LUKU 18

Palveleminen kirkossa

Me olemme kaikki osallisia Jumalan suuresta myöhempien aikojen työstä, ja meidän kaikkien tulisi olla siinä työtovereita.¹

John Taylorin elämästä

Kääntymyksensä hetkestä alkaen John Taylor oli sitoutunut antamaan kaikkensa Herran työlle. Muistellessaan vuonna 1837 saamaansa kutsua apostoliksi hän lausui nämä ajatukset: ”Työ tuntui suurelta, tehtävät työläiltä ja vastuullisilta. Tunsin oman heikkouteni ja pienuuteni, mutta tunsin päättäväisyyttä pyrkiä pitämään sen kunniassa Herran avulla. Kun menin mukaan mormonismiin, tein se avoimin silmin. Laskin kustannukset. Suhtauduin siihen elinikäisenä työnä ja olin sitä mieltä, etten ollut ryhtynyt siihen vain ajaksi, vaan myös iankaikkisuudeksi, enkä halunnut kavahtaa nyt, vaikka tunsinkin riittämättömyyteni.”²

Se ”elinikäinen työ”, johon hän varautui ennakolta, toteutui. Palvelusvuosikymmentensä aikana John Taylor pani luottamuksensa Herraan, tietäen, että jos hän palvelisi uskollisesti, Herra tukisi häntä ja tekisi hänelle mahdolliseksi täyttää Hänen tahtonsa. Yksi esimerkki siitä, kuinka Herra tukee niitä, jotka Häntä palvelevat, sattui vanhin Taylorin saarnatessa evankeliumia Englannin lähistöllä sijaitsevalla Mansaarella. Hän oli sopinut painattavansa lentolehtisiä, jotka hän oli kirjoittanut vastaukseksi kirkkoon ja profeetta Joseph Smithiin kohdistuviin virheellisiin syytöksiin. Kirjanpainaja kieltäytyi kuitenkin toimittamasta lehtisiä, ennen kuin hän oli saanut maksun kokonaisuudessaan. Vanhin Taylor, joka oli innokas jakelemaan lehtisiä mahdollisimman pian, rukoili Herralta apua, jota pian annettiinkin.

”Muutaman minuutin kuluttua siitä, kun hän oli lausunut rukouksen, ovelle tuli nuori mies, ja kun häntä pyydettiin astumaan sisään, hän ojensi vanhin Taylorille kirjekuoren ja käveli ulos. Nuori mies oli vanhin Taylorille tuntematon. Kirjekuoressa oli rahaa ja pieni kirjelappunen, jossa luki ’Työmies on palkkansa ansainnut’, eikä siinä ollut allekirjoitusta. Muutamaa minuuttia myöhemmin taloon tuli köyhä nainen, joka työskenteli kalakauppiaana, ja tarjosi hänelle hieman rahaa avustaakseen häntä hänen saarnaamistyössään. Vanhin Taylor sanoi, että maailmassa oli paljon rahaa ja että hän ei halunnut ottaa hänen rahojaan. Nainen intti, että Herra siunaisi häntä sitäkin enemmän ja hän olisi onnellisempi, jos vanhin Taylor huolisi ne, jolloin tämä otti vastaan lahjoituksen ja huomasi yllätyksekseen, että köyhän naisen ropo lisättynä siihen, mitä nuori mies oli hänelle antanut, teki yhteensä täsmälleen sen summan, joka tarvittiin velan maksamiseksi painajalle.”³

John Taylorin opetuksia

Meillä jokaisella on velvollisuus palvella kirkossa ja pitää kutsumuksemme kunniassa

Ei ole oikein olettaa, että vastuu tämän valtakunnan eteenpäin viemisestä lankeaa kokonaan niille kahdelletoista tai ensimmäiselle presidenttikunnalle, tapauksesta riippuen, tai vaarnojen johtajille tai ylipapeille tai seitsenkymmenille tai piispoille tai millekään muille virkailijoille Jumalan kirkossa ja valtakunnassa. Päinvastoin, meillä kaikilla on monia tehtäviä suoritettavana, ja voin mennä vielä pidemmälle miesten velvollisuuksien suhteen, ja myös naisten velvollisuuksien, kaikilla on velvollisuutensa suoritettavana Jumalan edessä. Tämän kirkon ja valtakunnan järjestyksen nimenomainen tarkoitus on panna jokainen ihminen omalle paikalleen, ja sitten odotetaan jokaisen ihmisen sillä paikallaan pitävän kunniassa virkaansa ja kutsumustaan.⁴

