2014
Mistä he tiesivät?
edellinen seuraava

Mistä he tiesivät?

Gale Ashcroft, Arizona, USA

Presidentti Dieter F. Uchtdorf, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, esitti Apuyhdistyksen sisarille vuoden 2011 yleisessä Apuyhdistyksen kokouksessa sanoman, joka kosketti sydäntäni ja toi minulle rauhaa. Hän puhui pienestä lemmikinkukasta ja siitä, kuinka sen viisi terälehteä edustavat viittä asiaa, jotka meidän tulee aina muistaa.1

Kokouksen jälkeen tyttäreni Alyssa kertoi minulle ystävästään Jessiestä, jolla on pieni pitopalveluyritys. Jessien vaarnan Apuyhdistyksen johtohenkilöt olivat pyytäneet häntä valmistamaan jälkiruoan tarjottavaksi yleisen Apuyhdistyksen kokouksen jälkeen. Jessie oli kertonut Alyssalle, että hän oli heti tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä – 250 vuokaleivosta. Alyssa oli tarjoutunut auttamaan vuokaleivosten kuljettamisessa vaarnakeskukseen.

Kokouspäivä koitti, ja kun Alyssa oli mennyt auttamaan, hän oli huomannut Jessien olevan kyynelten partaalla. Vuokaleivokset olivat valmiina, mutta Jessie oli lähettänyt niistä kuvan sukulaiselle, joka oli sanonut, etteivät ne olleet tarpeeksi hienoja kokoukseen.

Jessie oli alkanut epäillä itseään. Hän oli päätellyt, että vaarnan Apuyhdistyksen johtohenkilöt odottaisivat jotakin hienompaa kuin hänen yksinkertaiset vuokaleivoksensa. Hän oli yrittänyt hädissään keksiä jonkin tavan koristella vuokaleivokset uudelleen, mutta aikaa ei ollut. Hän ja Alyssa olivat tuoneet vuokaleivokset sellaisina kuin ne olivat, ja Jessiestä oli tuntunut, että hän oli pettänyt sisaret – kunnes presidentti Uchtdorf puhui.

Kun presidentti Uchtdorf puhui pienestä lemmikinkukasta, valkokankaalle ilmaantui kuva pienestä sinisestä kukasta. Se oli hyvin vaatimaton kukka, mutta hyvin kaunis herkkine juovikkaine terälehtineen. Presidentti Uchtdorfin sanoma kosketti kaikkien sydäntä, kun hän pyysi, ettemme antaisi ympärillämme olevien suurten eksoottisten kukkien viedä huomiotamme niin täysin, että unohdamme ne viisi yksinkertaista mutta tärkeää totuutta, jotka hän opetti meille.

Loppurukouksen jälkeen sisaret menivät juhlasaliin. Kun Alyssa ja Jessie kävelivät sisään, he huomasivat kaikkien olevan jälkiruokapöydän ympärillä kyselemässä: ”Mistä he tiesivät?”

Jokaisessa vuokaleivoksessa oli koruton valkoinen kuorrutus, joka oli koristeltu yhdellä vaatimattomalla ja herkällä viisiterälehtisellä lemmikinkukalla.

Viite

  1. ”Älä unohda minua”, Liahona, marraskuu 2011, s. 120–123.