Yleiskonferenssi
Jumalan rakkaus
Lokakuun 2021 yleiskonferenssi


Jumalan rakkaus

Isämme ja Lunastajamme ovat siunanneet meitä käskyillä, ja noudattaessamme Heidän käskyjään me tunnemme Heidän täydellisen rakkautensa täydellisemmin ja syvällisemmin.

Taivaallinen Isämme rakastaa meitä syvästi ja täydellisesti.1 Rakkaudessaan Hän on laatinut suunnitelman, lunastus- ja onnensuunnitelman, joka avaa meille kaikki mahdollisuudet ja ilot, joita olemme halukkaita vastaanottamaan, myös kaiken sen, mitä Hänellä on ja mitä Hän on.2 Toteuttaakseen tämän Hän oli jopa halukas uhraamaan rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen meidän Lunastajaksemme. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”3 Hänen rakkautensa on Isän puhdasta rakkautta – yleismaailmallisesti kaikille, kuitenkin henkilökohtaisesti jokaiselle.

Jeesus Kristus tuntee Isän kanssa tätä samaa täydellistä rakkautta. Kun Isä alussa laati suuren onnensuunnitelmansa, Hän kysyi, kuka olisi halukas toimimaan Vapahtajana ja lunastamaan meidät – olennainen osa tuota suunnitelmaa. Jeesus tarjoutui: ”Tässä olen, lähetä minut.”4 Vapahtaja ”ei tee mitään, mikä ei olisi maailman hyödyksi, sillä hän rakastaa maailmaa, jopa niin, että hän antaa oman henkensä voidakseen vetää kaikki ihmiset luoksensa. Sen vuoksi hän ei kiellä ketään pääsemästä osalliseksi hänen pelastuksestaan.”5

Tämän jumalallisen rakkauden tulisi antaa meille runsaasti lohtua ja luottamusta, kun rukoilemme Isää Kristuksen nimessä. Yksikään meistä ei ole vieras Heille. Meidän ei tarvitse epäröidä pyytää avuksi Jumalaa, ei edes silloin kun tunnemme itsemme kelvottomiksi. Voimme luottaa siihen, että Jeesuksen Kristuksen armon ja ansioiden kautta meitä kuullaan.6 Kun pysymme Jumalan rakkaudessa, me olemme yhä vähemmän riippuvaisia muiden hyväksynnästä elämämme ohjaamisessa.

Jumalan rakkaus ei hyväksy syntiä, sen sijaan se tarjoaa lunastuksen

Koska Jumalan rakkaus on kaikenkattavaa, jotkut sanovat sen olevan ”ehdotonta”, ja mielessään he saattavat esittää tämän ajatuksen tarkoittavan, että Jumalan siunaukset ovat ”ehdottomia” ja että pelastus on ”ehdotonta”. Sitä ne eivät ole. Joillakin on tapana sanoa: ”Vapahtaja rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen”, ja se on varmasti totta. Mutta Hän ei voi viedä ketään meistä valtakuntaansa juuri sellaisina kuin me olemme, ”sillä mikään saastainen ei voi asua siellä eli asua hänen luonaan”7. Meidän syntimme täytyy ensin selvittää.

Professori Hugh Nibley huomautti kerran, että Jumalan valtakunta ei voi kestää, jos se sallii pienimmänkin synnin: ”Pieninkin turmeluksen tahra tarkoittaisi sitä, että toinen maailma ei olisi katoamaton eikä iankaikkinen. Pieninkin virhe rakennuksessa, instituutiossa, säännössä tai luonteessa osoittautuu väistämättä kohtalokkaaksi iankaikkisuuden pitkällä aikavälillä.”8 Jumalan käskyt ovat ”ankaria”9, koska Hänen valtakuntansa ja sen asukkaat voivat kestää vain, jos he johdonmukaisesti hylkäävät pahan ja valitsevat hyvän, ilman poikkeuksia.10

Vanhin Jeffrey R. Holland on todennut: ”Jeesus ymmärsi selkeästi sen, minkä moni nykyajan kulttuurissamme näyttää unohtavan: että käsky synnin anteeksiantamisesta (johon Hänellä oli ääretön kyky) on ratkaisevasti erilainen kuin varoitus sen suvaitsemisesta (jota Hän ei tehnyt koskaan – ei kertaakaan).”11

Nykyisistä puutteistamme huolimatta me voimme silti toivoa, että meillä on ”nimi ja asema”12 – sija – Hänen kirkossaan ja selestisessä maailmassa. Kun Herra on tehnyt selväksi, ettei Hän voi hyväksyä syntiä tai ummistaa siltä silmiään, Hän vakuuttaa meille:

