Luku 19

Ajalliset siunaukset ja kymmenysten laki

Meitä on opetettu maksamaan kymmenyksemme, jotta voisimme ilmoittaa Jumalalle olevamme Hänen kansaansa ja jotta jos Hän antaa meille kaiken, mitä pyydämme, voisimme antaa takaisin Hänelle yhden kymmenesosan ja tunnustaa sillä teolla Hänen kätensä.¹

John Taylorin elämästä

John Taylor uskoi, että Jumala huolehtii ajallisista tarpeistamme hengellisten siunaustemme lisäksi. Niinpä hän kehottikin pyhiä etsimään Jumalan kättä ja tunnustamaan sen ajallisissa asioissa, opettaen, että ”meidän on asetuttava asemaan, jossa Herra ohjaa ja johtaa meitä niin ajallisissa kuin hengellisissäkin asioissa, tai emme saa koskaan sitä kirkkautta, jota monet meistä odottavat.”²

Samalla kun presidentti Taylor tunnusti ajallisten asioiden tärkeyden elämän ylläpitämisessä, hän myös säilytti oikean näkökulman maallisiin asioihin nähden. Vanhin B. H. Roberts seitsemänkymmenen neuvostosta kirjoitti presidentti Taylorin ajallista rikkautta koskevasta näkemyksestä: ”Hän ei ikinä omistautunut rahan hankkimiseen. – – Kuitenkin se omaisuuden määrä, jonka hän keräsi Nauvoossa ja jonka hän uhrasi paetakseen erämaahan Kristuksen kirkon kanssa, riittää osoittamaan, ettei häneltä puuttunut taloudellisia kykyjä. Mutta hän oli kiinnittänyt silmänsä ja sydämensä parempiin rikkauksiin, joita koi ja ruoste eivät raiskaa eivätkä varkaat varasta [ks. Matt. 6:19–20]. Nämä asiat täyttivät hänen sielunsa, valtasivat hänen huomionsa ja jättivät hänelle vain pienen määrän aikaa rakastua tämän maailman rikkauteen. Hänen mottonsa oli – – : ’Rahalla on vain vähän merkitystä, kun kysymyksessä on totuus.’”³

Kymmenysten lain noudattaminen oli presidentti Taylorille tärkeä osa hänen ajallisten velvollisuuksiensa täyttämisessä ja Jumalan käden tunnustamisessa kaikissa siunauksissa. Aikana, jolloin suurin osa kymmenyksistä maksettiin tavarana eikä rahana, hän opetti lapsilleen, miten tärkeätä oli antaa Herralle vain parasta kiitokseksi kaikesta siitä, mitä he olivat saaneet. Hänen poikansa Moses W. Taylor kirjoitti: ”Kun syksyisin poimittiin hedelmiä, isä tuli ja tarkisti korit ja valitsi suurimmat ja parhaat hedelmät ja sanoi: ’Ottakaa kymmenykset tästä ja pitäkää huolta, että maksatte ne täysinä.”’⁴

John Taylorin opetuksia

Olemme Jumalalle velkaa kaiken, mitä meillä on

Kuka on tehnyt meidät? Kuka järjesti meidät ja alkuaineet, jotka ympäröivät meitä ja joita me hengitämme? Kuka järjesti aurinkokunnan, jonka näemme ympärillämme? Kuka antaa aamiaisen, päivällisen ja illallisen niille miljoonille, jotka asuvat maan päällä? Kuka vaatettaa heidät samoin kuin kedon kukat? Kuka antaa ihmiselle hänen hengityksensä, elämänsä, terveytensä, liikuntakykynsä, ajatuksensa ja kaikki jumalalliset ominaisuudet, joilla hän on varustettu? Mistä ne ovat tulleet? Kuka on säädellyt ja hoitanut maailman asioita sen luomisesta nykyaikaan asti? Suuri Minä Olen, suuri Elohim, suuri Jumala, joka on Isämme.⁵

[Jeesus sanoi]: ”Katsokaa kedon kukkia – – eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. – – Edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.” [Matt. 6:28–29.] Ja taas hän sanoo: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. – – Tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!” [Matt. 6:26, 30.] – –

Jos meillä on elämää tai terveyttä tai omaisuutta, jos meillä on lapsia ja ystäviä ja koti, jos meillä on totuuden valo, iankaikkisen elämän siunaukset, Jumalan ilmoitukset, pyhä pappeus kaikkine siunauksineen ja hallituksineen ja hallitsemisineen, kaikki nämä ja jokainen muu todellinen nautinto, mitä me omistamme, tulee Jumalalta. Emme aina käsitä tätä, mutta on kuitenkin totta, että olemme velkaa Jumalalle jokaisesta hyvästä ja täydellisestä lahjasta [ks. Jaak. 1:17]. Hän on järjestänyt ruumiimme sellaiseksi kuin se on olemassa kaikessa täydellisyydessään, symmetriassaan ja kauneudessaan. Hän, kuten runoilija sanoo:

”Rinteet Hän ruohoin kaunistaa,
viljalla vainiot vaatettaa, 
kädestään ruokkii eläimet, 
myös korpinpojat nälkäiset.”

