Luku 6

Sovituksen voima omalla kohdallamme

Suuren sovituksen kautta, Jumalan Pojan sovitusuhrin, ihmiselle tehdään mahdolliseksi tulla lunastetuksi, kohdalleen asetetuksi, nousta kuolleista ja tulla korotetuksi hänelle luomisessa suunniteltuun ylevään asemaan.¹

John Taylorin elämästä

Presidentti John Taylor opetti usein Jeesuksen Kristuksen sovituksen vaikutuksista koko ihmiskuntaan. Hän puhui myös ilosta, jota hän henkilökohtaisesti sai mietiskellessään sovituksen armoa. ”Riemuitsen siitä, että meillä on Vapahtaja, joka tuli hyvyydessään lunastamaan meidät”, hän sanoi, ”ja riemuitsen siitä, että meillä on Vapahtaja, joka yhä odottaa iloiten maailman lunastamista.”²

Vähän ennen kuolemaansa presidentti Taylor kirjoitti perheenjäsenilleen seuraavasti ilmaisten toivonsa, jonka hän oli saanut sovituksen kautta:

”Rukoilen Jumalaa, iankaikkista Isää, että kun me kaikki olemme päättäneet koetusaikamme täällä, me voimme astua Herran eteen virheettöminä ja tahrattomina, kirkon ja Jumalan maanpäällisen valtakunnan puhtaina ja kunniallisina edustajina, ja periä sitten selestisen kirkkauden Jumalamme valtakunnassa ja nauttia ikuisesta onnesta puhtaiden ja oikeudenmukaisten kanssa iankaikkisen päivän valtakunnassa Herran Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajamme ja Lunastajamme, ansioiden ja sovituksen kautta ikuisesti.”³

John Taylorin opetuksia

Koko ihmiskunta saa ylösnousemuksen Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta

Velvollisuutemme on nyt kysyä – – mitä sovituksella saatiin aikaan.

Ensiksikin ylösnousemus. Rangaistus rikotusta laista Aadamin aikoina oli kuolema, ja kuolema tuli kaikkien osaksi. Herran sana kuului: ”Sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma” [1. Moos. 2:17; ks. myös KH Moos. 3:17). Jeesuksen Kristuksen suorittama sovitus toi kuolleille ylösnousemuksen ja palautti elämän. Ja sen tähden Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin” [Joh. 11:25], ja Jeesuksesta itsestään tuli esikoinen niiden joukosta, jotka ovat kuolleet.

Seuraava kysymys, joka herää, on se, kuinka kauas tämä periaate ulottuu ja keitä se koskee. Se ulottuu koko ihmissukuun, kaikkiin ihmisiin kaikissa kansoissa.⁴

Kaikkien täytyy tulla esiin haudasta, aikana tai toisena, samaisissa tomumajoissa, jotka olivat heidän hallussaan heidän eläessään maan päällä. Se tulee olemaan juuri sellaista kuin Hesekiel kuvaili – luut liittyvät toisiinsa ja liha ja jänteet peittävät luurangon, ja Herran kutsusta ruumiiseen tulee henki, ja me, monet meistä, näyttävät ihmeeltä itsellemme [ks. Hes. 37:1–14].

Kuulin Joseph Smithin sanovan kerran luodessaan hautaa Nauvoossa, että hän odotti, sitten kun tulee aika, jolloin haudat aukeavat, nousevansa ja syleilevänsä isäänsä ja äitiään ja puristavansa ystäviensä kättä. Hänen kirjallinen pyyntönsä oli, että kun hän kuolisi, jotkut hyvät ystävät katsoisivat, että hänet haudataan sydänystäviensä viereen, niin että kun hän ja he nousevat ylös ensimmäisen ylösnousemuksen aamuna, hän voisi syleillä heitä sanoen: ”Isäni! Äitini!”

Miten lohdullista onkaan niiden, jotka ovat joutuneet suremaan rakkaiden ystävien kuolemaa, tietää, että me pääsemme jälleen heidän seuraansa! Miten rohkaisevaa kaikkien, jotka elävät ilmoitettujen totuuden periaatteiden mukaisesti, kenties varsinkin niiden, joiden elämä on jo suurimmaksi osaksi eletty, jotka ovat kantaneet päivän kuorman ja helteen, onkaan tietää, että ennen pitkää me murramme haudan kahleet ja tulemme esiin elävinä ja kuolemattomina sieluina nauttimaan koeteltujen ja luotettavien ystävien seurasta, emme enää kuoleman siementen vaivaamina, ja suoritamme loppuun työn, jonka Isä on meille tehtäväksi antanut!⁵

Sovitus tekee uskollisille mahdolliseksi voittaa hengellisen kuoleman ja saada korotuksen

