Luku 1

Ihmiskunnan alkuperä ja päämäärä

Me olemme Jumalan jälkeläisiä, ja Jumala on näinä viimeisinä aikoina nähnyt hyväksi suoda meidän pitää yhteyttä Häneen. Hän on omalla ja Poikansa Jeesuksen Kristuksen ilmestymisellä, pyhien enkelien palveluksella ja palauttamalla pyhän pappeuden, joka tulee Jumalalta ja joka ohjaa Hänen omaa toimintaansa, antanut meille aseman, jossa voimme täyttää luomisemme tarkoituksen.¹

John Taylorin elämästä

Kahdentoista koorumin presidenttinä pitämässään puheessa presidentti Taylor muisteli lapsena tuntemaansa hengellistä kaipausta ymmärtää elämän tarkoitus ja suhteensa Jumalaan. Hän sanoi: ”Pienenä poikana kyselin itseltäni: Kuka minä olen? Mistä minä olen tullut? Mitä minä täällä teen? Ja miksi olen täällä? Nämä asiat askarruttavat meitä vieläkin, ainakin monet niistä, ja kuitenkin ne ovat ajatuksia, joita emme voi olla miettimättä. Näemme lapsia syntyvän maailmaan ja näemme kevään ja kesän, syksyn ja talven seuraavan toisiaan säännönmukaisessa järjestyksessä ja kysymme itseltämme: Millä voimalla nämä on saatu aikaan? Miksi me olemme täällä, ja mikä on kaikkien näiden asioiden merkitys, joita näemme ympärillämme?²

Presidentti Taylorin opetuksista heijastuu se ilo, jonka hän löysi evankeliumin opeista, jotka auttoivat häntä ymmärtämään jumalallista alkuperäänsä ja päämääräänsä Jumalan lapsena. Hän julisti, että ”kun Jumalan pyhä mietiskelee ja iankaikkisuuden näyt ovat avoinna hänen silmilleen ja Jumalan muuttumattomat aivoitukset ilmenevät hänen mielessään – kun hän miettii todellista asemaansa Jumalan, enkeleiden ja ihmisten edessä, hän kohoaa ajallisen ja aistittavan yläpuolelle ja katkaisee köydet, jotka sitovat hänet maalliseen. Hän miettii Jumalaa ja omaa kohtaloaan taivaan järjestyksessä ja riemuitsee kukkaansa puhkeavasta kuolemattoman kirkkauden toivosta.”³

John Taylorin opetuksia

Me olemme taivaallisen Isämme lapsia, ja meidän on mahdollista tulla Hänen kaltaisikseen

”Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.” (Ps. 8:5.)

Yhdestä näkökulmasta ihminen vaikuttaa hyvin köyhältä, heikolta ja tyhmältä ja sangen merkityksettömältä. Toisesta näkökulmasta hän vaikuttaa viisaalta, älykkäältä, vahvalta, kunnialliselta ja korotetulta. Juuri se tapa, jolla katsotte ihmistä, saa teidät muodostamaan mielipiteenne hänestä. Yhdessä suhteessa hän vaikuttaa kuten sanotaan kedon ruoholta, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin. Hän on häilyväinen mielipiteissään, ajatuksissaan, mietteissään ja teoissaan. Hän on joutilas, toimeton ja näkyjen näkijä, eikä häntä ohjaa mikään oikea periaate. Hän ilmaantuu niin sanoaksemme kuin perhonen, lepattaa ympäriinsä pienen hetken, kuolee, eikä häntä enää ole.

