Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Kehää kiertämässä
Oletteko joskus kuulleet vanhan sanonnan, että eksyessään ihminen helposti kiertää kehää?
Jan L. Souman, saksalainen psykologi, halusi selvittää tieteellisesti, onko se totta. Hän vei kokeeseen osallistujat laajalle metsäalueelle ja Saharan erämaahan ja käytti satelliittipaikannusjärjestelmää jäljittääkseen, missä osallistujat kulkivat. Osallistujilla ei ollut kompassia eikä mitään muita laitteita. Heidän saamansa ohjeet olivat yksinkertaiset: kulkekaa annettuun suuntaan suoraan eteenpäin.
Tri Souman kuvaili myöhemmin, mitä tapahtui. ”[Jotkut] heistä kävelivät pilvisenä päivänä, jolloin pilvet peittivät auringon [eikä näkyvissä ollut mitään kiintopisteitä]. – – [He] kaikki kiersivät kehää, ja [useat] heistä kulkivat toistuvasti samaa polkua huomaamatta sitä.” Toiset osallistujat kävelivät auringon paistaessa, ja kaukana näkyi joitakin kiintopisteitä. ”Nämä – – noudattivat miltei täydellisen suoraa reittiä.”1
Tällaisia kokeita erilaisista tieteellisistä lähtökohdista käsin ovat tehneet muutkin.2 Kaikki ovat saaneet samankaltaisia tuloksia.
Vailla näkyvissä olevia maamerkkejä ihmisillä on taipumus kiertää kehää.
Pyhien kirjoitusten maamerkki
Ihmiskunta harhailee myös vailla hengellisiä maamerkkejä. Ilman Jumalan sanaa me kierrämme kehää.
Sekä yksilöinä että yhteiskuntina me näemme tämän mallin toistuvan yhä uudelleen jokaisella taloudenhoitokaudella aikojen alusta asti. Kun me menetämme näkyvistämme Jumalan sanan, meillä on taipumus eksyä.
Se on epäilemättä syy siihen, että Herra käski Lehiä lähettämään poikansa takaisin Jerusalemiin hakemaan pronssilevyjä. Jumala tiesi, että Lehin jälkeläiset tarvitsisivat luotettavia maamerkkejä – kiintopisteitä – jotka toimisivat oppaana, jota he voisivat käyttää ratkaistakseen, olivatko he oikealla reitillä.
Pyhät kirjoitukset ovat Jumalan sanaa. Ne ovat Jumalan maamerkkejä, jotka osoittavat tien, jota meidän tulee kulkea, jotta pääsemme lähemmäksi Vapahtajaamme ja saavutamme kelvollisia tavoitteita.
Yleiskonferenssin maamerkki
Yleiskonferenssissa annetut ohjeet ovat toinen maamerkki, joka voi auttaa meitä tietämään, olemmeko oikealla reitillä.
Kysyn toisinaan itseltäni: ”Kuuntelinko niiden miesten ja naisten sanoja, jotka puhuivat viimeisimmässä kirkon yleiskonferenssissa? Olenko lukenut heidän sanansa ja lukenut ne uudelleen? Olenko pohtinut niitä ja soveltanut niitä elämääni? Vai olenko vain nauttinut hienoista puheista ja jättänyt heidän innoitetut sanomansa toteuttamatta omassa elämässäni?”
Ehkäpä te kuunnellessanne tai lukiessanne merkitsitte muistiin ajatuksen tai pari. Kenties teitte sitoumuksen tehdä jotakin paremmin tai eri tavoin. Ajatelkaapa viimeisen yleiskonferenssin puheita. Monissa niistä meitä rohkaistiin vahvistamaan perhettämme ja kohentamaan avioliittoamme. Myös tämä Liahonan numero keskittyy näihin iankaikkisiin arvoihin ja tarjoaa monia käytännön suosituksia elämämme siunaukseksi.
Panemmeko me merkille nämä hyödylliset neuvot ja toteutammeko me niitä? Tunnistammeko me nämä todelliset ja kallisarvoiset maamerkit ja kuljemmeko niitä kohti?
Lääke harhailemiseen
Hengelliset maamerkit ovat korvaamattomia, koska ne pitävät meidät kaidalla ja kapealla polulla. Ne antavat selkeän suunnan, johon meidän tulee kulkea – mutta vain jos me tunnistamme ne ja kuljemme niitä kohti.
Jos emme anna näiden maamerkkien opastaa itseämme, niistä tulee merkityksettömiä, koristeellisia kohoumia, joilla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin rikkoa horisontin latteus.
Ei riitä, että kuljemme yksin vaistojemme varassa.
Ei riitä, että aikeemme ovat mitä parhaimmat.
Meidän ei kannata luottaa vain luonnollisiin aisteihimme.
Silloinkin kun luulemme kulkevamme kaitaa hengellistä polkua, meillä on taipumus harhailla, ellei meitä ole ohjaamassa tosi maamerkkejä – Hengen johdatusta.
Avatkaamme siis silmämme ja nähkäämme maamerkit, jotka suopea Jumalamme on tarjonnut lapsilleen. Lukekaamme, kuunnelkaamme ja toteuttakaamme Jumalan sanaa. Rukoilkaamme vakain aikein ja kuunnelkaamme ja noudattakaamme Hengen kehotuksia. Kun sitten olemme tunnistaneet rakastavan taivaallisen Isämme tarjoamat jumalalliset maamerkit, meidän tulee suunnata reittimme niiden mukaan. Meidän tulee myös tehdä säännöllisiä reitin korjauksia, kun suunnistamme kohti hengellisiä maamerkkejä.
Tällä tavoin emme kierrä kehää vaan kuljemme luottavaisina ja varmasti kohti sitä suurta taivaallista siunausta, joka on kaikkien niiden esikoisoikeus, jotka kulkevat Kristuksen opetuslapseuden kaitaa ja kapeaa tietä.
Tämän sanoman opettaminen
Kun valmistaudut opettamaan tämän sanoman, voit etsiä pyhistä kirjoituksista esimerkkejä ihmisistä, joita hengelliset maamerkit johdattivat, tai ihmisistä, jotka kiersivät kehää. Voisit aloittaa tutkimisesi näistä kohdista: 4. Moos. 14:26–33; 1. Nefi 16:28–29; Alma 37:38–47. Jos tunnet innoitusta, voit kertoa näistä esimerkeistä saamistasi oivalluksista niille, joita opetat. Kysy heiltä, mitä voimme oppia näistä kertomuksista.
Valokuva © Thinkstock/iStockphoto