Luku 4

Kuuliaisuus, pyhä velvollisuus

Niin kauan kuin pidämme Jumalan käskyt, meidän ei tarvitse pelätä mitään pahaa, sillä Herra on kanssamme ajassa ja iankaikkisuudessa.¹

John Taylorin elämästä

John Taylor osoitti altista kuuliaisuutta Jumalalle koko elämänsä ajan. Se ilmeni erityisen selvästi silloin, kun hän sai kutsun lähteä rakkaittensa luota palvelemaan Herraa lähetyssaarnaajana Englannissa.

Palvelukutsu tuli heinäkuussa 1838 ilmoituksessa, joka on merkitty muistiin Opin ja Liittojen Kirjan luvussa 118. Tuossa ilmoituksessa apostolien käskettiin lähteä lähetystyöhönsä Missourista, Far Westin temppelitontilta 26. huhtikuuta 1839. Tämän käskyn noudattaminen muodostui äärimmäisen vaikeaksi vainon ja talvella 1838–1839 tapahtuneen pyhien Missourista karkottamisen takia. Kuitenkin vanhin Taylor ja hänen apostolitoverinsa luottivat Herraan ja pysyivät kuuliaisina huolimatta vaarasta, jolle he asettuivat alttiiksi palatessaan Missouriin. Pian puolenyön jälkeen 26. huhtikuuta 1839 he palasivat Far Westiin ja kokoontuivat temppelitontilla, missä he laskivat temppelin kulmakiven, ja lähtivät Nauvooseen tekemään viimeisiä valmisteluita lähteäkseen lähetystyöhön Englantiin.²

Vanhin Taylor lähti lähetystyöhön Iowan Montrosesta, jonne hän oli perheineen asettunut asumaan vanhoihin hirsiparakkeihin joen toiselle puolelle Nauvoota vastapäätä. Vaikka hän ja hänen perheensä potivat malariaa, hän oli kuuliainen käskylle palvella lähetystyössä Englannissa. Kertoessaan perheestään eroamisen aiheuttamasta tuskasta hän mainitsi: ”Ajatus vaikeuksista, joita he olivat juuri kokeneet, epävarmuus siitä, voisivatko he edelleen asua talossa, jossa he silloin majailivat – jossa oli vain yksi ainoa huone –, sairaus, veljien köyhyys, rettelöitsijöiden aiheuttama epävarmuus sekä epätietoisuus siitä, mitä poissa ollessani saattaisi tapahtua, herättivät tavallisuudesta poikkeavia tunteita. Näitä isän ja puolison tuntemia huolia lisäsivät myös aika ja välimatka, jotka erottaisivat meidät. Mutta ajatus siitä, että lähtisin Israelin Jumalan käskystä käymään uudelleen kotimaassani julistaakseni iankaikkisen totuuden periaatteita ja tekemään tiettäväksi sitä, mitä Jumala oli ilmoittanut maailman pelastukseksi, voitti kaikki muut tunteet.”³

Presidentti Taylor sai voimaa syvällisestä todistuksestaan evankeliumista: ”Kun kuulin ensi kertaa evankeliumista, minun oli pakko myöntää, että siinä oli jotakin järkeenkäypää. Miltei toivoin, ettei se olisi totta. Sanoin: ’Jos se on totta, niin minun on rehellisenä miehenä pakko noudattaa sitä, tai muuten en voi luottaa itseeni lainkaan.’”⁴

