Luku 3

”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”

Meidän pitäisi elää aina ottaen huomioon iankaikkisuuden, tuntien täyttä ystävällisyyttä, hyvänsuopuutta, rakkautta ja kärsivällisyyttä kaikkia kohtaan.¹

John Taylorin elämästä

Presidentti John Taylor opetti usein pyhille, että on tärkeää, ettemme vain usko Vapahtajan kehotukseen rakastaa lähimmäistämme, vaan että myös toteutamme sitä. ”Rakastakaa toisianne”, hän kehotti, ”ja tehkää vanhurskaita tekoja ja huolehtikaa kaikkien hyvinvoinnista, sekä yrittäkää edesauttaa kaikkien onnea. Niin Jumalakin tekee.”² Hän uskoi lujasti Hengen tehtävään lähimmäisenrakkautemme ruokkijana. Hän opetti: ”Kun saatte Jumalan Hengen, tunnette olevanne täynnä ystävällisyyttä, rakkautta ja kärsivällisyyttä ja haluatte päivät pitkät antaa jokaiselle ihmiselle sitä, mitä haluatte itsellenne. Tunnette päivät pitkät halua tehdä kaikille ihmisille niin kuin te haluaisitte heidän tekevän teille.”³

Kasteestaan vuonna 1836 kuolemaansa vuonna 1887 asti John Taylor näki paljon pyhiin kohdistuvaa vainoa ja epäoikeudenmukaista kohtelua. Hän näki rähinöitsijöiden häätävän kirkon jäseniä kodeistaan, hän oli Joseph ja Hyrum Smithin marttyyrikuoleman silminnäkijä (ja haavoittui itsekin vakavasti hyökkäyksessä), ja hän oli pyhien luona Utahissa, kun heidän vainoamistaan jatkettiin. Siitä huolimatta hän kehotti kirkon jäseniä jatkuvasti rakastamaan kaikkia ihmisiä. Eräässä puheessaan, jonka hän piti Utahissa ollessaan kahdentoista koorumin presidentti, hän sanoi:

”Daavid rukoili, että Jumala lähettäisi hänen vihollisensa elävinä tuonelaan [ks. Ps. 55:16]. Kun Jeesus ristiinnaulittiin ja Hän kärsi julman kuoleman tuskia, Hän sanoi: ’Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.’ [Luuk. 23:34.] Pidän siitä rukouksesta enemmän kuin ensimmäisestä. – – Tämä on se tunne, joka meillä pitäisi olla. Meillä pitäisi olla se toisiamme kohtaan, ja meidän pitäisi kohdella toisiamme ystävällisesti eikä lietsoa epäystävällisiä tunteita. – – Kuulen joskus ihmisten sanovan: Vihaan sitä ja sitä henkilöä. No, minä en tunne maailmassa yhtään ihmistä, jota vihaisin. Käsky kuuluu: rakastakaa toisianne.”⁴

John Taylorin opetuksia

Meidän tulisi rakastaa toisiamme kuin veljet ja sisaret

Jumala on Isämme, me olemme Hänen lapsiaan, ja meidän kaikkien pitäisi olla veljiä. Meidän pitäisi tuntea ja käyttäytyä kuin veljekset, ja samalla kun pyrimme palvelemaan Herraa Jumalaamme koko sydämestämme, mielestämme, sielustamme ja koko voimastamme, meidän pitäisi pyrkiä rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme. Meidän pitäisi olla kiinnostuneita hänen hyvinvoinnistaan, onnestaan ja menestyksestään ja mistä tahansa ja kaikesta, mikä on omiaan edistämään hänen ajallista ja iankaikkista hyväänsä.⁵

Jos yritämme pettää veljeämme, niin kuinka voimme odottaa Jumalan siunaavan meitä siinä, sillä veljemme on taivaallisen Isämme lapsi aivan yhtä paljon kuin mekin. Ja koska hän on taivaallisen Isän lapsi, taivaallinen Isä tuntee mielenkiintoa hänen hyvinvointiaan kohtaan, ja jos yritämme tavoitella hyötyä Herran lapsen vahingoksi, luuletteko Hänen mielistyvän meihin? – – Haluamme olla oikeudenmukaisia ja anteliaita toisiamme kohtaan: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.” Meille on sanottu, että tämä on ensimmäinen käsky. Ja toinen on sen vertainen, nimittäin: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” [Mark. 12:30–31.] Teemmekö me niin? Jos tekisimme, niin kuinka iloiten voisimmekaan tulla Herran eteen. – –

