Yleiskonferenssi
Kirkkoa tarvitaan
Lokakuun 2021 yleiskonferenssi


Kirkkoa tarvitaan

Pyhissä kirjoituksissa opetetaan selkeästi kirkon alkuperää ja sitä, että tarvitaan kirkko, jota johdetaan Herramme Jeesuksen Kristuksen antamalla valtuudella.

Vuosia sitten vanhin Mark E. Petersen, kahdentoista apostolin koorumin jäsen, aloitti puheen tällä esimerkillä:

”Kenneth ja hänen vaimonsa Lucille ovat hyviä ihmisiä, rehellisiä ja nuhteettomia. He eivät kuitenkaan käy kirkossa, ja heistä tuntuu, että he voivat olla hyviä ilman sitäkin. He opettavat lapsilleen rehellisyyttä ja hyveellisyyttä, ja he sanovat itselleen, että kirkko ei sen enempää tekisikään heidän hyväkseen.

Ja joka tapauksessa he ovat itsepintaisesti sitä mieltä, että he tarvitsevat viikonloput perheen virkistykseksi – – [ja] kirkossa käyminen olisi esteenä heidän suunnitelmilleen.”1

Tänään sanomani koskee niitä hyviä ja uskonnollismielisiä ihmisiä, jotka ovat lakanneet käymästä omassa kirkossaan tai osallistumasta sen toimintaan.2 Kun puhun kirkoista, tarkoitan myös synagogia, moskeijoita ja muita uskonnollisia järjestöjä. Olemme huolissamme siitä, että osallistuminen näihin kaikkiin on valtakunnallisesti vähentynyt merkittävästi.3 Jos mistään syystä lakkaamme arvostamasta kirkkojamme, me vaarannamme henkilökohtaisen hengellisen elämämme, ja kun merkittävä määrä ihmisiä etääntyy Jumalasta, se vähentää Hänen siunauksiaan kansakunnillemme.

Kirkossa käyminen ja aktiivisuus siinä auttavat meitä niin, että meistä tulee parempia ihmisiä ja meillä on parempi vaikutus muiden elämään. Kirkossa meille opetetaan, kuinka soveltaa uskonnollisia periaatteita käytäntöön. Me opimme toisiltamme. Vakuuttava esimerkki on voimallisempi kuin saarna. Me vahvistumme, kun olemme tekemisissä muiden samanhenkisten kanssa. Kun käymme kirkossa ja osallistumme sen toimintaan, sydämemme ovat, kuten Raamatussa sanotaan, ”rakkauden yhteen [liittämiä]”4.

I

Pyhissä kirjoituksissa, joita Jumala on antanut kristityille Raamatussa ja nykyajan ilmoituksessa, opetetaan selkeästi, että kirkkoa tarvitaan. Kummatkin osoittavat, että Jeesus Kristus perusti kirkon ja tarkoitti, että kirkko jatkaisi Hänen työtään Hänen jälkeensä. Hän kutsui kaksitoista apostolia ja antoi heille valtuuden ja avaimet kirkon johtamiseen. Raamatussa opetetaan, että Kristus on kirkon pää5 ja että Hän antoi kirkolle sen virkailijat ”varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen”6. Varmastikin Raamattu tekee selväksi kirkon alkuperän ja sen, miksi sitä tarvitaan nykyään.

Jotkut sanovat, että kirkon kokouksiin osallistuminen ei auta heitä. Jotkut sanovat: ”En oppinut tänään mitään” tai ”Kukaan ei ollut minulle ystävällinen” tai ”Minua loukattiin”. Henkilökohtaisten pettymysten ei pitäisi koskaan estää meitä noudattamasta Kristuksen oppia, Hänen, joka opetti meitä palvelemaan, ei olemaan palveltavina.7 Tämä mielessä eräs toinen jäsen kuvaili sitä, mihin hänen kirkossa käymisensä keskittyy:

”Vuosia sitten muutin asennettani kirkossa käymistä kohtaan. Enää en käy kirkossa itseni takia vaan muita ajatellen. Yritän tervehtiä yksin istuvia ihmisiä, toivottaa vierailijat tervetulleiksi, – – ilmoittautua vapaaehtoiseksi johonkin tehtävään. – –

