Valittuja kohtia
Mooseksen kirjasta

1 Jumalan sanat, jotka hän puhui Moosekselle aikana, jolloin Mooses temmattiin sangen korkealle vuorelle,

2 ja hän näki Jumalan kasvoista kasvoihin ja hän puhui hänen kanssansa, ja Jumalan kirkkaus oli Mooseksen päällä; sen tähden Mooses saattoi kestää hänen kirkkautensa.

3 Ja Jumala puhui Moosekselle sanoen: Katso, minä olen Herra Jumala Kaikkivaltias, ja Loputon on minun nimeni, sillä minä olen vailla päivien alkua ja vuosien loppua; ja eikö tämä ole loputonta?

4 Ja katso, sinä olet minun poikani; ja nyt, katso, niin minä näytän sinulle kätteni teon, mutta en kaikkea, sillä minun teoillani ei ole loppua, ei myöskään sanoillani, sillä ne eivät milloinkaan lakkaa.

5 Ja nyt, ei kukaan ihminen voi nähdä kaikkia minun tekojani, ellei hän näe kaikkea minun kirkkauttani; eikä kukaan ihminen voi nähdä kaikkea minun kirkkauttani ja jäädä sen jälkeen lihaan maan päälle.

6 Ja minulla on työ sinulle, Mooses, poikani; ja sinä olet minun Ainosyntyiseni kaltainen; ja minun Ainosyntyiseni on ja on oleva Vapahtaja, sillä hän on täynnä armoa ja totuutta; mutta minun rinnallani ei ole muuta Jumalaa, ja kaikki on minun edessäni, sillä minä tunnen sen kaiken.

7 Ja nyt, katso, tämän yhden asian minä näytän sinulle, Mooses, poikani; sillä sinä olet maailmassa, ja nyt minä näytän sen sinulle.

8 Ja tapahtui, että Mooses katsoi ja näki maailman, jonka päälle hänet oli luotu; ja Mooses näki maailman ja sen ääret ja kaikki ihmislapset, jotka ovat ja jotka oli luotu; sitä hän ihmetteli ja kummasteli suuresti.

9 Ja Jumala vetäytyi pois Mooseksen luota, niin ettei hänen kirkkautensa ollut Mooseksen päällä; ja Mooses jäi itsekseen. Ja itsekseen jäätyään hän kaatui maahan.

10 Ja tapahtui, että kului monen tunnin aika, ennen kuin Mooses jälleen sai luonnolliset ihmisvoimansa; ja hän sanoi itsekseen: Nyt, tästä syystä minä tiedän, ettei ihminen ole mitään, jota asiaa en ollut koskaan ajatellut.

11 Mutta nyt minun omat silmäni ovat nähneet Jumalan; mutta eivät luonnolliset vaan hengelliset silmäni, sillä luonnolliset silmäni eivät olisi voineet nähdä; sillä minä olisin kuivettunut ja kuollut hänen edessään; mutta hänen kirkkautensa oli päälläni; ja minä näin hänen kasvonsa, sillä minut kirkastettiin hänen edessänsä.

12 Ja tapahtui, että kun Mooses oli sanonut nämä sanat, katso, Saatana tuli kiusaamaan häntä ja sanoi: Mooses, ihmisen poika, palvele minua.

13 Ja tapahtui, että Mooses katsoi Saatanaa ja sanoi: Kuka sinä olet? Sillä katso, minä olen Jumalan poika, hänen Ainosyntyisensä kaltainen; mutta missä on sinun kirkkautesi, että sinua palvelisin?

14 Sillä katso, minä en voinut katsoa Jumalaa ilman että hänen kirkkautensa tuli päälleni ja minut kirkastettiin hänen edessänsä. Mutta sinua minä voin katsella luonnollisena ihmisenä. Eikö näin tosiaan ole?

15 Siunattu olkoon minun Jumalani nimi, sillä hänen Henkensä ei ole kokonaan vetäytynyt minusta; vai missä on sinun kirkkautesi, sillä minulle se on pimeyttä? Ja minä osaan tehdä eron sinun ja Jumalan välillä, sillä Jumala sanoi minulle: Palvele Jumalaa, sillä ainoastaan häntä sinun tulee palvella.

16 Mene pois, Saatana; älä petä minua; sillä Jumala sanoi minulle: Sinä olet minun Ainosyntyiseni kaltainen.

17 Ja hän antoi minulle myös käskyjä, kun hän huusi minulle palavasta pensaasta sanoen: Huuda avuksi Jumalaa minun Ainosyntyiseni nimessä ja palvele minua.

18 Ja vielä Mooses sanoi: Minä en lakkaa huutamasta avuksi Jumalaa; minulla on muutakin kysyttävää häneltä, sillä hänen kirkkautensa on ollut minun päälläni; sen vuoksi minä osaan tehdä eron hänen ja sinun välillä. Poistu täältä, Saatana.

19 Ja nyt, kun Mooses oli sanonut nämä sanat, Saatana huusi kovalla äänellä ja raivosi maan päällä ja käski sanoen: Minä olen Ainosyntyinen, palvele minua.

