Luku 16

Jumalasuhteemme lujittaminen

Haluaisin mieluummin ystäväkseni Jumalan kuin kaikki muut ulkopuoliset vaikutusvallat ja mahdit.¹

John Taylorin elämästä

John Taylor tunsi syvää ja henkilökohtaista rakkautta taivaallista Isäämme kohtaan. Hän käytti Hänestä ilmaisua ”Isämme, ystävämme ja hyväntekijämme”. Hän sanoi. ”Me turvaudumme Hänen käsivarteensa ja tiedämme, että Hän ohjaa ja johtaa kansansa asioita, vaikuttaa niihin ja säätelee niitä. Siksi me luotamme Häneen.”²

Todistaessaan Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta lapsiaan kohtaan presidentti Taylor totesi: ”Maan päällä ei ole ihmistä, joka on pannut luottamuksensa Jumalaan – enkä välitä vähääkään siitä, missä päin maailmaa hän on ollut – joka ei voi sanoa, että Hän on auttanut häntä. Tiedän, että minun kohdallani on ollut niin, ehdottomasti niin. Olen ollut vakuuttunut siitä, että ollessani ulkomailla ja oudoissa maissa, jossa en voinut kääntyä kenenkään muun puoleen kuin Kaikkivaltiaan, Hän oli kanssani, ja tiedän, että Hän on vastannut rukouksiini.”³

Tämä luottamus Jumalaan kävi ilmeiseksi vuonna 1839, jolloin vanhin Taylor lähti vanhin Wilford Woodruffin kanssa lähetystyöhön Brittein saarille. Vanhin Taylor sairastui vakavasti matkalla Nauvoosta New Yorkiin, mistä heidän oli määrä jatkaa matkaa laivalla Englantiin. Vanhin Woodruff meni edeltä New Yorkiin ja odotti vanhin Tayloria, jonka matka viivästyi hänen sairautensa vuoksi.

Kun vanhin Taylor saapui New Yorkiin, vanhin Woodruff oli innokas lähtemään ja hankki välittömästi itselleen matkalipun Englantiin. Vaikka vanhin Taylorilla ei ollut rahaa, hän sanoi vanhin Woodruffille: ”Hyvä on, veli Woodruff, jos olet sitä mieltä, että minun on paras lähteä, matkustan kanssasi.” Vanhin Woodruff tiedusteli, mistä vanhin Taylor saisi matkarahat, johon vanhin Taylor vastasi: ”Ei siihen sisälly minkäänlaista ongelmaa. Menkää ja varatkaa minulle paikka aluksellanne, ja minä tuon teille rahat.”

Kuullessaan vanhin Taylorin ja vanhin Woodruffin välisen keskustelun muuan veli Theodore Turley ilmaisi halukkuutensa lähteä apostolien mukaan heidän matkalleen ja tarjoutui laittamaan heille ruokaa, vaikka hänelläkään ei ollut rahaa. Vastauksena veli Turleyn toiveeseen päästä mukaan työhön vanhin Taylor pyysi vanhin Woodruffia hankkimaan matkalipun myös veli Turleylle.

Vähän ajan kuluttua Herra järjesti matkarahat. Vanhin B. H. Roberts seitsemänkymmenen koorumista kirjoitti muistiin: ”Näitä järjestelyjä tehtäessä vanhin Taylorilla ei ollut yhtään rahaa, mutta Henki oli kuiskannut hänelle, että varat olisivat tulossa, ja milloin tuo pieni, hiljainen ääni olisikaan pettänyt häntä! Siihen hän luotti, eikä luottanut turhaan. Vaikka hän ei pyytänyt keneltäkään penniäkään, hän sai eri henkilöiden vapaaehtoisista lahjoituksista riittävästi rahaa maksaakseen itselleen ja veli Turleylle varaamansa laivaliput, mutta ei yhtään enempää.”⁴