Jos te ette pidä kunniassa kutsumustanne, Jumala pitää teitä vastuussa niistä, jotka olisitte voineet pelastaa, jos olisitte tehneet velvollisuutenne .⁵

Mitä tarkoittaa olla pyhä? Ja kuinka pitkällä minä olen ja kuinka pitkällä te olette niiden velvollisuuksien täyttämisessä, jotka lankeavat meille Jumalan pyhille, Israelin vanhimmille, perheenisille ja perheenäideille? Esittäkäämme itsellemme nämä kysymykset. Suoritammeko me erilaiset tehtävämme Jumalan valtakunnan rakentamisessa, Hänen työnsä eteenpäin viemisessä maan päällä? Ja mitä me teemme saadaksemme aikaan myöhempien aikojen kirkkauden? Mitkä teoistamme edistävät sitä? Edistääkö mikään niistä, edistävätkö ne kaikki? Ja mikä asemamme todella on? Nämä ovat asioita, joita meidän on hyvä punnita, harkita ja löytää ne todelliset velvollisuudet, joita päällämme on.⁶

Ei riitä – – että meidät kastetaan ja että kädet pannaan päämme päälle Pyhän Hengen lahjan saamiseksi. Sekään ei vielä riitä, että menemme sitä pidemmälle ja saamme [temppelitoimituksemme], vaan se, että me päivittäin ja hetkittäin ja koko ajan elämme uskontomme mukaan, vaalimme Jumalan Henkeä ja pidämme sen jatkuvasti itsellämme lähteenä, ”joka kumpuaa ikuisen elämän vettä” [Joh. 4:14], tuoden julki, selitellen, tehden tiettäväksi Jumalan tarkoituksia ja suunnitelmia meitä kohtaan, jotta meidän olisi mahdollista vaeltaa saamamme ylevän kutsun arvoisesti Jumalan poikina ja tyttärinä. – – Kenen tahansa yksilön olisi hyvin vaikea yksin jätettynä tehdä oikein, ajatella oikein, puhua oikein ja täyttää Jumalan tahto ja laki maan päällä, ja siksi on tarpeen Jumalan kirkko ja valtakunta maan päällä, asianmukaisesti järjestetty pappeus, laillinen kanava, tarkkailu, rajat, lait ja hallinnot, jotka Kaikkivaltias on asettanut kirkkoonsa ja valtakuntaansa maanpäällisen kirkkonsa ja valtakuntansa ohjaukseksi, opastukseksi, suojelemiseksi, hyvinvoinniksi, rakennukseksi ja suuremmaksi edistymiseksi. – –

– – Se on kuin puun oksat ja puun juuri ja runko. Oksat kukoistavat terveessä rungossa, ja yksi pieni ulospäin työntyvä varpu, jossa on muutamia vihreitä lehtiä ja pieni hedelmä, on hyvin tuottoisa, kaunis ja miellyttävä katsoa, mutta se ei ole muuta kuin osa puusta, se ei ole puu. Mistä se saa ravintonsa? Juuresta ja rungosta ja puussa olevien monien oksien välityksellä. – –

Te, jotka olette pyhiä, sanotte: ”Luulen ymmärtäväni velvollisuuteni, ja toimin varsin hyvin.” Voi olla. Näette pienen varvun. Se on vihreä, se kukoistaa ja on elämän itsensä kuva, se täyttää osansa ja osuutensa puussa, ja se on yhteydessä runkoon, oksiin ja juureen, mutta voisiko puu elää ilman sitä? Kyllä se voisi. Sen ei tarvitse kerskua ja ylpistyä ja sanoa: ”Kuinka vihreä minä olenkaan ja kuinka minä kukoistankaan ja kuinka terveessä tilassa olenkaan ja kuinka hyvin minä toimin ja olen oikealla paikallani ja teen oikein.” Mutta tulisitteko toimeen ilman juurta? Ette, teillä on oikea osanne ja asemanne puussa. Tämä kansa on aivan samanlainen. – –

