Luku 5

Jeesuksen Kristuksen ääretön sovitus

Ihminen voisi kaiken sen ansiosta, mitä hän itse voi tehdä tai suorittaa, kohottaa itsensä ainoastaan ihmisen ylevyyteen ja pystyvyyteen, ja siksi tarvittiin Jumalan sovitusta, jotta ihminen voitaisiin korottaa.¹

John Taylorin elämästä

Eräässä kirkon jäsenien kanssa pitämässään sunnuntaikokouksessa vanhin John Taylor kertoi siitä ilosta, jota hän oli saanut pohtiessaan Jeesuksen Kristuksen sovitusta: ”Nautin kokoontumisesta pyhien kanssa. Minulle on mieluista murtaa heidän kanssaan leipää Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen murretun ruumiin muistoksi ja myös juoda malja Hänen vuodatetun verensä muistoksi. Ja sitten mietiskellä siihen liittyviä asioita. Suhdettamme Jumalaan Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, suhdettamme toisiimme Kristuksen ruumiin jäseninä ja tulevaisuudentoiveitamme, Herramme Jeesuksen Kristuksen toista tulemista, jolloin, kuten meidän on annettu ymmärtää, Hän vyöttäytyy ja palvelee meitä, ja me saamme syödä leipää ja juoda viiniä Hänen kanssaan Hänen Isänsä valtakunnassa. Mietiskelen mielelläni näitä kaikkia ja tuhansia muita Jumalan pyhien pelastukseen, onneen ja korotukseen tässä maailmassa ja tulevassa maailmassa liittyviä asioita.”²

John Taylorin opetuksia

Jeesus sitoutui toteuttamaan Isän suunnitelman sovittamalla maailman synnit

Taivaan neuvostossa harkittiin soveliaasti suunnitelmaa, joka otettaisiin käyttöön Jumalan lapsien kohdalla, jotka olivat tuolloin henkiä, eivätkä olleet vielä saaneet tomumajaa. Sillä nähdessään maailman luomisen ja ihmisten asettamisen sen päälle, mikä tekisi heille mahdolliseksi saada tomumajan ja noudattaa noissa tomumajoissa elämän lakeja ja tulla niiden kanssa jälleen korotetuiksi jumalien joukkoon, meille kerrotaan, että silloin ”aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan” [Job 38:7]. Silloin heräsi kysymys, kuinka ja millä periaatteella Jumalan lasten pelastus, korotus ja iankaikkinen kirkkaus toteutettaisiin.

On ilmeistä, että tuossa neuvostossa oli ehdotettu tiettyjä suunnitelmia ja niistä oli keskusteltu ja että sen jälkeen kun noista periaatteista oli keskusteltu perin pohjin ja Isä oli julistanut tahtonsa suunnitelmansa suhteen, Lusifer astui Isän eteen omine suunnitelmineen ja sanoi: ”Katso, tässä olen, lähetä minut. Tahdon olla sinun poikasi ja tahdon lunastaa kaiken ihmissuvun, niin ettei yksikään sielu joudu kadotetuksi, ja totisesti minä tahdon sen tehdä; anna siis minulle kunniasi.” [KH Moos. 4:1.] Mutta kun Jeesus kuuli nämä Lusiferin sanat, hän sanoi: ”Isä, sinun tahtosi tapahtukoon, ja kunnia olkoon sinun iankaikkiseesti” [KH Moos. 4:2].

Näistä rakkaan Pojan sanoista meidän tulisi luonnollisesti päätellä, että Isä oli tästä asiasta käydyssä keskustelussa tehnyt tahtonsa tiettäväksi ja esittänyt suunnitelmansa ja aikeensa näistä asioista, eikä Hänen rakas Poikansa halunnut muuta kuin toteuttaa Isänsä tahdon sellaisena kuin se oli ilmeisestikin aikaisemmin esitetty. Hän toivoi myös, että kunnia annettaisiin Hänen Isälleen, jolla Isä Jumalana ja suunnitelman luojana ja laatijana oli oikeus kaikkeen kunniaan ja kirkkauteen.

