2009
Herran rukouksista saatavia opetuksia
Toukokuu 2009


Herran rukouksista saatavia opetuksia

Rukouksemme noudattavat Herran Jeesuksen Kristuksen antamia malleja ja opetuksia. Hän opetti meitä rukoilemaan.

Kuva
Elder Russell M. Nelson

Rakkaat veljeni ja sisareni, yhdessä teidän kanssanne ilmaisen rakkauteni ja ihailuni vanhin Neil L. Andersenia kohtaan. Hänen kutsunsa pyhään apostolinvirkaan on tullut ilmoituksena Herralta profeetalleen, presidentti Thomas S. Monsonille. Presidentti Monson on koko ikänsä hionut kykyään kuulla Herran tahto. Aivan kuten Vapahtaja alisti tahtonsa taivaallisen Isän tahtoon, profeetta alistaa tahtonsa Herran tahtoon. Kiitos, presidentti Monson, että kehität ja käytät sitä voimaa. Onnittelemme sinua, vanhin Andersen, ja rukoilemme puolestasi!

Isä meidän -rukous

Rukouksemme noudattavat Herran Jeesuksen Kristuksen antamia malleja ja opetuksia. Hän opetti meitä rukoilemaan. Hänen rukouksistaan voimme saada monia tärkeitä opetuksia. Aloitamme Isä meidän -rukouksesta ja lisäämme opetuksia muista Hänen rukouksistaan.1

Kun lausun Isä meidän -rukouksen, kuunnelkaa opetuksia:

”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;

tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa;

anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;

ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;

äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.”2

Isä meidän -rukous on kirjattu kahteen kertaan Uuteen testamenttiin ja kerran Mormonin kirjaan.3 Se on myös sisällytetty Joseph Smithin raamatunkäännökseen4, jossa on selvennetty näitä kahta kohtaa:

  1. ”Anna meille rikkomuksemme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka rikkovat meitä vastaan”5 ja

  2. ”Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.”6

Anteeksiantoa koskeva selvennys saa tukea muista Mestarin lausumista sanoista. Hän sanoi palvelijoilleen: ”Koska te olette antaneet toisillenne anteeksi rikkomuksenne, niin minä, Herra, annan anteeksi teille.”7 Toisin sanoen, jos haluaa saada anteeksi, on ensin annettava anteeksi.8 Kiusausta koskeva selvennys on hyödyllinen, sillä Jumala ei tietenkään ole se, joka johdattaa meitä kiusaukseen. Herra sanoi: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.”9

Vaikka Isä meidän -rukouksen neljä eri versiota eivät olekaan täysin samanlaisia, ne kaikki alkavat puhuttelulla ”Isä meidän” ilmaisten läheisen suhteen Jumalan ja Hänen lastensa välillä. Sanonta ”pyhitetty olkoon sinun nimesi” kuvastaa kunnioittavaa ja harrasta asennetta, joka meillä pitäisi olla rukoillessamme. ”Tapahtukoon sinun tahtosi” ilmaisee käsitteen, jota käsittelemme myöhemmin.

Hänen jokapäiväistä leipää koskeva pyyntönsä sisältää myös tarpeen saada hengellistä ravintoa. Jeesus, joka kutsui itseään ”elämän leiväksi”, antoi tämän lupauksen: ”Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään.”10 Kun nautimme sakramentin vertauskuvat kelvollisesti, meille luvataan lisäksi, että Hänen Henkensä voi olla aina kanssamme.11 Se on hengellistä ravintoa, jota ei voi saada millään muulla tavalla.

Lopettaessaan rukouksensa Herra tunnustaa Jumalan suuren voiman ja kunnian päättäen sanaan ”aamen”. Mekin päätämme rukouksemme sanaan aamen. Vaikka se äännetään eri tavoin eri kielillä, sen tarkoitus on sama. Se tarkoittaa ”aivan” tai ”totisesti”.12 Aamenen sanominen vahvistaa arvokkaasti saarnan tai rukouksen.13 Rukoukseen yhtyvien tulee kunkin sanoa ääneen aamen14 ilmaistakseen, ”että se on minunkin vakaa julistukseni”15.

Herra johdatti opetukseensa rukouksesta pyytämällä ensin seuraajiaan olemaan hokematta tyhjää16 ja rukoilemaan näin17. Isä meidän -rukous on malli, jota tulee noudattaa, eikä ulkoa opeteltava ja yhä uudelleen samanlaisena toistettava teksti. Mestari haluaa meidän yksinkertaisesti rukoilevan Jumalalta apua, kun pyrimme jatkuvasti vastustamaan pahaa ja elämään vanhurskaasti.

