjaston välilehdellä Nuoret on paljon aineistoa koorumien ja luokkien johtokunnille26 sekä julkaisu Nuorten voimaksi – opas valintojen tekemiseen. Kun kaikki seurakunnan jäsenet tutkivat näitä innoitettuja lähteitä ja tavoittelevat Hengen johdatusta, Herra ohjaa jokaista vahvistamaan nuoria.

Koko seurakuntaa siunataan ja vahvistetaan, kun jäsenet keskittyvät nousevaan sukupolveen. Epätäydellisyydestämme ja puutteistamme huolimatta taivaallinen Isä kutsuu meitä jokaista Henkensä kumppanuuden avulla auttamaan muita. Hän tietää, että me kasvamme ja meidät pyhitetään, kun noudatamme Pyhän Hengen kehotuksia.27 Ei haittaa, vaikka ponnistelumme ovat epätäydellisiä. Kun teemme yhteistyötä Herran kanssa, voimme luottaa siihen, että ponnistelumme ovat yhdenmukaisia sen kanssa, mitä Hän tekisi nuorten hyväksi.

Kun noudatamme Pyhän Hengen ohjausta auttaessamme nuoria, meistä tulee todistajia taivaallisen Isän rakkaudesta heidän elämässään. Herralta saatujen kehotusten mukaan toimiminen rakentaa rakkauden ja luottamuksen täyttämiä suhteita. Juuri ihmissuhteilla nuorten elämässä on suurin vaikutus heidän valintoihinsa.

Nuoret oppivat ilmoituksen mallin, kun he kanssamme tavoittelevat innoitusta muiden palvelemiseksi ja toimivat sen mukaan. Kun nuoret kääntyvät Herran puoleen saadakseen tätä innoitettua ohjausta, heidän suhteensa ja luottamuksensa Häneen syvenee.

Ilmaisemme luottamuksemme nuoriin tarjoamalla tukea ja ohjausta ottamatta kuitenkaan ohjia.28 Kun väistymme ja annamme nuorten oppia neuvottelemalla yhdessä, valitsemalla innoitetun toimintatavan ja panemalla suunnitelmansa täytäntöön, he kokevat todellista iloa ja kasvua.

Presidentti Henry B. Eyring on opettanut: ”Eniten merkitystä on sillä, mitä he oppivat [teiltä] siitä, keitä he todella ovat ja mitä heistä voi todella tulla. Arvelen, etteivät he opi sitä niinkään paljon luennoista. He oppivat sen tuntemalla, keitä te olette, keitä teidän mielestänne he ovat ja mitä teidän mielestänne heistä voi tulla.”29

Nuoremme hämmästyttävät meitä rohkeudellaan, uskollaan ja kyvyillään. Kun he päättävät olla täysin sitoutuneita Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, Hänen evankeliuminsa painuu heidän sydämeensä. Hänen seuraamisestaan tulee osa sitä, keitä he ovat, ei vain sitä, mitä he tekevät.

Helaman auttoi nuoria ammonilaisia näkemään, kuinka Jeesuksen Kristuksen uskollinen opetuslapsi elää. Me voimme olla nuorille voimallisia esimerkkejä siitä, kuinka Kristuksen opetuslapset elävät tänä aikana. Uskolliset vanhemmat rukoilevat näitä esimerkkejä lastensa elämään. Yksikään ohjelma ei voi korvata rakastavien, liittonsa pitävien aikuisten vaikutusta.

Pappien koorumin johtajana piispa voi näyttää nuorille esimerkkiä siitä, kuinka olla uskollinen aviomies ja rakastava isä30 suojelemalla, huolehtimalla ja johtamalla31 vanhurskaasti. Piispoilla, jotka kohdistavat ”laserintarkan huomion” nuoriin32, on vaikutus, joka kestää sukupolvien ajan.

Nykyajan nuoret ovat taivaallisen Isän jaloimpia33 henkiä. He olivat totuuden ja tahdonvapauden vankkumattomia puolustajia kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa.34 He ovat syntyneet näinä aikoina kokoamaan Israelia voimallisella todistuksellaan Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Hän tuntee heistä jokaisen ja tietää heidän suuret mahdollisuutensa. Hän on kärsivällinen heidän kasvaessaan. Hän lunastaa heidät ja suojelee heitä. Hän parantaa ja opastaa heitä. Hän innoittaa heitä. Meitä, heidän vanhempiaan ja johtajiaan, on valmistettu tukemaan heitä. Meillä on Vapahtajan kirkko, joka auttaa meitä kasvattamaan seuraavaa sukupolvea.

Minä todistan, että Kristuksen kirkko, joka on palautettu profeetta Joseph Smithin kautta ja jota nykyään johtaa presidentti Russell M. Nelson, on järjestetty auttamaan nuoria täyttämään suuren tehtävänsä näinä myöhempinä aikoina. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Alma 53:19.

  2. Presidentti Nelson on sanonut kirkon nuorille: ”Jos päätätte, jos haluatte, te voitte olla iso osa – – jotakin isoa – jotakin suurta – jotakin majesteettista! – – Te olette parhaita, mitä Herra on ikinä lähettänyt tähän maailmaan. Teillä on kyky olla fiksumpia ja viisaampia ja vaikuttaa maailmaan enemmän kuin yksikään aiempi sukupolvi!” (Russell M. Nelson, ”Toivo Israelin”, maailmanlaajuinen nuorten hartaustilaisuus, 3. kesäkuuta 2018, Evankeliumiaiheinen kirjasto.)

