Evankeliumin klassikoita
Palvelkaa todellista ja elävää Jumalaa
Otteita artikkelista ”Väärät jumalat, joita me palvelemme”, ks. Valkeus, elokuu 1977, s. 1–4.
Mitä pelättävää meillä on, kun Herra on kanssamme?
Pyhät kirjoitukset kertovat siitä, että koska uskon harjoittaminen on aina näyttänyt olevan paljon vaikeampaa kuin turvaaminen sellaiseen, mikä on välittömämmin käsillä, lihallinen ihminen on pyrkinyt siirtämään turvansa Jumalasta aineellisiin asioihin. Siksi, kun ihmiset kaikkina aikoina ovat langenneet Saatanan valtaan ja kadottaneet uskonsa, he ovat ottaneet sen tilalle toivon, jonka kohteena on ”lihan käsivarsi” sekä ”hopeisia ja kultaisia, pronssisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia, jotka eivät näe eivätkä kuule eivätkä mitään tiedä” (Dan. 5:23) – eli epäjumalia. Olen huomannut, että tämä on hallitseva aihe Vanhassa testamentissa. Mikä tahansa, mihin ihminen kohdistaa suurimman luottamuksensa ja uskonsa, on hänen jumalansa, ja ellei hänen jumalansa satu olemaan myös Israelin todellinen ja elävä Jumala, tuo ihminen palvoo epäjumalaa.
Uskon lujasti, että kun luemme näitä pyhiä kirjoituksia ja yritämme soveltaa niitä itseemme kuten Nefi ehdotti (ks. 1. Nefi 19:24), huomaamme paljon yhtäläistä muinaisen jumalankuvien palvomisen ja meidän omaan kokemuspiiriimme kuuluvien käyttäytymismallien välillä.
Herra on siunannut meitä. – – Käyttöömme saamamme voimavarat ovat hyviä ja tarpeellisia työllemme täällä maan päällä. Mutta pelkään, että monet meistä ovat – – ryhtyneet palvelemaan niitä epäjumalina, ja niillä on valta meihin. Onko meillä kaikkea tätä hyvää enemmän kuin uskomme kestää? Monet ihmiset käyttävät suurimman osan aikaansa palvellen sellaista omakuvaa, johon kuuluu riittävästi rahaa, osakkeita, obligaatioita, sijoitussalkkuja, omaisuutta, luottokortteja, kalusteita, autoja ja muuta vastaavaa, joka takaa lihallisen turvallisuuden. – –
Tehtävämme
On unohtunut se tosiasia, että olemme saaneet tehtäväksemme käyttää näitä monia voimavarojamme perheissämme ja koorumeissamme Jumalan valtakunnan rakentamiseen – lähetystyön, sukututkimustyön ja temppelityön edistämiseen, lastemme kasvattamiseen Herran tuotteliaiksi palvelijoiksi, muiden siunaamiseen kaikin tavoin, jotta hekin kantaisivat hedelmää. Sen sijaan me käytämme näitä siunauksia omien halujemme tyydyttämiseen, ja kuten Moroni sanoi: ”Miksi te koristatte itseänne sellaisella, missä ei ole elämää, ja silti annatte nälkäisten ja tarvitsevien ja alastomien ja sairaiden ja ahdistettujen kulkea ohitsenne ettekä huomaa heitä?” (Morm. 8:39.)
Herra on itse sanonut meidän aikanamme: ”He eivät etsi Herraa vakiinnuttaakseen hänen vanhurskauttaan, vaan jokainen kulkee omaa tietänsä ja oman jumalansa kuvan perässä, jonka kuva on maailman kaltainen ja jonka olemus on epäjumalan olemus, joka vanhenee ja tuhoutuu Babylonissa, tosiaankin suuressa Babylonissa, joka on kukistuva” (OL 1:16, kursivointi lisätty).
Huono vaihtokauppa
Eräs tuntemani mies kutsuttiin palvelutehtävään kirkossa, mutta hän oli sitä mieltä, ettei hän voinut ottaa tehtävää vastaan, sillä hänen sijoituksensa vaativat enemmän – – hänen aikaansa kuin hän voisi antaa Herran työhön. Hän luopui Herran palvelemisesta mammonaa tavoitellakseen, ja nykyisin hän on miljonääri.
Mutta kuulin äskettäin jotakin kiinnostavaa: jos ihminen omistaa miljoonan dollarin arvosta kultaa – –, hän omistaa noin yhden 27-miljardisosan kaikesta siitä kullasta, joka on yksistään maan ohuessa kuoressa. Tämä määrä on suhteellisesti niin pieni, että ihmisäly ei pysty sitä edes käsittämään. Mutta ei siinä kaikki: Herra, joka loi kaiken ja hallitsee kaikkea, loi monia muitakin maailmoja, jopa ”maailmoja luvutta” (Moos. 1:33), ja kun tuo mies otti vastaan pappeuden valan ja liiton (ks. OL 84:33–44), hän sai Herralta lupauksen, jonka mukaan hän saisi ”kaiken, mitä minun Isälläni on” (OL 84:38). Kun ihminen hylkää kaikki nämä suuret lupaukset kulta-arkun vuoksi ja tunteakseen lihallista turvallisuudentunnetta, hän tekee mittasuhteiltaan suunnattoman virheen. On todella surullista ja säälittävää ajatella, että hän on tyytynyt niin vähään. Ihmissielut ovat paljon tätä arvokkaampia.