20 Ja tapahtui, että Mooses alkoi pelätä suuresti; ja kun hän alkoi pelätä, hän näki helvetin katkeruuden. Kuitenkin Jumalaa avuksi huutamalla hän sai voimaa, ja hän käski sanoen: Poistu luotani, Saatana, sillä vain tätä yhtä Jumalaa, joka on kirkkauden Jumala, minä palvelen.

21 Ja nyt Saatana alkoi vapista, ja maa järisi; ja Mooses sai voimaa ja huusi avuksi Jumalaa ja sanoi: Ainosyntyisen nimessä, poistu täältä, Saatana.

22 Ja tapahtui, että Saatana huusi kovalla äänellä itkien ja valittaen ja hampaitaan kiristellen; ja hän poistui sieltä, nimittäin Mooseksen luota, niin ettei hän nähnyt häntä.

23 Ja nyt tästä asiasta Mooses todisti; mutta jumalattomuuden tähden sitä ei ole ihmislasten keskuudessa.

24 Ja tapahtui, että kun Saatana oli poistunut Mooseksen luota, että Mooses kohotti silmänsä taivaaseen ollen täynnä Pyhää Henkeä, joka todistaa Isästä ja Pojasta;

25 ja hän huusi avuksi Jumalan nimeä ja näki taas hänen kirkkautensa, sillä se oli hänen päällänsä; ja hän kuuli äänen, joka sanoi: Siunattu olet sinä, Mooses, sillä minä, Kaikkivaltias, olen valinnut sinut, ja sinut tehdään suuria vesiä voimakkaammaksi; sillä ne tottelevat sinun käskyäsi ikään kuin olisit Jumala.

26 Ja katso, minä olen sinun kanssasi aina päiviesi loppuun asti; sillä sinun tulee vapauttaa minun kansani orjuudesta, nimittäin Israel, valittuni.

27 Ja tapahtui äänen vielä puhuessa, että Mooses loi katseensa ja näki maan, niin, vieläpä kaiken siitä; eikä ollut hiukkastakaan, jota hän ei siitä nähnyt, ja hän havaitsi sen Jumalan Hengen avulla.

28 Ja hän näki myös sen asukkaat, eikä ollut sieluakaan, jota hän ei nähnyt; ja hän havaitsi ne Jumalan Hengen avulla; ja niiden lukumäärä oli suuri, vieläpä lukemattomampi kuin hiekka meren rannalla.

29 Ja hän näki monia maailmoja; ja kutakin maailmaa kutsuttiin maaksi, ja niiden pinnalla oli asukkaita.

30 Ja tapahtui, että Mooses huusi avuksi Jumalaa sanoen: Sano minulle, rukoilen sinua, miksi nämä ovat siten ja millä sinä teit ne?

31 Ja katso, Herran kirkkaus oli Mooseksen päällä, niin että Mooses seisoi Jumalan edessä ja puhui hänen kanssansa kasvoista kasvoihin. Ja Herra Jumala sanoi Moosekselle: Omaa tarkoitustani varten minä olen tehnyt nämä. Tämä on viisautta, ja se pysyy minussa.

32 Ja minä olen luonut ne voimani sanalla, joka on minun ainosyntyinen Poikani, joka on täynnä armoa ja totuutta.

33 Ja maailmoja luvutta olen minä luonut; ja nekin minä loin omaa tarkoitustani varten; ja minä loin ne Pojan kautta, joka on minun Ainosyntyiseni.

34 Ja ensimmäiselle kaikista ihmisistä minä annoin nimeksi Aadam, mikä on monta.

35 Mutta ainoastaan tästä maasta ja sen asukkaista minä kerron sinulle, sillä katso, on paljon maailmoja, jotka ovat kadonneet minun voimani sanasta. Ja monia on nyt olemassa, ja lukemattomat ne ovat ihmiselle; mutta kaikki on luettu minulle, sillä ne ovat minun ja minä tunnen ne.

36 Ja tapahtui, että Mooses puhui Herralle sanoen: Ole armollinen palvelijallesi, oi Jumala, ja kerro minulle tästä maasta ja sen asukkaista sekä taivaista, niin silloin palvelijasi on tyytyväinen.

37 Ja Herra Jumala puhui Moosekselle sanoen: Taivaat, niitä on monia, eikä niitä voida lukea ihmiselle, mutta minulle ne ovat luetut, sillä ne ovat minun.

38 Ja niin kuin yksi maa katoaa ja sen taivaat, niin tulee toinen, eikä minun teoillani ole loppua, eikä sanoillani.

39 Sillä katso, tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen.

40 Ja nyt, Mooses, poikani, minä puhun sinulle tästä maasta, jolla seisot; ja sinun tulee kirjoittaa ne asiat, jotka minä puhun.

41 Ja aikana, jolloin ihmislapset pitävät minun sanojani tyhjän arvoisina ja ottavat monia niistä siitä kirjasta, jonka sinä kirjoitat, katso, minä nostan toisen, sinun kaltaisesi; ja ne ovat jälleen ihmislasten keskuudessa – kaikkien niiden keskuudessa, jotka uskovat.

42 (Nämä sanat puhuttiin Moosekselle vuorella, jonka nimeä ei tulla tuntemaan ihmislasten keskuudessa. Ja nyt ne on puhuttu sinulle. Älä näytä niitä kenellekään, paitsi niille, jotka uskovat. Aivan niin. Aamen.)