Hän on armollinen ja ystävällinen ja hyväntahtoinen kaikkia luotujaan kohtaan, ja meidän on hyvä joskus miettiä näitä asioita, sillä oivallamme siten riippuvaisuutemme Kaikkivaltiaasta.

Tämän maailman asioista puhuttaessa monet kysyvät usein: ”Mitä, eikö meidän pitäisi huolehtia niistä?” Totta kai meidän pitäisi. Emmekö puhu Siionin rakentamisesta? Totta kai puhumme. Emmekö puhu kaupunkien rakentamisesta ja kauniiden asuntojen, puutarhojen ja hedelmätarhojen valmistamisesta ja itsemme saattamisesta sellaiseen tilanteeseen, että me ja perheemme voimme nauttia elämän siunauksista? Totta kai puhumme. Jumala on antanut meille maan ja kaikki tätä tarkoitusta varten tarvittavat alkuaineet, ja Hän on antanut meille älyä käyttää niitä. Mutta se suuri asia, joka Hänellä on ollut mielessään, on se, että kun me käytämme älyä, jota hän antaa meille erilaisten hankkeiden toteuttamiseen, jotka ovat toivottavia hyvinvointimme ja onnemme kannalta, meidän ei pitäisi unohtaa Häntä, joka on kaikkien siunaustemme lähde, koskivatpa ne nykyisyyttä tai tulevaisuutta.⁶

Jumala on Jumalamme, johon me panemme luottamuksemme, meillä ei ole syytä rehennellä. Onko meillä rikkautta? Kuka on antanut sen meille? Herra. Onko meillä omaisuutta? Kuka on antanut sen haltuumme? Herra. Hevosemme, karjamme ja lampaamme, laumamme ja omaisuutemme ovat Hänen lahjojaan. Kulta ja hopea ja maan kalleudet ja myös tuhansien kukkuloiden karja on Hänen, ja me olemme Hänen ja Hänen käsissään, ja kaikki kansat ovat Hänen käsissään, ja Hän tekee meille ja heille niin kuin hyväksi näkee. Ja hyvänä, viisaana Isänä Hän huolehtii heidän eduistaan, ja kun tuomion aika koittaa, sitä ei pidätetä. Meidän tulisi aina muistaa, että voimamme on Jumalassa, meillä ei ole itsessämme mitään rehentelemistä, meillä ei ole mitään älyä, jota Jumala ei olisi meille antanut, meillä ei ole elämässä eikä omaisuudessa mitään, paitsi se, minkä Herra on meille antanut. Kaiken aikaa ja iankaikkisuutta koskevan, minkä omistamme, on Hän antanut meille.⁷

Kaikki, mitä omistamme, on Jumalan lahjaa. Meidän tulisi tunnustaa Hänet kaikessa. Joskus puhumme siitä, kuinka ihmisillä on tämä tai tuo oikeus. Meillä ei ole mitään oikeuksia, paitsi sellaiset, jotka Jumala meille antaa. Ja kerronpa teille, mitä Hän näyttää myöhempien aikojen pyhille. Hän on vielä osoittava heille, että kulta ja hopea ovat Hänen, ja tuhansien kukkuloiden karja, ja että Hän antaa kenelle haluaa, ja pidättää keneltä haluaa. Hän on vielä näyttävä teille, että tämä on tosiasia. Turvallisuutemme ja onnemme ja rikkautemme riippuu kuuliaisuudestamme Jumalalle ja Hänen laeilleen, ja korotuksemme ajassa ja iankaikkisuudessa riippuu samasta asiasta.⁸

Ajallisten siunaustemme ja velvollisuuksiemme ymmärtäminen on osa evankeliumia

Minulla on ilo puhua teille Jumalan valtakuntaa koskevista asioista ja myös muista asioista, joiden jotkut eivät ajattele liittyvän niin suoranaisesti Jumalan valtakuntaan, ja kuitenkin ne liittyvät, sillä kaikki ajalliset asiat ja kaikki hengelliset asiat, kaikki mikä liittyy ruumiiseemme ja henkeemme, kaikki, minkä tarkoitus on edistää onneamme ja hyvinvointiamme maan päällä ja tuottaa meille korotus taivaan valtakunnassa, ovat asioita, jotka liittyvät evankeliumiin ja kuuluvat meille myöhempien aikojen pyhille.⁹