Toisesta näkökulmasta pidämme häntä jumalista polveutuvana – idullaan olevana Jumalana – iankaikkisena olentona, joka on ollut olemassa ennen tänne tuloaan ja joka on olemassa yhä sen jälkeen kun hänen kuolevaiset jäännöksensä ovat sekoittuneet ja yhtyneet tomuun, josta hän on tullut ja josta hän nousee ylös ja saa osakseen sen onnen, johon hänet on tarkoitettu, tai saa palkkion pahoista teoistaan olosuhteiden mukaan. – –

– – Mikä on [ihminen]? Hän eli iankaikkisissa maailmoissa, hän oli olemassa ennen kuin hän tuli tänne. Hän ei ole ainoastaan ihmisen poika, vaan myös Jumalan poika. Hän on idullaan oleva Jumala, ja hänellä on sisimmässään kipinä siitä iankaikkisesta liekistä, joka on sytytetty Jumalan iankaikkisen tulen loimusta iankaikkisessa maailmassa ja pantu tänne maan päälle, että hän voisi saada todellista älyä, todellista valoa, todellista tietoa – että hän voisi tietää itse – että hän voisi tuntea Jumalan – että hän voisi tietää jotakin siitä, mitä hän oli ennen tänne tuloaan – että hän voisi tietää jotakin siitä, mistä hänen on määrä nauttia iankaikkisissa maailmoissa.⁴

Ihmisestä puhuttaessa sanotaan, että hänet on luotu Jumalan kuvaksi siitä yksinkertaisesta syystä, että hän on Jumalan lapsi, ja Hänen lapsenaan tietenkin Hänen jälkeläisensä, peräisin Jumalasta, jonka kaltaiseksi meille on kerrottu hänet luodun. Hän ei ole lähtöisin jostakin kaoottisesta massasta ainetta, ei liikkuvasta eikä liikkumattomasta, vaan hän on tullut tänne omistaen kaikki Jumalan ominaisuudet ja voimat idullaan. Ja kun hänet tehdään täydelliseksi ja hän on varttunut kypsyyteen, hän on samanlainen kuin Isänsä – Jumala, jonka jälkeläinen hän totisesti on. Kuten hevonen, härkä, lammas ja jokainen elollinen luontokappale, mukaan luettuna ihminen, tuottaa omaa lajiaan ja jatkaa omaa laatuaan, niin Jumalakin jatkaa omaansa.⁵

[Ihminen] seisoo maan päällä pystyasennossa samoin kuin hänen suuri Luojansa, kaikilta osiltaan kauniisti rakennettuna, ruumis varustettuna kaikilla toiminnoilla, jotka ovat tarpeen inhimillisten tarpeiden kannalta, seisten ei vain itseoikeutettuna vaan myös sopeutumiskykynsä ansiosta kauniina, sopusuhtaisena ja kunniakkaansa koko luomisen huipulla, omaten myös hengenvoimia ja kyvyn mietiskellä mennyttä, edellytyksiä harkita syytä ja seurausta ja mielensä päättelyvoimilla, Kaikkivaltiaan innoituksella, käsittää mahtavat luonnonlait siten kuin ne ilmenevät luomistöissä, sekä kyvyllä myös käyttää luonnon alkuaineita ja voimia ja soveltaa niitä omaksi erityiseksi hyödykseen, ja tunkeutua voimillaan syvyyteen, kohota taivaisiin, rientää suurella nopeudella halki maan, hyödyntää ympärillään olevia erillisiä tai yhdistyneitä luonnonvoimia ja alistaa ne tahtoonsa. Samaten hänellä on älynsä ansiosta valta meren kaloihin, taivaan lintuihin ja karjaan.⁶

