LUKU 21

Perheiden vahvistaminen

Katsokaa itsenne ja perheenne, poikienne ja tyttärienne perään, ja pyrkikäämme tekemään oikein.¹

John Taylorin elämästä

Helmikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1885 John Taylor vetäytyi vapaaehtoisesti piiloon välttääkseen liittovaltion viranomaisten vainoa. Vaikka hän toivoikin tämän paon vähentävän kirkon tuolloin kokemaa vainoa, hän tiesi myös, että hänen piiloutumisensa erottaisi todennäköisesti hänet suurimmasta osasta perhettään maanpäällisen elämänsä loppuajaksi. Kuitenkin hän oli koko tämän ajan jatkuvasti huolissaan heidän hyvinvoinnistaan. ”Sano heille, että muistan heitä aina”, hän sanoi lankonsa pojalle Angus M. Cannonille juuri ennen kuolemaansa. ”Rakastan heitä jokaista, enkä koskaan lakkaa rukoilemasta Jumalaa heidän puolestaan.”²

Presidentti Taylor oli rakastava ja omistautunut aviomies ja isä. Hänen poikansa Moses W. Taylor kirjoitti hänestä seuraavasti: ”Hänellä oli voimakas halu pitää lapsensa perheen vaikutuspiirissä, ja hän järjesti meille leikkipaikkoja. Vielä yli seitsenkymmenvuotiaanakin hän tuli mukaan peleihimme. Hän hankki pikkuisille ison hiekkakasan, ja jos minulla on joskus elämässäni ollut hauskempaa kuin kaivaessani hiekassa, en ole huomannut sitä. – –

En ole koskaan kuullut hänen riitelevän kenenkään perheeseensä kuuluvan kanssa; en ole koskaan kuullut hänen ja äitini kiistelevän tai olevan eri mieltä lasten aikana. Kun puhuimme tehtävistämme kirkossa, se tapahtui aina neuvomisen hengessä, ja hän sanoi usein: ’Olisin mielissäni, jos olet uskollinen myöhempien aikojen pyhä.’ Hänen lapsensa pitivät häntä niin korkeassa arvossa, että hänelle mieliksi oleminen tuntui olevan heidän suurin halunsa.”³

Presidentti Taylor opetti pyhille, miten tärkeää vanhempien on näyttää lapsilleen hyvää esimerkkiä. Hänen poikansa Frank Y. Taylor puhui kerran siitä suuresta hyvästä vaikutuksesta, joka hänen isänsä esimerkillä oli ollut hänen elämäänsä: ”Kun ajattelen sitä huolellista opetusta, jota sain, sitä ihmeellistä esimerkkiä, jota minulle näytettiin nuoruudessani, tunnen, että minun olisi anteeksiantamatonta tehdä elämässäni sellaista, mikä ei ole oikein, koska tunnen, että minulla oli täydellinen esimerkki seurattavana. Poikana minulla on kuitenkin ollut kiusauksia kuten muillakin pojilla, mutta isäni elämä oli niin vapaata ja puhdasta ja tahratonta, että aina kun minua kohtasi kiusaus, tuntui isäni nousevan eteeni majesteettisena, patsaan lailla, enkä voinut tehdä sitä väärää, jota minulla oli kiusaus tehdä. Tunsin aiheuttavani hänelle mielipahaa ja tiesin, ettei hänen elämässään ollut mitään, mikä oikeuttaisi minut lähtemään tielle, joka ei olisi hyväksyttävä taivaallisen Isämme edessä. Kun ajattelin hänen elämäänsä, minusta tuntui: Oi, tahtoisin elää itse sellaista elämää, jotta voisin olla valona pimeydessä pojilleni ja tytöilleni.”⁴