Kokoontumisemme tavoitteena eivät olet yksinomaan uskonnolliset tarkoitusperät vaan neuvotteleminen kaikista asioista, jotka liittyvät kirkon ja Jumalan maanpäällisen valtakunnan etuihin. – – Kokoonnumme myös neuvottelemaan parhaasta tavasta edetä niin ajallisissa kuin hengellisissäkin asioissa, sillä koska meillä on ruumis siinä kuin henkikin ja meidän on elettävä syömällä, juomalla ja pukemalla päällemme, on välttämätöntä, että konferensseissamme harkitaan ajallisia asioita ja keskustellaan niistä, ja että neuvottelemme kaikesta, minkä tarkoitus on hyödyttää, siunata ja korottaa Jumalan pyhiä, liittyipä se sitten hengellisiin asioihimme tai työhömme ja tehtäviimme elämässä miehinä ja vaimoina, vanhempina ja lapsina, isäntinä ja palvelijoina. – – Ajatus siitä, että meillä olisi pelkästään uskonnollisia tunteita eikä mitään muuta, ei tule kysymykseen, mutta teemme kaiken Jumalan pelossa. Uskontomme on kattavampi kuin maailman uskonto, se ei elähdytä [jäseniään] halulla ”istua ja laulaa itseään ikuiseen autuuteen”, vaan se pitää sisällään kaikki ihmiskunnan edut jokaisella käsitettävällä tasolla, ja jokainen totuus maailmassa tulee sen piiriin.¹⁰

Herra on innokas tekemään meille hyvää, valistamaan mieltämme, opastamaan arvioitamme, paljastamaan meille tahtonsa ja vahvistamaan meitä ja valmistamaan meitä niihin suuriin tapahtumiin, joiden täytyy tapahtua näinä viimeisinä päivinä. Hän on halukas näyttämään meille, kuinka voimme pelastaa itsemme, kuinka voimme siunata itseämme ajallisesti ja hengellisesti, älyllisesti, moraalisesti, fyysisesti, poliittisesti ja jokaisella mahdollisella tavalla, jolla Hän pystyy suomaan siunauksiaan langenneelle ihmiskunnalle.¹¹

Kymmenysten avulla me voimme tunnustaa Jumalan, osoittaa uskollisuutemme ja valmistautua suurempiin siunauksiin

Me tunnustamme kansana, että kymmenysten laki on lähtöisin Herralta. Miksi sitten meidän on tarpeen puhua siitä niin paljon? Ellemme ole rehellisiä itsellemme ja rehellisiä Jumalallemme, niin mitä meitä hyödyttävät kaikki väitteemme, että olemme Jumalan edustajia tai että olemme Israelin vanhimpia tai että meidät on puettu pyhään pappeuteen tai että olemme elämän tien opettajia? Entisaikojen juutalaiset ja vanhat fariseukset kaikkine syntisyyksineen ja turmeluksineen saattoivat kerskua maksavansa kymmenykset kaikesta, mitä omistivat. Me väitämme olevamme parempia kuin vanhat fariseukset, ja kuitenkin näyttää siltä, että keskuudessamme olevien ihmisten on hyvin vaikeaa olla rehellisiä itselleen ja Jumalalleen näin yksinkertaisessa periaatteessa kuin tämä. – –

[Herra] haluaa ensisijaisesti saada ihmiset tunnustamaan Jumalan yhdessä pienessä maallisessa periaatteessa, Hän haluaa saada heidät tunnustamaan Hänet siten, että he antavat Hänelle tietyn pienen osan, yhden kymmenesosan, siitä, mitä Hän antaa heille nähdäkseen, ovatko he rehellisiä tässä pikkuasiassa, nähdäkseen, toimivatko he niin kuin rehelliset, ylevät ihmiset vai eivät, vai yrittävätkö he petkuttaa Häntä siinä. Jos teemme tämän rehellisesti ja tunnontarkasti kunnes olemme täyttäneet velvollisuutemme, olemme silloin valmiit mihin muuhun tahansa. Herra arvostaa periaatetta eikä meidän maksamiamme kymmenyksiä, Hän ei piittaa kymmenyksistämme, mutta Hän piittaa siitä, että me teemme oikein. Ellemme pysty olemaan uskollisia vähässä, emme voi odottaa, että meidät pannaan paljon haltijaksi [ks. Matt. 25:21].¹²

[Kymmenysten laki] on Jumalan kansan koe tai meidän, jotka väitämme olevamme sitä, jotta tietäisimme, haluavatko ihmiset noudattaa tiettyä Kaikkivaltiaan antamaa erityistä lakia vai eivät, ja saada siten todisteen uskollisuudestaan ja kuuliaisuudestaan. Jos me siis pysymme tässä, kaikki on hyvin ja hyvää, ellemme, on kirjoitettu: ”Heitä ei havaita kelvollisiksi jäämään teidän keskuuteenne” [LK119:5].