Tämä on osuva vertaus kirkosta ja Jumalan valtakunnasta. Meidät on liitetty yhteen, yhdistetty yhden yhteisen liiton sitein. Me olemme tärkeä osa kirkkoa ja Jumalan valtakuntaa, jonka Herra on juurruttanut maan päälle viimeisinä aikoina toteuttaakseen tarkoituksensa ja perustaakseen valtakuntansa ja toteuttaakseen kaiken, mistä on ikiajoista saakka puhuttu pyhäin profeettain suun kautta. Me kaikki olemme oikealla paikallamme.

Pitäessämme kunniassa kutsumuksiamme me kunnioitamme Jumalaamme. Pitäessämme kunniassa kutsumustamme me saamme itsellemme osan Jumalan Hengestä; pitäessämme kunniassa kutsumustamme me muodostamme yhdessä puun; kun me pidämme kunniassa kutsumustamme, Jumalan Henki virtaa asianmukaisia kanavia pitkin, joiden toimesta ja joiden kautta me saamme soveliasta ravintoa, ja meitä opetetaan hyvinvointiamme, onneamme ja etujamme sekä tässä maailmassa että tulevassa maailmassa koskevissa asioissa.⁷

Jumalan työ kasvaa ja laajenee, ja niin jatkuu, kunnes sen profeetan sanat ovat täyttyneet, joka sanoi: ”Pienimmästäkin tulee tuhatlukuinen heimo, vähäisimmästäkin kasvaa mahtava kansa. Minä, Herra, toteutan tämän äkkiarvaamatta, kun hetki on tullut.” [Jes. 60:22.] Mutta Hän odottaa jokaisen omalla paikallaan pitävän kutsumuksensa kunniassa ja kunnioittavan Jumalaansa. Ja vaikka on olemassa pahuutta – – on suuri määrä hyvää, hyvettä, itsekieltäymystä ja suurta halua tehdä Jumalan tahto ja toteuttaa Hänen tarkoituksiaan. Ja jokaisen miehen ja jokaisen naisen asia on tehdä osansa.⁸

Palvellessamme kirkossa meidän tulisi mukautua Jumalan sanaan, tahtoon ja lakiin

Me olemme täällä niin kuin Jeesus oli täällä, emme toteuttamassa omaa tahtoamme, vaan Isämme tahdon, joka on lähettänyt meidät [ks. Joh. 5:30]. Hän on asettanut meidät tänne, meillä on työ tehtävänä omana aikanamme ja omassa sukupolvessamme, eikä meissä kenessäkään ole mitään tärkeätä paitsi jos olemme yhteydessä Jumalaan ja Hänen työhönsä, olipa kyseessä kirkon presidentti, kaksitoista apostolia, vaarnojen johtajat, piispat tai kuka tahansa muu, ja voimme vain siten olla joksikin hyödyksi asettumalla asemaan, jossa toimimme siten kuin Jumala meitä määrää, sillä Hän säätelee ja ohjailee kirkkonsa asioita ihmiskunnan hyödyksi, elävien ja kuolleiden puolesta, sen maailman puolesta, jossa me elämme, ja niiden puolesta, jotka ovat eläneet ennen meitä ja elävät meidän jälkeemme. Yksikään meistä ei pysty tekemään mitään, ellei Herra auta, ohjaa ja johda meitä. – –