”Kuitenkin sille, joka tekee parannuksen ja pitää Herran käskyt, annetaan anteeksi.”13

”Niin usein kuin minun kansani tekee parannuksen, minä annan sille anteeksi sen rikkomukset minua vastaan.”14

Parannus ja jumalallinen armo ratkaisevat pulman:

”Muistakaa myös ne sanat, jotka Amulek puhui Seesromille Ammonihan kaupungissa, sillä hän sanoi hänelle, että Herra tulisi varmasti lunastamaan kansansa, mutta että hän ei tulisi lunastamaan heitä heidän synneissään vaan lunastamaan heidät heidän synneistään.

Ja hän on saanut Isältä vallan lunastaa heidät heidän synneistään parannuksen tähden; sen tähden hän on lähettänyt enkelinsä julistamaan sanomaa sen parannuksen ehdoista, joka johdattaa Lunastajan voimaan, heidän sielujensa pelastukseksi.”15

Parannuksenteon ehdolla Herra voi osoittaa armoa ilman että Hän ryöstää oikeudenmukaisuudelta, ja ”Jumala ei lakkaa olemasta Jumala”.16

Kuten tiedätte, maailman tie on antikristus eli ”mitä tahansa muuta kuin Kristus”. Meidän aikamme on Mormonin kirjan historian uusintaa. Siinä karismaattiset hahmot pyrkivät hallitsemaan muita epävanhurskaasti, ylistävät seksuaalista vapautta ja pitävät vaurauden kartuttamista olemassaolomme tavoitteena. Heidän filosofiansa ”hyväksyy pienen synnin tekemisen”17 tai jopa paljon synnin tekemisen, mutta kukaan ei voi tarjota lunastusta. Se tulee ainoastaan Karitsan veren kautta. Paras, mitä ”mitä tahansa muuta kuin Kristus” tai ”mitä tahansa muuta kuin parannus” -väki voi tarjota, on se perusteeton väite, ettei syntiä ole olemassa tai että jos se on olemassa, sillä ei lopulta ole mitään seurauksia. En näe, että tuo väite olisi kovinkaan pitävä viimeisellä tuomiolla.18

Meidän ei tarvitse yrittää mahdotonta pyrkien puolustelemaan syntejämme. Ja toisaalta meidän ei tarvitse yrittää mahdotonta pyyhkimällä syntien vaikutuksia pois yksinomaan omilla ansioillamme. Meidän uskontomme ei ole puolustelujen uskonto eikä perfektionismin uskonto vaan lunastuksen uskonto – Jeesuksen Kristuksen kautta tapahtuvan lunastuksen. Jos olemme katuvia, niin Hänen sovituksensa voimalla meidän syntimme naulitaan Hänen ristiinsä ja ”hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet”19.

Profeettojen harras rakkaus kuvastaa Jumalan rakkautta

Minuun on jo pitkään tehnyt vaikutuksen Jumalan profeettojen harras rakkaus heidän varoittaessaan synnistä, ja olen myös tuntenut sitä rakkautta. Heidän vaikuttimenaan ei ole halu tuomita. Heidän todellinen halunsa kuvastaa Jumalan rakkautta; itse asiassa se on Jumalan rakkautta. He rakastavat niitä, joiden luokse heidät lähetetään, olivatpa nämä keitä tahansa ja millaisia tahansa. Herran tavoin Hänen palvelijansakaan eivät halua kenenkään kärsivän synnin ja huonojen valintojen aiheuttamia tuskia.20

Alma lähetettiin julistamaan parannuksen ja lunastuksen sanomaa vihan täyttämälle kansalle, joka oli halukas vainoamaan, kiduttamaan ja jopa surmaamaan kristittyjä uskovia, myös Alman itsensä. Silti hän rakasti heitä ja halusi hartaasti heidän pelastumistaan. Julistettuaan Kristuksen sovitusta Ammonihan kansalle Alma pyysi: ”Ja nyt, veljeni, minä toivon sydämeni pohjasta, niin, jopa tuskallista huolta tuntien, että te kuuntelisitte sanojani ja panisitte pois syntinne – – jotta teidät ylennettäisiin viimeisenä päivänä ja te pääsisitte [Jumalan lepoon].”21

Presidentti Russell M. Nelsonin sanoin: ”Juuri siksi, että me välitämme syvästi kaikista Jumalan lapsista, me julistamme Hänen totuuttaan.”22

Jumala rakastaa sinua, rakastatko sinä Häntä?