John Taylorin opetuksia

Herran todelliset opetuslapset valitsevat kuuliaisuuden Hänen tahdolleen

Herra täyttää verrattomat tarkoituksensa ja toteuttaa sen, minkä on suunnitellut. Meidän tehtävänämme on elää uskontomme mukaan, arvostaa täysin evankeliumia, joka meillä on, ja totella täysin sen vaatimuksia, alistua sen lakeihin ja mukautua sen määräyksiin, noudattaen ohjeita, joita saamme pyhältä pappeudelta, jolla on hallussaan Jumalan ilmoitusten salaisuuksien avaimet, pitäen kutsumuksiamme kunniassa ja kunnioittaen Jumalaamme, jotta voisimme olla valmiit täyttämään tehtävämme maan päällä ja pystyisimme olemaan siunauksena ympärillämme oleville ja vuodattamaan siunauksia jälkeläisillemme ja levittämään eteenpäin iankaikkisuuden suuria periaatteita, jotka on tarkoitettu siunaamaan, valistamaan, jalostamaan ja korottamaan kaikkia, jotka suostuvat olemaan kuuliaisia niiden määräyksille.⁵

Jeesus sanoo: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.” [Matt. 11:29.] Mikä oli se ies, joka pantiin Jeesuksen seuraajien harteille? Täsmälleen sama kuin se, mikä on pantu teidän harteillenne. – – Sana kuului: Lähtekää minun nimessäni ja minun valtuudellani, niin Henkeni on oleva teidän kanssanne. Ja se oli, ja ihmisistä tuli yhtä uskossa, opissa ja periaatteessa, aivan kuten pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne.” Mikä se oli? Hän sanoi: ”Autuaita [ovat] kärsivälliset: he perivät maan. – – Autuaita [ovat] puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan. – – Autuaita [ovat] ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.” [Matt. 5:5–6, 8.] Sellaisen ikeen Jeesus pani heidän harteilleen, ja sellainen pannaan teidän harteillenne: rakastaa vanhurskautta, pitää Jumalan käskyt, elää uskontonne mukaan ja olla kuuliaisia totuuden periaatteille. Onko se raskas ies? Se on se, mitä myöhempien aikojen pyhiltä vaaditaan: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua!” Ja kuinka Hän sen teki? Hän oli kuuliainen Isänsä tahdolle ja odotti sitten opetuslastensa olevan kuuliaisia Hänen tahdolleen.⁶

Tottelemattomuus Jumalan laeille tuo haitallisia seurauksia

Jumalan iankaikkisten lakien mukaisesti ja asioiden iankaikkisen sopusoinnun mukaisesti sellaisina kuin asiat ovat olemassa Hänen luonaan iankaikkisissa maailmoissa ja sellaisina kuin ne ovat olemassa täällä maan päällä me kaikki olemme tai meidän tulisi olla saman verran Jumalan ohjattavina ja johdettavina, ja olemme saman verran velvolliset kuuntelemaan Hänen lakiaan ja noudattamaan Hänen ohjeitaan ja neuvojaan – ja ajattelisin, että vähän enemmänkin – kuin olemme kasvattaessamme tuota vehnänjyvää tai kymmentä tuhatta miljoonaa sellaista, sillä me emme pysty siihen, ellemme noudata niitä lakeja, jotka ovat lisääntymiselle välttämättömiä.

Lisäksi me olemme Jumalan jälkeläisiä, emmekö olekin? Luulen, että pyhissä kirjoituksissa lukee: ”Me olemme myös hänen sukuaan” [ks. Ap. t. 17:28; Hepr. 12:9], ja että Hän on ”kaiken lihan henkien Jumala” [4. Moos. 16:22, vuoden 1776 raamatunkäännös]. Ja koska Hän on kaiken lihan henkien Jumala ja Isä, ja koska Hän on tehnyt maan kaiken lihan asuttavaksi ja koska Hän on varannut tuolle lihalle toimeentulon, sen ruoan, vaatteet, mukavuuden ja ilon, ja koska Hän on antanut heille älyn ja käskenyt heitä ottamaan luonnon runsauden käyttöönsä, niin eikö Hänellä ole oikeus johtaa ja ohjata meitä, pyytää kuuliaisuutta lailleen? Eikö se ole tarkemmin ajatellen lainmukainen oikeus?

