Presidenttien opetuksia
Luku 15: Tahdonvapaus ja vastuullisuus


Luku 15

Tahdonvapaus ja vastuullisuus

Meillä on etuoikeus päättää omasta korotuksestamme tai taantumisestamme, meillä on etuoikeus päättää omasta onnestamme tai kurjuudestamme tulevassa maailmassa.1

John Taylorin elämästä

”Puhumme joskus vapaasta tahdosta”, totesi presidentti John Taylor. ”Onko se oikea periaate? Kyllä. Ja se on periaate, joka on aina ollut olemassa, ja se on lähtöisin Jumalasta, taivaallisesta Isästämme.”2 Presidentti Taylor vaali tahdonvapauden periaatetta – taivaallisen Isän lapsilleen antamaa kykyä valita hyvä tai paha ja toimia oman tahtonsa mukaan. Hän opetti kuitenkin myös, että ihmiset ovat tilivelvollisia Jumalalle teoistaan. Hän vakuutti: ”Jumala ei ole koskaan antanut ihmiselle rajatonta määräysvaltaa tämän maailman asioihin, vaan puhuu aina ihmisestä ohjauksensa alaisena, Hänen alueellaan asuvana ja teoistaan Hänelle vastuullisena.”3

Korostaakseen tahdonvapauden ja vastuullisuuden välistä suhdetta presidentti Taylor esitti seuraavan vertauksen: ”Kun ihminen vuokraa viinitarhan tai maatilan, hänelle annetaan tietty valinnanvapaus ja harkintaoikeus, mutta hän on aina tiettyjen kiinteistön omistajan asettamien ehtojen alainen. Näin Jumala teki liiton Nooan, Abrahamin, Israelin lasten ja alkuseurakunnan pyhien kanssa. Liiton tekeminen edellyttää luonnostaan kahta osapuolta. Sellaisissa tapauksissa Jumala on toinen, ihminen toinen. Jos ihmiset pitävät liittonsa, Herra on sidottu pitämään omansa, mutta jos ihminen rikkoo, niin Herra ei ole sidottu pitämään sopimustaan. – – Ihminen on siis itsenäisesti toimiva olento, joka jalostaa niitä siunauksia, jotka Jumala asettaa hänen valtaansa, tai sitten ei, niin kuin hän hyväksi katsoo.” 4

Presidentti Taylorin aikana jotkut ihmiset väittivät, että evankeliumin ja pappeuden tarkoitus oli ”orjuuttaa ihmisiä ja tyrannisoida ihmisten omaatuntoa”. Hän kumosi rohkeasti tämän ajatuksen julistaen, että evankeliumin tarkoitus oli ”tehdä kaikki ihmiset vapaiksi niin kuin Jumala on vapaa, jotta he voisivat juoda virroista, jotka ’ilahduttavat Jumalan kaupunkia’ [Ps. 46:5], jotta he voisivat ylentyä eikä alentua, että heidät voitaisiin puhdistaa eikä turmella, että he voisivat oppia elämän lait ja vaeltaa niissä, eikä kulkea pimeyden polkuja ja kulkea alas tuonelaan”.5

John Taylorin opetuksia

Jumala on antanut meille tahdonvapauden lahjan alusta asti

Isä – – antoi säädöksen – – että sekä taivaan asukkailla että maan asukkailla tulisi olla tahdonvapaus. Sitä vastaan Lusifer kapinoi, eikä hän olisi voinut kapinoida sellaista suunnitelmaa tai käskyä vastaan, jota ei olisi annettu, sillä kapinointi on merkki lain, käskyn tai auktoriteetin vastustamisesta, ja hänet syöstiin taivaasta tämän kapinoinnin vuoksi. Tätä kapinointia ei olisi voinut esiintyä ilman tahdonvapautta, sillä ilman tahdonvapautta heidän kaikkien olisi ollut pakko tehdä Isän tahto. Mutta kun heillä oli tahdonvapaus, he käyttivät sitä, ja Lusifer ja kolmasosa enkeleistä karkotettiin, koska he kapinoivat ja käyttivät tätä vapautta vastustaakseen taivaallista Isäänsä. Eikä vain siksi, että he kapinoivat, vaan koska, kuten on kirjoitettu, he tavoittelivat ”hävittää ihmisen vapaan tahdon” [KH Moos. 4:3], ja he olisivat käyttäneet tahdonvapauttaan ihmiskunnan etujen, onnen ja iankaikkisen korotuksen vastaisesti, jotka oli ehdotettu toteutettaviksi Jeesuksen Kristuksen suorittaman sovituksen ja lunastuksen kautta.6