Esirukoukset

Muut Herran rukoukset ovat myös opettavaisia, erityisesti Hänen esirukouksensa. Niitä nimitetään siten, koska Herra kääntyi rukouksessa Isänsä puoleen ja puhui opetuslastensa puolesta tai edestä. Kuvitelkaa mielessänne maailman Vapahtaja rukoukseen polvistuneena, kun luen Johanneksen evankeliumin luvusta 17:

”Tämän puhuttuaan Jeesus nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi: ’Isä – –. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut

– – saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni. – –

Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.

Minä rukoilen heidän puolestaan.’”18

Tästä Herran rukouksesta me saamme tietää, kuinka syvästi Hän tuntee vastuunsa välittäjänämme ja puolustajanamme Isän edessä.19 Aivan yhtä syvästi meidän pitäisi tuntea vastuumme pitää Hänen käskynsä ja kestää loppuun asti.20

Jeesus rukoili myös muinaisessa Amerikassa asuvan kansan puolesta. Aikakirjassa kerrotaan, ettei ”kukaan voi käsittää sitä iloa, joka täytti sielumme sillä hetkellä, kun kuulimme hänen rukoilevan Isää meidän puolestamme”21. Sitten Jeesus lisäsi: ”Siunattuja olette te uskonne tähden. Ja nyt katso, minun iloni on täysi.”22

Myöhemmässä rukouksessa Jeesus liitti mukaan pyynnön ykseydestä. ”Isä”, Hän sanoi, ”minä rukoilen sinua heidän puolestaan – – että he uskoisivat minuun, niin että minä olisin heissä niin kuin sinä, Isä, olet minussa, jotta me olisimme yhtä.”23 Mekin voimme rukoilla ykseyttä. Me voimme rukoilla, että olisimme yhtä sydämeltä ja mieleltä Herran voideltujen ja rakkaittemme kanssa. Voimme rukoilla keskinäistä ymmärtämystä ja arvonantoa itsemme ja naapureittemme välille. Jos todella välitämme toisista, meidän pitäisi rukoilla heidän puolestaan.24 ”Rukoilkaa toistenne puolesta”, opetti Jaakob, sillä ”vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.”25

Opetuksia muista rukouksista

Herra antoi muitakin opetuksia rukouksesta. Hän sanoi opetuslapsilleen, että ”teidän täytyy aina rukoilla Isää minun nimessäni”26. Vapahtaja tähdensi edelleen: ”Rukoilkaa perheissänne Isää, aina minun nimessäni.”27 Kuuliaisesti me noudatamme tätä opetusta, kun me rukoilemme taivaallista Isäämme Jeesuksen Kristuksen nimessä.28

Eräässä toisessa Herran rukouksista on opetus, joka toistuu kolmessa peräkkäisessä jakeessa:

”Isä, minä kiitän sinua, että olet antanut Pyhän Hengen näille, jotka minä olen valinnut – –.

Isä, minä rukoilen sinua, että annat Pyhän Hengen kaikille niille, jotka uskovat heidän sanoihinsa.

Isä, sinä olet antanut heille Pyhän Hengen, koska he uskovat minuun.”29

Jos Pyhän Hengen kumppanuus on noin tärkeää, meidänkin pitäisi rukoilla sitä. Samoin meidän pitäisi auttaa kaikkia käännynnäisiä ja lapsiamme vaalimaan Pyhän Hengen lahjaa. Kun rukoilemme niin, voi Pyhästä Hengestä tulla keskeinen hyvään ohjaava voima elämässämme.30

Rukouksistamme voimallisempia

Herra on opettanut keinoja, joilla voimme saada rukouksistamme voimallisempia. Hän on esimerkiksi sanonut: ”Vanhurskaiden laulu on minulle rukous, ja siihen vastataan siunauksella heidän päällensä.”31

Rukousta voi saada voimallisemmaksi myös paastoamalla.32 Herra on sanonut: ”Minä annan teille myös käskyn, että teidän tulee rukoilla ja paastota jatkuvasti tästä hetkestä lähtien.”33 Presidentti Joseph F. Smith vetosi, että olisimme paastotessamme viisaita. Hän varoitti: ”Siinä voi mennä liiallisuuksiin. Ihminen voi paastota ja rukoilla itsensä kuoliaaksi, mutta siihen ei ole mitään tarvetta, eikä se ole viisasta. – – Herra kuulee vaatimattoman rukouksen, joka pidetään uskossa puoltatusinaa sanaa käyttäen, ja Hän tunnustaa paaston, joka kestää ehkä vain vuorokauden, aivan yhtä kernaasti ja tehokkaasti kuin Hän vastaa tuhatsanaiseen rukoukseen ja kuukauden paastoon. – – Herra hyväksyy sen, mikä on riittävää, paljon mieluummin ja tyytyväisemmin kuin sen, mikä on liiallista ja tarpeetonta.”34