John Taylorin opetuksia

Jumala on Isämme, ja Hän kantaa meistä isällistä huolta

Uskontomme – – ei esitä Jumalaa minään ankarana olentona, jota me emme voi lähestyä, vaan se kertoo, että Hän on Isämme ja että me olemme Hänen lapsiaan ja että Hän kantaa rinnassaan meistä isällistä huolta, ja me olemme kokeneet niitä tunteita, jotka vallitsevat isän ja pojan, äidin ja tyttären, vanhempien ja lasten välillä.⁵

Millaiset Jumalan tunteet ovat ihmisiä kohtaan? Hän tuntee, että he ovat Hänen lapsiaan. Kaikkiko? Kyllä, valkoiset, mustat ja punaiset, juutalaiset, vierasheimoiset, pakanat, kristityt ja kaikki ihmisten luokat ja säädyt. Hän on kiinnostunut kaikista. Hän on tehnyt niin alusta asti ja tekee niin loppuun asti. Hän tekee kaiken, mikä on Hänen vallassaan, ihmissuvun hyväksi, siunaamiseksi ja korottamiseksi, sekä ajassa että iankaikkisuudessa.⁶

Me olemme kaikki Jumalan lapsia. Hän on Isämme ja Hänellä on oikeus johtaa meitä, ei vain meitä, vaan Hänellä on täysi oikeus johtaa ja säädellä koko ihmiskuntaa, joka on maan päällä, koska kaikki ihmiset ovat Hänen jälkeläisiään.⁷

Jumalan tavoite on tehdä hyvää ihmiskunnalle siinä määrin kuin se on Hänen vallassaan. Me puhumme joskus maitten ja taivaitten kääntämisestä, mutta Jumala on kääntänyt maat ja taivaat tuon tavoitteen saavuttamiseksi. – – Jumala haluaa meidän hyvinvointiamme, ja Hän on säätänyt lakeja sitä silmällä pitäen. Hän on ilmoittanut iankaikkisen evankeliumin sitä silmällä pitäen, ja Hän on palauttanut pyhän pappeuden, joka oli olemassa muinaisina aikoina, sekä kaikki ne periaatteet, siunaukset, voimat, menot, toimitukset ja etuoikeudet, jotka ovat siunanneet maailmaa hamasta aikojen alusta.⁸

Jos ymmärrämme itsemme oikein, meidän on nähtävä itsemme iankaikkisina olentoina ja Jumala Isänämme, sillä meitä on opetettu sanomaan rukoillessamme: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” [Matt. 6:9.] ”Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.” [Hepr. 12:9.] Minun ei tarvitse esittää mitään todisteita tästä, sillä pyhät ymmärtävät hyvin, että Jumala on henkiemme Isä ja että kun me palaamme Hänen kasvojensa eteen, me tunnemme Hänet kuten olemme tunteneet maalliset vanhempamme. Meitä on opetettu lähestymään Häntä kuten maallista isää pyytäen Häneltä sellaisia siunauksia kuin tarvitsemme, ja Hän on sanonut: ”Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” [Matt. 7:9–11.]⁹

Taivaallinen Isämme siunaa meitä, kun etsimme Häntä nöyrässä rukouksessa

Meidän pitäisi tuntea, että Jumala on Isämme ja että me olemme Hänen lapsiaan ja että Hän on luvannut kuunnella rukouksiamme ja että meitä on käsketty olemaan kuuliaisia Hänen tahdolleen ja toteuttamaan Hänen suunnitelmiaan. Ja sitten meidän pitäisi, jotta rukouksillamme olisi tehoa, suorittaa erilaisia meille lankeavia velvollisuuksia, sellaisia kuin ne, joihin on viitattu, ja meidän pitäisi olla rehellisiä ja kunniallisia toimissamme toisten kanssa. Jos yritämme pettää veljeämme, niin kuinka voimme odottaa Jumalan siunaavan meitä siinä, sillä [veljemme] on taivaallisen Isämme lapsi aivan yhtä paljon kuin mekin. – – [Jumala] tuntee mielenkiintoa hänen hyvinvointiaan kohtaan, ja jos yritämme tavoitella hyötyä Herran lapsen vahingoksi, luuletteko [Herran] mielistyvän meihin?¹⁰