John Taylorin opetuksia

Avioliitto ja perhesuhteet ovat iankaikkisia

Evankeliumi, jota me saarnaamme, on iankaikkinen evankeliumi, se ulottuu taaksepäin iankaikkisuuksiin, jotka ovat ohi, se on olemassa ajassa, ja se kurottuu eteenpäin tuleviin iankaikkisuuksiin, ja kaikki siihen liittyvä on iankaikkista. Esimerkiksi aviosuhteemme ovat iankaikkisia. Menkää tämän päivän lahkojen keskuuteen, niin huomaatte, että aika päättää heidän avioliittonsa, heillä ei ole aavistustakaan suhteensa jatkumisesta tuonpuoleisessa, he eivät usko mihinkään sellaiseen. On totta, että ihmisissä on eräänlainen luontainen periaate, joka johtaa heitä uskomaan, että niin voisi olla, mutta he eivät tiedä siitä mitään. Meidän uskontomme liittää miehen ja naisen yhteen ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi. Tämä on se uskonto, jota Jeesus opetti: sillä on valta sitoa maan päällä ja sitoa taivaissa, ja sillä on valta vapauttaa maan päällä ja vapauttaa taivaissa [ks. Matt. 16:19]. Me uskomme samoihin periaatteisiin, ja odotamme saavamme ylösnousemuksessa olla yhdessä vaimojemme kanssa ja saavamme lapsemme sinetöidyiksi meihin pyhän pappeuden voimalla, jotta he olisivat yhdistettyjä meihin ikiajoiksi.⁵

Kun evankeliumi ilmoitettiin ja sitä saarnattiin Aadamille lankeemuksen jälkeen, se asetti hänet Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta asemaan, jossa hänellä ei ollut vain voittoa kuolemasta, vaan ulottuvillaan ja hallussaan jatkuminen, ei vain maallisen, vaan taivaallisen elämän, ei vain maallisen, vaan myös taivaallisen herrauden, ja tuon evankeliumin lain kautta tuli mahdolliseksi hänelle (eikä vain hänelle, vaan kaikille hänen jälkeläisilleen), saavuttaa, paitsi ensimmäinen asemansa, myös maan päällä ja taivaassa korkeampi korotus kuin se, mistä hän olisi voinut nauttia, ellei hän olisi langennut, koska sovitukseen liittyvät voimat ja siunaukset ovat kaiken kaikkiaan paremmat ja ylivoimaisemmat kuin mitkään nautinnot tai etuoikeudet, joita hän olisi voinut saada ensimmäisessä asemassaan. Siten hänestä ja hänen kumppanistaan tuli elämien isä ja äiti – ajallisten elämien, hengellisten elämien ja iankaikkisten elämien, ja heidät saatettiin sellaiseen tilaan, että he voivat tulla jumaliksi, Jumalan pojiksi ja tyttäriksi, ja heidän herrautensa kasvulla ja mitalla ei ollut määrä olla mitään rajaa, ei ikipäivinä.⁶

Mikä onkaan herttaisempaa ja miellyttävämpää kuin ne puhtaat, viattomat, rakastettavat tunteet, jotka Jumala on pannut sellaisen miehen ja naisen sydämeen, jotka ovat astuneet lailliseen aviosäätyyn rakkaudessa ja kiintymyksessä, puhtaassa kuin Jumalan rakkaus, koska se kumpuaa Hänestä ja on Hänen lahjansa, sivein ja hyveellisin ruumiin ja suloisin, tervein, puhtain, viattomin ja tahrattomin jälkeläisin. Toinen toiseensa luottaen he elävät yhdessä Jumalan pelossa, nauttien turmeltumattomista luonnon lahjoista ja yhtä tahrattomina kuin vastasatanut lumi tai kristallinkirkas virta. Mutta kuinka suuresti tämä mielihyvä lisääntyisikään, jos he tietäisivät päämääränsä, voisivat ymmärtää Jumalan suunnitelmat ja miettiä iankaikkista liittoa toisessa olemassaolon tilassa, täällä alkaneen jälkeläistensä ja itsensä välisen yhteyden ikuista jatkumista ja kaikkien siteittensä, suhteittensa ja kiintymystensä vahvistumista.

Äiti tuntee suurta iloa katsellessaan lastaan ja sen suloista pienokaisen muotoa. Kuinka hänen sydämensä paisuukaan ilosta hänen ajatellessaan, että tämä lapsi on ikuisesti hänen. Ja jos vain ymmärtäisimme tilamme, niin tämä on se tavoite, jota varten tulimme maailmaan. Ja Jumalan valtakunnan, josta olen kirjoittanut pitkästi, tavoite on vakiinnuttaa uudelleen kaikki nämä pyhät periaatteet.⁷