Isä ja Poika suovat rakkauttaan auliisti, mutta siihen sisältyy myös toiveita ja odotuksia. Jälleen presidentti Nelsonia lainaten: ”Jumalan lakien vaikuttimena on pelkästään Hänen ääretön rakkautensa meitä kohtaan ja se, että Hän haluaa meistä tulevan kaikkea sitä, mitä meistä voi tulla.”23

Koska He rakastavat sinua, He eivät halua jättää sinua ”juuri sellaiseksi kuin olet”. Koska He rakastavat sinua, He haluavat sinun kokevan iloa ja menestystä. Koska He rakastavat sinua, He haluavat sinun tekevän parannusta, koska se on tie onnellisuuteen. Mutta valinta on sinun – He kunnioittavat tahdonvapauttasi. Sinun täytyy tehdä valinta rakastaa Heitä, palvella Heitä, pitää Heidän käskynsä. Silloin He voivat runsaammin siunata sinua sekä rakastaa sinua.

He odottavat meiltä ennen kaikkea sitä, että myös me rakastamme. ”Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.”24 Kuten Johannes kirjoitti: ”Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.”25

Entinen Alkeisyhdistyksen ylijohtaja Joy D. Jones on muistellut, että nuorena parina hänet ja hänen aviomiehensä kutsuttiin käymään erään perheen luona, joka ei ollut käynyt kirkossa moniin vuosiin, ja palvelemaan heitä. Heidän ensimmäisellä käynnillään kävi heti selväksi, ettei heitä kaivattu. Kun veli ja sisar Jones olivat tunteneet turhautumista muiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen ja kun he olivat hyvin vilpittömästi rukoilleet ja pohtineet, he saivat vastauksen palvelemisensa syihin tästä Opin ja liittojen jakeesta: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko väkevyydestäsi, mielestäsi ja voimastasi; ja palvele häntä Jeesuksen Kristuksen nimessä.”26 Sisar Jones sanoi:

”Käsitimme, että pyrimme vilpittömästi palvelemaan tätä perhettä ja palvelemaan piispaamme, mutta meidän piti kysyä itseltämme, palvelimmeko me todellakin rakkaudesta Herraa kohtaan. – –

Aloimme innolla odottaa käyntejä tämän rakkaan perheen luona, koska tunsimme rakkautta Herraa kohtaan [ks. 1. Nefi 11:22]. Teimme sitä Hänelle. Hänen avullaan vaikeus ei enää tuntunut vaikealta. Seisottuamme monien kuukausien ajan ovella perhe alkoi päästää meidät sisään. Lopulta rukoilimme säännöllisesti yhdessä ja kävimme lempeitä evankeliumiaiheisia keskusteluja. Syntyi pitkäaikainen ystävyys. Me palvelimme ja rakastimme Häntä rakastamalla Hänen lapsiaan.”27

Tunnustaessamme, että Jumala rakastaa meitä täydellisesti, me jokainen voisimme kysyä: ”Kuinka hyvin minä rakastan Jumalaa? Voiko Hän luottaa minun rakkauteeni, kuten minä luotan Hänen rakkauteensa?” Eikö olisi arvokasta pyrkiä elämään niin, että Jumala voi rakastaa meitä paitsi heikkouksistamme huolimatta myös sen vuoksi, mitä meistä on tulossa? Kunpa Hän voisi sanoa teistä ja minusta, kuten Hän sanoi esimerkiksi Hyrum Smithistä: ”Minä, Herra, rakastan häntä hänen sydämensä vilpittömyyden vuoksi.”28 Muistakaamme Johanneksen ystävällinen kehotus: ”Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa.”29

Todellakin Hänen käskynsä eivät ole raskaita noudattaa – juuri päinvastoin. Ne viitoittavat tien parantumiseen, onneen, rauhaan ja iloon. Isämme ja Lunastajamme ovat siunanneet meitä käskyillä, ja noudattaessamme Heidän käskyjään me tunnemme Heidän täydellisen rakkautensa täydellisemmin ja syvällisemmin.30

Tämä on ratkaisu alituisen riitaisaan aikaamme – Jumalan rakkaus. Mormonin kirjan historiassa Vapahtajan palvelutyön jälkeisenä kulta-aikana kerrottiin, ”ettei maassa ollut mitään kiistaa, Jumalan rakkauden tähden, joka asui ihmisten sydämessä”31. Kun ponnistelemme kohti Siionia, muistakaa Ilmestyskirjassa annettu lupaus: ”Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle [pyhään] kaupunkiin.”32

Todistan taivaallisen Isämme ja Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen todellisuudesta ja Heidän pysyvästä, ikuisesta rakkaudestaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.