Mieleeni tulevat poikavuoteni. Opin tuossa elämäni varhaisessa vaiheessa lähestymään Jumalaa. Menin usein luontoon ja piilouduin jonkin pensaan taakse, polvistuin Herran eteen ja pyysin Häntä ohjaamaan ja opastamaan minua. Ja Hän kuuli rukoukseni. Joskus otin mukaani muita poikia. Ei olisi teillekään, pojat ja tytöt, pahitteeksi kääntyä Herran puoleen salaisissa paikoissanne kuten minäkin tein. Sellainen henki minussa oli kun olin pieni poika. Ja Jumala on johdattanut minut yhdestä asiasta toiseen. – – Henkeni kääntyi silloin Jumalan puoleen, ja tunnen vieläkin samoin.¹¹

Kerron teille, mitä tein ensi työkseni kun lähdin saarnaamaan, erityisesti silloin kun menin [uuteen] paikkaan – että menin syrjään jonnekin, minne tahansa pääsin, pellolle, latoon, metsään tai kammiooni, ja pyysin Jumalaa siunaamaan minua ja antamaan minulle viisautta kohdata kaikki tilanteet, joiden kanssa saattaisin joutua kamppailemaan, ja Herra antoi minulle viisautta, jota tarvitsin, ja tuki minua. Jos te noudatatte tällaista suuntaa, hän siunaa teitäkin. Älkää luottako itseenne, vaan tutkikaa parhaita kirjoja – Raamattua ja Mormonin Kirjaa – ja hankkikaa kaikki tieto, minkä voitte, ja riippukaa sitten kiinni Jumalassa ja pitäkää itsenne vapaina kaikenlaisesta turmeluksesta ja saastaisuudesta, niin Korkeimman siunaukset ovat kanssanne.¹²

Älkää unohtako huutaa Jumalan puoleen perhepiirissänne, omistaen itsenne ja kaiken, mitä teillä on, Jumalalle elämänne jokaisena päivänä, ja pyrkiä tekemään oikein ja vaalimaan ykseyden ja rakkauden henkeä, niin elävän Jumalan rauha ja siunaukset ovat kanssamme, ja Hän johdattaa meitä elämän teillä, ja kaikki pyhät enkelit ja muinaiset patriarkat ja Jumalan miehet tukevat ja vahvistavat meitä, ja esirippu meidän ja Jumalamme välillä käy ohuemmaksi, ja me lähestymme Häntä, ja sielumme ylistävät Herraa Sebaotia.¹³

Meidän täytyy luottaa ja uskoa Jumalaan

En usko uskontoon, joka ei ole vedonnut täysin tunteisiini, vaan uskon uskontoon, jonka puolesta voin elää tai kuolla. En puhu sellaisesta, mitä en ymmärrä, olen kamppaillut kuoleman kanssa, ja paholainen on yrittänyt saada minut valtaansa, enkä välittänyt siitä mitään. Jos erkanen tästä toivosta, on uskontoni turhaa. – – Meidän on määrä toimia sen periaatteen mukaan, josta aloimme: luottaa ja uskoa Jumalaan, antaa sen vaikuttaa tekoihimme toisia kohtaan.¹⁴

Jos me teemme osuutemme, Herra ei jätä tekemättä omaansa. Meillä ei ole varaa matkia muita siksi, että he toimivat typerästi. Väitämme olevamme Jumalan Siion, puhdassydämiset. Väitämme olevamme nuhteettomia, totuudellisia ja hyveellisiä miehiä ja naisia ja uskovamme Jumalaan. Se ei saa olla vain tunnustuksemme vaan käytäntömme, meidän täytyy toteuttaa ja täyttää Jumalan sana ja tahto ja laki.¹⁵

