Me puhumme Kristuksesta
”Minä en sinua unohda”
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Kävellessäni lääkäriin rutiinitarkastukseen olin täynnä jännitystä ja toivoa. Olin jo ultraäänessä nähnyt pikkuisen vauvani sydämensykkeen, mutta nyt, useita viikkoja myöhemmin, pikkuinen sisälläni olisi vielä isompi. Vaikka olin kokenut raskauden ihmeen jo kolme kertaa, se ei koskaan lakannut hämmästyttämästä minua.
Kymmenen minuuttia myöhemmin itkin yksin autossani – ja muistikuva liikkumattomasta vauvasta, jonka sydän ei sykkinyt, oli piirtynyt ainiaaksi mieleeni.
Sitä seuranneina päivinä olin sekaisin ja turta. Tunsin itseni tyhjäksi ja yksinäiseksi. Mieheni oli palattava töihin, ja kolme lastamme juoksivat ympäri taloa, kun innottomana syötin heitä ja yritin pitää talon siistinä. Mutta en oikein ollut läsnä. Kun tulin kotiin asioilta, tapanani oli ensimmäisenä tarkistaa, oliko joku yrittänyt tavoittaa minua. Ei kukaan. Tarkistin sähköpostini kerran tunnissa. Ei mitään. Aloin miettiä, eivätkö ystäväni ja naapurini välittäneet minusta. Olivatko he edes lainkaan ystäviäni? En huomannut, kuinka Saatana teki työtään minussa.
Kerroin ajatuksistani miehelleni yhtenä iltana, ja hän ymmärsi heti, mitä oli tapahtumassa. Hän näytti minulle kohdan 1. Nefi 21:15–16:
”Minä en sinua unohda, oi Israelin huone.
Katso, minä olen piirtänyt sinut kätteni kämmeniin; sinun muurisi ovat aina minun edessäni.”
Olin opiskellut ja tutkinut sovitusta aiemmin. Luulin tietäväni, mikä se on. Mutta en ollut oikein onnistunut soveltamaan sitä elämääni. Jeesus oli jo kärsinyt kaikki minun murheeni. Hän tiesi täsmälleen, miltä minusta tuntui.
”Jeesuksen esimerkillisin teko, sovitus, edellytti sitä, että Hän laskeutui ’kaiken alapuolelle’ (OL 88:6) ja kärsi ’kaikkien ihmisten tuskat’ (2. Nefi 9:21). Siitä ymmärrämme, että sovituksella on laajempi tarkoitus kuin olla keino synnin voittamiseen. Tämä suurin kaikista maanpäällisistä saavutuksista antaa Vapahtajalle voiman täyttää tämän lupauksen: ’Jos te käännytte Herran puoleen täysin vilpittömin sydämin – –, hän vapauttaa teidät – –’ (Moosia 7:33).”1
Voisinko saada tänä murheellisena aikana parempaa ystävää kuin Hänet, joka voisi todella ymmärtää minua? Tajusin, että tarvitsin Vapahtajaani avuksi suruni voittamisessa. Kun käännyin Herran puoleen, huomasin heti Hänen rakkautensa minua kohtaan. Tunsin rauhaa ja levollisuutta, ja minusta tuntui, että Jeesus ymmärsi minua tavalla, jota en ollut koskaan uskonut mahdolliseksi. Hän on juuri sellainen ystävä, jota kaipasin noina päivinä keskenmenoni jälkeen – sellainen ystävä, jota eniten tarvitsin.
Tiedän, että voin aina kääntyä Vapahtajani puoleen, en ainoastaan silloin kun minun pitää tehdä parannus synneistäni, vaan myös silloin kun tarvitsen olkapään, jota vasten itkeä. Hän on aina auttamassa. Kun etsimme jotakuta, joka ymmärtäisi tuskamme ja murheemme, älkäämme unohtako uskollisinta ystäväämme Jeesusta Kristusta.
Mieheni näytti minulle kohdan 1. Nefi 21:15–16. Tajusin, että tarvitsin Vapahtajaani avuksi suruni voittamisessa.
Valokuvakuvitus Welden C. Andersen