2014
Seuratkaa profeettaa
edellinen seuraava

Seuratkaa profeettaa

Kirkon koululaitoksen hartaustilaisuuden puheesta, joka pidettiin Brigham Youngin yliopiston Idahon kampuksella 5. toukokuuta 2013. Koko puheen teksti on osoitteessa lds.org/broadcasts.

Vanhin William R. Walker

Kun me seuraamme presidentti Monsonia ja yritämme olla enemmän hänen kaltaisiaan, onnistumme väistämättä olemaan uskollisempia Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia.

Muutama vuosi sitten juuri ennen yleiskonferenssia presidentti Thomas S. Monson opetti yhden ihmeellisen opetuksen. Tällä kertaa opetus annettiin johtaville auktoriteeteille, jotka olivat matkustaneet kokoukseen Salt Lake Cityyn Utahiin. Monet olivat tulleet eri puolilta maailmaa paikoista, joissa he palvelivat vyöhykkeiden johtokunnissa. Olimme kokoontuneet yhteen saamaan ohjeita ensimmäiseltä presidenttikunnalta ja kahdeltatoista apostolilta.

Kun kokousaika lähestyi, kaikki näyttivät olevan läsnä paitsi presidentti Monson. Muutama minuutti ennen kokouksen alkua lakkasimme keskustelemasta keskenämme ja istuimme kunnioittavasti kuuntelemassa alkumusiikkia odottaen profeetan tulevan sisään millä hetkellä hyvänsä.

Odotimme kärsivällisesti, kun kello tuli yhdeksän ja aika kului eteenpäin. Joku meni ulos sivuovesta – ilmeisesti tarkistamaan, tarvitaanko mahdollisesti apua. Palattuaan hän sanoi: ”Presidentti Monson liittyy seuraanne piakkoin.”

Presidentti Monson astui huoneeseen noin varttituntia myöhemmin. Kun hän astui sisään, nousimme kunnioituksesta seisomaan. Olimme iloisia nähdessämme hänet ja olimme hyvillämme, että hän näytti terveeltä. Ei ollut mitään selvää syytä siihen, miksi hän myöhästyi.

Presidentti Monson meni suoraan puhujakorokkeelle ja sanoi: ”Veljet, olen pahoillani myöhästymisestäni, mutta vaimoni tarvitsi minua tänä aamuna.”

Se vaikutti minuun syvästi ja teki minut nöyräksi, enkä voinut lakata ajattelemasta hänen sanojaan.

Se oli hyvin tärkeä kokous. Kirkon koko vanhempi johtajisto oli koolla, mutta presidentti Monson asetti meille kaikille esimerkin. Hänen vaimonsa tarvitsi häntä, ja hän käytti tarvittavan ajan huolehtiakseen vaimostaan. Se oli suurenmoinen saarna. En muista mitään muuta, mitä tuona päivänä sanottiin, mutta muistan sen saarnan: ”Vaimoni tarvitsi minua.”

Seuratkaamme profeetan esimerkkiä

Haluaisin esittää viisi tapaa, joiden avulla voimme seurata presidentti Monsonin esimerkkiä:

1. Me voimme olla myönteisiä ja me voimme olla iloisia.

Kallisarvoisessa helmessä sanotaan, että profeetta Joseph Smithillä oli iloinen luonteenlaatu (ks. JS–H 28). Iloisuus kuvaa myös presidentti Monsonia.

Kerran presidentti Monson sanoi: ”Me – – voimme valita myönteisen asenteen. Emme voi ohjata tuulta, mutta voimme säätää purjeita. Toisin sanoen me voimme päättää olla iloisia ja myönteisiä siitä riippumatta, mitä eteemme tulee.”1

Eräänä päivänä odottelin ensimmäisen presidenttikunnan kokoushuoneen ulkopuolella. Minut oli kutsuttu sinne osallistumaan kokoukseen, jossa käsiteltiin temppeliin liittyviä asioita. Istuin hiljaa huoneen ulkopuolella, yksikseni. Luulin, että ensimmäinen presidenttikunta oli jo kokouksessa ja että minut kutsuttaisiin hetken kuluttua mukaan.

Istuessani siinä kuulin jonkun kävelevän käytävällä vihellellen. Ajattelin itsekseni: ”Joku ei ymmärrä asiaankuuluvaa käyttäytymistapaa. Kirkon presidentin työhuoneen edessä ei sovi kulkea vihellellen.”