[Jumala] on antanut meille kyvyn valita hyvä ja vastustaa pahaa. Voimme tehdä vääryyttä tai vanhurskautta, aivan niin kuin haluamme, ja paholainen on käyttänyt tätä hyväkseen ja yrittänyt saartaa ihmismielet sellaisilla vaikutteilla, jotka tuovat niille tuhon, jotta hän voisi johdattaa heitä vankeina tahtonsa mukaan. Herra ei ole sitonut heitä eikä valvonut heitä, mutta heidän tekojensa seurauksia hän on valvonut aina, kun he ovat lähteneet tielle, joka sellaisenaan olisi tarkoitettu vahingoittamaan Hänen kansaansa.

Herra – – antaa ihmiskunnan etsiä onnea omalla tavallaan, ja heidän halajamisensa mukaan Hän antaa heidän juoda oman jumalattomuutensa maljan omalla tavallaan. Toisaalta Hän on tehnyt tiettäväksi hyvyytensä ja tekee niin edelleen kaikille lapsilleen. Mitä Hän aikoo tehdä? Rakentaa valtakuntansa maan päälle, vakiinnuttaa vanhurskauden, saada vastustajan perääntymään ja karkottaa [Saatanan] maan päältä. Tällä tavoin totuuden periaatteet leviävät kaikkialle maan päälle, ja kaikki kumartavat Jumalaa ja Hänen Kristustaan, ja valitut suorittavat toimituksia Hänen huoneessaan iankaikkisesta iankaikkiseen. Kaikkivaltiaalla oli tämä tavoite mielessään jo kauan sitten.7

Jumala antaa meille ohjeita, mutta Hän ei pakota ihmismieltä

Me olemme ottaneet vastaan evankeliumin. Onko ketään pakotettu olemaan sille kuuliaisia? Onko meihin kohdistettu millään mahdollisella tavalla minkäänlaisia pakkokeinoja? Ei minun tietääkseni. Pakotettiinko Oliver Cowdery, joka oli kirkon toinen vanhin, ottamaan vastaan tämä evankeliumi? Ei, häntä ei pakotettu. Pakotettiinko Hyrum Smith ottamaan se vastaan? Ei, häntä ei pakotettu. Pakotettiinko ketään Mormonin Kirjan silminnäkijöistä – Whitmereitä ja muita? Ei. Ja pakotettiinko heitä tähän kirkkoon liityttyään pysymään siinä? Ei. Onko ketään kahdentoista koorumin jäsentä, seitsenkymmentä, ylipappia tai korkean neuvoston jäsentä, seitsenkymmenten johtajaa tai mitään ihmisryhmää tässä kirkossa pakotettu ottamaan vastaan se asema, johon heidät on kutsuttu? En tiedä yhtäkään, tiedättekö te? Tiedän, että minun kohdallani ei ole käytetty muuta pakotetta kuin totuuden voimaa, joka on puhunut puolestaan mielelleni, eikä ole teidänkään kohdallanne muuta kuin totuuden voimaa, joka on tehnyt työtä mielessänne.8

En haluaisi määräillä ihmismieltä. En haluaisi määräillä ihmisten tekoja. Jumalakaan ei sitä tee, Hän jättää heidät taistelemaan oman tahdonvapautensa varassa kaikenlaisia koetuksia, kiusauksia, vastoinkäymisiä ja paheita vastaan, joita maailmassa on, jotka kohtaavat tai voivat kohdata ihmiskuntaa. Hän asettaa kuitenkin heidän ulottuvilleen tiettyjä periaatteita ja haluaisi johdattaa heidät luokseen, jos he antavat johdattaa. Elleivät, Hän menettelee heidän suhteensa parhaansa mukaan.9