Tarvitsemme Jeesusta Kristusta yltääksemme jumalallisiin mahdollisuuksiimme

[Ihminen] seisoo ylpeänä pystyasennossa koko luomakunnan päänä ja Jumalan edustajana maan päällä. Mutta vaikka hänellä on tämä korotettu asema ja vaikka hän on Jumalan kuva, hänellä on kuitenkin ihmisenä vain ne voimat, jotka kuuluvat ihmiselle, ja hän on heikkouden, voimattomuuden, sairauden ja kuoleman alainen. Ja kun hän kuolee, niin ellei hän saa jotakin korkeampaa apua tulevaisuuden suhteen, tuo jalo luomus makaa äänettömänä ja avuttomana, sen elimet, jotka siihen asti olivat toimivia, elinvoimaisia ja tarmokkaita, ovat nyt unessa, toimimattomia ja voimattomia. Ja entä sitten mieli, joka aikaisemmin palasi takaisin iankaikkisuuteen ja kurkotti eteenpäin iankaikkisuutta kohti? Ja entä sen voimat? Entä sitten se henki, joka jumalaisen energiansa avulla, ennaltatietämisensä ja voimansa avulla, saattoi käsittää äärettömyyden? Miten sen on käynyt, ja missä se on? – –

Jos – – ihmisessä on henki, joka yltää tulevaisuuteen, joka käsittää iankaikkisen edistymisen, iankaikkiset nautinnot ja iankaikkiset korotukset, niin silloin noiden kirkkauksien, noiden korotusten, noiden kykyjen ja noiden voimien täytyy olla lahja joltakin olennolta, voimalta tai auktoriteetilta, joka on korkeampi kuin se, mikä on ihmisessä. – – Me puhumme nyt tästä lahjasta. Me puhumme periaatteesta, joka on lähtöisin Jumalasta, joka on peräisin korkeammasta älystä, jonka suunnitelmat ja voimat ja kyvyt on korotettu kuolevaisen ihmisen vastaavien yläpuolelle, kuten taivas on maan yläpuolella tai kuten suuren Luojan majesteettiset teot kautta avaruuden äärettömyyden ovat korkeampia kuin kuolevaisuuden lasten mitättömät pyrkimykset.

Ihmisen korottamiseksi tähän korkeamman älyn ja jumaluuden tilaan on säädetty Jeesuksen Kristuksen välitystyö ja sovitus, ja tuolle jalolle olennolle, ihmiselle, Jumalan kuvaksi tehdylle, on suotu kyky olla ei vain ihmisen vaan myös Jumalan lapsi – – ja suotu kyky tulla jumalaksi, omistaen Jumalan voiman, majesteettisuuden, korotuksen ja aseman. Niin kuin on kirjoitettu: ”Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.” (1. Joh. 3:2.)

Ihminen voi ruumiinsa voimalla saavuttaa ihmisyyden arvokkuuden ja täyteyden mutta ei päästä sen pitemmälle. Ihmiseksi hän on syntynyt, ihmisenä hän elää ja ihmisenä hän kuolee, mutta hänessä olevan jumaluuden olemuksella ja voimalla, joka on laskeutunut häneen Jumalan lahjana hänen taivaalliselta Isältään, hän pystyy kohoamaan ihmisyyden suppeista rajoista Jumalan arvokkuuteen, ja siten Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta – – hän kykenee saamaan iankaikkisen korotuksen, iankaikkiset elämät ja iankaikkisen edistymisen. Mutta tämä muutos hänen ihmisyydestään jumaluuteen voi tapahtua vain voimalla, joka on ihmistä korkeampi – ääretön voima, iankaikkinen voima, itse jumaluuden voima: sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki voidaan vain Kristuksesta osallisina tehdä eläviksi [ks. 1. Kor. 15:22].

[Kristuksen] kautta koko ihmiskunta tuodaan yhteyteen ja yhteydenpitoon Jumalan kanssa, Hänen sovituksensa kautta heille tehdään mahdolliseksi Hänen laillaan voittaa kuolema, tuon sovituksen ja siihen liittyvän pappeuden voiman kautta heistä tulee Jumalan perillisiä ja perillisiä yhdessä Jeesuksen Kristuksen kanssa ja valtaistuinten, valtojen, hallitusten ja herrauksien perijöitä iankaikkisissa maailmoissa. Ja sen sijaan että he olisivat kuoleman alaisia, niin kun tuo viimeinen vihollinen on kukistettu ja kuolema nielty ja voitto saatu, heistä voi tuon sovituksen kautta tulla elämien isiä ja äitejä ja kykeneviä jatkuvaan ja iankaikkiseen edistymiseen.⁷