Hetken päästä viheltelijä käveli nurkan takaa – se oli presidentti Monson. Hän oli iloinen, ja hänellä oli myönteinen asenne. Hän tervehti minua lämpimästi ja sanoi: ”Taidamme aloittaa kokouksen parin minuutin päästä.”

Vaikka hänellä on koko kirkon taakka harteillaan, hän on esimerkkinä onnellisuudesta ja hänellä on aina myönteinen asenne. Meidän tulisi olla sellaisia.

2. Me voimme olla ystävällisiä ja rakastavia lapsia kohtaan.

Jeesus puhui usein lapsista. Hänen profeettansa, presidentti Monson, puhuu myös usein lapsista. Olen nähnyt etenkin temppelien vihkimisen yhteydessä, kuinka hän rakastaa lapsia, ja kuinka hän esimerkillään opettaa meille, kuinka kohdella heitä. Jokaisessa temppelin vihkimistilaisuudessa hän kiinnittää huomionsa lapsiin. Hän ottaa heitä mielellään mukaan kulmakiviseremoniaan ja pyytää aina muutamia heistä laittamaan kulmakiveen laastia ja osallistumaan siten temppelin vertauskuvalliseen valmiiksi rakentamiseen. Hän tekee sen mukavaksi heille. Hän tekee siitä unohtumatonta heille. Hänellä on aina iloinen hymy heille. Hän rohkaisee ja kiittää heitä. Sitä on ihmeellistä katsoa.

Joskus hän tervehtii lämpimästi lyömällä kättä tai heiluttamalla korviaan ja kannustamalla palvelemaan lähetystyössä ja solmimaan avioliiton temppelissä.

Joitakin vuosia sitten presidentti Monsonin oli määrä vihkiä syntymäpäivänään Oquirrh Mountainin temppeli Utahissa. Kun hän saapui temppelille ja lähestyi temppelin etuovea, paikalla oli koolla joukko nuoria. He selvästikin tiesivät, että oli presidentti Monsonin syntymäpäivä, sillä he alkoivat laulaa hänelle syntymäpäivälaulua. Hän pysähtyi ja kääntyi heitä kohti iloinen hymy kasvoillaan. Hän alkoi jopa heiluttaa käsiään ikään kuin olisi johtanut heidän lauluaan. Laulun lopuksi he lisäsivät kertosäkeeseen ”Ja monta vuotta lisää”. Hän sanoi minulle: ”Se oli lempikohtani.”

Kirkon lapset ja nuoret rakastavat häntä, ja he tietävät varmasti hänenkin rakastavan heitä!

3. Me voimme noudattaa Hengen kehotuksia.

Presidentti Monson kertoi itse kauniisti omistautumisestaan Herralle ja sitoutumisestaan Hengen kehotusten noudattamiseen sanoessaan näin: ”Ihanin kokemus elämässä, mitä tiedän, on tuntea innoitusta ja toimia sen mukaan ja huomata myöhemmin, että se oli vastaus jonkun rukoukseen tai jonkun tarpeeseen. Ja haluan Herran aina tietävän, että jos Hän tarvitsee jotakuta hoitamaan jonkin asian, Tom Monson tekee sen Hänen puolestaan.”2

Se on malli, jota jokaisen meistä tulisi haluta noudattaa.

4. Me voimme rakastaa temppeliä.

Presidentti Monson jää historiaan yhtenä kirkon historian suurista temppelinrakentajista. Tultuaan kirkon presidentiksi helmikuussa 2008 hän on jatkanut temppelien rakentamisen suurenmoista työtä. Niiden kuuden vuoden aikana, jotka presidentti Monson on ollut profeettana, hän on ilmoittanut suunnitelmista rakentaa 33 uutta temppeliä.

Presidentti Monson on sanonut: ”Eläkäämme jokainen kelvollisesti, puhtain käsin ja puhtain sydämin, jotta temppeli voi koskettaa elämäämme ja perhettämme.”3

Hän on myös antanut tämän ihmeellisen lupauksen: ”Kun rakastamme temppeliä, tunnemme temppelin hengen ja käymme temppelissä, niin uskomme näkyy elämässämme. Kun tulemme näihin pyhiin Jumalan huoneisiin, kun muistamme niissä tekemämme liitot, kykenemme kestämään jokaisen koettelemuksen ja voittamaan jokaisen kiusauksen.”4

Noudattakaamme mallia, jonka profeetta on asettanut meille rakastamalla temppeliä.