Meidän tulee elää niin, että rakkautemme toisiamme kohtaan voisi lisääntyä koko ajan eikä vähetä, ja että meillä olisi sydämessämme rakkautta, niin että voisimme kantaa toinen toisemme kuormia tuntien olevamme Jumalan lapsia, jotka pyrkivät toteuttamaan Hänen sanansa ja tahtonsa ja lakinsa. Ja sitten kohtelemaan jokaista oikein.⁶

Meidän pitäisi olla täynnä laupeutta, veljellistä rakkautta, kiintymystä ja rakkautta toisiamme ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Meidän pitäisi tuntea samoin kuin taivaallinen Isämme.⁷

Etsikää toistenne hyvinvointia, kuten pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne” [Room. 12:10]. Sanotte, että se on melkoisen vaikeaa, niin, mutta teidän on parasta tehdä niin. Meitä on käsketty rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme. Jos voimme tehdä sen ja kunnioittaa kilvan lähimmäisiämme, ja jos on jokin pieni etu, panna sen heidän puolelleen, niin me emme täytä vain lakia ja profeettoja vaan evankeliumia. Viljelkäämme rakkauden ja ystävällisyyden henkeä, ja haudattakoon kaikki pienet harmit.⁸

Evankeliumi auttaa meitä viljelemään rakkautta ja ykseyttä

Uskonto, jonka olemme omaksuneet, tuo hengellisessä merkityksessään meidät yhteyteen toistemme kanssa ja auttaa meitä rakastamaan toisiamme, ja toivon, että keskuudessamme olisi hiukan enemmän tuota asennetta ja että rakastaisimme toisiamme vähän enemmän ja tutustuisimme toistemme etuihin vähän enemmän. Toivon, että voisimme tuntea myötätuntoa veljiämme kohtaan ja olla täynnä rakastavaa ystävällisyyttä ja anteliaisuutta toinen toistamme kohtaan. Toivon, että voisimme tuntea tuon veljellisen rakkauden jatkuvan ja että se leviäisi ja lisääntyisi, kumpuaisi elämän lähteestä – Jumalasta, sydämestä sydämeen, kuten öljy valuu astiasta toiseen, että sopusointu, myötätunto, ystävällisyys ja rakkaus vallitsisivat keskuudessamme. Tämä on sitä, mitä evankeliumi meille tekee, jos me vain sallimme sen.⁹

Eräässä [kirkon] kokouksessa vähän aikaa sitten oli edustettuna 25 kansallisuutta. Oliko näiden monenlaisten ihmisten keskuudessa tunteiden eroja? Ei.

Puhuessani hiljattain erään herran kanssa joistakin englantilaisten ja irlantilaisten välisistä vaikeuksista sanoin hänelle, että sellaisten tunteiden esiintyminen on valitettavaa. Hän sanoi, että he ovat kaksi eri rotua eivätkä voi tulla toimeen keskenään, toiset ovat kelttejä ja toiset anglosakseja, ja heidän mieltymyksensä ja tunteensa ovat erilaiset. Heidän ajattelutapansa ja tunteensa eroavat toisistaan, heidän kasvatuksensa ja vaistonsa eroavat toisistaan. Se on aivan totta tiettyyn rajaan asti. Mutta entä me? Meidät on koottu tänne Pyhän Hengen innoituksella, ja se, kuten aikaisemmin sanoin, tuottaa tunteen ja hengen yhteyttä, ykseyttä ja ymmärtämystä, jota ei ole maailmassa, ja Jeesus on sanonut: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne” (Joh. 13:35). – –

Ja kuinka on, veljet? Olemmeko skandinaaveja, olemmeko englantilaisia, olemmeko skotteja, sveitsiläisiä vai hollantilaisia, tapauksesta riippuen? Emme. Jumalan Henki, jonka olemme saaneet kuuliaisuudella evankeliumin vaatimuksille, synnyttyämme uudelleen vedestä ja Hengestä, on tehnyt meistä yksisydämisiä, yksiuskoisia, yksikasteisia. Meillä ei ole keskuudessamme sellaisia kansallisuus- tai luokkaeroja.¹⁰

Emme ole kaikki samanlaisia. Kasvomme ovat erilaisia, ruumiinrakenteemme ovat erilaisia, vaikka ne onkin tehty samasta aineesta ja niillä on samanlainen järjestelmä. Olemme niin erilaisia, että kahta samanlaista ihmistä tuskin voi löytää. En halua kaikkien ajattelevan niin kuin minä, olen halukas suomaan joka ikiselle suuren määrän liikkumatilaa näissä asioissa, mutta haluaisin nähdä jokaisen tekevän oikein ja pysyvän uskollisena Jumalalle. Ja mitä tulee hyvin moniin muihin pikkuasioihin, piittaan niistä varsin vähän.¹¹

