Tasapainoinen näkökulma kirkon historiaan
Kirkon historiaan liittyvä valtava todistusaineisto on myönteinen ja uskoa vahvistava. Täydellisessä asiayhteydessään se on ehdottoman innoittava.
Luen mielelläni historiallisia kertomuksia, joita ovat kirjoittaneet varhaiset kirkon jäsenet, jotka jättivät kotinsa ja suurin uhrauksin kokoontuivat pyhien kanssa. Minun mielestäni heidän kertomuksensa ovat voimallisia, ja ammennan suurta voimaa saadessani tietoa siitä, mitä he ovat käyneet läpi elääkseen ja osoittaakseen uskoaan seuraamalla profeettoja ja tekemällä vaikeita asioita. Kun lukee siitä, mitä he tekivät, niin jollakin tavoin oma osa elämässä ei tunnu ollenkaan niin vaikealta.
Valokuvakuvitus Cody Bell
Rakastan kirkon historiaa. Luen sitä nykyään enemmän kuin koskaan, ja pidän sitä kiehtovana ja uskoa vahvistavana. Esimerkiksi on kerta kaikkiaan hämmästyttävää, mitä varhaiset lähetyssaarnaajat saivat aikaan, vaikka heillä ei ollut mitään muuta kuin palava usko ja todistus, jotka saivat heidät tekemään merkittäviä asioita. Nuo esimerkit auttavat minua ymmärtämään, että voin tehdä vaikeita asioita, jos jatkuvasti ravitsen uskoani ja todistustani. Todistukseni vahvistuu yhä uudelleen aina kun näen, mitä tässä suuressa työssä on tapahtunut, kun se on mennyt eteenpäin.
Menneen tarkasteleminen nykyisyyden näkökulmasta
Historia on suurenmoinen keino saada innoitusta valmistautuaksemme hengellisesti. Voimme löytää historiastamme niitä, jotka valmistautuivat hengellisesti ja selvisivät voittajina, ja niitä, jotka lankesivat pois, koska eivät olleet hengellisesti valmistautuneita siihen, mitä tuli. Voimme oppia, että pyhittäytyminen evankeliumiin, rukous ja todistus voivat auttaa meitä tekemään suuria ja että meidän täytyy käyttää aikaa hengellisen puolemme kehittämiseen tai joudumme kärsimään seurauksista.
Ihmiset kirkkomme historiassa ovat olleet meidän kaltaisiamme tavallisia ihmisiä, joista monet ovat tehneet poikkeuksellisia asioita. Vaikka he kaikki ovat pyrkineet täydellisyyteen, he eivät ole olleet täydellisiä. Niillä varhaisilla kirkon jäsenillä on ollut omia vaikeuksia, ja he ovat joutuneet kamppailemaan aivan kuten mekin joudumme nykyään. Mutta saan voimaa tietäessäni, että niitä haasteita, niitä pyrkimisiä täydellisyyteen, on ollut pitkään.
Maailma on epäilemättä muuttunut viimeisen sukupolven tai parin aikana. Internet on tuonut ulottuvillemme kaikenlaista informaatiota – hyvää, pahaa, totuudenmukaista, totuudenvastaista – myös tietoa kirkon historiasta. Voimme lukea hyvin paljon kirkkomme historiaa koskevaa, mutta on tärkeää lukea siitä ja ymmärtää sitä sen asiayhteydessä. Verkosta saatavaan informaatioon liittyy toisinaan se hankaluus, että se esitetään irrallaan asiayhteydestään, eikä lukija oikeastaan näe laajempaa kokonaisuutta.
Informaatio, joka pyrkii saattamaan kirkon kielteiseen valoon, on yleensä hyvin subjektiivista ja epäoikeudenmukaista. Meidän tulee etsiä lähteitä, jotka kuvaavat uskonkäsityksiämme ja historiaamme objektiivisemmin. Jotkin verkkosivustot ovat hyvin ilkeämielisiä ja voivat olla sensaatiohakuisia siinä, kuinka ne esittävät informaatiota. Etsi lähteitä, joita ovat laatineet tunnustetut ja arvostetut historioitsijat, ovatpa he kirkon jäseniä tai eivät.
Jotkut nuoret yllättyvät ja järkyttyvät siitä mormonienvastaisesta aineistosta, jota on verkossa, koska he eivät ole vahvistaneet itseään sitä vastaan. He eivät kenties ole käyttäneet riittävästi aikaa hengellisellä puolella valmistautuakseen ja vahvistaakseen itseään siihen, mitä on mahdollisesti tulossa. Kun elämän kokemukset tulevat viedäkseen heiltä jalat alta, on tärkeää, että he tekevät niitä perusasioita, joista me aina puhumme: tutkivat jatkuvasti pyhiä kirjoituksia ja ovat merkityksellisessä rukousyhteydessä taivaallisen Isämme kanssa. Nuo perusasiat valmistavat ihmisiä kaikenlaisten vastoinkäymisten varalle, kuten mormonienvastaisten artikkeleiden, joita he kohtaavat verkossa.
Tarvetta tasapainoon
Kuten kaikessa, myös kirkon historiaan suhtautumisessa tarvitaan tasapainoa. Tosi kirkko on aina ollut vähemmistönä, ja tuntuu siltä, että olemme aina olleet maalitauluna. Tulemme aina kohtaamaan vastoinkäymisiä, ja voisimme saman tien tottua siihen. Paras tapa suhtautua siihen on huolehtiminen siitä, että olemme henkilökohtaisesti kelvollisia ja että todistuksemme on vahva. Jos käytät aikaa verkkosivustoilla, joilla kirkkoa ja sen historiaa arvostellaan, mutta et käytä aikaa pyhien kirjoitusten parissa, menetät tasapainoa, ja niillä kielteisillä asioilla voi olla ylettömän voimakas vaikutus sinuun. Jos sinulla olisi kunnollinen tasapaino, ne eivät vaikuttaisi siten.