5. Me voimme olla ystävällisiä, huomaavaisia ja rakastavia.

Presidentti on hieno esimerkki muiden rakastamisesta. Hänen koko palvelutyönsä on ollut täynnä sitä, että hän vierailee kodeissa, asettaa kätensä jonkun pään päälle ja antaa siunauksia, soittaa yllättäen ja lohduttaa ja rohkaisee jotakuta, lähettää kannustus- ja kiitoskirjeitä, vierailee sairaaloissa ja hoitolaitoksissa ja löytää aikaa hautajaisiin ja jäähyväisiin arkun äärellä hyvin kiireisestä aikataulustaan huolimatta.

Aivan kuin Vapahtaja tekisi, Thomas Monson on kulkenut ympäri maata tehden hyvää (ks. Ap. t. 10:38) ja siunaten ja rakastaen muita. Se on ollut hänen elämänsä liikkeellepaneva voima.

Eräs merkittävä esimerkki presidentti Monsonin ystävällisyydestä tapahtui vuonna 2012. Kun kaunis Brigham Cityn temppeli Utahissa oli valmistumassa, tapasin ensimmäisen presidenttikunnan keskustellaksemme sen vihkimistilaisuuden suunnitelmista. Koska Brigham City on vain tunnin matkan päässä Salt Lake Citystä pohjoiseen, presidentti Monsonin olisi ollut hyvin helppoa matkustaa sinne vihkimistilaisuuteen.

Sen sijaan presidentti Monson sanoi: ”Brigham City on presidentti Boyd K. Packerin kotikaupunki. Hän on suuri apostoli, joka on istunut vieressäni kahdentoista koorumissa monet vuodet. Haluan hänen saavan kunnian ja siunauksen vihkiä temppeli omassa kotikaupungissaan. Minä jään pois ja annan presidentti Packerille tehtäväksi vihkiä Brigham Cityn temppelin. Haluan, että siitä tulee hänen päivänsä.”

Se oli ihmeellinen päivä presidentti Packerille ja sisar Packerille, joka myös varttui Brigham Cityssä. Liikutuin kovasti presidentti Monsonin ystävällisestä ja jalomielisestä eleestä apostolitoveriaan kohtaan. Me voimme kaikki olla sellaisia. Me voimme antaa omastamme ja olla ystävällisiä ja ajatella enemmän lähipiirissämme olevia.

Profeetan malli

Presidentti Monson on suurenmoisissa ja innoittavissa puheissaan yleiskonferenssissa opettanut meille, kuinka meidän tulee elää elämäämme. Hän on opettanut meille merkittävällä ja ihmeellisellä henkilökohtaisella esimerkillään, kuinka voimme olla Jeesuksen Kristuksen seuraajia. Herra on tosiaankin antanut meille mallin kaikkeen, ja yksi malleista, jota meidän tulee pyrkiä noudattamaan, on meidän rakkaan profeettamme esittämä malli.

Todistan, että taivaassa on Jumala, joka tuntee meidät ja rakastaa meitä. Hän on antanut meille profeetan – ohjaamaan meitä, opettamaan meitä ja johtamaan meitä näinä myöhempinä aikoina. Uskon, että Herra odottaa meidän rakastavan profeettaa, antavan hänelle tukemme ja noudattavan hänen esimerkkiään.

Pidän suurena siunauksena sitä, että olen saanut elää aikana, jolloin Thomas S. Monson on Herran profeetta. Kun me seuraamme häntä ja yritämme olla enemmän hänen kaltaisiaan, onnistumme väistämättä olemaan uskollisempia Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia.

Viitteet

  1. ”Messages of Inspiration from President Monson”, Church News, 2. syyskuuta 2012, s. 2.

  2. On the Lord’s Errand, DVD, 2008.

  3. ”Temppelin siunauksia”, Liahona, lokakuu 2010, s. 19.

  4. Lainattuna artikkelissa ”Valmistautukaa vastustamaan kiusausta”, Liahona, heinäkuu 2003, s. 25.