Maailma sanoo: Ei, Hänellä ei ole mitään oikeutta. Olen oma herrani, olen itsenäinen olento, valitsen oman tieni jne. Jotkut myöhempien aikojen pyhät sanovat melkeinpä samaa, eivät aivan, mutta melko lähelle. ”Olen vapaa ihminen, paha minut periköön, ellen tee niin kuin haluan jne.” Kerronpa teille tuon kertomuksen toisen osan. Teidät perii paha jos teette mitä mielenne tekee, ellei mielenne tee pitää Jumalan lakeja. Emme voi rikkoa Hänen lakejaan rangaistuksetta tai polkea jalkojemme alle näitä iankaikkisia periaatteita, jotka esiintyvät kaikkialla luonnossa. Jos koko luonnon on pakko tulla hallituksi lailla tai kärsiä tappio, niin miksi ei ihmisen?⁷

Emme voi kulkea omaa tietämme ja saada Jumalan siunauksia. Jokainen, joka sitä yrittää, saa huomata erehtyneensä. Herra vetää Henkensä pois sellaisista, ja heidät jätetään oman onnensa nojaan vaeltamaan pimeydessä ja joutumaan kadotukseen. Meidän odotetaan siirtyvän korkeammalle tasolle, tuntevan, että olemme Jumalan lapsia ja että Jumala on Isämme, eikä Jumala halua tottelemattomien lasten tai niiden, jotka taistelevat Hänen lakejaan ja Hänen pappeuttaan vastaan, tuottavan Hänelle häpeää. Hän odottaa meidän elävän uskontomme mukaan, olevan kuuliaisia Hänen laeilleen ja pitävän Hänen käskynsä.⁸

Jos me olemme Jumalan pyhiä, meidän täytyy alkaa opetella Herran tahdon tekemistä maan päällä niin kuin taivaassa, sillä ei jokainen, joka sanoo Herra, Herra, pääse Kristuksen valtakuntaan, vaan se, joka tekee taivaallisen Isän tahdon [ks. Matt. 7:21]. Ajattelemme joskus voivamme tehdä niin kuin meitä huvittaa. Voimme kyllä tehdä niin kuin meitä huvittaa, ja silloin Jumala tekee niin kuin Häntä huvittaa, ja meille kerrotaan, että joudumme tuomiopäivänä tekemään tiliä jokaisesta sanasta ja jokaisesta salaisesta ajatuksesta. – –

Emme ole täällä tekemässä omaa tahtoamme vaan taivaallisen Isämme tahdon. Jotkut ihmiset, jotka luulevat selviytyvänsä melko hyvin ja tekevänsä omien sanojensa mukaan ”mitä ikinä mieli tekee”, heräävät huomaamaan, etteivät he ole tehneet Jumalan tahtoa. He ovat saattaneet ajatella, että heillä on vaimo ja lapsia, mutta he heräävät huomaamaan, ettei heillä olekaan niitä ja että heiltä on evätty monia niitä suuria siunauksia, joista he ovat odottaneet nauttivansa. Vaikka meillä olisi kuinka armoa, ystävällisyyttä ja helliä tunteita veljiämme ja sisariamme kohtaan ja kaikkia ihmisiä kohtaan, me emme voi rikkoa Jumalan lakia emmekä niitä periaatteita, jotka Hän on säätänyt, saamatta rangaistusta. Hän odottaa meidän tekevän sitä, mikä on hyväksyttävää Hänen edessään, ja ellemme sitä tee, meidän on suoritettava rangaistus oikeasta periaatteesta poikkeamisestamme.⁹

Jos Herra voi saada ihmiset kuuntelemaan Hänen lakiaan, voi olla mahdollisuus perustaa Hänen valtakuntansa maan päälle. Ellei, niin ainoa tapa, jolla Hän voi perustaa valtakuntansa, on ottaa heidät pois maan päältä tai luopua valtakunnasta toiseen aikaan asti, sillä Hänen valtakuntaansa on mahdoton perustaa, elleivät ihmiset ole kuuliaisia Hänelle. – –

– – Herran Henki vetäytyy pois sieltä, missä ei ole kuuliaisuuden tunnetta. Ihmiset eivät voi säilyttää sitä ja olla samalla kapinassa kirkon ja Jumalan valtakunnan auktoriteetteja ja neuvoja vastaan.¹⁰