– – Meidän tulisi herätä ja järjestää huoneemme ja sydämemme, meidän tulisi mukautua Jumalan sanaan, tahtoon ja lakiin, meidän tulisi antaa Jumalan hallita Siionissa, antaa Hänen kirjoittaa lakinsa sydämeemme ja tuntea velvollisuutta sitä suurta työtä kohtaan, jota suorittamaan meidät on kutsuttu. Meidän tulisi huolehtia, että ruumiimme ja henkemme on puhdas ja että ne ovat vapaat kaikesta saastaisuudesta. Me olemme täällä rakentamassa Jumalan Siionia, ja sitä tarkoitusta varten meidän tulee alistaa ruumiimme ja henkemme Jumalan lakiin, sanaan ja tahtoon. Ollessamme täällä Siionissa haluamme nähdä, että se, mitä Jeesus käski opetuslastensa rukoilla, tapahtuu. ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.” [Matt. 6:10.] Kuinka se tapahtui taivaassa? Jumala puhui, ja maailmat luotiin Hänen sanallaan. Jumala sanoi, tehkäämme tämä ja tuo ja se, ja niin tapahtui. Oliko taivaassa ketään, joka vastusteli ja sanoi: ”Etkö luule, että sinun olisi parempi siirtää sitä hiukan? Eikö tämä olisi parempi tapa?” Kyllä, paholainen sanoi niin, ja hän sanoo niin yhä, ja häntä kuuntelevat joskus syntiset ja joskus pyhät, sillä meistä tulee niiden palvelijoita, keitä haluamme totella [ks. LK 29:45]. – –

– – Jumalan laki on täydellinen sielun käännyttämiseksi [ks. Ps. 19:8], ja meidän täytyy olla tuon lain hallittavana ja toteuttaa sitä tai joutua tekemään tiliä Herralle Jumalallemme siitä reitistä, jota noudatamme, eli tehtäviemme suorittamisen laiminlyömisestä. Tällä tavalla minä näen nämä asiat, ja ellei asia ole näin, niin miksi nämä lait on annettu meille? Ovatko ne Jumalan lakeja? Me ymmärrämme ne niin. Suorittakaamme siis tehtävämme ja pyrkikäämme pitämään kutsumuksemme kunniassa, jotta voisimme olla Herran hyväksymiä ja tunnustamia. – –

Herätkää, siis te Israelin vanhimmat – te papit, opettajat ja diakonit, te vaarnojen johtajat, piispat ja korkean neuvoston jäsenet, te apostolit ja ensimmäinen presidenttikunta ja me kaikki – herätkää, ja käykäämme työhön haluten tehdä Jumalan tahdon maan päällä niin kuin se tehdään taivaassa, sillä jos sitä ikinä tehdään, niin mistä luulette, että sen on määrä alkaa, ellei täältä meidän keskuudestamme? Jumala odottaa sitä meidän käsistämme. Olemme täynnä heikkouksia ja puutteita, jokainen meistä, mutta me tahdomme oppia Jumalan sanan, tahdon ja lain ja mukautua siihen sanaan ja tahtoon ja lakiin. Olkoon se laki kirjoitettu sydämeemme. Pyrkikäämme pitämään kutsumuksemme kunniassa ja kunnioittamaan Jumalaamme, niin Herra pitää huolen lopusta. – – Me – – panemme toivomme elävään Jumalaan ja kuljemme tietä, joka on viisas, järkevä ja älykäs. Me emme kerskaa itsestämme, vaan Herrasta Sebaotista.⁹

Tarvitsemme palvellessamme tueksemme Kaikkivaltiaan kättä

Jumala ei katso kuten ihminen, hän ei päättele kuten ihminen. Vaikka voimmekin käsittää osittain yksilölliset velvollisuutemme, me emme ymmärrä, kuinka Jumalan kirkkoa tulee säädellä. Se tarvitsee säännönmukaisen järjestyksen ja Hengen ohjaamaan asianmukaisten kanavien kautta.¹⁰

Toimimme yhdessä Kaikkivaltiaan kanssa, apostoleiden ja profeettojen ja Jumalan miesten kanssa, jotka ovat eläneet maailman eri aikoina, toteuttaaksemme sen suuren ohjelman, joka Jumalalla oli mielessään ihmiskunnan suhteen jo ennen maailman syntyä ja joka tulee täyttymään yhtä varmasti kuin Jumala elää. Samaan aikaan tunnemme olevamme joka puolelta ympäröityjä ihmisluonnon heikkouksilla, puutteilla ja horjuvuuksilla, ja monesti me tuomitsemme väärin ja tarvitsemme aina tueksemme Kaikkivaltiaan kättä, hänen Pyhän Henkensä ohjausta ja johdatusta sekä pappeuden neuvoja, jotta meitä johdatettaisiin ja jotta pysyisimme iankaikkiseen elämään johtavalla polulla.¹¹