Lyhyesti sanottuna menen kirkkoon joka viikko tarkoituksenani olla aktiivinen eikä passiivinen ja vaikuttaakseni myönteisellä tavalla ihmisten elämään.”8

Kuva
Tervehtimistä kirkossa

Presidentti Spencer W. Kimball opetti, että ”me emme käy kirkossa viihtyäksemme tai edes pelkästään saadaksemme opetusta. Me menemme palvelemaan Herraa. Se on kunkin yksilöllinen vastuu. – – Jos jumalanpalvelus on sinusta epäonnistunut, sinä itse olet epäonnistunut. Kukaan ei voi palvella Jumalaa sinun puolestasi; sinun täytyy itse palvella Herraa.”9

Kirkossa käyminen voi avata sydämemme ja pyhittää sielumme.

Kuva
Seurakuntaneuvoston kokous

Kirkossa me emme palvele pelkästään yksin tai oman valintamme tai mukavuutemme mukaan. Me palvelemme yleensä ryhmänä. Palvellessa me löydämme taivaan lähettämiä mahdollisuuksia nousta aikamme individualismin yläpuolelle. Kirkon johtama palveleminen auttaa meitä voittamaan henkilökohtaisen itsekkyyden, joka voi heikentää hengellistä kasvuamme.

On muitakin tärkeitä etuja, jotka on syytä mainita edes lyhyesti. Kirkossa olemme tekemisissä hienojen ihmisten kanssa, jotka pyrkivät palvelemaan Jumalaa. Tämä muistuttaa meitä siitä, ettemme ole yksin uskonnollisessa toiminnassamme. Me kaikki tarvitsemme yhteyksiä muihin, ja yhteydet kirkon piirissä kuuluvat parhaimpiin, mitä me tai puolisomme tai lapsemme voivat kokea. Ilman näitä yhteyksiä – erityisesti lasten ja uskovien vanhempien välillä – vanhempien on tutkimusten mukaan yhä vaikeampi kasvattaa lapsia omaan uskoonsa.10

II

Tähän mennessä olen puhunut kirkoista yleisellä tasolla. Nyt käsittelen erityisiä syitä jäsenyyteen, kirkossa käymiseen ja osallistumiseen Vapahtajan palautetussa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa.

Kuva
Suolajärven temppeli

Me tietenkin vahvistamme, että muinaisissa ja nykyajan pyhissä kirjoituksissa opetetaan selkeästi kirkon alkuperää ja sitä, että tarvitaan kirkko, jota johdetaan Herramme Jeesuksen Kristuksen antamalla valtuudella. Me todistamme myös, että Jeesuksen Kristuksen palautettu kirkko on perustettu opettamaan Hänen oppinsa täyteyttä ja toimimaan Hänen pappeutensa valtuudella suorittaen toimituksia, jotka ovat välttämättömiä Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi.11 Jäsenet, jotka luopuvat kirkossa käymisestä ja luottavat vain henkilökohtaiseen hengellisyyteen, erkaantuvat näistä evankeliumin perusasioista: pappeuden voimasta ja siunauksista, palautetun opin täyteydestä sekä motivaatiosta ja mahdollisuuksista soveltaa tuota oppia käytäntöön. He menettävät mahdollisuutensa tulla kelvollisiksi jatkamaan perhettään iankaikkisuuksiin.

Toinen palautetun kirkon suuri etu on se, että se auttaa meitä kasvamaan hengellisesti. Kasvu tarkoittaa muutosta. Hengellisessä mielessä tämä tarkoittaa parannuksen tekemistä ja pyrkimystä päästä lähemmäksi Herraa. Palautetussa kirkossa meillä on oppi, toimintatavat ja innoitetut neuvojat, jotka auttavat meitä tekemään parannusta. Niiden tarkoituksena – myös jäsenyysneuvostoissa – ei ole rankaiseminen, kuten rikosoikeuden tuloksena. Kirkon jäsenyysneuvostot pyrkivät rakastavasti auttamaan meitä tulemaan kelvollisiksi saamaan anteeksiannon armon, joka on mahdollista Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta.