Kuuliaisuus tuo siunauksia tässä elämässä ja iankaikkisuudessa

Mikä on ihmisen velvollisuus täällä? Se on kuuliaisuus keskuudessamme oleville Jumalan oraakkeleille, ja niin kauan kuin pidämme Jumalan käskyt, meidän ei tarvitse pelätä mitään pahaa, sillä Herra on kanssamme ajassa ja iankaikkisuudessa.¹¹

Jeesus Kristus sanoo: ”Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa” (Joh. 14:27). Missä tämä rauha esiintyykin, se jättää vaikutuksen, joka on lohduttava ja virvoittava niiden sieluille, jotka saavat siitä osansa. Se on kuin aamukaste kuivalle kasville. Tämä rauha on yksin Jumalan lahja, ja sen voi saada ainoastaan Häneltä kuuliaisuuden kautta Hänen laeilleen. Jos joku haluaa tuoda rauhaa perheeseensä tai ystäviensä keskuuteen, niin vaalikoon sitä omassa rinnassaan, sillä aidon rauhan voi saada vain taivaan lainmukaisen säännön ja valtuuden mukaisesti ja olemalla kuuliainen sen laeille.¹²

Olemme saaneet tietää sen, että Jumala elää, olemme saaneet tietää sen, että kun me huudamme Hänen puoleensa, Hän kuulee rukouksemme, olemme saaneet tietää sen, että ihmisen korkein onni on pelätä Jumalaa ja noudattaa Hänen lakejaan ja pitää Hänen käskynsä, me olemme saaneet tietää sen, että meille lankeava velvollisuus on yrittää tehdä kaikki ihmiset onnellisiksi ja älykkäiksi, minkä onnen ja älyn voi saada vain kuuliaisuuden kautta Jumalan laeille.¹³

Me myöhempien aikojen pyhät uskomme, että tämä evankeliumi on palautettu, ja lisäksi me tiedämme, että meillä on se. Minä esimerkiksi tiedän, ja niin tiedätte tekin, ja olemalla kuuliaisia sen periaatteille ja ottamalla vastaan Pyhän Hengen te myöhempien aikojen pyhät tiedätte, että tämä on Jumalan työtä, ja ellette te tiedä sitä, se johtuu siitä, että ette elä uskontonne mukaan ja pidä Jumalan käskyjä. Kristus sanoo: ”Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani” [Joh. 7:17].¹⁴

Meidän asiamme on pitää kunniassa kutsumuksia, joihin meidät on kutsuttu, ja ellei meitä kaikkia panna Kaikkivaltiaan ohjauksen ja johdatuksen alle, me emme voi sitä tehdä – toisin sanoen ne, jotka eivät alistu Jumalan lakiin, eivät voi tehdä sitä. Mutta ne, jotka alistuvat Jumalan lakiin, voivat tehdä sen ja tekevät sen aivan helposti, sillä Jeesus sanoo: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” [Matt. 11:29–30.] Jos me alistumme olemaan kuuliaiset Jumalalle ja meissä asuvalle hengelle, meidän valostamme tulee kuin se, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka, mutta ellemme alistu olemaan kuuliaisia Jumalan maan päällä olevan kirkon ja valtakunnan laille ja sanalle ja järjestykselle, niin meissä olevasta valosta tulee pimeyttä, ja sitten, kuten sanotaan, millainen onkaan pimeys! [Ks. Matt. 6:23.]¹⁵