Vanhempien vaikutus ulottuu tuleviin sukupolviin

Pyhän elämä ei ole pelkästään itsensä täydellisemmäksi tekemistä, vaan se on myös yksi tekijä koko maailman lunastamisen suunnitelmassa. Kukaan ei voi pelastua yksin, omin neuvoin, ilman toisten apua tai auttamatta toisia. Vaikutuksemme täytyy olla joko hyvä tai haitallinen, avuksi tai vahingoksi ihmisen lisääntymisen työlle, ja kun me otamme kantaaksemme velvollisuuksia, luomme siteitä, solmimme liittoja, saatamme maailmaan lapsia, kasvatamme perheen, niin myös vaikutuksemme lisääntyy, niin myös sen määrä laajenee ja syvenee.⁸

Ensimmäinen ihmiselle annettu käsky oli: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa” [1. Moos. 1:28]. Ja koska ihminen on iankaikkinen olento ja kaikilla hänen teoillaan on vaikutusta iankaikkisuuteen, hänen on välttämätöntä ymmärtää asemansa hyvin ja siten täyttää luomisensa tarkoitus, sillä koska hänen ja hänen jälkeläistensä on määrä elää iankaikkisesti, hän ei ole vastuussa vain omista teoistaan, vaan suuressa määrin lastensa teoista, heidän mielensä koulimisesta, heidän moraalinsa valvomisesta, oikean esimerkin näyttämisestä ja oikeiden periaatteiden opettamisesta heille, mutta vielä nimenomaisemmin oman ruumiinsa puhtauden säilyttämisestä.

Ja miksi? Koska jos hän käyttää ruumistaan väärin ja turmelee itsensä, hän ei vahingoita vain itseään vaan myös kumppaniaan tai tovereitaan, ja sälyttää jälkeläisilleen mittaamatonta kurjuutta, – – eikä vain ajassa, vaan iankaikkisuudessa. Siksi Herra on antanut mitä tiukimpia avioliittoa ja siveyttä sääteleviä lakeja ja langettanut mitä ankarimmat rangaistukset niille, jotka eri aikakausina ovat käyttäneet väärin tätä pyhää toimitusta. – – Ja miksi? Koska jos ihminen, jolle on annettu valinnanvapaus oman ruumiinsa suhteen, jotta hän voisi korottaa itsensä ja jälkeläisensä sekä ajassa että iankaikkisuudessa, käyttää tuota voimaa väärin, hän ei vaikuta vain itseensä, vaan syntymättömiin ruumiisiin ja henkiin, turmellen maailman ja aukaisten paheen, moraalittomuuden ja Jumalasta vieraantumisen padot. – – Mutta kun Jumalan määräystä totellaan, se asettaa kaiken suloiseen tilaan.⁹

Jos minä – – olisin perheenpää, haluaisin opettaa perhettäni oikein ja opettaa heille hyveen, pyhyyden, puhtauden, kunnian ja nuhteettomuuden periaatteita, jotta he voisivat olla kunnon kansalaisia ja jotta he voisivat seistä Jumalan edessä, ja kun he ja minä lähdemme tästä maailmasta, voisimme olla kelvollisia kohtaamaan Jumalan valitut (ne, jotka Hän on valinnut maan kansojen keskuudesta) ja jumalat iankaikkisessa maailmassa. Siksi minä perheenpäänä pyhittäisin joka aamu itseni ja perheeni Jumalalle.¹⁰

Meidän pitäisi välttää epäystävällisiä ja kovia sanoja ja tekoja perheessämme

Teidän ei pitäisi koskaan sanoa yhtään sanaa tai tehdä yhtään tekoa, joita ette haluaisi lastenne matkivan. Ajatus miehistä, jotka väittävät pelkäävänsä Jumalaa ja joista jotkut ovat Israelin vanhimpia, joilla on pinttyneenä tapana kiroileminen, – – on häpeä ja häväistys taivasta kohtaan, ja sitä tapahtuu joskus heidän perheensä edessä. Se on häpeä. Ja sitten jotkut miehet selittelevät ja sanovat, että heillä on äkkipikainen luonne. Minä antaisin sellaisen pois ilmaiseksi ja maksaisin vielä päästäkseni siitä eroon. Olisin tarkka siitä, että kaikki tekoni ja toimeni olisivat oikeita. – –

Meidän on kohdeltava vaimoamme oikein. Halpamainen on se mies, joka kohtelee naista huonosti. – – Ettekö ole solmineet vaimonne kanssa liittoa ajaksi ja iankaikkisuudeksi? Kyllä olette. Eikö teistä tuntuisi hyvältä, jos voisitte täältä lähdettyänne sanoa: Mary, Jane, Ann, tai mikä hänen nimensä sitten onkaan, en loukannut sinua milloinkaan elämässäni. Ja jos olette vaimoja, eikö teistä tuntuisi hyvältä, jos voisitte sanoa: Thomas tai William, en loukannut sinua koko elämäni aikana. Ja viettää sitten koko iankaikkisuus yhdessä tämän jälkeen.¹¹

