Palvelemme kirkossa
Vammaisten palvelemista
Kun Lynn Parsons kutsuttiin vammaisasiantuntijaksi Hurstin vaarnaan Texasissa Yhdysvalloissa, hän halusi hoitaa tehtävänsä tavalla, joka olisi siunaukseksi hänen vaarnansa jäsenten, etenkin vammaisten jäsenten ja heidän perheensä, elämässä.
Aluksi Lynn tarkisti muun muassa tehtäväänsä koskevat tiedot lds.org-sivustolla (lds.org/callings/disability-specialist), ja Käsikirjasta 2: Johtaminen ja palveleminen kirkossa hän tutki vammaisia koskevia kirkon virallisia menettelytapoja. Vammaisten lähdeaineiston verkkosivustolta (lds.org/disability) löytyi myös paljon apua. Sivusto auttoi häntä ymmärtämään erilaisia vammoja ja toimi lähdeaineistona, josta hän voi kertoa vaarnansa jäsenille.
Käsikirjassa 2 sanotaan: ”Piispakunta tai vaarnan johtokunta voi kutsua seurakunnan tai vaarnan vammaisasiantuntijan auttamaan yksilöitä ja perheitä.”1 Lds.org-sivustolla on lisää tietoja tästä tehtävästä. Siellä selitetään, että ”vammaisasiantuntijan tehtävä on helpottaa niiden kirkon jäsenten lisääntyvää osallistumista ja mukaantuloa, joilla on jokin vamma”2.
Tämän ymmärrettyään Lynn sanoo halunneensa ”auttaa johtohenkilöitä täyttämään tehtävänsä etsimällä keinoja, joita he tarvitsivat palvellakseen niitä, joilla on jokin vamma”.
Lynn löysi tietoa myös paikallisista ja valtakunnallisista lähteistä ja internetistä sekä sai sitä seurakunnan ja vaarnan jäseniltä, jotka ovat työskennelleet vammaisten kanssa. Lynn käyttää näitä lähteitä, kun hän etsii ratkaisuja joihinkin haasteisiin, joita hänen vaarnansa johtohenkilöillä ja perheillä on. Hän ei aina tiedä, mistä löytää tietoa tai apua, ”mutta jos todella etsii vastausta rukoilemalla”, hän sanoo, ”saa innoitusta siitä, mistä suunnasta etsiä vastaustaan”.
Tarpeiden ymmärtäminen
Lynn tekee myös työtä ymmärtääkseen alueellaan olevien johtohenkilöiden vammaisia koskevia tarpeita. Tämän vuoksi hän pyysi vaarnansa johtohenkilöitä lähettämään piispoille kirjeen, jossa kerrottiin hänen tehtävästään ja siitä, että hän oli valmis auttamaan. Hän tapasi myös vaarnan Alkeisyhdistyksen johtokunnan ymmärtääkseen haasteita, ja hän teki suunnitelmia muiden johtohenkilöiden tapaamiseksi. ”Halusin saada sanan kiertämään”, hän sanoi. ”Halusin ihmisten tietävän, mistä he voisivat saada jotakin apua.”
Ilmoittamalla vaarnan jäsenille, että hän oli valmis palvelemaan, Lynn löysi pian tilaisuuksia auttaa johtohenkilöitä. Muutamien ensimmäisten kuukausien aikana, kun hänet oli kutsuttu vammaisasiantuntijaksi, hänet kutsuttiin erääseen seurakuntaneuvostoon puhumaan erään tietyn vamman erityispiirteistä. Hän palveli muillakin tavoilla, kuten auttoi erästä opettajaa ymmärtämään, kuinka tämä voi auttaa autistista lasta, ja ehdotti, että Alkeisyhdistykseen kutsutaan apuopettaja, jotta eräs vammainen lapsi voisi osallistua luokkaan.
Lynn aikoo edelleen auttaa johtohenkilöitä täyttämään tehtävänsä. Niin tehdessään hän auttaa vaarnansa jäseniä noudattamaan Vapahtajan esimerkkiä siinä, kuinka rakastaa ja auttaa muita, myös niitä, joilla on jokin vamma.
Kuvitus Beth M. Whittaker