Puhumme Siionin rakentamisesta. Täällä se asia koskee minua samoin kuin teitäkin suurella voimalla, kun käsitätte sen sellaisena kuin se on olemassa ja näette sen totuuden Hengen valossa. Sillä kirjoitettu on: ”Ja minä sanon teille: Jos kansani ei noudata tätä lakia eikä pidä sitä pyhänä eikä tämän lain kautta pyhitä Siionin maata minulle, niin että minun säädöksiäni ja oikeuksiani noudatettaisiin siellä, jotta se olisi korkeasti pyhä, katso totisesti minä sanon teille: se ei ole oleva teille Siionin maa.” [LK 119:6.] Niin, me puhumme Siionin maan rakentamisesta, mikä on yksi syy siihen, että olemme täällä. Ja Jumala on sanonut, että ellemme me tottele tätä lakia, se ei ole oleva meille Siionin maa. – –

[Kymmenykset] ovat yksi periaate, jolla meitä on määrä hallita. Minä ja te emme ole täällä toteuttamassa omia suunnitelmiamme ja tunteitamme ja tarkoituksiamme. Itse Jeesuskaan ei tullut tänne tekemään sitä. Omien sanojensa mukaan Hän ei pyri toteuttamaan omaa tahtoaan, vaan lähettäjänsä tahdon [ks. Joh. 5:30]. Emmekä mekään ole täällä toteuttamassa omaa tahtoamme, vaan Isän tahdon, joka on lähettänyt myös meidät, ja joka on kutsunut meidät pyhällä kutsullaan. – –

Nämä ajalliset asiat ovat [joidenkuiden] mielestä hyvin vähämerkityksisiä, ne ovat hyvin vähämerkityksisiä päätellen siitä, kuinka monet meistä työskentelevät, mutta ne ovat hyvin merkityksellisiä punnittuina totuuden vaa’alla, iankaikkisen elämän periaatteet, jotka Jumala on ilmoittanut, ovat äärimmäisen merkityksellisiä pyhille, sekä eläville että kuolleille; myriadeille ihmisille, jotka ovat eläneet ja jotka saattavat elää, nämä asiat ovat valtavan merkityksellisiä.

Haluan nähdä ihmisten noudattavan tätä kymmenysten lakia, koska se on selkeä ja suora käsky meille. En välitä henkilökohtaisesti mitään siitä, maksavatko ihmiset kymmenyksensä vai eivät, enkä usko, että Herra itsekään huolehtii suuresti. Kulta ja hopea ja myös tuhansien kukkuloiden karja on Hänen, ja Hänelle kuuluu valta määrätä kaikesta. Ja se, mitä me tämän maailman hyvyydestä omistamme, on annettu meille käytettäväksi viisaasti, koska emme voi ottaa sitä mukaamme, kun meidät kutsutaan täältä pois. Meidän korkeimman Jumalan pyhien tehtävänä on olla rehellisiä ja rehtejä ja kulkea oikeata tietä, olla täynnä nuhteettomuutta ja ylläpitää oikeita periaatteita kaikkialla ja kaikkina aikoina.¹³

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Mitä ajallisia siunauksia Jumala on antanut teille? Miksi on tärkeää tunnustaa, että kaikki nämä siunaukset tulevat lahjoina Jumalalta? Mikä saa jotkut ihmiset unohtamaan, että Jumala on näiden siunausten lähde?
Mikä on maallisen omaisuutemme ja hengellisen hyvinvointimme välinen suhde? (Ks. LK 104:13–18.) Kuinka voimme hyödyntää paremmin Jumalan meille antamia siunauksia?
Kuinka kymmenysten maksaminen osoittaa rakkauttamme ja kiitollisuuttamme Herraa kohtaan? Kuinka voimme oppia kiitollisuuden tunnetta antaessamme kymmenyksiä ja uhreja?
Mitä voitte tehdä opettaaksenne lapsianne ja lastenlapsianne maksamaan rehelliset kymmenykset?
Miksi kymmenysten maksaminen on joskus haaste? Mitä voimme tehdä selviytyäksemme tuosta haasteesta?
Miksi on tärkeää maksaa kymmenykset vaikka joudumme ehkä silti kamppailemaan taloudellisesti koko elämämme ajan? Mitä hengellisiä tai ajallisia siunauksia te olette saaneet kuuliaisuudesta kymmenysten laille?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 3. Moos. 27:30; Jes. 45:12; Mal. 3:8–12; Moosia 2:20–22; LK 59:21; 104:13–18; 119:1–7; 120.