Mutta Lusifer halusi – – toimia vastoin Isänsä tahtoa ja pyrki oletettavasti riistämään ihmiseltä tahdonvapauden ja tekemään siten ihmisestä orjan ja saattamaan hänet tilaan, jossa hänen oli mahdotonta saada korotusta, jonka Jumala oli suunnitellut ihmiselle ja joka saataisiin kuuliaisuudesta Hänen säätämilleen laeille. – – Jos ihmisellä ei olisi ollut tahdonvapautta tai jos häneltä olisi riistetty hänen vapautensa, ei paholainen eikä mikään muu voima olisi voinut kiusata häntä, sillä jos Jumalan tahto olisi ollut voimassa ja toteutunut ilman ihmisen toimintaa tai valintaa, ihmisen olisi ollut mahdotonta tehdä mitään väärää, sillä häneltä olisi riistetty voima tehdä sitä väärää. Se oli se tila, johon Saatana halusi asettaa, ei vain henkiä taivaassa vaan myös ihmiskunnan maan päällä. Ja Saatana sanoi: ”Totisesti minä pelastan heidät jokaisen, anna siis minulle kunniasi.”³

[Saatanan] suunnitelma – – torjuttiin Jumalan, hänen Isänsä, neuvojen vastaisena. Sitten Isää puhutteli rakas Poika, ja sen sijaan että olisi ehdottanut minkään oman suunnitelmansa toteuttamista, Hän tiesi, mikä Hänen Isänsä tahto oli, ja sanoi: ”Sinun tahtosi tapahtukoon. Toteutan sinun suunnitelmasi ja aikeesi, ja kun ihminen lankeaa, minä tarjoudun sovitusuhriksi tahtosi mukaan, oi Jumala. En myöskään halua kunniaa, vaan kunnia olkoon sinun” [ks. KH Moos. 4:2], ja Hänen ja Hänen Isänsä välillä solmittiin liitto, jossa Hän suostui sovittamaan maailman synnit, ja Hänestä tuli siten maailman perustamisesta asti teurastettu Karitsa [ks. KH Moos. 7:47].⁴

Tarvitsemme sovitusta voittaaksemme lankeemuksen vaikutukset

Siinä tapauksessa että ihmisellä on tahdonvapaus ja hän on alttiina kiusauksen voimalle, lihan heikkoudelle ja maailman viettelyksille sekä pimeyden voimille, hänen tiedettiin väistämättä lankeavan, ja hänen olisi langettuaan mahdotonta lunastaa itseään, ja oikeudenmukaisuuden iankaikkisen lain mukaan vaadittaisiin ääretön sovitus ihmisen lunastamiseksi, hänen pelastamisekseen lankeemuksen vaikutuksista ja turmiosta ja saattamisekseen tilaan, jossa hän voisi jälleen päästä oikeudenmukaisuuden ja armon iankaikkisten lakien mukaisesti Jumalan suosioon ja löytää tien takaisin Isän luo. – –

Ja siten, kuten Jeesus itse on sanonut: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista”. [Luuk. 24:46–47.]⁵

Jumalan maailmajärjestyksessä ja Kaikkivaltiaan ehdottamassa suunnitelmassa säädettiin, että ihminen asetettiin sinänsä yksinkertaiselta tuntuvan lain alle. Kuitenkin tuon lain koettelemiseen liitettiin mitä ankarimmat seuraukset. Sen lain noudattaminen takaisi iankaikkisen elämän, ja rangaistus sen lain rikkomisesta olisi kuolema. – – Jos lakia ei olisi rikottu [lankeemuksen kautta], ihminen olisi saanut elää, mutta olisiko siten elävä ihminen ollut kykenevä jatkamaan sukuaan ja toteuttamaan siten Jumalan suunnitelmat tomumajojen valmistamisesta hengille, jotka oli luotu henkimaailmassa? Ja edelleen, olisivatko he voineet tarvita Välimiestä, jonka oli määrä toimia sovitusuhrina tämän lain rikkomisesta, jota oli ilmeisestikin olosuhteiden vuoksi väistämättä rikottava, tai olisiko ihmisen iankaikkinen lisääntyminen voinut jatkua ja hänen korkea korotuksensa jumaluuteen toteutua ilman Jumalan Pojan sovitustyötä ja uhria?⁶