Kuva
Lähetyssaarnaaja-aviopari
Kuva
Kävelemässä kohti temppeliä

Henkilökohtainen hengellisyys voi harvoin tarjota sitä motivaatiota ja rakennetta epäitsekkäälle palvelemiselle, jota palautettu kirkko tarjoaa. Suurenmoisia esimerkkejä tästä ovat ne nuoret miehet, nuoret naiset ja vanhemmat jäsenet, jotka siirtävät syrjään opiskelu- tai eläkeläistoimintansa ottaakseen vastaan lähetystyötehtävän. He työskentelevät lähetyssaarnaajina tuntemattomille ihmisille seuduilla, joita he eivät ole valinneet. Sama pätee uskollisiin jäseniin, jotka osallistuvat epäitsekkääseen palvelemiseen, jota nimitämme ”temppelityöksi”. Mikään sellainen palveleminen ei olisi mahdollista ilman kirkkoa, joka tukee sitä, järjestää sen ja ohjaa sitä.

Jäsentemme uskonto ja palvelu kirkossa ovat opettaneet heitä tekemään yhteistyötä, joka on hyödyksi koko yhteisölle. Sellaista kokemusta ja kehitystä ei tapahdu siinä individualismissa, joka on niin vallitsevaa nyky-yhteiskuntamme käytännöissä. Koska paikalliset seurakuntamme on järjestetty maantieteellisesti, me olemme tekemisissä ja työskentelemme sellaisten ihmisten kanssa, joita emme ehkä muutoin olisi valinneet, ja jotka opettavat meitä ja koettelevat meitä.

Sen lisäksi että se auttaa meitä oppimaan hengellisiä ominaisuuksia kuten rakkautta, myötätuntoa, anteeksiantoa ja kärsivällisyyttä, se antaa meille tilaisuuksia oppia työskentelemään ihmisten kanssa, joilla on hyvin erilaiset taustat ja mieltymykset. Tämä etu on auttanut monia jäseniämme, ja heidän osallistumisensa on siunannut monia järjestöjä. Myöhempien aikojen pyhät tunnetaan kyvystään johtaa ja toimia yhdessä yhteisissä pyrkimyksissä. Tämä perinne on saanut alkunsa rohkeista pioneereistamme, jotka asuttivat vuorten välisen alueen lännessä ja panivat alulle arvokkaan perinteemme tehdä epäitsekästä yhteistyötä yhteiseksi hyväksi.

Kuva
Helping Hands -hanke

Suurin osa humanitaarisesta avusta ja hyväntekeväisyystoiminnasta on toteutettava yhdistämällä ja hallinnoimalla yksilöllisiä voimavaroja laajassa mittakaavassa. Palautettu kirkko tekee tätä valtavilla humanitaarisilla hankkeillaan eri puolilla maailmaa. Näihin hankkeisiin sisältyy koulutus- ja lääkintätarvikkeiden jakelemista, nälkäisten ruokkimista, pakolaisista huolehtimista, riippuvuuksien aiheuttamien vaikutusten korjaamista sekä lukuisia muita. Kirkkomme jäsenet tunnetaan Helping Hands -hankkeistaan luonnonkatastrofeissa. Kirkon jäsenyys sallii meidän osallistua tällaisiin laajamittaisiin pyrkimyksiin. Jäsenet maksavat myös paastouhreja auttaakseen köyhiä omassa keskuudessaan.

Kuva
Sakramentin nauttiminen

Sen lisäksi että kirkossa käyvät jäsenemme tuntevat rauhaa ja iloa Hengen kumppanuuden ansiosta, he pääsevät osallisiksi evankeliumin mukaisen elämän hedelmistä, kuten viisauden sanan mukaan elämisen siunauksista sekä siitä aineellisesta ja hengellisestä vauraudesta, jota luvataan elämisestä kymmenysten lain mukaan. Meitä siunaavat myös innoitettujen johtajien antamat neuvot.