Jeesuksen Kristuksen kirkko auttaa meitä toteuttamaan jumalalliset mahdollisuutemme

Jumala on asettanut teidän keskuuteenne presidenttejä, apostoleita, profeettoja, ylipappeja, seitsenkymmeniä, piispoja ja muita auktoriteetteja. Hän on määrännyt heidät ja antanut heille voiman, ja Hän ohjaa heitä vaikutuksellaan, opettaen lakejaan, selittäen elämän periaatteita, ja heidät on järjestetty ja asetettu nimenomaisesti johtamaan ihmisiä korotuksen ja iankaikkisen kirkkauden polulla.⁸

Olimme samassa määrin pimeydessä kuin muutkin, mitä tulee pelastuksen periaatteisiin ja suhteeseen, joka meillä on Jumalaan ja toisiimme, kunnes Joseph Smith teki nämä asiat meille tiettäviksi.⁹

Haluamme ymmärtää ja arvostaa asemaa, joka meillä on Jumalan edessä, ja niitä suuria siunauksia ja etuoikeuksia, jotka ovat ulottuvillamme. Olemme niin sanoakseni vasta aloittaneet suuren työn. – – Emme aina käsitä näitä asioita, ja siksi meillä on vaikeaa tässä asiassa, koska emme näe, emme käsitä sitä asemaa ja suhdetta, joka vallitsee meidän ja Jumalamme välillä.

Jumala on Isämme, me olemme Hänen lapsiaan. Hän on tuonut meidät liittoonsa, ja etuoikeutemme on kulkea viisaudesta viisauteen, älystä älyyn, yhden periaatteen ymmärtämisestä toisen periaatteen ymmärtämiseen, kulkea eteenpäin ja edistyä totuuden tuntemisessa, kunnes voimme käsittää Jumalan. Sillä me olemme Hänen lapsiaan, me olemme Hänen poikiaan ja tyttäriään, ja Hän on Isämme. Hän on järjestänyt tämän kirkon, jotta me voisimme saada opetusta elämän periaatteissa, jotta me voisimme käsittää ne periaatteet, jotka ovat Jumalan helmassa, että voisimme opettaa lapsillemme oikeita periaatteita, jotta meidät voitaisiin saattaa asemaan, jossa voisimme tulla taivaallisen Isämme kaltaisiksi.¹¹

Meidän pitäisi ”taistella” saavuttaaksemme jumalalliset mahdollisuutemme

Herra on ilmoittanut meille monia siunauksia, ja joskus ajattelen, että me tuskin arvostamme totuuden valoa, joka on kehittynyt, evankeliumiin liittyvää kirkkautta, joka on palautettu, ilmoituksen valoa, joka on annettu, asemaa, jonka voimme omaksua suhteessa Jumalaan, enkeleihin, jälkeläisiimme ja esivanhempiimme; toivoa, jonka evankeliumi on istuttanut jokaisen uskollisen myöhempien aikojen pyhän sydämeen, ja joka puhkeaa kukkaan kuolemattomuudessa ja iankaikkisessa elämässä.

Unohdamme joskus rukouksemme, tehtävämme, velvollisuutemme ja liittomme ja annamme monta kertaa sijaa asioille, joilla on taipumus pimentää mieltä, himmentää ymmärrystä, heikentää uskoamme ja loitontaa meitä Jumalan Hengestä. Unohdamme kaivosonkalon, josta meidät on kaivettu, ja kallion, josta meidät on lohkaistu, ja meidän täytyy miettiä asemaa, joka meillä on, suhdetta, joka meillä on Jumalaan, toinen toiseemme ja perheeseemme, jotta sydämemme kääntyisi jälleen Jumalan puoleen, joka on meidät tehnyt – taivaallisen Isämme, joka kuulee rukouksemme ja joka on alati valmis täyttämään uskollisten pyhiensä tarpeet. Ja joskus meidän täytyy miettiä suhdettamme, joka meillä on maahan, jonka päällä elämme, olemassaoloomme ennen tänne tuloamme ja tuleviin iankaikkisuuksiin.