Ellei Jeesuksen Kristuksen sovitusta, Hänen antamaansa uhria, olisi ollut, koko ihmissuvun olisi maattava haudassa läpi iankaikkisuuden vailla mitään toivoa. Mutta Jumala on suonut Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta keinon, jolla meidät voidaan viedä takaisin Isän helmaan ja kasvojen eteen, olemaan Hänen kanssaan jumalien joukossa iankaikkisissa maailmoissa, ja suotuaan sen Hän on suonut myös ylösnousemuksen. Hän itse julisti ylösnousemusta ja elämää. Hän sanoi. ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin.” (Joh. 11:25.) Ennen pitkää haudat aukenevat ja kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, vanhurskasten ylösnousemuksessa, ja ne, jotka ovat pahaa tehneet, vääräin ylösnousemuksesssa.⁷

Toteuttaakseen sovituksen Jeesus Kristus otti syntimme päälleen ja kärsi kuoleman lihassa

Meille sanotaan, ettei syntien ”anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta” [Hepr. 9:22], Se käy yli ymmärryksemme. Jeesuksen oli otettava synti pois uhraamalla itsensä, vanhurskas syntisten puolesta. – – Kun Hän omassa persoonassaan kantoi kaikkien synnit ja sovitti heidät uhraamalla itsensä, Hänen päälleen tuli aikakausien ja sukupolvien paino ja tuska, kuvaamaton tuska seurauksena tästä suuresta uhrisovituksesta, jolla Hän kantoi maailman synnit ja kärsi omassa persoonassaan ihmisen rikkoman Jumalan iankaikkisen lain seuraukset. Siitä Hänen syvä murheensa, Hänen kuvaamaton tuskansa, Hänen ylivoimainen kärsimyksensä, sen kaiken Hän koki alistuessaan leppymättömän lain vaatimuksiin.

Jumalan Pojan kärsiminen ei ollut pelkästään oman kuoleman kärsimistä, sillä ottaessaan vastaan aseman, jonka Hän otti sovittaessaan maailman synnit, Hän kantoi kaikkien ihmisten syntien painon, vastuun ja taakan, mikä on meille käsittämätöntä. Kuten on sanottu, ”Herra, teidän Lunastajanne, kärsi kuoleman lihassa; hän siis kärsi kaikkien ihmisten vaivan” [LK 18:11], ja Jesaja sanoo: ”Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme” sekä ”Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen” ja ”hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit” [Jes. 53:4, 6,12], tai kuten Nefin toisessa kirjassa on kirjoitettu: ”Sillä katso, hän kärsii kaikkien ihmisten kärsimykset, jokaisen elävän luodun kärsimykset, sekä miesten, naisten että lasten, jotka Aadamin sukuun kuuluvat” [2. Ne. 9:21] ja kuten Moosian kirjassa julistetaan: ”Hän joutuu kokemaan kiusauksia ja ruumiillisia kipuja, nälkää, janoa ja väsymystä, enemmänkin kuin ihminen jaksaa kuolematta kärsiä; sillä katso, joka huokosesta tihkuu verta, niin suuri on hänen ahdistuksensa oleva hänen kansansa jumalattomuuden ja kauhistusten tähden” [Moosia 3:7]. – –

Jumalana Hän astui kaiken alapuolelle ja asettui alttiiksi ihmiselle ihmisen langenneessa tilassa, ihmisenä Hän kamppaili kaikissa oloissa, jotka liittyivät Hänen kärsimyksiinsä maailmassa. Ja todellakin, voideltuna riemun öljyllä toisin kuin kumppaninsa Hän taisteli ja voitti ihmisten ja paholaisten, maan ja helvetin yhdistyneet voimat ja kukisti ylivertaisen jumaluuden voimansa avulla kuoleman, tuonelan ja haudan sekä nousi voittoisana Jumalan Poikana, totisena Iankaikkisena Isänä, Messiaana, Rauhan Ruhtinaana, Lunastajana, maailman pelastajana, suoritettuaan ja täytettyään sovitustyön, jonka Hänen Isänsä oli antanut Hänelle tehtäväksi Jumalan Poikana ja Ihmisen Poikana. Ihmisen Poikana Hän kesti kaiken, mitä lihan ja veren oli mahdollista kestää, Jumalan Poikana Hän voitti kaiken ja nousi ikuisiksi ajoiksi Jumalan oikealle puolelle.⁸