Koska usko ilman tekoja on kuollut [ks. Jaak. 2:17, 26], on ilmeistä, että elävää uskoa ja sitä, mikä on hyväksyttävää Jumalalle, on se, mikä ei ainoastaan usko Jumalaan, vaan myös toimii sen uskon mukaisesti. Se ei ole vain toiminnan syy, vaan sisältää sekä syyn että toiminnan. Tai toisin sanoen se on uskoa, joka on tullut teoissa todeksi.¹⁶

Meidän on pantava luottamuksemme Jumalaan, olkoot seuraukset mitkä hyvänsä. Ja niin kauan kuin me teemme niin ja niin kauan kuin pidämme Hänen ja toistemme kanssa solmimamme pyhät liitot, Siion on voitollinen. – –

Mutta kerronpa teille, mitä meidän on tehtävä, veljeni ja sisareni, meidän täytyy pelätä Jumalaa sydämessämme, meidän täytyy panna syrjään himokkuutemme ja uppiniskaisuutemme, omat halumme ja kaikkinainen typeryytemme. – – Meidän täytyy nöyrtyä Herran edessä tehden parannuksen synneistämme ja siten säilyttää ruumiimme ja henkemme puhtaina, niin että olisimme soveliaita astioita elävän Jumalan Hengelle ja olisimme Hänen ohjauksessaan kaikissa töissämme sekä elävien että kuolleiden puolesta. Halajamistemme täytyy kohdistua Jumalaan ja Hänen vanhurskauteensa, kunnes huudahdamme erään entisaikoina eläneen kanssa: Tutki minut, Jumala, ja koettele minua, ja jos minussa on jumalattomuutta, ohjaa minut oikealle tielle [ks. Ps. 139:23–24]. Meidän isien ja äitien asia on mennä Herran eteen kaikessa nöyryydessä ja huutaa Hänen puoleensa, että sydämessämme voisi olla Hänen rauhansa, ja missä olemme saattaneetkin tehdä väärin, tunnustaa se vääryys ja korjata se siinä määrin kuin se meille on mitenkään mahdollista, ja ryhtyköön jokainen mies ja nainen Israelissa järjestämään kotiaan ja vaalimaan rauhan henkeä, ykseyden ja rakkauden henkeä iankaikkisesti.

Ja jos Israelin perheet tekevät näin kaikkialla Siionin maassa, peläten kaikki Jumalaa ja tehden vanhurskauden tekoja, vaalien nöyryyden ja sävyisyyden henkeä ja pannen luottamuksensa Häneen, ei ole olemassa mitään voimaa, joka voisi vahingoittaa meitä.¹⁷

Rauha on Jumalan lahja niille, jotka vaeltavat Hänen valonsa mukaan

Rauha on Jumalan lahja. Haluatteko rauhaa? Menkää Jumalan luo. Haluatteko rauhaa perheeseenne? Menkää Jumalan luo. Haluatteko rauhan varjelevan perhettänne? Jos haluatte, niin eläkää uskontonne mukaan, niin itsensä Jumalan rauha on asuva ja pysyvä luonanne, sillä sieltä rauha tulee, eikä se asu missään muualla. – – Rauha on hyvä, ja sanon: etsikää sitä, vaalikaa sitä rinnassanne, naapuristossanne ja minne ikinä menettekin ystävienne ja tuttavienne keskuudessa. Jos me vain voisimme saada sen rauhan, joka asuu Jumalan rinnassa, olisi kaikki hyvin. – –

