He puhuivat meille
Kuinka voit kehittää henkilökohtaisia rukouksiasi
Brigham Youngin yliopiston Havaijin kampuksen hartaustilaisuudessa 17. toukokuuta 2011 pidetystä puheesta. Koko puheen teksti englanniksi on osoitteessa devotional.byuh.edu.
Mitä henkilökohtaisten rukoustesi kuunteleminen paljastaisi sinusta ja suhteestasi taivaalliseen Isään?
Jumalallinen kehotus rukoilla Isää Jeesuksen Kristuksen nimessä on useimmin mainittu yksittäinen käsky kaikissa muistiin merkityissä pyhissä kirjoituksissa, ja se on henkilökohtaisen jumalanpalveluksen olennaisin muoto. Monet meistä joutuvat kuitenkin kamppailemaan, kun pyrimme saamaan henkilökohtaisen rukouksen merkitykselliseksi ja ilmoitusta antavaksi.
Olen vakuuttunut siitä, että henkilökohtainen rukous on yksi merkittävimmistä haasteista, mitä kirkon jäsenet – varsinkin nuoret ja nuoret aikuiset – kohtaavat. Ja koska heillä on kamppailuja rukoilemisessa, heillä on kamppailuja hengellisyydessä.
Henkilökohtaiset rukouksemme ovat hengellisen voimamme puntari ja hengellisen hyvinvointimme mittari. Isänä, pappeusjohtajana ja lähetysjohtajana olen oppinut, että toisen ihmisen rukousten kuunteleminen voi paljastaa paljon hänen suhteestaan Jumalaan.
Mitä henkilökohtaisten rukoustesi kuunteleminen paljastaisi sinusta ja suhteestasi taivaalliseen Isään?
Henkilökohtaisen rukouksen periaate
Rukoileminen on puhumista Jumalan, henkemme iankaikkisen Isän, kanssa – ei Hänelle vaan Hänen kanssaan. Hän rakastaa meitä jokaista täydellisesti ja on täynnä armoa ja ymmärtäväisyyttä. Hän tietää meistä kaiken. Hän tietää, mitä tarvitsemme – silloinkin kun me pystymme näkemään vain sen, mitä haluamme. Hänellä on ääretön voima ja kyky tukea ja opastaa meitä. Hän on aina halukas antamaan meille anteeksi ja auttamaan meitä kaikessa.
Voimme puhua taivaallisen Isämme kanssa ääneen tai muodostamalla ajatuksia ja ilmauksia mielessämme ja sydämessämme. Henkilökohtaisten rukousten tulisi olla hartaita, pyhiä ylistyksen ja kiitollisuuden ilmauksia, tarpeisiin ja toiveisiin liittyviä vilpittömiä pyyntöjä, nöyriä, katuvaisia tunnustuksia, puhdistavan anteeksiannon pyytämistä, lohdun, ohjauksen ja ilmoituksen anomista. Nämä ilmaukset saavat meidät usein vuodattamaan koko sielumme rakastavalle taivaalliselle Isällemme.
Rukous on usein lyhyt kommunikointihetki, mutta se voi olla myös avointa ja jatkuvaa vuoropuhelua läpi päivän ja yön (ks. Alma 34:27).
Henkilökohtainen rukous on välttämätön
Taivaallisen Isämme jumalallisessa suunnitelmassa fyysinen ja hengellinen erossaolo Hänen läheisyydestään on välttämätöntä. Rukous on keskeinen ja voimaa antava hengellinen yhteys Jumalan ja ihmisen välillä. Ilman rukousta paluu Isän luo ei ole mahdollista. Ilman rukousta meillä ei voi olla riittävää uskoa käskyjen ymmärtämiseen ja pitämiseen. Ilman rukousta emme voi saada kiusausten välttämiseen sekä koetusten ja vastoinkäymisten voittamiseen tarvittavaa hengellistä voimaa. Ilman rukousta parannus, anteeksianto ja sovituksen puhdistava voima ovat saavuttamattomissa. Henkilökohtaisen rukouksen voimalla kaikki on mahdollista.
Rukous mahdollistaa henkilökohtaisen ilmoituksen ja hengelliset lahjat Pyhän Hengen kautta. Se on hengellinen kanava, joka on suotu kaikille Jumalan lapsille ja joka antaa meille jatkuvan pääsyn iankaikkisen Isämme, Hänen rakkaan Poikansa ja Pyhän Hengen luo. Rukous on voimallinen ja vakuuttava todiste Jumalan, iankaikkisen Isän, todellisuudesta. Henkilökohtainen rukous on välttämätön, jotta ymmärtäisimme Jumalaa ja jumalallista alkuperäämme.