Kun muuan nuori mies sai kutsun lähetystyöhön, hän vastasi, ettei hänellä juuri ollut lahjoja moiseen. Hän oli etevä uuden, tehokkaan autonsa superkunnossa pitämisessä. – – Hänen isänsä oli koko ajan tyytynyt sanomaan vain: ”Hän puuhaa kaikenlaista käsillään. Se riittää hänelle.”
Riittääkö se Jumalan pojalle? Tämä nuorukainen ei ymmärtänyt, että hänen autonsa voima on äärettömän pientä verrattuna meren tai auringon voimaan – ja aurinkoja on monia. Niitä kaikkia hallitaan loppujen lopuksi lakien ja pappeuden voimalla – pappeuden voimalla, jota hän olisi voinut olla kehittämässä Herran palveluksessa. Hän tyytyi säälittävään jumalaan, joka oli rakennettu teräksestä, kumista ja kiiltävästä kromista.
Eräs vanhempi pariskunta siirtyi eläkkeelle työelämästä ja itse asiassa myös kirkosta. He ostivat pienen kuorma-auton ja siihen retkeilyperävaunun ja – – lähtivät katsomaan maailmaa. – – Heiltä ei liiennyt aikaa temppelissä käymiseen, heillä oli liian kiire ehtiäkseen tehdä sukututkimustyötä ja lähetystyötä. Mies menetti yhteytensä ylipappien koorumiin, eikä hän ollut kotona riittävästi kirjoittaakseen henkilöhistoriaansa. Heidän kokemustaan ja johtamistaitojaan tarvittiin kipeästi seurakunnassa, mutta – – he eivät olleet käytettävissä. – –
Jos me käytämme kaiken aikamme ja kaikki varamme rakentaaksemme itsellemme maailmallisen valtakunnan, sellaisen me myös perimme.
Lakatkaa tavoittelemasta sitä, mikä on maailmasta
Huolimatta siitä, että mielellämme pidämme itseämme nykyaikaisina ja olemme taipuvaisia ajattelemaan, että meillä on tietämystä, jollaista kenelläkään ei menneisyydessä ole ollut – näistä asioista huolimatta me olemme yleisesti ottaen epäjumalia palvova kansa – mitä vastenmielisin asiaintila Herran silmissä.
Olemme – – kansaa, joka helposti erehtyy tehtävästään valmistaa Herran tulemista. – – Unohdamme, että jos olemme vanhurskaita, Herra ei salli vihollistemme saada meitä valtaansa – – tai sitten Hän on taisteleva meidän taistelumme puolestamme (ks. 2. Moos. 14:14; OL 98:37, mainitakseni monista esimerkeistä vain kaksi). – –
Mitä pelättävää meillä on, kun Herra on kanssamme? Emmekö voi luottaa Herran sanaan ja uskoa Häneen edes hitusen verran? Tehtävämme on luonteeltaan myönteinen: meidän on lakattava tavoittelemasta sitä, mikä on maailmasta, sen itsensä vuoksi, meidän on luovuttava epäjumalien palvomisesta ja ponnisteltava eteenpäin uskossa sekä vietävä evankeliumi vihollisillemme, etteivät he enää olisi vihollisiamme.
Osoittakaa suurempaa uskoa
Meidän on luovuttava nykyajan epäjumalien palvonnasta ja ”lihan käsivarteen” turvaamisesta, sillä Herra on sanonut koko maailmalle meidän aikanamme: ”Minä [en] säästä ketään, joka jää Babyloniin” (OL 64:24). – – Me uskomme, että jokaisen ihmisen ja jokaisen perheen tulee valmistautua, kuten Herra on käskenyt, alkamalla osoittaa suurempaa uskoa, tekemällä parannusta ja ryhtymällä työhön Hänen maanpäällisessä valtakunnassaan, joka on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Alussa se voi tuntua hieman vaikealta, mutta kun ihminen alkaa saada käsitystä todellisesta työstä, kun hän alkaa nähdä jotakin iankaikkisuudesta sen oikeasta näkökulmasta, siunaukset alkavat korvata runsain mitoin ”maailman” taakse jättämisen hintaa.
Tähän sisältyy todellinen onni, ja sen vuoksi kutsumme kaikki ihmiset kaikkialla mukaan tähän työhön. Niille, jotka ovat päättäneet palvella Herraa hinnalla millä hyvänsä, tämä on tie iankaikkiseen elämään. Kaikki muu on vain keinoa tuohon päämäärään pääsemiseksi.
Kuvitus J. Beth Jepson