Osoitamme rakkautta pitämällä aktiivisesti huolta toisista

Jos hyviltä ihmisiltä puuttuu välttämättömiä toimeentulon edellytyksiä, pyhät kirjoitukset sanovat: ”Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?” [1. Joh. 3:17.] Ja mitä näihin asioihin tulee, meidän pitäisi huolehtia jokaisen tarpeista. – – Älkäämme tehkö heistä kerjäläisiä, vaan kohdelkaamme heitä veljinä ja sisarina, hyvinä, kunniallisina miehinä ja naisina, katsokaamme, että heistä pidetään huolta.

Olen nähnyt ihmisiä, jotka lankeavat polvilleen ja rukoilevat sydämensä pohjasta, että Jumala ruokkisi köyhät ja vaatettaisi alastomat. Minä en pyytäisi koskaan Herraa tekemään sellaista, mitä en tekisi itse. Jos meillä on heitä keskuudessamme, niin ryhtykäämme toimeen ja auttakaamme heitä. – – Ja jos ihmisiä kohtaa millainen epäonni hyvänsä, niin pitäkäämme heistä huolta ja antakaamme heille se, mikä on välttämätöntä heidän hyvinvointinsa ja onnensa kannalta. Ja Jumala siunaa meitä, kun teemme niin.

Haluaisin paljon mieluummin, että veisitte, sanokaamme jauhosäkin, lihaa – – sokeria, voita ja juustoa sekä vaatteita ja polttoainetta ja muita sellaisia elämän mukavuuksia ja yrittäisitte siten tehdä ihmiset onnellisiksi, kuin kaikki rukoukset, joita voisitte lausua Herralle siitä asiasta, ja niin Hänkin haluaisi. Se on oikea tapa tehdä asioita. Kun saamme itse siunauksia, yrittäkäämme jakaa niitä, niin Jumala siunaa meitä ja ohjaa jalkamme rauhan tielle.¹²

Eräs mies tuli kerran Jeesuksen luo ja kysyi Häneltä, mikä oli suurin käsky. Vapahtaja vastasi hänelle: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” [Matt. 22:37–39.] Pystymmekö me tähän? Joskus se on kovaa työtä, eikö niin? Haluaisimme liian usein panna mieluummin kaksi dollaria omaan taskuumme kuin yhden lähimmäisemme taskuun, eikö totta? Haluaisimme mieluummin, että meillä olisi kaksi tai kolme lehmää kuin että lähimmäisellämme olisi yksi. – –

Kohdelkaa jokaista hyvin ja tehkää jokaiselle niin kuin on oikein ja vaalikaa ystävällisyyden henkeä kaikkia kohtaan. Ja kun näette jonkun karjan jonkun viljapellossa, niin tuntekaa sen verran mielenkiintoa hänen hyvinvointiaan kohtaan, että menette ajamaan ne pois, ja yrittäkää edistää lähimmäistenne hyvinvointia ja saada heidän olonsa niin mukavaksi kuin voitte, niin Jumala siunaa meitä ja me siunaamme toinen toistamme.¹³

Osoitamme rakkautta antamalla toisille anteeksi ja pyrkimällä saamaan anteeksi heiltä

Kohdelkaa toisianne oikein. Oletteko tehneet syntiä toinen toistanne kohtaan? Menkää sitten sovittamaan se. Oletteko pettäneet toisianne? Menkää oikaisemaan se. Oletteko puhuneet epäystävällisesti veljellenne tai sisarellenne? Menkää sitten ja tunnustakaa vääryytenne ja pyytäkää anteeksi luvaten parantaa tapanne tulevaisuudessa. Ja silloin hän saattaa puolestaan sanoa: ”Niin, ja minä sanoin yhtenä päivänä niin ja niin, voisitko antaa minulle anteeksi?” Kuinka paljon parempi ja kuinka paljon sopivampaa Jumalan pyhän kutsumukselle sellainen menettely olisikaan kuin vihamielisten tunteiden elätteleminen sydämessä.¹⁴