Sodista ja ongelmista puhuttaessa jotkut sanovat: Etkö sinä pelkää? Ei, minä olen Jumalan palvelija, ja siinä on kylliksi, koska Isä on ohjaksissa. Minun asiani on olla kuin savi savenvalajan käsissä, olla taipuisa ja vaeltaa Herran Hengen kasvojen valossa, ja silloin ei ole mitään merkitystä sillä, mitä tulee. Leimutkoot salamat, ärjykööt maanjäristykset, Jumala on ohjaksissa, enkä halua sanoa paljoakaan, sillä Herra Kaikkivaltias hallitsee ja jatkaa työtään, kunnes on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle, ja Hänen valtakuntansa ulottuu merestä maan ääriin asti.¹⁸

Ainoa, mitä meidän on tehtävä, on elää uskontomme mukaan, olla kuuliaisia presidenttimme neuvoille, olla nöyriä ja uskollisia eikä ylpeillä omalla voimallamme, vaan pyytää Jumalalta viisautta ja huolehtia siitä, että olemme rauhassa Jumalan, perheemme ja toinen toisemme kanssa, että rinnassamme ja yhteisössämme voisi vallita rauha.¹⁹

Kun elämme uskontomme mukaan, kun vaellamme Jumalan Hengen valon mukaisesti, kun puhdistamme itsemme epäpuhtaudesta ja turmeluksesta ja Herran Hengen suloiset kuiskaukset vuodattavat älyä sydämeemme, varjelevat meitä ja saavat rauhan ja ilon olemaan luonamme, saamme silloin, enemmän tai vähemmän, himmeän välähdyksen niistä asioista, jotka odottavat uskollisia, ja silloin meistä tuntuu, kuin me ja kaikki, mitä meillä on, olisi Herran käsissä ja että me olemme valmiit uhraamaan itsemme Hänen tarkoitustensa toteuttamiseksi maan päällä.²⁰

Rauha on toivottava asia, se on Jumalan lahja ja suurin lahja, minkä Jumala voi kuolevaisille suoda. Mikä on toivottavampaa kuin rauha? Rauha kansojen kesken, rauha kaupungeissa, rauha perheissä. Lempeästi kuiskivan länsituulen lailla sen rauhoittava vaikutus silittää otsan huolesta, kuivaa silmän surusta ja häätää murheen sydämestä, ja jos sitä koettaisiin koko maailmassa, se karkottaisi maailmasta surun ja tekisi tästä maapallosta paratiisin. Mutta rauha on Jumalan lahja.²¹

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Mitkä ovat joitakin tapoja, joilla Jumala ilmaisee isällistä rakkauttaan meitä kohtaan? Kuinka se, että tiedämme Hänen kantavan meistä isällistä huolta, auttaa meitä hengellisen ja fyysisen hädän hetkellä?
Miksi me emme rukoile aina merkityksellisesti ja säännöllisesti? Mitä voimme tehdä, että rukouksistamme tulisi mielekkäämpiä?
Mitä voimme oppia John Taylorin rukouskokemuksista? Kuinka voimme opettaa lapsia lähestymään Jumalaa rukouksessa kuten nuori John Taylor?
Kuinka voimme kehittää luottamustamme Jumalaan? Kuinka teitä on siunattu, kun olette panneet luottamuksenne Jumalaan?
Mitä tarkoittaa olla ”halukkaita astumaan valjaisiin ja tekemään kaiken, mitä Jumala kädestä[nne] vaatii”? Kuinka usko vaikuttaa tähän halukkuuden tasoon? Mainitkaa muutamia erityisiä tapoja, joilla voitte panna uskonne toimimaan.
Millä tavoin te olette kokeneet rauhaa lahjana Jumalalta? Kuinka tämä rauha on vaikuttanut rakkauteenne Häntä kohtaan?
Kuinka voitte nostaa rauhan tasoa perheessänne?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Sananl. 3:5–6; Fil. 4:6–7; 2. Ne. 32:8–9; Moosia 4:9–10; LK 19:23; 20:17–18; 59:23–24.