Huono elokuva
”Luen ja katselen vain sellaista, mikä on taivaallisen Isän mielen mukaista” (Evankeliumin tasovaatimukseni).
Kun Evelyn katsoi elokuvan nimeä, hänen sydämensä alkoi jyskyttää.
”Oppilaat, minulla on teille yllätys”, opettaja Taylor sanoi samalla kun käveli luokan etuosaan.
Evelyn nosti hymyillen katseensa koepaperistaan. Sen yläreunassa luki isolla ”10+”.
”Pärjäsitte kaikki kokeessa niin hyvin, että huomenna katsomme palkinnoksi elokuvan”, opettaja sanoi kirjoittaen taululle kolme elokuvan nimeä. ”Tässä ovat vaihtoehdot, joista voitte äänestää”, hän sanoi kaikkien hurratessa.
Evelyn pomppi istuimellaan yrittäen nähdä, mitkä elokuvien nimet olivat. Kaksi ensimmäistä elokuvaa olivat hänen suosikkejaan. Hän nojautui ystävänsä Katyn puoleen. ”Mitä elokuvaa sinä aiot äänestää?”
”Ehdottomasti numero kolmosta”, Katy sanoi. ”Äiti ja isä eivät anna meidän katsoa sitä kotona, joten en ole koskaan nähnyt sitä.”
Evelyn katsoi taululle uudelleen ja näki kolmannen elokuvan nimen. Hänen sydämensä alkoi jyskyttää. Evelyn oli kuullut siitä elokuvasta, ja hän tiesi, ettei sen katsominen tuntuisi hänestä oikealta. Mitä jos hänen luokkansa äänestäisi sitä?
”Kuka haluaisi äänestää numero ykköstä?” opettaja kysyi.
Evelyn nosti kätensä korkealle ja katsoi ympärilleen. Hän puri hermostuneena huultaan. Vain kaksi muuta oppilasta äänesti sitä elokuvaa.
Opettaja merkitsi äänestystuloksen taululle. ”Entä elokuvaa numero kaksi?”
Evelyn masentui. Vain kolme kättä nousi.
”Entä vaihtoehto kolmonen?”
Viisitoista kättä nousi ylös. Evelyn lysähti istuimellaan, ja hänen vatsaansa alkoi koskea. Miten hän voisi välttyä katsomasta sitä elokuvaa, jos kaikki muut halusivat?
Kun Evelyn pääsi kotiin, hän meni suoraa päätä omaan huoneeseensa ja antoi reppunsa rojahtaa lattialle. Hänen vatsansa oli ollut kipeä koko päivän. ”Kunpa vain voisinkin olla kipeä”, hän ajatteli. ”Silloin minun ei tarvitsisi mennä huomenna kouluun.”
Evelyn kiskoi koepaperinsa repusta ja tuijotti sitä puristaen sitä käsissään. ”Elokuvan piti olla palkinto eikä rangaistus!” hän ajatteli vihaisena rypistäessään koepaperin ja tunkiessaan sen sänkynsä alle. Kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä. Hän polvistui vuoteensa viereen ja alkoi itkeä. Sitten hän alkoi rukoilla. Hän sai sanottua muutaman sekavan lauseen pyytäen taivaallista Isää ottamaan ongelman pois, mutta hetken kuluttua hänen rukouksensa muuttui. ”Autathan minua selviytymään tästä tilanteesta. En halua nähdä elokuvaa, joka saa oloni kurjaksi, ja toivon, että ystäväni ja opettajani ymmärtävät.”
Evelyn päätti rukouksensa. Huono olo oli poissa. Häntä ei enää edes pelottanut.
Evelyn hypähti pystyyn ja kiiruhti huoneestaan etsimään äitiä. Hän oli saanut idean.
Seuraavana päivänä Evelyn astui luokkaan. Toisessa kädessään Evelynillä oli viesti äidiltä, joka selitti, että kyseisen elokuvan katsominen tekisi Evelynin olon kiusalliseksi. Toisessa kädessään hänellä oli kolme lempielokuvaansa. Evelyn ojensi viestin opettajalle ja katsoi, kun tämä luki sen.
”Kiitos, että kerroit minulle, miltä sinusta tuntuu”, opettaja sanoi.
”Äiti sanoi, että voin istua jossakin toisessa luokassa sillä aikaa kun elokuvaa näytetään”, Evelyn sanoi. ”Mutta toin myös muita elokuvia siltä varalta, että kaikki haluaisivatkin katsoa jonkin niistä.”
Opettaja hymyili ja otti elokuvapinon käteensä. ”Eihän elokuva ole mikään palkinto, elleivät kaikki voi nauttia siitä”, hän sanoi.
Opettaja kirjoitti uudet nimet taululle. ”Oppilaat, haluaisin tänään pitää uuden elokuvaäänestyksen. Minulla on teille uusia vaihtoehtoja.”
Evelyn meni istumaan pulpettinsa ääreen onnellisena siitä, että hänkin voisi nauttia luokan palkinnosta. Mutta paras palkinto oli tieto siitä, että taivaallinen Isä oli poistanut hänen pelkonsa ja antanut hänelle rohkeutta tehdä oikein.
Kuvitus Brad Teare