Kun itse olin teini-ikäinen, en täysin ymmärtänyt, miten tärkeää on kehittyä hengellisesti. Minua luultavasti kiinnosti enemmän se, että minusta tulisi hyvä jalkapallonpelaaja kuin että perehtyisin hyvin Mormonin kirjaan. Koin monien muiden nuorten miesten tavoin vasta lähetyskentälle päästyäni sen muutoksen ja ymmärsin, mistä onnellisuudessa oikein on kyse. Se on sitä iloa, sitä rauhaa, joka tulee, kun palvelee Herraa, kun tutkii ja rukoilee, kun rakastaa ja auttaa muita. Huomaan, että kun laiminlyön näitä puolia elämässäni, asiat eivät suju niin hyvin kuin niiden pitäisi. Kun teen niitä, kaikki tuntuu olevan vähän paremmin tasapainossa.
Kun pidän elämäni tasapainossa, voin katsoa historiaa objektiivisesti ja ymmärtää, että vaikka useimmat esivanhemmistamme ovat ihailtavia, niin he olivat inhimillisiä ja tekivät virheitä. Kirkkomme historiassa on surullisia tai hämmentäviä tapahtumia, joita yritämme ymmärtää paremmin, mutta jotkin näistä kysymyksistä eivät kenties saa vastausta verhon tällä puolen. Eikä se haittaa.
Jos luokseni tulisi ystävä, jolla on vilpitön kysymys jostakin kirkkomme historiaan liittyvästä kiistanalaisesta aiheesta, yrittäisin parhaani mukaan vastata siihen. Ja jos huomaisin, että hän käyttää paljon aikaa siihen aiheeseen, haluaisin ensin esittää hänelle nämä kysymykset: ”Luetko Mormonin kirjaa? Rukoiletko? Pidätkö elämäsi tasapainossa, jotta voit suojautua elämän myrskyiltä?”
Kirkon historiaan liittyvä valtava todistusaineisto on myönteinen ja uskoa vahvistava. Jos päätät käyttää suuren osan ajastasi tutkimalla kirkkomme historiaan liittyviä kiistanalaisia osuuksia, näet muutamia lankoja, mutta et näe koko kudosta. Ja sinun on ymmärrettävä kirkkomme historian koko kuva. Täydellisessä asiayhteydessään se on ehdottoman innoittava.
Esimerkiksi Joseph Smith oli merkittävä henkilö. Oliko hän täydellinen? Ei. Me olemme kaikki kuolevaisia. Mutta kun lukee Mormonin kirjan sekä Opin ja liittojen ilmoitukset ja näkee, mitä Joseph Smith teki palauttaessaan kirkon lyhyenä ajanjaksona, siitä muodostuu merkittävä todistus. Kaikilla profeetoilla on haasteita ja vaikeuksia, eikä meille pitäisi olla yllätys, että Joseph Smith koki vastoinkäymisiä ja että hän loukkasi muutamia ihmisiä. Mutta selvästikin hän oli Jumalan profeetta.
Nykyinen verraton aika
En osaa kuvitella suurenmoisempaa aikaa olla kirkon jäsen. Kun vaimoni ja minä menimme naimisiin, koko kirkossa oli 13 temppeliä, ja tavoitteenamme oli käydä jokaisessa niistä. Nykyään temppeleitä on noin 140 emmekä koskaan ehdi käymään niissä kaikissa. Kaikki nämä palautuksen hedelmät – profeetat ja apostolit, temppelit, pappeus, Mormonin kirja, ilmoitukset – ovat suurena siunauksena meidän elämässämme. Ja tämän kaiken ovat mahdollistaneet Vapahtaja, Hänen evankeliuminsa, meidän Isämme suunnitelma.
Saatan olla yksinkertainen mies monessa suhteessa, mutta olen kyllin älykäs tietääkseni, että minun taivaallinen Isäni rakastaa minua. Hän rakastaa meitä kaikkia. Me todellakin olemme Hänen poikiaan ja tyttäriään. Hän todellakin haluaa meidän palaavan luokseen. Hän ei holhoa meitä elämässämme. Se on osa kasvuprosessiamme. Hän haluaa meidän oppivan ja käyttävän tahdonvapautta ja selviytyvän vastoinkäymisistä. Mutta voin todellakin nähdä Hänen kätensä omassa elämässäni ja perheemme elämässä. Ja olen kiitollinen siitä, että saamme tämän kokemuksen kuolevaisuudessa, koska rakastan elämää. Moni asia menee vikaan, mutta elämässä on paljon suurenmoisia asioita, ja olen kiitollinen, että meillä hengellisillä olennoilla on tilaisuus tulla maan päälle ja saada ruumis ja oppia asioita, jotka ovat meille avuksi läpi iankaikkisuuksien.
Historia siunaa elämäämme, koska se suo meille tilaisuuden katsoa menneeseen. Toisinaan on vaikea katsoa menneeseen omassa elämässämme, mutta historian ansiosta me voimme katsoa muiden elämää ja oppia asioita, jotka ovat olleet siunauksena heille. Ja voimme auttaa itseämme välttämään virheitä, kun teemme sellaista, mikä on siunannut esivanhempiamme.