Kaiken tämän kruunaavat valtuutetut pappeuden toimitukset, jotka ovat välttämättömiä iankaikkisuutta varten, mukaan lukien sakramentti, jonka me saamme joka lepopäivä. Palautetun kirkon korkeimpana toimituksena on avioliiton iankaikkinen liitto, joka mahdollistaa loistavien perhesuhteiden jatkumisen. Presidentti Russell M. Nelson on opettanut tätä periaatetta mieleenpainuvalla tavalla. Hän on sanonut: ”Me emme voi toivoa tietämme Jumalan kasvojen eteen. Meidän pitää noudattaa lakeja, joihin nuo siunaukset perustuvat.”12

Yksi niistä laeista on palvella Jumalaa kirkossa joka lepopäivä.13 Se, että palvelemme Jumalaa ja sovellamme käytäntöön iankaikkisia periaatteita, tuo meitä lähemmäksi Jumalaa sekä vahvistaa kykyämme rakastaa. Parley P. Pratt, yksi tämän taloudenhoitokauden alkuperäisistä apostoleista, kuvaili, miltä hänestä tuntui, kun profeetta Joseph Smith selitti näitä periaatteita: ”Tunsin, että Jumala on todella taivaallinen Isäni, että Jeesus on veljeni ja että rakas vaimoni on kuolematon, iankaikkinen kumppani, hellä, palveleva enkeli, annettu minulle lohduksi ja kirkkauden kruunuksi aina ja ikuisesti. Sanalla sanoen saatoin nyt rakastaa hengellä ja myös ymmärryksellä.”14

Lopuksi muistutan kaikille, että me emme usko, että hyvää voidaan saavuttaa vain kirkon kautta. Kirkosta riippumatta me näemme miljoonien ihmisten tukevan ja toteuttavan lukemattomia hyviä tekoja. Yksilöinä myöhempien aikojen pyhät osallistuvat moniin niistä. Me näemme nämä teot ilmauksena iankaikkisesta totuudesta, että ”Henki antaa valon jokaiselle ihmiselle, joka tulee maailmaan”15.

Huolimatta hyvistä teoista, joita voidaan tehdä ilman kirkkoa, opin täyteys sekä sen pelastavat ja korottavat toimitukset ovat saatavilla vain palautetussa kirkossa. Lisäksi kirkossa käyminen antaa meille voimaa ja vahvistusta uskossa, kun olemme kanssakäymisissä muiden uskovien kanssa ja palvelemme Jumalaa yhdessä niiden kanssa, jotka myös pyrkivät pysymään liittopolulla ja olemaan parempia Kristuksen opetuslapsia. Rukoilen, että me kaikki olemme lujia näissä kirkon kokemuksissa, kun tavoittelemme iankaikkista elämää, suurinta kaikista Jumalan lahjoista. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Ks. Mark E. Petersen, ”Iankaikkisesti yhdessä”, Valkeus, kesäkuu 1975, s. 15.

  2. Ks. D. Todd Christofferson, ”Miksi kirkko”, Liahona, marraskuu 2015, s. 108–111.

  3. Ks. Jeffrey M. Jones, ”U.S. Church Membership Falls below Majority for First Time”, Gallup, 29. maaliskuuta 2021, news.gallup.com/poll/341963/church-membership-falls-below-majority-first-time.aspx.

  4. Kol. 2:2.

  5. Ks. Ef. 5:23–24.

  6. Ef. 4:12.

  7. Ks. Jaak. 1:27.

  8. Mark Skousenin kirje Dallin H. Oaksille, 15. helmikuuta 2009.

  9. Ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Spencer W. Kimball, 2006, s. 186.

  10. Ks. Elizabeth Weiss Ozotak, ”Social and Cognitive Influences on the Development of Religious Belief and Commitment in Adolescence”, Journal for the Scientific Study of Religion, osa 28, nro 4, joulukuu 1989, s. 448–463.

  11. Ks. Joh. 3:5.

  12. Russell M. Nelson, ”Nyt on aika valmistautua”, Liahona, toukokuu 2005, s. 18.

  13. Ks. OL 59:9.

  14. Autobiography of Parley P. Pratt, toim. Parley P. Pratt jr., 1938, s. 298.

  15. OL 84:46, kursivointi lisätty; ks. myös OL 58:27–28.