Kuinka voit kehittää rukouksiasi
Valmistaudu rukoukseen
Usein pidämme henkilökohtaisen rukouksemme heti ensimmäisenä aamulla, ennen kuin olemme edes kunnolla heränneet, tai myöhään illalla, kun olemme liian väsyneitä rukoilemaan tehokkaasti. Fyysinen, henkinen ja emotionaalinen väsymys voi estää meitä rukoilemasta merkityksellisesti.
Rukous on hengellistä työtä, jota edeltää henkinen ja hengellinen valmistautuminen. Jos emme malta nöyrtyä ja huolellisesti miettiä sitä, että olemme kääntymässä Jumalan, iankaikkisen Isän, puoleen Jeesuksen Kristuksen nimessä, meiltä jää huomaamatta sen jumalallisen mallin ydin, joka on annettu meidän siunaukseksemme.
Varaa riittävästi aikaa, jotta voit kertoa taivaalliselle Isälle sydämesi syvimmät toiveet huolella ja nöyrästi. Pyydä Pyhää Henkeä avuksesi, jotta tiedät, mitä sinun tulee rukoilla. Ääneen rukoileminen auttaa minua keskittymään rukouksissani ja kuuntelemaan itseäni, eivätkä ajatukseni lähde harhailemaan.
Saanen ehdottaa, että etsit sellaisen hetken ja paikan, jolloin voit harkiten pohtia elämääsi ja tarpeitasi. Mieti jumalallista alkuperääsi ja suhdettasi Jumalaan. Pyri mielessäsi näkemään taivaallinen Isä, kun valmistaudut puhumaan Hänen kanssaan. Ajattele Vapahtajaa, jonka nimessä rukoilet. Sen tekeminen auttaa sinua keskittymään ja valmistautumaan rukoukseen nöyrin ja kiitollisin sydämin.
Elä kelvollisesti
Me emme voi tuntea varmuutta taivaallisen Isämme edessä, jos emme ole moraalisesti puhtaita. Pornografia, sukupuolirikkomukset ja kaikki viihde, joka pilkkaa hyveellisyyttä tai edistää moraalittomuutta, voivat hävittää luottamuksemme rukoukseen ja estää meitä saamasta hengellisiä kehotuksia. Muista kuitenkin, että Saatana on ainoa, joka sanoo sinulle, ettet voi tai ettei sinun pidä rukoilla. Pyhä Henki kannustaa meitä aina rukoilemaan – silloinkin kun meillä on vaikeuksia kuuliaisuuden ja henkilökohtaisen kelvollisuuden kanssa.
Rukoile tavoitteellisesti
Rukous on välttämätöntä ilmoituksen saamiselle. Innoitetut kysymykset saavat rukouksiimme lisää keskittyneisyyttä, tarkoitusta ja merkitystä. Jos haluat rukoustesi avulla saada lisää henkilökohtaista ilmoitusta, voisit ehkä miettiä, mitä kysymyksiä esität. Ilmoitus tulee yleensä vastauksena kysymykseen. Ilmoituksen saaminen edellyttää meiltä sitä, että tutkimme pyhiä kirjoituksia, pohdiskelemme niitä ja sovellamme niitä omaan elämäämme. Niin tehdessämme Pyhä Henki auttaa meitä muodostamaan innoitettuja kysymyksiä.
Mukauta oma tahtosi Isän tahtoon
Vapahtaja on toistuvasti käskenyt, että meidän täytyy aina rukoilla Isää Hänen nimessään (ks. 3. Nefi 18:19). Kun rukoilemme Jeesuksen Kristuksen nimessä, se tarkoittaa, että ”meidän mielemme on Kristuksen mieli, ja meidän toiveemme ovat Kristuksen toiveita. – – Sitten me pyydämme sellaista, mitä Jumala voi suoda. Moniin rukouksiin ei saada vastausta, koska niitä ei lausuta ollenkaan Kristuksen nimessä; ne eivät mitenkään edusta Hänen mieltään vaan nousevat ihmissydämen itsekkyydestä.” (Bible Dictionary, hakusana ”Prayer”.) Rukoukset, jotka noudattavat tätä mallia, kuvastavat turhia toiveita, eivät uskoa.
Rukous ei ole neuvottelemista. Se on mukautumista. Me emme siirrä Jumalaa omaan näkökulmaamme. Rukouksessa ei ole niinkään kyse olosuhteidemme muuttamisesta vaan pikemminkin meidän itsemme muuttamisesta. Se on Herran tahdon etsimistä ja Hänen apunsa pyytämistä tehdäksemme sen, mitä meidän on tarpeen tehdä. Kun mukautamme oman tahtomme taivaallisen Isän tahtoon, vastauksia ja hengellistä voimaa virtaa vapaammin. Tämän mallin noudattaminen suo meidän rukoilla uskossa.
Kuuliko taivaallinen Isä rukoukseni?