  3. Dale G. Renlund, ”Jumalan silmin”, Liahona, marraskuu 2015, s. 94.

  4. Ks. Alma 56:55.

  5. Alma 56:43–44.

  6. Alma 56:46.

  7. ”Taivaallisen Isämme tavoitteena vanhemmuudessa ei ole saada lapsiaan tekemään sitä, mikä on oikein. Hänen tavoitteenaan on saada lapsensa valitsemaan sen tekeminen, mikä on oikein.” (Dale G. Renlund, ”Valitkaa tänä päivänä”, Liahona, marraskuu 2018, s. 104.)

  8. ”Kun voimaannutamme nuoria kutsumalla heitä toimimaan ja annamme heidän toimia, niin kirkko menee eteenpäin ihmeellisin tavoin” (kokouksesta vanhin David A. Bednarin kanssa; ks. myös 2020 Temple and Family History Leadership Instruction, 27. helmikuuta 2020, Gospel Library).

  9. Ks. Alma 53:22.

  10. Alma 56:17.

  11. Russell M. Nelson, ”Toivo Israelin”, Evankeliumiaiheinen kirjasto.

  12. Alma 53:20.

  13. Ks. Alma 58:12.

  14. Ks. Alma 56:30.

  15. Yleiskäsikirja: Palveleminen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, 7.1.2, Evankeliumiaiheinen kirjasto.

  16. Ks. Yleiskäsikirja, 6.7.2.

  17. Alma 23:7.

  18. Alma 58:37.

  19. Ks. Alma 58:10–11.

  20. Alma 57:26.

  21. Alma 53:21.

  22. Alma 56:47.

  23. Ks. Alma 23:7; 24:17–19.

  24. Alma 56:27.

  25. Ks. Yleiskäsikirja, 7.1.1.

  26. ”Kun etsimme iankaikkista totuutta, seuraavat kaksi kysymystä voivat auttaa meitä tunnistamaan, tuleeko jokin ajatus Jumalalta vai jostakin muusta lähteestä: Opetetaanko tätä ajatusta johdonmukaisesti pyhissä kirjoituksissa ja elävien profeettojen toimesta? Vahvistaako Pyhän Hengen todistus tämän ajatuksen? Jumala ilmoittaa opillisia totuuksia profeettojen välityksellä, ja Pyhä Henki vahvistaa nuo totuudet meille ja auttaa meitä soveltamaan niitä käytäntöön.” (John C. Pingree jr., ”Iankaikkinen totuus”, Liahona, marraskuu 2023, s. 100.)

  27. Ks. OL 4:2–4.

  28. ”Jos [Jumalan työ] tekee [nuoriimme] liian vähäisen vaikutuksen, niin maailma tekee heihin todennäköisemmin liian suuren vaikutuksen. – – Kuinka monen diakonien ja opettajien koorumin johtokunnan tehtävänä on pelkästään kutsua joku pitämään rukous tai jakamaan sakramenttia? Veljet, nämä tosiaan ovat ainutlaatuisia henkiä, ja he pystyvät tekemään merkittäviä asioita, jos heille annetaan tilaisuus!” (Neal A. Maxwell, ”Unto the Rising Generation”, Ensign, huhtikuu 1985, s. 11.)

  29. Henry B. Eyring, ”Teaching Is a Moral Act”, puhe Brigham Youngin yliopiston vuosikonferenssissa, 27. elokuuta 1991, s. 3, speeches.byu.edu.

  30. Ks. ”Aaronin pappeuden koorumien johtoaihe”, Evankeliumiaiheinen kirjasto.

  31. Ks. ”Perhe – julistus maailmalle”, Evankeliumiaiheinen kirjasto.

  32. ”Toiveenamme on, että piispakunnat tähdentävät voimakkaasti nuorten miesten pappeusvelvollisuuksia ja keskittyvät niihin sekä auttavat nuoria miehiä heidän koorumin velvollisuuksissaan. Kyvykkäitä, aikuisia Nuorten Miesten neuvojia kutsutaan auttamaan Aaronin pappeuden koorumien johtokuntia ja piispakuntia heidän velvollisuuksissaan. Me luotamme siihen, että useammat nuoret miehet ja nuoret naiset vastaavat tähän haasteeseen ja pysyvät liittopolulla tämän nuoriimme kohdistuvan laserintarkan huomion ansiosta.” (Quentin L. Cook, ”Muutoksia nuorten vahvistamiseksi”, Liahona, marraskuu 2019, s. 41.)

  33. ”Taivaallinen Isämme on varannut monia jaloimmista henkilapsistaan – voisin kenties sanoa, että parhaimman joukkueensa – tähän viimeiseen vaiheeseen. Niitä jaloja henkiä – niitä parhaita pelaajia, niitä sankareita – olette te!” (Russell M. Nelson, ”Toivo Israelin”, Evankeliumiaiheinen kirjasto.)

  34. ”Rakastamasi teini-ikäinen on saattanut hyvinkin olla yksi urheista sotilaista, jotka ovat olleet tahdonvapauden ja totuuden puolella. – – Me voimme auttaa sillä, miten suhtaudumme heidän päättäväisyyteensä valita itse. He aistivat, näemmekö heidät ikään kuin he olisivat hyvinkin voineet olla yksi kuolevaisuutta edeltävän olemassaolon uskollisista sotilaista, jotka ovat edelleen sitoutuneet puolustamaan moraalista tahdonvapautta ja jotka ovat tietoisia sen suuresta arvosta antaa heille onnellisuutta. Jos voimme nähdä heidät kuolevaisuutta edeltävän olemassaolon uskollisina sotilaina, me voimme nähdä myös heidän vaatimuksensa itsenäisyydestä merkkinä heidän mahdollisuuksistaan, merkkinä siitä, että he kokeilevat tahdonvapauden voimaa, joka tuo heille onnellisuutta.” (Henry B. Eyring, ”A Life Founded in Light and Truth”, Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuus, 15. elokuuta 2000, s. 3–4, speeches.byu.edu.)