Aviomiehet, rakastatteko vaimoanne ja kohteletteko häntä oikein, vai luuletteko olevanne joitakin suuria pamppuja, joilla on oikeus komennella häntä? – – Teidän pitäisi kohdella häntä kaikella ystävällisyydellä, armahtavaisuudella ja pitkämielisyydellä, ettekä saisi olla kovia ettekä katkeria tai millään lailla halukkaita käyttelemään valtaanne. Sitten, te vaimot, kohdelkaa aviomiestänne oikein, ja yrittäkää saada hänen olonsa iloiseksi ja mukavaksi. Pyrkikää tekemään kodistanne pieni taivas, ja yrittäkää vaalia Jumalan hyvää Henkeä. Ja kasvattakaamme me vanhemmat lapsiamme Jumalan pelossa ja opettakaamme heille elämän lait. Jos teemme niin, meillä on rauha rinnassamme, rauha perheessämme ja rauha ympäristössämme.¹²

Jättäkää pois epäystävälliset tai tylyt sanat, älkääkä antako kovien tunteiden olla sydämessänne tai saada sijaa kodissanne. Rakastakaa toisianne, ja kun jokainen yrittää lisätä toisen hyvinvointia, tuo ominaisuus lyö leimansa perhepiiriinne, ja lapsenne saavat kokea samaa tunnetta, ja he vuorostaan jäljittelevät teidän hyvää esimerkkiänne ja jatkavat sitä, mitä oppivat kotona.¹³

Meidän tulisi opettaa ja harjoittaa perheissämme jumalisuuden periaatteita

Vanhemmat, olkaa totuudellisia, olkoon lapsillanne luottamus teidän sanaanne, niin että sanoipa isä tai äiti mitä tahansa, he voivat sanoa: ”Jos isä tai äiti sanoo niin ja niin, tiedän, että se on oikein, koska isä tai äiti on sanonut niin, eivätkä he koskaan puhu kierrellen tai valehtele.” Sellaista tunnetta me haluamme viljellä keskuudessamme ja perheemme keskuudessa.

Ja lisäksi me haluamme olla puhtaita, mitä tulee omaan olemukseemme, kotiimme ja kaikkeen muuhun. Ja äidit, teidän pitäisi vaalia sydämessänne rauhan henkeä, teidän pitäisi olla kuin Jumalan enkelit, täynnä kaikkia hyveitä. Ja isän pitäisi kohdella äitiä oikein. Onko äidillä heikkouksia? Kyllä. Ja niin on isälläkin. – – Tehkää kodistanne ilon täyttämiä. Ja antakaa lastenne nähdä, että te rakastatte toisianne, jotta he voivat kasvaa tuntien samaa ja jotta heidän isänsä ja äitinsä kunnioittamisen periaate johtaisi heitä. Sellaiset tunteet jalostavat meitä.¹⁴

Pidättekö perheessänne rukouksia? – – Ja kun rukoilette, käyttekö te toimituksen läpi ikään kuin vääntäisitte jonkinlaista konetta, vai kumarrutteko nöyryydessä ja haluten vilpittömästi tavoitella Jumalan siunauksia itsellenne ja perhekunnallenne? Se on tapa, jolla meidän tulisi rukoilla ja vaalia omistautumisen henkeä ja luottamusta Jumalaan, pyhittäen itsemme Hänelle ja tavoitellen Hänen siunauksiaan.¹⁵

Herra on käskenyt meitä järjestämään kotimme. Apostolit, vaarnanjohtajat ja piispat, oletteko te tehneet niin omassa kodissanne? Oletteko myös katsoneet, että pyhät ovat tehneet samoin? Oletteko tähdentäneet vastuullanne oleville ihmisille puhtauden ehdotonta tarpeellisuutta, jos he haluavat Korkeimman siunausta ja varjelusta? Sudet eivät ole koskaan vaanineet viekkaammin ja nälkäisemmin lammas- ja karitsalaumaa kuin seurakuntienne ja vaarnojenne väkeä vaanivat nyt ne, jotka ovat valmiit syömään heidät suuhunsa. Oletteko tietoisia tästä vaarasta, ja oletteko ryhtyneet kaikkiin varotoimiin sitä vastaan?