Vapahtajasta tulee siten tilanteen herra – velka on maksettu, lunastus suoritettu, liitto täytetty, oikeudenmukaisuus tyydytetty, Jumalan tahto tehty, ja Jumalan Pojan käsiin on nyt annettu kaikki voima – ylösnousemuksen voima, lunastuksen voima ja pelastuksen voima, voima säätää lakeja tämän suunnitelman panemiseksi täytäntöön ja toteuttamiseksi. Täten elämä ja kuolemattomuus tuodaan valoon, evankeliumi ilmoitetaan, ja Hänestä tulee iankaikkisen elämän ja korotuksen toteuttaja. Hän on ihmisen ja maailman Lunastaja, Ylösnostaja ja Vapahtaja. – –

Suunnitelma, järjestely, sopimus ja liitto tehtiin, solmittiin ja hyväksyttiin jo ennen maailman luomista, sitä kuvasivat ennalta uhrit, ja se toteutettiin ja saatettiin päätökseen ristillä.

Koska Hän on Välimies Jumalan ja ihmisen välillä, Hänestä tulee oikeutetusti elävien ja kuolleiden yksinvaltias ja johtaja maan päällä ja taivaassa menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa ihmisen suhteen siinä, mikä liittyy tähän maahan tai taivaisiin, aikaan tai iankaikkisuuteen, pelastajamme ja perilleviejämme, tunnustuksemme apostoli ja ylipappi, elämän Herra ja Antaja.

Onko oikeudenmukaisuutta halvennettu? Ei, se on tyydytetty, velka on maksettu. Onko vanhurskaudesta väistytty? Ei, tämä on vanhurskas teko. Kaikki vaatimukset on täytetty. Onko tuomiota loukattu? Ei, sen vaatimukset on täytetty. Onko armo saanut voiton? Ei, se on vain vaatinut omansa. Oikeudenmukaisuus, tuomio, armo ja totuus ovat kaikki sopusoinnussa jumaluuden ominaisuuksina. ”Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan” [ks. Ps. 85:11]. Oikeus ja tuomio saavat voiton samoin kuin armo ja rauhakin, kaikki jumaluuden ominaisuudet saavuttavat sopusoinnun tässä suuressa, suurenmoisessa, ratkaisevassa, oikeutetussa, oikeudenmukaisessa, armollisessa ja ansiokkaassa teossa.⁹

Jeesus Kristus oli ainoa, joka voi suorittaa sovituksen

Tässä voidaan kysyä, mitä eroa on Jumalan Pojan (Jumalan Poikana ja Lunastajana) ja niiden välillä, jotka uskovat Häneen ja nauttivat evankeliumin siunauksista.

Yksi asia on, kuten luemme, se, että Isä antoi Hänelle voiman, niin että Hänellä on elämä itsessään: ”Sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen” [Joh. 5:26], ja edelleen, Hänellä oli voima, kun koko ihmiskunta oli menettänyt elämänsä, palauttaa sille elämä, ja siten Hän on ylösnousemus ja elämä, mitä voimaa ei ole kellään muulla ihmisellä.

Toinen ero on se, että kun Hänessä oli itsessään tämä elämä, hänellä oli voima, kuten Hän sanoi, antaa henkensä ja ottaa se jälleen, minkä voiman Isä oli myös Hänelle antanut. Tämäkin on voima, jota millään muulla tähän maahan liittyvällä olennolla ei ole.

Jälleen, Hän on Jumalan sädehtivä kirkkaus, Hänen olemuksensa kuva. Hän myös tekee sitä, mitä näkee Isän tekevän, kun me puolestamme teemme vain sitä, minkä Hän sallii meidän tehdä tai mihin Hän antaa meille voimaa.

Hän on Valittu ja yksi taivaan presidenttikunnasta, ja Hänessä ruumiillistuu kaikki jumaluuden täyteys, mitä ei voisi sanoa meistä missään näissä asioissa.

Vielä yksi asia on se, että Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, mitä yksikään maallinen olento ei voisi sanoa.