Meidän ei pitäisi olla velttoja eikä saamattomia eikä huolettomia eikä piittaamattomia, vaan kuten entisaikojen pyhiä kehotettiin, kehottakaamme niin teitä tänään – taistelemaan sen uskon puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu [ks. Juud. 1:3]. – –

Me, iankaikkiset olennot, jotka olemme yhteydessä iankaikkiseen Jumalaan, joilla on uskonto, joka johtaa sen Jumalan luo, haluamme entisajan ihmisten tavoin tietää jotakin Hänestä, pitää yhteyttä Hänen kanssaan, täyttää luomisemme tarkoituksen ja tehtävämme maan päällä sekä auttaa Herraa toteuttamaan ne asiat, jotka Hän suunnitteli jo ennen maailman luomista ihmiskunnan hyväksi. – – Kaikkivaltias ei ole koskaan muuttanut tarkoitustaan, vaihtanut suunnitelmiaan eikä kumonnut lakejaan. – – Hänen kulkunsa on yksi ja ikuinen ympyrä. Hänellä on näkyvissään yksi tavoite, ja se tavoite toteutetaan suhteessa ihmiseen ja maahan, jonka päällä ihminen elää.

Meidän kohdallamme on kysymys vain siitä, haluammeko tehdä yhteistyötä Jumalan kanssa eli haluammeko yksilöinä tehdä työtä pelastuaksemme vai emme, haluammeko yksilöinä suorittaa erilaiset meille lankeavat tehtävät vai emme, haluammeko me suorittaa toimitukset, jotka Herra on antanut vai emme, ensin itsemme puolesta, perheemme puolesta, elävien ja kuolleiden puolesta. Haluammeko tehdä yhteistyötä temppelien rakentamiseksi ja niissä palvelemiseksi, haluammeko me liittoutua Kaikkivaltiaan kanssa Hänen pyhän pappeutensa johdolla toteuttaaksemme sen, mistä Jumala on puhunut pyhien profeettojensa suulla ennen kuin maailmaa olikaan, haluammeko taistella sen uskon puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu. Nämä tehtävät ovat tiettyyn määrään asti meidän vastuullamme. – –

– – Hän haluaa, että Hänen kansansa taistelee sen uskon puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu, että he voivat kuolemattomina olentoina toimia yhteistuumin Kaikkivaltiaan kanssa, että ilmoituksen periaate voi innoittaa heitä, että he käsittäisivät jotakin arvostaan ja ihmisyydestään, suhteestaan iankaikkisuuteen, siihen maailmaan, jossa elämme, sellaisena kuin se on ja sellaisena kuin se on oleva, ja tuleviin maailmoihin. – –

Ihmisen henki, jolla on hallussaan ruumis, korotetaan iankaikkisen evankeliumin välityksellä, ja tuo ihminen, sikäli kuin hän on uskollinen, on lopulta oleva tekemisissä jumalien kanssa iankaikkisissa maailmoissa, ja istuttaessamme ja kylväessämme ja korjatessamme satoa ja toimittaessamme elämän jokapäiväisiä toimia kuten muutkin ihmiset meidän päätavoitteenamme on iankaikkiset elämät ja korotukset; päätavoitteenamme on valmistaa itseämme, jälkeläisiämme ja esivanhempiamme valtaistuimia, hallituksia ja valtoja varten iankaikkisissa maailmoissa.