Sanomme olevamme Jumalan pyhiä ja niin olemmekin. – – Olemme uskoneet ja uskomme, että Jumala on puhunut, että enkelit ovat ilmestyneet ja että Jumala on avannut yhteyden taivaan ja maan välille. Se on osa uskoamme ja tunnustustamme. Uskomme, että Jumala mullistaa maan, puhdistaa sen kaikenlaisesta jumalattomuudesta ja tuo sinne kaikenlaista vanhurskautta, kunnes suuri tuhatvuotiskausi on täysin alkanut. Uskomme lisäksi, että alettuaan työnsä Jumala edelleen ilmoittaa ja tekee tiettäväksi tahtonsa pappeudelleen, kirkolleen ja valtakunnalleen maan päällä ja että tämän kansan keskuudessa on ilmenevä hyvettä, totuutta, pyhyyttä, nuhteettomuutta, uskollisuutta, viisautta ja Jumalan tuntemusta.¹²

Tunnen värväytyneeni sotaan, ja se on kestävä ajan ja halki koko iankaikkisuuden, ja jos olen Jumalan palvelija, olen niiden Jumalan palvelijoiden johdettavana, jotka Hän on nimittänyt opastamaan ja neuvomaan minua Häneltä tulleilla ilmoituksilla. Heillä on oikeus määrätä ja ohjailla minua kaikissa niissä asioissa, jotka liittyvät Jumalan valtakuntaan, ja tunnen lisäksi, että kaikki, niin hengellinen kuin ajallinenkin, aikaan tai iankaikkisuuteen liittyvä, on yhteydessä Jumalan valtakuntaan. Kun minusta tuntuu siltä, minulle ei merkitse paljoakaan, miten asiat menevät, ei ole mikään suuri asia, menevätkö ne näin tai noin tai toisin päin, onko polku vaikeakulkuinen vai tasainen. Se kestää vain aikansa, ja minäkin voin kestää vain aikani, mutta pääasia on minulle se, kuinka pysyn uskossa ja säilytän nuhteettomuuteni ja pidän kutsumukseni kunniassa ja pidän huolta siitä, että minut havaitaan uskolliseksi ei vain tämän elämän lopussa vaan ikuisesti ja että kasvan jatkuvasti kaikessa älyssä, tiedossa, uskossa, kestävyydessä, voimassa ja korotuksessa.¹³

Meidän tulee tukea muita kirkon jäseniä heidän tehtävissään

Kaikki kirkon virkailijat kutsutaan aluksi ilmoituksen kautta tai valtuutettujen toimesta, tapauksen luonteesta riippuen, ja sitten heitä äänestävät ihmiset, joita heidän on määrä johtaa. Jokaisella henkilöllä on valta toimia sen aseman mukaisesti, joka hänellä on, ja kaikkien asianosaisten odotetaan kunnioittavan hänen ratkaisujaan ja päätöksiään.¹⁴

Me kohotamme äänestäessämme oikean kätemme merkiksi Jumalan edessä siitä, että tuemme niitä, keitä äänestämme. Ja ellei meistä tunnu, että voimme tukea heitä, meidän ei pitäisi kohottaa kättämme, koska sen tekeminen olisi ulkokultaisuutta. – –

Mitä ihmisen tukeminen tarkoittaa? Ymmärrämmekö me sen? Minulle se on hyvin yksinkertainen asia, en tiedä teistä. Jos esimerkiksi joku mies on opettaja ja minä äänestän tukevani häntä hänen asemassaan, niin kun hän vierailee luonani virallisessa ominaisuudessaan, toivotan hänet tervetulleeksi ja kohtelen häntä huomaavaisesti, ystävällisesti ja kunnioittavasti. Jos tarvitsen neuvoja, pyydän niitä hänen kädestään, ja teen kaikkeni tukeakseni häntä. Se on soveliasta ja vanhurskauden periaate. En sanoisi mitään halventavaa hänen luonteestaan. Jos se ei ole oikein, minulla on vielä oppimista. Ja sitten jos joku minun läsnä ollessani kuiskailisi jotakin hänestä väheksyen hänen mainettaan, sanoisin: Kuulehan! Oletko sinä pyhä? Kyllä. Etkö sinä kohottanut kättäsi tukeaksesi häntä? Kyllä. Miksi sitten et tee sitä? Ryhtyisin sellaiseen toimenpiteeseen tukeakseni häntä. Jos joku hyökkää hänen mainettaan vastaan – sillä maine on tärkeä jokaiselle ihmiselle – puolustaisin häntä jollakin sellaisella tavalla.