Ajatusta ”liiallisesta ja tarpeettomasta” voitaisiin soveltaa myös rukoustemme pituuteen. Loppurukoukseen kirkon kokouksessa ei kuulu yhteenveto jokaisesta puheesta eikä siitä pitäisi tulla ylimääräistä saarnaa. Yksityiset rukoukset voivat olla niin pitkiä kuin haluamme, mutta julkisten rukousten pitäisi olla lyhyitä pyyntöjä, että Herran Henki olisi kanssamme, tai suppeita kiitollisuuden ilmauksia siitä, mitä on tapahtunut.

Voimme saada rukouksiamme voimallisemmiksi muillakin tavoin. Voimme käyttää oikeanlaisia sanoja35 – [englannin kielessä] erityisiä pronomineja – viitatessamme Jumalaan. Kun maailmalliset arkipukeutumisen ja -puheen tavat ovat muuttumassa yhä rennommiksi, meitä on pyydetty suojelemaan rukouksen muodollista, soveliasta kieltä. Rukouksissamme me käytämme kunnioittavaa huoliteltua yleiskieltä emmekä arkikielen sanoja.36 Niin toimiminen auttaa meitä olemaan nöyriä. Se voi myös tehdä rukouksistamme voimallisempia. Pyhissä kirjoituksissa vakuutetaan niin: ”Ole nöyrä, niin Herra, sinun Jumalasi, johdattaa sinua kädestä ja antaa sinulle vastauksen rukouksiisi.”37

Rukous alkaa yksilön aloitteesta. ”Minä”, sanoi Herra, ”seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”38 Se ovi avautuu, kun me rukoilemme taivaallista Isäämme Jeesuksen Kristuksen nimessä.39

Milloin meidän pitäisi rukoilla? Milloin vain haluamme! Alma on opettanut: ”Kysy Herralta neuvoa kaikissa tekemisissäsi, niin hän ohjaa sinua hyväksesi; niin, kun laskeudut levolle illalla, laskeudu levolle Herran huomaan – – ja kun nouset aamulla, olkoon sydämesi täynnä kiitosta Jumalalle; ja jos teet tämän, sinut ylennetään viimeisenä päivänä.”40 Jeesus muistutti opetuslapsiaan, ”ettei heidän pitänyt lakata rukoilemasta sydämessään”41.

Kirkon jäsenten tapana on polvistua perherukoukseen joka aamu ja ilta sekä pitää päivittäin henkilökohtaisia rukouksia ja siunata ruokamme.42 Presidentti Monson on sanonut: ”Kun rukoilemme Jumalaa perheemme kanssa ja yksinämme, tehkäämme se uskoen ja luottaen Häneen.”43 Kun siis rukoilemme ajallisia ja hengellisiä siunauksia, meidän tulee kaikkien pyytää kuten Jeesus pyysi Isä meidän -rukouksessa: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.”44

Jeesus Kristus, maailman Vapahtaja – Hän, joka lunasti meidät verellään – on Lunastajamme ja Esikuvamme.45 Kuolevaisuuden palvelutyönsä päättyessä Hän rukoili, että Hänen tahtonsa – rakkaana Poikana – sulautuisi Isän tahtoon.46 Tuolla ratkaisun hetkellä Vapahtaja huudahti: ”Isä, – – ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.”47 Niin meidänkin pitäisi rukoilla Jumalaa: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.”

Ja rukoilkaamme aina, ”jotta hänen valtakuntansa edistyisi maan päällä, jotta sen asukkaat – valmistautuisivat – – aikojen varalle, jolloin Ihmisen Poika tulee alas – – vaatetettuna sädehtivään kirkkauteensa kohtaamaan Jumalan valtakunnan, joka on perustettu maan päälle”48.

Käyttäkäämme innokkaasti näitä arvokkaita Herralta saamiamme opetuksia jokapäiväisessä elämässämme ja omina ratkaisun hetkinämme. Tätä rukoilen Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.

VIITTEET

  1. Elokuun 1976 Valkeus oli erityinen ”rukousnumero”. Vilpitön rukoukseen perehtyjä saa paljon näiden artikkeleiden tutkimisesta.