Sanotaan myös, että Lusifer oli ennen Aadamia, ja niin oli Jeesuskin. Ja Aadamia, kuten kaikkia muitakin uskovaisia, käskettiin tekemään kaikki, mitä hän tekee, Pojan nimessä, ja huutamaan avukseen Jumalaa Hänen nimessään alati, mikä kunnia ei sopinut yhteenkään maalliseen olentoon.

Läheisessä suhteessaan Isään Hän näyttää omaksuvan aseman, jota ei ole kenelläkään muulla ihmisellä. Hänestä puhutaan Hänen rakkaana Poikanaan, Isän ainoana Poikana – eikö se tarkoita ainoaa lihan mukaan? Jos Hän oli esikoinen ja kuuliainen Isänsä laeille, niin eikö Hän oikeuden mukaan perinyt asemaa olla Jumalan edustaja, maailman Vapahtaja ja Lunastaja? Ja eikö Hänen, Jumalan, iankaikkisen Isän, esikoisen ja laillisen perijän, ainutlaatuinen oikeus ja etuoikeus ollut astua esiin, toteuttaa ja panna täytäntöön taivaallisen Isänsä ihmisen lunastusta, pelastusta ja korotusta koskevat suunnitelmat? Ja ollen itse synnitön (mitä kukaan muu kuolevainen ei ollut) Hän otti Vapahtajan ja Lunastajan aseman, mikä oikeuden mukaan kuului Hänelle esikoisena. Ja eikö näytäkin siltä, että ruumiiltaan erityisesti valmistettuna ja ollen Jumalan jälkeläinen sekä ruumiissa että hengessä Hän oli ylivoimainen Jumalan Pojan asemassa eli Jumalan sijalla, ja oli Jumala, ja oli siten sopiva ja ainoa olento, joka pystyi suorittamaan äärettömän sovituksen? – –

– – Vaikka muut saattavat olla Jumalan lapsia Hänen kauttaan, tarvittiin silti Hänen ruumiinsa, Hänen lain täyttämisensä, tuon ruumiin uhraaminen sovituksessa, ennen kuin kukaan näistä muista, jotka olivat myös Jumalalle henkimaailmassa syntyneitä lapsia, saattoi päästä siihen Jumalan lapsen asemaan, jossa Hän oli, ja siihen ainoastaan hänen välityksensä ja sovituksensa kautta. Niinpä yksin Hänessä ja Hänestä ja Hänen kauttaan, lapseksiottamisen periaatteen kautta, me voimme saada sen aseman, josta Johannes puhui: ”Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.” Täten Hänen sovituksensa teki meille mahdolliseksi saada korotus, jota emme olisi voineet saada ilman sitä.¹⁰

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Kun saimme kuulla taivaallisen Isän suunnitelmasta – jossa Jeesus oli Vapahtajamme – ”aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan” (Job 38:7). Miksi luulette meidän olleen niin riemuissamme?
Saatana ehdotti, että hän riistäisi ihmiskunnalta tahdonvapauden, mutta taivaallinen Isä torjui ehdotuksen. Miksi meillä täytyy olla tahdonvapaus, jotta saisimme korotuksen? (Ks. myös LK 29:39–44.)
Mitä me voimme oppia Vapahtajan reaktiosta taivaallisen Isän tahtoon taivaan suuressa neuvostossa?
Aadamin ja Eevan lankeemuksen vuoksi kaikki ihmiset ovat fyysisen kuoleman ja hengellisen kuoleman alaisia, mikä tarkoittaa eroa Jumalasta. Mitä Vapahtaja teki voittaakseen nämä lankeemuksen seuraukset?
Mikä olisi koko ihmiskunnan kohtalo ollut ilman sovitusta? (Ks. myös 2. Ne. 9:6–10.)
Miksi Jeesus Kristus oli ainoa, joka voi suorittaa sovituksen?
Miltä teistä tuntuu, kun mietitte Vapahtajan sovitusuhria? Kuinka tieto sovituksesta suo toivoa ja lohtua jokapäiväisessä elämässämme?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Joh. 5:26; Hepr. 1:1–3; 2. Ne. 2:6–8, 25–29; 3. Ne. 11:10–11; LK 19:15–19; KH Aabr. 3:24–28.