Kun me äänestämme ihmisiä juhlallisesti kuten teemme, niin pysymmekö liitoissamme? Vai rikommeko niitä? Jos rikomme niitä, meistä tulee liiton rikkojia. Rikomme uskomme Jumalan ja veljiemme edessä suhteessa niiden ihmisten tekoihin, joita olemme luvanneet tukea.

Mutta jos oletetaan, että hän tekee jotakin väärää, jos oletetaan, että hänen havaitaan valehtelevan tai pettävän tai petkuttavan jotakuta tai varastavan tai mitä tahansa muuta tai vieläpä omaksuvan epäpuhtaita tapoja? Tukisitteko häntä yhä? Minun velvollisuuteni olisi silloin puhua hänen kanssaan niin kuin kenen tahansa muun kanssa ja sanoa, että olen ymmärtänyt asioiden olevan niin ja näin ja että en niissä olosuhteissa voisi tukea häntä. Jos saisin tietää saaneeni vääriä tietoja, vetäisin syytteen pois, mutta ellen, olisi velvollisuuteni silloin katsoa, että hänen kohdallaan tapahtuisi oikeus, että hänet vietäisiin asianmukaisen oikeusistuimen eteen vastaamaan tekemisistään, ja sen lisäksi minulla ei olisi mitään syytä puhua hänestä.¹⁵

Rukoilkaa niiden puolesta, jotka Jumala on asettanut tämän kirkon eri virkoihin, että heidän olisi mahdollista suorittaa moninaiset velvollisuutensa. Herra tukee palvelijoitaan ja antaa heille Pyhän Henkensä ja ilmoituksen valon, jos he etsivät Häntä Hänen määräämällään tavalla, ja Hän ohjaa heitä ja ohjaa teitä oikeaa tietä. Tämä on Jumalan valtakunnan järjestys, sikäli kuin sen ymmärrän. – – Ja meidän asiamme on oppia tuo järjestys ja olla sille kuuliaisia.¹⁶

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Oletteko koskaan saaneet kutsua, johon ette ole tunteneet olevanne valmistautuneita? Kuinka vastasitte haasteeseen? (Ks. myös 1. Ne. 17:50.) Kuinka me voimme valmistautua palvelemaan Herraa missä tahansa tehtävässä?
Presidentti Taylor tähdensi sitä, että meillä kaikilla on tehtäviä suoritettavanamme kirkossa. Miksi meidän jokaisen on tärkeää palvella?
Millä tavoin tehtävänne kirkossa ovat olleet hyödyksi elämässänne? Millä tavoin voitte palvella täydemmin?
Kuinka joku kirkon jäsen, joka on pitänyt kutsumustaan kunniassa, on ollut siunaukseksi teille tai perheellenne? Millaisia tunteita sydämessänne on niitä kohtaan, jotka palvelevat uskollisesti teitä ja perhettänne?
Millaisia kokemuksia teillä on siitä, että Herra on auttanut teitä palvellessanne? Mitä voitte tehdä saadaksenne Hänen ohjaustaan säännöllisemmin palvellessanne? Miksi on tärkeää, ettemme palvellessamme anna kunniaa itsellemme vaan Herralle?
Kuinka me voimme aktiivisesti tukea toisia heidän tehtävissään? Kuinka kirkkoa vahvistaa se, että osoitamme tukevamme toisiamme? Mitä voimme tehdä kodeissamme auttaaksemme perhettämme tukemaan kirkon johtajia?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Sananl. 3:5–6; Moosia 2:17; LK 4:2–7; 24:7; 64:33–34; 76:5.