Miltei 20 vuotta sitten syntyi viides poikamme, Benjamin. Vaimoni aavisti, että Benjaminin silmät eivät olleet aivan kunnossa. Kysyimme neuvoa eräältä läheiseltä ystävältä ja silmätautien erikoislääkäriltä, joka kuului seurakuntaamme. Hän vahvisti huolenaiheemme ja diagnosoi Benjaminin sairastavan retinoblastoomaa, harvinaista silmäsyöpää. Uutinen oli musertava.
Muutaman viikon kuluttua Benjaminille oli määrä tehdä ensimmäinen monista kirurgisista toimenpiteistä. Ennen toimenpidettä tapasimme kirurgin ja sanoimme hänelle uskovamme, että hän havaitsisi, että Benjaminin silmä paranisi eikä sitä tarvitsisi poistaa. Koko perheemme ja monet seurakuntalaiset paastosivat ja rukoilivat poikamme hyväksi, ja meillä oli luja usko siihen, että Benjamin paranisi.
Tunnin kuluttua kirurgi palasi ja vahvisti, että Benjaminin silmä oli kasvainsolujen tuhoama ja että myös hänen toisessa silmässään oli useita pahanlaatuisia kasvaimia, jotka piti hoitaa välittömästi. Olin sanaton. Täysin surun ja epäuskon lannistamana kävelin ulos sairaalasta San Franciscon kosteaan aamuun ja lähdin kävelemään katkerasti itkien.
Olin tehnyt kaiken, mitä minua oli opetettu tekemään. Olimme rukoilleet ja saaneet voimakkaan vaikutelman siitä, että meidän piti valita tämä lääkäri. Olimme paastonneet ja rukoilleet ja tunteneet varmuutta siitä, että pieni poikamme paranisi uskon ja pappeuden voiman avulla. Siltikään Herra ei ollut puuttunut tilanteeseen. Näytti siltä, että uskomme oli ollut vain turhia toiveita. Aloin epäillä kaikkea, mihin olin koskaan uskonut. Kävellessäni tunsin itseni petetyksi ja vihaiseksi. Olin tuskan musertama.
En tunne ylpeyttä siitä keskustelusta, jota kävin taivaallisen Isän kanssa, kun sinä aamuna kävelin ja itkin. Jonkin ajan kuluttua sain koottua itseni emotionaalisesti. Muistan, kuinka erään Alkeisyhdistyksen lasten laulun sanat tulivat mieleeni. ”Oletko siellä, Isä taivahan? Kuuletko rukoukset joka lapsen?” Koska selvästikään et ole kuunnellut minun rukouksiani, tai ehkä et vain oikeastaan välitä minusta ja pojastamme. (”Lapsen rukous”, Lasten laulukirja, s. 6–7.)
Sinä hetkenä sain osakseni lempeän armoteon. Tunsin mielessäni ja sydämessäni nämä sanat: ”Kevin, hän on minunkin poikani.” Sanoman selkeydestä ei voinut erehtyä. Sinä hetkenä oivalsin, etten ollut ollenkaan ymmärtänyt rukouksen tarkoitusta. Olin olettanut, että vain siitä syystä, että asiani oli vanhurskas, voisin käyttää pappeutta sekä paastoa ja rukousta muuttaakseni Jumalan tahdon.
Ensimmäistä kertaa elämässäni käsitin täysin, että minä en ollut ohjaimissa. Tiesin, että minun täytyi alistua taivaallisen Isän tahtoon. En voisi saada haluamaani sillä hetkellä ja sillä tavalla kuin halusin vain siksi, koska pidin käskyt. Rukouksen tarkoituksena ei ole se, että sanomme taivaalliselle Isälle, mitä Hänen pitää tehdä, vaan se, että otamme selville, mitä Hän haluaa meidän tekevän ja oppivan. Minun täytyi mukauttaa oma tahtoni Hänen tahtoonsa.
Edessämme oli vielä kuusi vuotta vakavia haasteita, kun taistelimme pienen poikamme sairautta vastaan pelastaaksemme hänen toisen silmänsä ja hänen henkensä. Mutta nyt tiesin, että taivaallinen Isä oli tietoinen tilanteesta ja ohjasi sitä. Ja riippumatta siitä, millaiseksi tilanne lopulta kääntyisi, Hän oli kuullut rukoukseni ja vastannut siihen. Tällä hetkellä ihmeen kokenut poikamme palvelee kokoaikaisessa lähetystyössä Espanjassa.
Minulla on omassa elämässäni ehdottomia todisteita siitä, että Jumala on meidän rakastava taivaallinen Isämme ja että Hän tosiaan kuulee meidän rukouksemme ja vastaa niihin. Kun jatkuvasti saat lisää tietoa ja ymmärrystä henkilökohtaisen rukouksen jumalallisesta periaatteesta siten kuin Vapahtaja opetti sitä, rukouksesta tulee suuren hengellisen voiman ja ilmoituksen lähde elämääsi.
Valokuvakuvitus Les Nilsson