Vanhemmat, oletteko itse täynnä uskollisuutta jokaista jumaluuden periaatetta kohtaan, ja ympäröittekö poikanne ja tyttärenne kaikin turvatoimin suojataksenne heitä pahuuden juonilta? Opetatteko heille, että sekä miehen että naisen siveyttä tulisi arvostaa korkeammalle kuin itse elämää? Vai jätättekö heidät heidän tietämättömyydessään ja kokemattomuudessaan mihin tahansa seuraan, jonka he saattavat valita, mihin aikaan tahansa, joka saattaa sopia heille, ja alttiiksi petkuttajien ja turmeltuneiden juonille? Nämä ovat kysymyksiä, joihin teidän kaikkien on vastattava joko häpeäksenne ja tuomioksenne tai iloksenne ja iankaikkiseksi onneksenne. Tietäkää se, että antaessaan meille ne kallisarvoiset siunaukset, jotka meillä on, Jumala vaatii meiltä soveliaan vastineen. Kun otamme ne vastaan, tulee päällemme velvoitteita. Ellemme täytä niitä, seuraa siitä väistämättä tuomio.¹⁶

Vanhemmat, kohdelkaa lapsianne oikein, kasvattakaa heitä Herran pelossa. He ovat teille tärkeämpiä kuin monet asiat, joille suotte huomiotanne.

Ja te, lapset, totelkaa vanhempianne, kunnioittakaa isäänne ja äitiänne. Äitinne ovat pitäneet teistä huolta ja isänne haluavat että teillä on hyvä olla, ja heidän sydämensä ja tunteensa ja kiintymyksensä kohdistuvat teihin. Älkää tuottako heille tuskaa poikkeamalla oikeista periaatteista, vaan vaeltakaa elämän polulla. Ja vanhemmat ja lapset, aviomiehet ja vaimot ja kaikki ihmiset, pelätkää Jumalaa ja pankaa luottamuksenne Häneen ja toteuttakaa pyhän uskontonne periaatteita, jotka Jumala on ilmoittanut meille.¹⁷

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Kuinka tieto avioliiton ja perhesuhteiden iankaikkisesta luonteesta vaikuttaa kodissanne vallitseviin tunteisiin? Kuinka tämä tieto auttaa teitä olemaan parempi puoliso tai perheenjäsen?
Mitä erityistä aviomiehet ja vaimot voivat tehdä, jotta heidän olisi helpompi pitää avioliittoonsa liittyvät liitot?
Millä tavoin vanhemmat voivat opettaa lapsilleen periaatteita, jotka ovat välttämättömiä näiden pelastukselle? Kuinka vanhemmat voivat auttaa lapsiaan, jotka saattavat kapinoida tai jotka ovat ehkä tehneet vakavia virheitä?
Lukekaa kohta Sananl. 3:5–6. Kuinka vanhemmat ja isovanhemmat voivat valmistautua kuulemaan Henkeä, niin että he voivat neuvoa oikein lapsiaan ja lastenlapsiaan? Millä tavoin Pyhä Henki on auttanut teitä tekemään päätöksiä, joilla on ollut hyvä vaikutus lapsiinne tai lastenlapsiinne?
Mitä te olette oppineet vanhempienne esimerkistä?
Lukekaa tai laulakaa laulu ”Oon lapsi Jumalan” (MAP-lauluja, 187). Kuinka sen, että tiedämme meidän kaikkien olevan taivaallisen Isämme henkilapsia, tulisi vaikuttaa siihen, miten kohtelemme lapsiamme? Puolisoamme?
John Taylor varoitti tylyistä sanoista ja teoista perheissämme. Kuinka me voimme suojautua sellaiselta kodeissamme?
Miksi puolison tai lapsen emotionaalinen tai fyysinen pahoinpitely on Jumalan silmissä vakava synti? Kuinka pahoinpitelytilanteet voidaan ratkaista?
Kuinka me voimme vaalia kodeissamme rakkauden ja rauhan tunnetta? Mitä siunauksia kotiinne on tullut, kun Jumalan Henki on ollut läsnä? Kuinka ne, jotka eivät asu rauhallisessa kodissa, voivat löytää rauhan elämässään?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Ps. 127:3–5; Matt. 18:1–6; 3. Ne. 18:21; LK 68:25–28; 93:40–43; 132:19–20.