Kohdelkaamme toisiamme ystävällisesti ja toistemme mainetta kunnioittaen ja huolehtikaamme toistemme hyvinvoinnista kohdellen jokaista niin kuin haluaisimme Jumalan kohtelevan meitä. Ja silloin voimme Herran eteen tullessamme sanoa: ”Isä, anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa” [ks. Matt. 6:12,14], sillä jos me emme anna anteeksi veljellemme, niin kuinka voimme odottaa taivaallisen Isämme antavan anteeksi meille? Jos meillä on ollut jonkinlaisia vaikeuksia lähimmäisemme kanssa, niin pyrkikäämme korjaamaan se. Sanokaa: ”Veli tai sisar se ja se, omatuntoni kolkuttaa jostakin, mitä olen sanonut tai tehnyt sinulle, tai jostakin kaupasta, jossa olen hyötynyt sinun kustannuksellasi, ja olen tullut korjaamaan asian, sillä olen päättänyt tehdä oikein, tekivätpä muut ihmiset mitä tahansa.”¹⁵

Jos ihmiset väärälle tielle lähtemällä käyttäytyvät sopimattomasti ja pyrkivät vahingoittamaan meitä, niin pitäisikö meidän pyrkiä vahingoittamaan heitä? Ei, me yritämme tehdä heille kaiken hyvän, mitä voimme. ”Mutta eihän se ole luonnollista.” Mutta silloin meidän pitäisi muuttua luonnosta armoon. Jeesus sanoi: ”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta” [Matt. 5:43–44] ja niin edelleen. Kun olette tehneet kaiken sen ja täyttäneet kaikki lain vaatimukset, niin mitä muuta teiltä voidaan pyytää? Ei mitään. – –

– – Jos minun ja kenen tahansa muun välillä ilmenisi vaikeuksia, menisin heitä puolitiehen vastaan, ei, vaan menisin heitä vastaan kolme neljännestä tai jopa koko matkan. Haluaisin antaa periksi, sanoisin: En halua riidellä, haluan olla pyhä. Olen ottanut tavoitteekseni puhtauden, hyveen, veljeyden ja kuuliaisuuden Jumalan laeille maan päällä sekä valtaistuimet ja hallitukset ja herraudet iankaikkisissa maailmoissa, enkä salli tällaisten vähäpätöisten asioiden häiritä mahdollisuuksiani. Olen elämän puolella, iankaikkisten elämien ja iankaikkisten korotusten puolella Jumalan valtakunnassa.¹⁶

”Anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.” Ajatteletteko jatkuvasti tätä? Polvistumme, ja monet meistä ajattelevat olevansa melko kunnollisia ihmisiä, mutta veli se ja se, hän ei tee täysin oikein, enkä minä pidä hänestä kovinkaan paljoa, ja olen juorunnut hänestä hiukan, koska hän on loukannut minua, ja haluaisin saada täyden korvauksen, mutta oi Jumala, etkö antaisi syntejäni anteeksi? Annan, sanoo Herra, sillä ehdolla, että annat anteeksi veljellesi, ja vain sillä ehdolla. ”Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.” [Matt. 5:23–24.] Kun tähän lakiin mukaudutaan, niin silloin voimme sanoa: Anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.

Jos Herran olisi vastattava rukouksiimme nykyisessä tilassamme, monille meistä ei annettaisi anteeksi. Jos haluamme koko kansan olevan hyviä pyhiä, niin olkaamme itse hyviä pyhiä. Olkoon se, joka sanoo toiselle ”älä varasta”, itse varastamatta. Te, jotka opetatte veljeänne olemaan puhumatta pahaa lähimmäisestään, pidättäydyttekö itse tekemästä niin? – –

Meidän tulisi työskennellä toistemme hyväksi tuntien myötätunnon tunteita toisiamme kohtaan. Meidän oletetaan olevan veljiä kirkossa ja Jumalan valtakunnassa liitettyinä yhteen iankaikkisen evankeliumin rikkumattomin sitein, ei vain ajaksi vaan iankaikkisuudeksi. Siten kaiken toimintamme tulisi tähdätä siihen, vanhurskauden ja ystävyyden periaatteille rakennettuna.¹⁷

Meidän tulisi noudattaa Vapahtajan täydellistä esimerkkiä rakkaudesta

Tunteidemme maailman ihmisiä kohtaan tulisi yleisesti ottaen olla samat kuin ne, joita Jeesus heille osoitti. Hän pyrki edistämään heidän hyvinvointiaan, ja meidän mottomme pitäisi olla alati sama kuin Hänen oli: ”Maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” [Luuk. 2:14]. Olivatpa he keitä tai mitä hyvänsä, meidän tulee pyrkiä edistämään koko Aadamin suvun onnea ja hyvinvointia.¹⁸