Jumalan suunnitelma ihmisen suhteen oli, että ihminen lankeaisi, ja kun hän oli langennut ja saanut tiedon hyvästä ja pahasta (mitä tietoa hän ei olisi voinut saada asettumatta siihen tilaan), tuli välttämättömäksi, että hän tietäisi sovituksesta ja lunastuksesta, joka tapahtuisi Jeesuksen Kristuksen välitystyön kautta.⁶

Kuinka ja millä tavalla ihmiset hyötyvät sovituksesta ja ylösnousemuksesta? Sillä tavalla, että kun sovitus on asettanut ihmisen takaisin hänen aikaisempaan asemaansa Herran edessä, se on asettanut hänet asemaan ja tehnyt hänelle mahdolliseksi saada korotuksen ja kirkkauden, jota hänen olisi ollut mahdoton saada ilman sitä, vieläpä tulla Jumalan lapseksi lapseksiottamisen kautta ja olla Jumalan lapsi ja perillinen sekä perillinen yhdessä Jeesuksen Kristuksen kanssa [ks. Room. 8:16–17] ja että kun Kristus voitti, Hän teki mahdolliseksi ja on saattanut Häneen uskovien voiman ulottuville voittaa myös, ja kuten Hän on oikeutettu perimään Isänsä kirkkauden, joka Hänellä oli ennen kuin maailmaa oli, ylösnousseessa ruumiissaan, niin mekin voimme lapseksiottamisen kautta voittaa ja istua Hänen kanssaan Hänen valtaistuimellaan, kuten Hän on voittanut ja istunut Isänsä valtaistuimelle. – –

Kristuksen sovituksen kautta Häneen uskovat ja ne, jotka tottelevat Hänen lakiaan, saavat osansa Hänen kunniastaan ja korotuksestaan ja ovat jumaluuden perillisiä, kun taas ne, jotka eivät tottele Hänen lakiaan, vaikka nousevatkin ylös, eivät voi periä tätä korotusta. Heidät herätetään kuolleista, mutta he eivät voi periä selestistä kirkkautta olematta kuuliaisia selestiselle laille. – – Jeesus sanoi: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.” [Luuk. 24:46–47.]⁷

Sovitus lunastaa pienet lapset ja ne, jotka kuolevat vailla tietoa evankeliumista

Itse Lunastaja, asuessaan lihassa, sanoi opetuslapsilleen: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” [Luuk. 18:16–17.] Ja ristiinnaulitsemisensa ja ylösnousemuksensa jälkeen Hän lausui saman kehotuksen uudelleen nefiläisille opetuslapsilleen:”Ja jälleen minä sanon teille, että teidän on tehtävä parannus ja tultava kastetuksi minun nimeeni ja tultava pienen lapsen kaltaisiksi, sillä muuten te ette mitenkään voi periä Jumalan valtakuntaa” [3. Ne. 11:38].

Ilman Aadamin lankeemusta noita pieniä lapsia ei olisi voinut olla olemassa. Sovituksen kautta heidät saatetaan pelastuksen tilaan ilman mitään heidän omaa tekoaan. Tilastotieteilijöiden käsityksen mukaan yli puolet ihmiskunnasta kuuluisi heihin, joiden pelastus olisi ainoastaan Vapahtajan välitystyön ja sovituksen ansiota. Jeesus siis, kuten toisaalla on todettu, otti jollakin salaperäisellä, käsittämättömällä tavalla itselleen tehtävän, joka luonnostaan olisi langennut Aadamille, mutta joka voitiin täyttää vain Hänen välitystehtävänsä kautta ja siten, että Hän otti päälleen heidän murheensa, otti itselleen heidän tehtävänsä ja kantoi heidän rikkomuksensa tai syntinsä.

Meille käsittämättömällä ja selittämättömällä tavalla Hän kantoi koko maailman syntien painon, ei vain Aadamin vaan hänen jälkeläistensä, ja niin tekemällä avasi taivaan valtakunnan, ei vain kaikille uskoville ja kaikille, jotka tottelivat Jumalan lakia, vaan yli puolelle ihmiskuntaa, jotka kuolevat ennen tuloaan kypsään ikään, ja samoin pakanoille, jotka kuoltuaan ilman lakia nousevat Hänen välitystyönsä kautta ylös ilman lakia ja tuomitaan ilman lakia, ja pääsevät siten kykyjensä, tekojensa ja kelvollisuutensa mukaan osallisiksi Hänen sovituksensa siunauksista.⁸

Koska Vapahtaja ”kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme”, Hän pystyy käsittämään täysin koetuksemme

Kun Vapahtaja oli maan päällä, oli välttämätöntä, että Häntä koeteltiin kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin ja että Hän tuli ymmärtämään vajavuutemme [ks. Hepr. 4:15] käsittääkseen surkean langenneen ihmisluonnon heikkoudet ja vahvuudet, täydellisyyden ja epätäydellisyyden. Ja täytettyään sen, mitä tehdäkseen Hän tuli maailmaan, jouduttuaan kamppailemaan ihmisen tekopyhyyden, turmeltuneisuuden, heikkouden ja typeryyden kanssa, kohdattuaan kiusauksen ja koettelemuksen sen kaikissa eri muodoissa ja voitettuaan, Hänestä on tullut ”uskollinen ylipappi” [Hepr. 2:17], joka rukoilee meidän puolestamme Isänsä iankaikkisessa valtakunnassa.

