Vanhin Neil L. Andersen
kahdentoista apostolin koorumista
Niiden 16 vuoden aikana, jolloin vanhin Neil Linden Andersen on palvellut johtavana auktoriteettina, hän on usein kuullut presidentti Monsonin opettavan, että ”kenet Herra kutsuu, sen Hän myös tekee päteväksi” (Harold B. Lee Thomas S. Monsonin lainaamana, ”Ken kunnioittaa Jumalaa, sitä Jumala kunnioittaa”, Valkeus, tammikuu 1996, s. 50). Vanhin Andersen turvautuu nyt noihin sanoihin entistä enemmän.
Vanhin Andersen, joka on palvellut seitsemänkymmenen koorumin virkaiältään vanhimpana johtajana, selittää: ”Kukaan ei ole valmistautunut saamaan tällaista kutsua. Se on niin valtaisa, ja tunnen olevani kovin riittämätön. Rukoilen, että Herra huomaa minun olevan tarpeeksi nöyrä ja taipuisa, että Hän voi muotoilla minusta sellaisen, mitä minusta pitää tulla.”
Vanhin Andersen syntyi 9. elokuuta 1951 Lyle P. ja Kathryn Andersenin perheeseen Loganissa Utahissa Yhdysvalloissa. Hän kokee omaksuneensa tärkeitä arvoja niinä vuosina, jolloin hän työskenteli yhdessä perheensä kanssa. ”Pienellä perhetilalla jokaisen perheessä on tehtävä osansa. On siunaus oppia varhain, että työnteko on antoisa osa elämää.”
Kun vanhin Andersen oli 19-vuotias, hänet kutsuttiin lähetystyöhön Ranskaan, missä jäsenten harras hurskaus ja Mormonin kirjan käännyttävä voima vahvistivat hänen kasvavaa todistustaan.
Palattuaan lähetystyöstä vanhin Andersen kunnostautui Brigham Youngin yliopistossa, jossa hänet nimettiin Hinckley-stipendin saajaksi ja hänet valittiin oppilaskunnan varapuheenjohtajaksi.
Juuri siellä vanhin Andersen tapasi henkilön, jolla on ollut ehkä suurin vaikutus hänen elämäänsä: tulevan vaimonsa Kathy Sue Williamsin. Pariskunta solmi avioliiton Suolajärven temppelissä 20. maaliskuuta 1975.
”Heti kun menin naimisiin hänen kanssaan”, vanhin Andersen sanoo lämpimästi hymyillen, ”elämässäni olevat tasovaatimukset kohosivat reippaasti ylöspäin – aloin rukoilla ja tutkia pyhiä kirjoituksia ehdottoman säännöllisesti ja pitää tarkoin käskyt. Hänen vaikutuksensa minuun ja lapsiimme on ilmiömäinen. Hänen uskonsa on puhdasta ja kurinalaista.”
Valmistuttuaan Brigham Youngin yliopistosta vuonna 1975 vanhin Andersen suoritti kauppatieteiden maisterin tutkinnon Harvardin yliopistossa vuonna 1977. Hän ja Kathy palasivat Kathyn lapsuudenkotiin Floridaan, missä vanhin Andersen työskenteli urallaan mainonnan, kiinteistöalan kehityksen sekä terveydenhuollon alalla. Hän palveli myöhemmin vaarnanjohtajana Tampan vaarnassa Floridassa.
Vuonna 1989, kun vanhin Andersen oli 37-vuotias, hänet kutsuttiin takaisin Ranskaan – tällä kertaa lähetysjohtajaksi Bordeaux’n lähetyskentälle. ”Neljä pientä lastamme kohtasivat rohkeasti uuden kulttuurin ja kielen, ja saimme todistaa läheltä Herran käden työtä Hänen valtakuntansa rakentamisessa”, hän sanoo.
Vanhin Andersen kutsuttiin seitsemänkymmenen ensimmäiseen koorumiin 41-vuotiaana huhtikuussa 1993. Mukaan lukien vuodet lähetysjohtajana hän on viimeisestä 20 vuodesta palvellut 10 vuotta kirkon tehtävissä Yhdysvaltain ulkopuolella. ”Olemme rakastaneet kirkon ihania ihmisiä kaikkialla maailmassa”, hän sanoo. ”Usko, omistautuminen ja todistus jokaisessa maassa on ollut loistavana esimerkkinä meille.”
Neljän vuoden ajan vanhin ja sisar Andersen asuivat Brasiliassa, missä he näkivät Herran työn kukoistavan enemmän kuin koskaan ennen, ja saivat elinikäisiä ystäviä uudesta maanosasta. Myöhemmin vanhin Andersen avusti kahtatoista apostolia Meksikon ja Keski-Amerikan alueiden johtamisessa. Palvellessaan kirkon päämajassa hän johti kirkon audiovisuaalista osastoa, valvoi elokuvan Kaksi todistusta yhdestä laumasta ja yhdestä paimenesta kuvauksia ja johti Mormon.org -sivuston kehitystyötä vuonna 2001.
Vanhin Andersen myöntää kiitollisena, että hänellä on ollut ainutlaatuinen tilaisuus saada oppia ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin ohjauksessa kuluneiden 16 vuoden ajan. ”Presidentti Monson on ollut ihana opettaja minulle ja monille muille, ja hän on opettanut meitä auttamaan toisia, kuten Vapahtaja teki”, hän sanoo. ”Hän on jatkuvasti korostanut sitä, ettei ole suurempaa iloa kuin tieto siitä, että on ollut työkaluna Herran kädessä, vastauksena vilpittömään rukoukseen.”
Vanhin Andersen koki kutsunsa pyhään apostolinvirkaan hyvin nöyräksi tekevänä, ja hän esitti yleiskonferenssissa lujan todistuksensa Vapahtajasta. ”Lohduttaudun sillä,” hän sanoi, ”että yhdessä pyhän apostolinviran edellytyksessä, jossa ei sallita mitään vapauksia, Herra on siunannut minua syvästi. Tiedän täydellisen ja vakuuttavan selkeästi Pyhän Hengen voimasta, että Jeesus on Kristus, Jumalan rakas Poika.” (”Tulkaa Hänen luokseen”, Liahona, toukokuu 2009, s. 78.)