Ihmisellä on valinnanvapaus toimiessaan Herran johdolla, ja hän on siten vastuussa Hänelle teoistaan itsenäisenä toimijana. Mutta jättääkö Herra hänet yksin ja avuttomaksi toteuttamaan suunnitelmiaan? Ei. Pitäen ihmistä lapsenaan Hän on yhä uudelleen tarjonnut palveluksiaan ja ohjeitaan kuin isä. Hän on antanut kansalleen ilmoituksia, varoituksia ja ohjeita. Hän on antanut kuuliaisille lupauksia ja uhannut tottelemattomia. Hän on neuvonut kuninkaita, hallitsijoita ja profeettoja. Hän on myös varjellut hurskaita ja rangaissut tuomioilla jumalattomia. Hän on luvannut Abrahamille ja muille perintömaita. Hän on antanut uskollisille lupauksia iankaikkisesta elämästä, mutta ei ole koskaan pakottanut ihmismieltä.10

Jumala pitää meitä tilivelvollisina tahdonvapauden käytöstämme ja palkitsee meitä päätöstemme mukaan

Emmekö me ole oman kohtalomme laatijoita? Emmekö ole sallimuksemme välimiehiä? – – Meillä on etuoikeus päättää omasta korotuksestamme tai taantumisestamme, meillä on etuoikeus päättää omasta onnestamme tai kurjuudestamme tulevassa maailmassa.11

Tutkimalla tarkoin pyhiä kirjoituksia huomaamme, että ihmisen käsiin on asetettu tiettyjä voimia, joita hän pitää hallussaan Herran valvonnassa ja ohjauksessa, ja jos hän on toiminut ilman Jumalan neuvoja, opastusta tai ohjeita, hän on ylittänyt Herran hänelle säätämät rajat ja on yhtä syyllinen kuin [hallintovirkamies], joka ylittäisi ohjeittensa rajat, tai tietyllä sopimuksella maatilan tai viinitarhan vuokrannut mies, jos hän ei piittaisi sopimusehdoista ja tuhoaisi maatilan tai viinitarhan, sillä maa on Herran, ja Herra on pannut ihmisen sen päälle. Se ei ole ihmisen omistuksessa, vaan hän on saanut sen Jumalalta hoidettavakseen. – – Jos ihminen asetetaan asiamieheksi toimimaan Herran puolesta ja myös omasta puolestaan eikä piittaa Herrasta, häntä tullaan varmasti pitämään tilivelvollisena Luojansa edessä.12

Muistelkaa aikaa taaksepäin, niin voitte muistaa tapauksen, jolloin teitte hyvän teon, voitte muistaa tapauksen, jolloin teitte pahan teon, se on painunut mieleenne, ja te voitte ottaa sen esille ja katsella sitä milloin haluatte. – – Jos olette opiskelleet kieltä, te voitte palauttaa sen mieleen huviksenne, voitte osoittaa hyvin helposti puheen eri osien välisiä eroavuuksia. Jos olette opiskelleet mekaniikkaa, ajatuksenne kulkevat sinne, missä olette nähneet jonkin tietyn koneen, ja te käytte työhön ja teette toisen samanlaisen. Jos olette matkustelleet kaupungeissa, osaatte kertoa, millaisista taloista ja kaduista koostuivat eri kaupungit, joiden läpi olette kulkeneet, ja millainen luonne oli tapaamillanne ihmisillä, ja te voitte mietiskellä niitä ja muistella niitä päivin tai öin milloin hyväksi näette ja palauttaa mieleenne tekemiänne ja näkemiänne asioita. Mistä te luette tämän kaiken? Omasta kirjastanne, te ette mene katsomaan kenenkään toisen kirjasta tai kirjastosta, sillä se on kirjoitettu teidän omaan aikakirjaanne, ja te luette sen sieltä. Silmänne ja korvanne ovat ottaneet sen vastaan, kätenne ovat koskeneet sitä, ja ajattelunne, kuten sitä kutsutaan, harkintakykynne, on käsitellyt sitä.