Hän osaa arvioida ja arvostella oikein ihmisluontoa, sillä koska Hän on ollut samassa asemassa kuin me olemme, Hän osaa suhtautua kärsivällisesti heikkouksiimme ja puutteisiimme; Hän voi täysin käsittää niiden ahdistusten ja koettelemusten syvyyden ja voimakkuuden, joista ihmisten täytyy selviytyä tässä maailmassa, ja näin Hän voi ymmärtämyksellä ja kokemuksesta suhtautua niihin kärsivällisesti.⁹

Evankeliumin ensimmäiset periaatteet ja toimitukset ovat meille välttämättömiä saadaksemme sovituksen täydet siunaukset

Pantuamme merkille ne suuret siunaukset, etuoikeudet, voimat ja korotukset, jotka ovat ihmisen ulottuvilla Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta, on velvollisuutemme kysyä seuraavaksi, mitä ihmiseltä vaaditaan, jotta hän saisi ne omakseen. – –

Ehdot, joita ihmiskunnalta edellytetään, jotta se voisi saavuttaa sen korkean korotuksen, jonka saamisen sovitus tekee heille mahdolliseksi, ovat: Ensiksi: Usko Jumalaan Isänämme ja maailmankaikkeuden suurena korkeimpana hallitsijana, jonka käsissä ihmiskunnan kohtalot ovat, jossa me elämme, liikumme ja olemme. Ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen maailman perustamisesta asti teurastettuna Karitsana, suurena Välimiehenä ja suurena sovitusuhrina, jonka Isä oli varannut ennen luomista ja joka tuli täydelliseksi uhraamalla itsensä ristillä. Sillä ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” [Joh. 3:16]. Tai käyttääksemme nefiläisen kuningas Benjaminin sanoja:

”Uskokaa Jumalaan; uskokaa, että hän on ja että hän on luonut kaiken, sekä sen, mitä taivaassa on, että sen, mitä maan päällä on; uskokaa, että hänellä on kaikki viisaus ja kaikki valta sekä taivaassa että maan päällä; uskokaa, että ihminen ei käsitä kaikkea sitä, minkä Herra voi käsittää” [Moosia 4:9].

Tai kuten Paavali kirjoittaa: ”Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä” [Hepr. 11:6].

Toinen pelastuksen evankeliumin periaate on parannus. Se on vilpitöntä ja Jumalan mielen mukaista murhetta synnistä ja synnin hylkäämistä yhdistyneenä päätökseen pitää vakaalla sydämellä Jumalan käskyt. Kuten profeetta Jesaja kirjoittaa: ”Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas” [Jes. 55:7]. Ja Mormonin Kirjaa lainatakseni:

”Ja taaskin, uskokaa, että teidän täytyy katua syntejänne ja luopua niistä ja nöyrtyä Jumalan edessä; ja anokaa vilpittömin sydämin, että hän antaisi heille anteeksi; ja jos nyt kaiken tämän uskotte, niin katsokaa, että sen teette” [Moosia 4:10].

Kolmanneksi, kaste syntien anteeksisaamiseksi, omien rikkomustemme, jotka tällä tavoin, jumalallisesta armosta, sovituksen vuoksi, pyyhitään pois. Paavalin sanoja käyttääkseni: ”Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.” [Room. 6:4–5.]

Seuraavaksi Pyhän Hengen vastaanottaminen niiden kätten päällepanolla, jotka ovat saaneet pyhän pappeuden ja jotka on asianmukaisesti valtuutettu ja asetettu ja joille on annettu voima suoda tämä siunaus. Näin saarnasi Pietari helluntaipäivänä:

”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä – keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” [Ap. t. 2:38–39.]