Tähän me pyrimme, ja siihen pyrkivät entisaikojen pyhät. Siihen pyrkivät Aadam, Nooa, Henok, Abraham ja profeetat, siihen, että he saisivat täyttää tarkoituksensa maan päällä, ja kuten eräs vanhoista profeetoista sanoi, ”saamaan osansa aikojen lopussa” [ks. Dan. 12:13], kun kirjat avataan, kun ilmestyy suuri valkea valtaistuin ja se, joka sillä istuu, jonka kasvojen edestä pakenivat maa ja taivas, että me ja he, että he ja me voisimme olla valmiit, luomisemme tarkoituksen maan päällä täyttäneinä, olemaan tekemisissä älyjen kanssa, jotka olivat olemassa iankaikkisissa maailmoissa, että meidän sallittaisiin päästä jälleen Isämme kasvojen eteen, mistä olemme tulleet, ja tulla osallisiksi niistä iankaikkisista tosiasioista, joista ihmiskunta ei ilman ilmoitusta tiedä mitään. Olemme täällä sitä tarkoitusta varten – – rakennamme temppeleitä sitä tarkoitusta varten, saamme temppelipyhityksiä sitä tarkoitusta varten, teemme liittoja sitä tarkoitusta varten, teemme toimituksia elävien ja kuolleiden puolesta sitä tarkoitusta varten, ja kaikki tavoitteemme, kaikki päämäärämme, kuten innoitettujen ihmisten tavoitteet ja päämäärät entisinä aikoina, ovat kaikki yhteydessä iankaikkisiin tosiasioihin yhtä hyvin kuin ajallisiinkin. – –

Tähän me pyrimme, ja me pääsemme siihen, eikä yksikään ihminen voi pysäyttää sitä, ei yksikään järjestö, ei yksikään valta, ei yksikään valtuus, sillä Jumala on johdossa, ja Hänen valtakuntansa kulkee eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin, ja se jatkuu ja kasvaa ja enenee, kunnes tämän maailman valtakunnista tulee Jumalamme ja Hänen Kristuksensa valtakuntia.¹²

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Millaista apua teille on siitä, että tiedätte olevanne Jumalan lapsia? Kuinka se tieto vaikuttaa siihen, mitä ajattelette omista mahdollisuuksistanne? Millä tavoin se tieto vaikuttaa rukouksiinne?
Kuinka se totuus, että kaikki ihmiset ovat Jumalan poikia ja tyttäriä, vaikuttaa näkemykseenne muista ihmisistä? Kuinka sen tiedon pitäisi vaikuttaa perhesuhteisiimme?
Miksi on välttämätöntä, että me elämme kuolevaisuuden tilassa? (Ks. myös 2. Ne. 2:11–13, 24–27; KH Moos. 5:9–11.) Mikä rooli Jeesuksella Kristuksella on Hänen auttaessaan meitä saavuttamaan jumalalliset mahdollisuutemme?
Kuinka kirkon opit ovat auttaneet teitä ymmärtämään alkuperäänne ja päämääräänne? Millä tavoin kirkko auttaa meitä saavuttamaan iankaikkisen päämäärämme?
Mitä ”taisteleminen” teille merkitsee jumalallisten mahdollisuuksienne saavuttamisessa? Millaisia esimerkkejä te olette nähneet ihmisistä, jotka tekevät niin? Kuinka me voimme ”tehdä yhteistyötä” Jumalan kanssa päästäksemme tähän päämäärään?
Presidentti Taylor opetti, että päätavoitteenamme on ”valmistaa itseämme, jälkeläisiämme ja esivanhempiamme valtaistuimia, hallituksia ja valtoja varten iankaikkisissa maailmoissa”. Kuinka voimme pitää tämän tavoitteen keskeisellä sijalla vaeltaessamme kuolevaisuuden halki?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 1. Moos. 1:26; Ps. 82:6–7; Room. 8:16–17; LK 76:22–24, 50–70.