Jos teillä siis on hallussanne tuollainen henki tai äly, jonka avulla voitte lukea omia tekojanne, niin ettekö ajattele, että sillä olennolla, joka on asettanut teihin sen hengen ja sen älyn, on tuon älyn avaimet, ja Hän voi lukea sitä milloin haluaa? Eikö se ole filosofista, järkeenkäypää ja pyhiin kirjoituksiin perustuvaa? Minun mielestäni on. – –

Ihminen nukkuu kuolemaan, mutta se henki, missä pidetään kirjaa hänen teoistaan, elää – se ei kuole – ihminen ei voi sitä surmata, se ei rappeudu, ja se säilyttää yhä kaiken elävyytensä, muiston siitä, mitä tapahtui ennen kuollessa tapahtunutta ruumiin ja iäti elävän hengen eroa.13

Me olemme Jumalan kansaa, ja Hän on sidottu kaikkeen, mikä on tarkoitettu sitomaan joko ihmistä tai Jumalaa. Hän on sidottu pitämään huolta kansastaan, jos se pitää huolta itsestään, jos se kunnioittaa kutsumustaan ja pappeuttaan, jos se pitää kunniassa ja tuottaa kunniaa voimalle ja valtuudelle, joka sille on suotu. Jos se ei poikkea oikeista periaatteista, Jumala on sidottu täyttämään kaikki niiden velvoitteiden mukaan, joiden alainen Hän on, joista yksi on pitää huolta pyhistään. – – Kuka on koskaan kuullut Jumalan poikkeavan oikeista periaatteista? – – Minä en ole kuullut milloinkaan, ja olen varsin varma siitä, että tekään ette koskaan ole.14

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

  • Miksi tahdonvapaus on välttämätön korotuksellemme? Mikä on tahdonvapauden ja Jeesuksen Kristuksen sovituksen suhde?

  • Millä tavoin Saatana yrittää edelleen vaikuttaa tahdonvapauteemme? Kuinka me voimme vastustaa hänen yrityksiään?

  • Missä muodossa Herra antaa meille ohjausta auttaakseen meitä käyttämään tahdonvapauttamme vanhurskaasti? Kuinka Hän palkitsee vanhurskaan tahdonvapauden käyttömme?

  • Miksi on tärkeää, että ihmisillä on tilaisuus tehdä omat ratkaisunsa? Kuinka voimme kunnioittaa perheemme jäsenten tahdonvapautta ja samanaikaisesti kannustaa heitä tekemään oikeita päätöksiä? Kuinka voitte auttaa perheenne jäseniä ymmärtämään päätöstensä seuraukset?

  • Vaikka olemmekin vapaita tekemään päätöksiä, niin miksi epävanhurskaat päätökset voivat rajoittaa vapauttamme? Kuinka olette tunteneet vapautenne lisääntyvän vanhurskaiden päätösten kautta?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Joos. 24:15; Gal. 6:7; 2. Ne. 2:14–16, 26–27; He. 14:30–31; LK 58:26–28; 101:78; KH Moos. 4:1–4; 6:33

Viitteet

  1. Deseret News (kerran viikossa ilmestyvä), 9. tammikuuta 1861, s. 353.

  2. The Gospel Kingdom, toim. G. Homer Durham (1943), s. 59.

  3. The Governmet of God (1852), s. 49.

  4. The Governmet of God, s. 49–50.

  5. The Gospel Kingdom, s. 123.

  6. The Mediation and Atonement (1882), s. 95.

  7. Deseret News, 9. tammikuuta 1861, s. 353, kappalejakoa muutettu.

  8. The Gospel Kingdom, s. 59–60.

  9. The Gospel Kingdom, s. 337.

  10. The Governmet of God, s. 54–55.

  11. Deseret News, 9. tammikuuta 1861, s. 353.

  12. The Governmet of God, s. 47.

  13. Deseret News, 8. maaliskuuta 1865, s. 178–179, kappalejakoa muutettu.

  14. Deseret News, 9. tammikuuta 1861, s. 353.