Nämä ovat Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ikuisen, muuttumattoman evankeliumin johdanto eli ensimmäiset periaatteet. Se on ja on ollut sama kaikille ihmisille, kaikkien kansojen keskuudessa, kaikkina aikoina, milloin ikinä ja missä ikinä sitä on opetettu taivaan valtuudella. Me luemmekin: Sitä saarnattiin ”alusta asti, ja sitä julistivat pyhät, Jumalan kasvojen edestä lähetetyt enkelit ja hänen oma äänensä ja ne, joilla oli Pyhän Hengen lahja. Ja niin vahvistettiin Aadamille kaikki pyhällä toimituksella, ja evankeliumia saarnattiin, ja lähti käsky, että sen piti olla maailmassa sen loppuun asti.” [KH Moos. 5:58–59.]¹⁰

Nautimme sakramentin Vapahtajan sovituksen muistoksi

Uhrit, joita uhrattiin Aadamin ajoista alkaen – –, [edustivat] sitä suurta sovitusuhria, jonka Hän olisi antava uhraamalla itsensä. Oli monia vertauskuvia, varjoja ja muotoja, joista Hän oli suuri esikuva – ydin, todellisuus, jota muut alusta asti uhratut uhrit olivat edeltä kuvanneet ja ennakoineet.

Mutta ennen kuin Hän uhrasi itsensä suurena sovitusuhrina, täytettyään lain ja tehtyään sen loistavaksi ja ilmoitettuaan evankeliumin, Hän kokoontui opetuslastensa kanssa – – pääsiäisaterialle. Tuolloin Hän sanoi heille: ”Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni” [Luuk. 2:15]. Syödä mitä teidän kanssanne? Pääsiäisaterian. Syödä mitä teidän kanssanne? Herran ehtoollisen sakramentin. – – Nämä kaksi seremoniaa keskittyivät Häneen, Hän oli molempien ruumiillistuma. Hän oli Olento, joka oli varattu ennen kuin maan perustukset laskettiin ja josta Jumalan miehet olivat profetoineet kautta kaikkien aikaisempien aikojen ja jonka johdosta kaikki Herran palvelijat olivat uhranneet uhreja Aadamin ajoista alkaen siihen hetkeen asti, ja kaikki siihen asti uhratut erilaiset [uhrit] olivat viitanneet Häneen, jonka vuoksi ne kaikki oli annettu ja johon ne kaikki keskittyivät. Toisaalta Hän oli se, joka ilmoitti täydellisemmän lain, ja antamalla itsensä uhriksi kaikkien puolesta, suorittamalla äärettömän sovituksen, Hän uhrinsa kautta sai aikaan sen, minkä Kaikkivaltias oli suunnitellut ennen kuin maailmaa oli ja mistä vuohien, mullien ja karitsojen veri oli pelkkä varjo.

Sen vuoksi, mikä oli tapahtuva miltei välittömästi, Hän sääti Herran ehtoollisen sakramentin tämän suuren kaiken kruunaavan lunastusteon muistoksi. Pöydässä ollessaan ”hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ’Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.’” [Luuk. 22:19.] Sen jälkeen ”hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ’Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.’” [Matt. 26:27–28.] – –

Maailman alusta asti siihen aikaan, jolloin pääsiäinen säädettiin, uhreja oli uhrattu Jumalan Pojan uhrin muistoksi tai vertauskuvaksi; niinpä pääsiäisen ajoista siihen aikaan asti, jolloin Hän tuli uhraamaan itsensä, profeetat ja patriarkat olivat noudattaneet tarkoin näitä uhreja ja vertauskuvia ja kuvajaisia tulevasta Moosekselle ja muille Herran seuraajille annetun käskyn mukaisesti. Niin myös Hän itse täytti tämän vaatimuksen ja piti pääsiäisen kuten muutkin, ja nyt me, sen jälkeen kun suuri uhri on annettu, nautimme Herran ehtoollisen sakramentin sen muistoksi. Siten tämä teko oli suuri yhdysside menneisyyden ja tulevaisuuden välillä, siten Hän täytti lain, tyydytti oikeudenmukaisuuden vaatimukset ja noudatti taivaallisen Isänsä vaatimuksia.¹¹

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Mitä Jeesuksen Kristuksen sovitus sai aikaan?
Millä tavoin ylösnousemusoppi tarjoaa teille lohdutusta?
Kuinka sovitus on vaikuttanut teihin henkilökohtaisesti? Kuinka se auttaa teitä tietämään, että Vapahtaja voi täysin käsittää teidän ”ahdistusten[ne] ja koettelemusten[ne] syvyyden ja voimakkuuden”? Mitä sellaisia kokemuksia teillä on ollut, jotka ovat vahvistaneet todistustanne sovituksesta?
Mitä tarkoittaa tuleminen Kristuksen pojaksi tai tyttäreksi ”lapseksiottamisen” kautta? (Ks. myös Moosia 5:1–9, 15; LK 25:1.)
Mitä meiltä vaaditaan saadaksemme ”suuret siunaukset, etuoikeudet, voimat ja korotukset”, jotka ovat ulottuvillamme sovituksen kautta? (Ks. myös 3. ja 4. uskonkappale.)
Miten sakramentti ja sovitus liittyvät toisiinsa?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Matt. 26:26–28; Moosia 15:22–25; Al. 34:13–15; 3. Ne. 18:1–12; Moro. 10:32–33; KH Moos. 5:4–8.