Sinä veit pois suruni
Kissy Riquelme Rojas, Chile
Tein jonkin aikaa aktiivisesti sukututkimus- ja temppelityötä. Kun etenin tutkimuksessani, tiesin kuitenkin, että minun olisi vaikea löytää tietoja eräästä henkilöstä – äitini isästä.
Äitini ei ollut kasvanut isänsä kanssa ja oli menettänyt kosketuksen häneen, sisaruksiinsa ja kaikkiin isänsä sukulaisiin. Hänellä ei ollut mitään tietoa isänsä syntymäajasta tai -paikasta, eikä hän ollut varma siitä, missä ja milloin hänen isänsä oli kuollut. Mietin, löytäisinkö koskaan tarvittavia tietoja.
Kun kerran kävin läpi äitini päiväkirjaa, huomasin valokuvan isoisästäni. Kun käänsin sen, näin, että isoisä oli kirjoittanut valokuvaan nimensä ja päivännyt sen sekä merkinnyt, minkä ikäinen hän oli silloin ollut. Minulla oli nyt tiedossa hänen syntymävuotensa! Etsin innoissani hänen nimeään ja päivämääriä FamilySearch-ohjelmasta. Suureksi hämmästyksekseni näin, että toimitukset hänen puolestaan oli jo tehty. Kuka oli voinut tehdä temppelityön isoisäni puolesta?
Sain pian selville, että työn oli tehnyt yksi kauan kadoksissa olleista enoistani. Etsin hänen yhteystietojaan ja löysin viimein hänen puhelinnumeronsa.
Minua hermostutti soittaa hänelle, koska hän oli tavannut minut viimeksi 30 vuotta aiemmin – silloin kun olin ollut yksivuotias. En tiennyt, kuinka hän reagoisi.
Päätin silti soittaa. Kun hän vastasi, selitin, kuinka olin löytänyt tiedot isoisästäni – hänen isästään – ja kerroin hänelle, että olin hänen siskontyttönsä.
Tulen aina muistamaan hänen vastauksensa: ”Et voisi ikinä aavistaa surua, jota olen tuntenut siitä, että menetin kosketuksen äitiisi. Nyt olet vienyt sen surun minulta pois!”
Saimme tietää, että hänen perheensä ja minun, vaikka olivatkin olleet erossa, oli kastettu ja konfirmoitu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniksi suunnilleen samoihin aikoihin, ja kumpikin perhe oli vahva evankeliumissa. Se oli meille riemullinen, tunteikas hetki.
Olin jo pitkään ymmärtänyt, että sukututkimus- ja temppelityö voivat yhdistää meidät kuolleisiin esivanhempiimme, mutta mieleeni ei ollut koskaan tullut, että se voisi yhdistää meidät myös elossa oleviin sukulaisiimme. Olen kiitollinen siitä, että olen kyennyt auttamaan perheemme yhdistymisessä sukututkimuksen avulla – ei vain henkimaailmassa vaan myös maanpäällisen elämämme aikana.