Jos me kompuroimme hiukan, ei Vapahtaja toimi kuten typerä, kostonhimoinen ihminen, eli iske toista ihmistä maahan. Hän on täynnä hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä ja kohtelee jokaista ystävällisesti ja kohteliaasti. Nämä ovat ne tunteet, joiden valtaan haluamme antautua ja joiden haluamme vallitsevan meissä, nämä ovat ne periaatteet ja se henki, joiden tulisi olla jokaisen Israelin vanhimman liikkeellepanevana voimana ja joiden pitäisi ohjata hänen elämäänsä ja tekojaan.¹⁹

Jos Jeesus maan päällä ollessaan voi kestää kärsivällisesti ihmisten pilkan, ivan ja moitteet, joita niin mielivaltaisesti Hänen päälleen kasattiin, jos meillä on Hänen julistamansa periaatteet, niin meillä on varaa vaalia myös samoja jaloja ja ylevämielisiä tunteita, jotka asustivat Hänen rinnassaan. – –

Jeesus tuli tänne Jumalan ennalta-asetetun ihmissukua koskevan suunnitelman ja tarkoituksen mukaisesti Isän ainoana Poikana täynnä armoa ja totuutta. Hän tuli uhraamaan itsensä, syytön syyllisten puolesta, täyttämään rikotun lain vaatimukset, joita ihmissuku ei pystynyt täyttämään, pelastamaan heidät lankeemuksen raunioista, vapauttamaan heidät kuoleman vallasta, jonka alaisia kaikki ihmiset olivat olleet lainrikkomuksen tähden, ja Hän itse – – uhrasi itsensä, Jumalan Pojan, riittäväksi sovitukseksi maailman synneistä. Ja kun Häntä vastustettiin, Hänet torjuttiin, Hänet heitettiin ulos, Häntä syljettiin ja Hänestä puhuttiin pahaa, ja jälleen kun Hänet ristiinnaulittiin – – Hän [sanoi]: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” [Luuk. 23:34.]

Hän opetti, että vanhan ajan laissa oli kirjoitettu, että pitäisi olla ”silmä silmästä, hammas hampaasta”, mutta Hän sanoo: ”Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.” [Ks. Matt. 5:38–39, 44–45.] Nämä olivat Jumalan arvoisia periaatteita, nämä olivat tunteita, jotka, jos ihmissuku niitä vaalisi, kohottaisivat heidät siitä alhaisesta, viheliäisestä tilasta, jossa ihmiset raatavat, asettaisivat heidät korkeammalle korokkeelle, saattaisivat heidät yhteyteen taivaallisen Isänsä kanssa ja valmistaisivat heitä yhteyteen jumalien kanssa iankaikkisissa maailmoissa.²⁰

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Miksi on tärkeää toisten kanssa tekemisissä ollessamme muistaa, että kaikki ihmiset ovat taivaallisen Isämme lapsia? Mitä voimme tehdä auttaaksemme itseämme tuntemaan ”samoin kuin taivaallinen Isämme” toisia kohtaan? Millä tavoin olette nähneet ihmisten ”etsivän toistensa hyvinvointia”?
Kuinka meidän täytyy elää niin, että ”rakkautemme toisiamme kohtaan voisi lisääntyä koko ajan eikä vähetä”? Mitä me voimme tehdä toteuttaaksemme sen perheemme parissa?
Millä tavoin evankeliumi on auttanut teitä kehittämään rakkautta toisia kohtaan?
Mitä tilaisuuksia teillä on auttaa niitä, joilta ”puuttuu välttämättömiä toimeentulon edellytyksiä”? Mistä tiedämme, mikä on paras tapa toimia näissä tilanteissa?
Kuinka meidän pitäisi selvittää erimielisyydet toisten kanssa? Kuinka voimme lisätä rakkauttamme niitä kohtaan, jotka ovat eri mieltä kanssamme?
Miksi on tärkeää antaa anteeksi toisille? Kuinka se, että annamme muille anteeksi, vaikuttaa kykyymme tuntea Henkeä? Kuinka se, että kieltäydymme antamasta anteeksi muille, vaikuttaa meihin?
Kuinka voimme välttää loukkaamasta muita tai loukkaantumasta itse? Kuinka voimme voittaa ylpeytemme ja pyytää joltakulta anteeksi?
Mitä esimerkkejä Vapahtaja on antanut rakkaudesta ja anteeksiannosta? Kuinka Hänen esimerkkinsä on auttanut teitä rakastamaan toisia ja antamaan heille anteeksi?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Matt. 22:35–40; Joh. 13:34–35; Moosia 23:15; Moro. 7:45–48; LK 12:8; 64:8–10.