  2. Matt. 6:9–13, vuoden 1938 suomennos.

  3. Ks. Matt. 6:9–13; Luuk. 11:2–4; 3. Nefi 13:9–13.

  4. Ks. JST, Matthew 6:9–15.

  5. JST, Matthew 6:13.

  6. JSR Matt. 6:14.

  7. OL 82:1.

  8. Ks. Matt. 18:23–35; OL 64:10.

  9. Matt. 26:41.

  10. Joh. 6:35; ks. myös Joh. 6:48, 51.

  11. Ks. Moroni 4:3; 5:2; OL 20:77, 79.

  12. Heprean ja kreikan kielissä aamen tarkoittaa ”aivan”, ”varmasti”, ”totisesti” tai ”olkoon niin”.

  13. Ks. Ilm. 1:18; 22:20–21. Sitä käytetään myös vahvistettaessa sopimuksia (ks. 1. Kun. 1:36).

  14. Ks. 1. Kor. 14:16.

  15. Ks. Ps. 106:48; Ilm. 5:13–14; 19:4; OL 88:135.

  16. Ks. Matt. 6:7; 3. Nefi 13:7.

  17. Ks. Matt. 6:9; 3. Nefi 13:9.

  18. Joh. 17:1, 4, 8–9.

  19. Ks. 1. Tim. 2:5; 1. Joh. 2:1; OL 29:5; 45:3; 110:4.

  20. Ks. OL 14:7.

  21. 3. Nefi 17:17.

  22. 3. Nefi 17:20.

  23. 3. Nefi 19:23.

  24. Ks. Matt. 5:44; Alma 34:27; 3. Nefi 18:21.

  25. Jaak. 5:16.

  26. 3. Nefi 18:19.

  27. 3. Nefi 18:21.

  28. Ks. 2. Nefi 32:9; 33:12; 3. Nefi 18:23, 30; 19:6–7; 20:31; 28:30.

  29. 3. Nefi 19:20–22.

  30. Ks. Joh. 10:27–28 (vrt. OL 84:43–47); 2. Nefi 31:17–20; Alma 5:38. Ja me voimme kutsua kumppaniksemme Hengen, joka toimii välittäjänä ja auttaa meitä tietämään, mitä rukoilla (ks. Room. 8:26).

  31. OL 25:12.

  32. Ks. Ap. t. 14:23; 1. Kor. 7:5; Omni 26; Alma 5:46; 6:6; 17:3; 17:9; 28:6; 45:1; 3. Nefi 27:1; 4. Nefi 12; Moroni 6:5.

  33. OL 88:76.

  34. Joseph F. Smith julkaisussa Conference Report, lokakuu 1912, s. 133–134.

  35. Ks. JST, Psalm 17:1.

  36. Ks. Spencer W. Kimball, Faith Precedes the Miracle, 1972, s. 201; Stephen L Richards julkaisussa Conference Report, lokakuu 1951, s. 175; Bruce R. McConkie, ”Miksi Herra asetti rukouksen”, Valkeus, elokuu 1976, s. 12; L. Tom Perry, ”Isämme, joka olet taivaassa”, Valkeus, huhtikuu 1984, s. 20–21; ja Dallin H. Oaks, ”Rukouksen kieli”, Valkeus, heinäkuu 1993, s. 14–17. Rukouksen kielen yksityiskohtia on selitetty artikkelissa Don E. Norton jr, ”The Language of Formal Prayer”, Ensign, tammikuu 1976, s. 44–47.

  37. OL 112:10; ks. myös Ps. 24:3–4; Matt. 6:12; Hel. 3:35; OL 64:8–10.

  38. Ilm. 3:20.

  39. Ks. 3. Nefi 18:20; OL 88:64.

  40. Alma 37:37; ks. myös Fil. 4:6; Alma 34:18–27; OL 10:5; 93:49.

  41. 3. Nefi 20:1.

  42. Ks. ”Miksi Herra asetti rukouksen”, s. 11.

  43. Thomas S. Monson, ”Kuninkaallinen papisto”, Liahona, marraskuu 2007, s. 61.

  44. Ks. Matt. 26:42; MK Jaak. 7:14; Et. 12:29; OL 109:44; Moos. 4:2.

  45. Ks. 3. Nefi 27:13–15, 21–22.

  46. Ks. Moosia 15:7.

  47. Matt. 26:39; ks. myös Moos. 4:2, joka osoittaa Vapahtajamme nöyrän asenteen alusta alkaen.

  48. OL 65:5.