Kun ihmiset ovat nöyriä, puhtaita ja hyveellisiä ja etsivät Herraa saadakseen Hänen johdatustaan, Hänen Pyhän Henkensä valoa johtamaan heitä elämän poluille, jotta he voivat käsittää Hänen lakinsa, Hänen sanansa ja Hänen tahtonsa – ja ovat sitten sille kuuliaisia, kun se tehdään heille tiettäväksi – sellaiset ihmiset, ne veljet ja sisaret, jotka noudattavat tätä suunnitelmaa, ymmärtävät tuhat kertaa todennäköisemmin Jumalan asioita kuin ne, jotka ovat huolimattomia, välinpitämättömiä, typeriä ja uppiniskaisia ja jotka eivät piittaa heille tarjotuista siunauksista ja tilaisuuksista. Noissa ihmisissä olevasta valosta tulee pimeyttä, kun taas toisten polku on kuin vanhurskaan, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka. [Ks. LK 50:24.]¹⁶

Turvallisuutemme ja onnemme ja vaurautemme riippuu kuuliaisuudestamme Jumalalle ja Hänen laeilleen, ja korotuksemme ajassa ja iankaikkisuudessa riippuu samasta asiasta. Jos käteemme pannaan väline, me pyydämme Isäämme, että Hän tekisi meille mahdolliseksi tehdä sillä sitä, mikä on oikein, ja kuten olen sanonut, me pyydämme Häneltä jokapäiväistä leipäämme ja kiitämme Häntä siitä aivan samoin kuin Israelin lapset tekivät. Enkelit toivat heille mannaa yhä uudelleen. En tiedä, millaisia myllyjä heillä oli tai ketkä olivat heidän leipureitaan, mutta he toivat mannaa. ”Ei enemmän keränneellä ollut liikaa eikä vähemmän keränneellä liian vähän” [2. Moos. 16:18]. Luulen, että meidän laitamme on joskus samoin. Enkelit eivät ruoki meitä aivan mannalla, mutta Jumala pitää meistä huolta, ja minä haluaisin päivät pitkät siunata Israelin Jumalan nimeä, ja jos pelkäämme Jumalaa ja teemme vanhurskauden tekoja – – niin meistä, Siionin kansasta, tulee kaikista kansoista rikkain.¹⁷

Muistan, kun evankeliumia saarnattiin minulle ensimmäistä kertaa – ennen kuin minua oli kastettu, kuulin suunnilleen tällaisen luennon: ”Meillä ei ole teille mitään erityistä luvattavana, vain Jumalan mielisuosio, jos elätte vanhurskaasti ja pidätte Hänen käskynsä. Teitä saatetaan vainota, ahdistaa, vangita ja surmata sen todistuksen tähden, joka teillä saattaa olla lausuttavana, sen uskonnon tähden, jolle teidät on kutsuttu olemaan kuuliaisia, mutta voimme luvata teille, että jos näin tapahtuu, te saatte iankaikkisen elämän.”¹⁸

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Miksi luulette Herran haluavan, että me olemme kuuliaisia? Mitä siunauksia Hän on luvannut meille, jos me olemme kuuliaisia?
Mitä sellaisia kokemuksia teillä on ollut, joista olette nähneet kuuliaisuuden siunauksia? Miksi arvelette, että teistä tuntuu paremmalta, kun olette kuuliaisia?
Miksi tahdonvapaus on tärkeä osa kuuliaisuutta? Millä tavoin kuuliaisuus tekee meidät vapaiksi?
Millä tavoin kuuliaisuus auttaa meitä saamaan vahvemman todistuksen? Millaisia vaikutuksia kuuliaisuuden puutteella voi olla henkilön todistukseen? Mitä luulette presidentti Taylorin tarkoittaneen, kun hän sanoi: ”Emme voi kulkea omaa tietämme ja saada Jumalan siunauksia”?
Kun tiedämme, että oma pelastuksemme riippuu kuuliaisuudestamme, niin mitä voimme tehdä opettaaksemme lapsillemme tätä periaatetta?
Miksi kuuliaisillakin on koettelemuksia? (Ks. myös LK 58:2–5.) Miksi on tärkeää pysyä kuuliaisena ankarienkin koettelemusten keskellä?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Matt. 11:29–30; Joh. 7:17; 14:15; 1. Ne. 3:7; Al. 3:26–27; LK 58:26–29; 130:20–21.