Tulkaa Hänen luokseen
Tiedän täydellisen ja vakuuttavan selkeästi Pyhän Hengen voimasta, että Jeesus on Kristus, Jumalan rakas Poika.
Rakkaat veljeni ja sisareni kautta maailman, polviani heikottaa ja tunteeni ovat pinnassa. Haluan kertoa, että rakastan teitä ja kiitän teitä suuresti hyväksymisäänistänne. Tunnen oloni monin tavoin riittämättömäksi ja nöyräksi.
Lohduttaudun sillä, että yhdessä pyhän apostolinviran edellytyksessä, jossa ei sallita mitään vapauksia, Herra on siunannut minua syvästi. Tiedän täydellisen ja vakuuttavan selkeästi Pyhän Hengen voimasta, että Jeesus on Kristus, Jumalan rakas Poika.
Ei ole ketään ihmistä, joka olisi rakastavampi kuin presidentti Thomas S. Monson. Hän on lämmin kuin keskipäivän auringonpaiste. Kuitenkin, kun hän esitti minulle tämän pyhän kutsun, voitte kuvitella miten suunnattoman vakavalta minusta tuntui, kun Jumalan profeetan silmät tähyilivät sieluni syvyyksiin. Onneksi voitte myös kuvitella sen rakkauden, jota tunsin Herran ja Hänen profeettansa taholta presidentti Monsonin kietoessa pitkät, rakastavat käsivartensa ympärilleni. Rakastan sinua, presidentti Monson.
Niille, jotka tuntevat minut – jos en aina ole yltänyt siihen, mihin minun olisi pitänyt teidän seurassanne, pyydän anteeksiantoanne ja kärsivällisyyttänne. Tarvitsen niin suuresti teidän uskoanne ja rukouksianne puolestani.
Tiedän, etten ole sitä, mitä minusta täytyy tulla. Rukoilen, että olisin altis ja taipuisa Herran ohjaukselle ja ojennukselle. Minua lohduttavat presidentti Monsonin eilisillan pappeuskokouksessa esittämät sanat, että Herra muotoilee selän sopivaksi sille asetettavalle kuormalle.
Pian sen jälkeen kun minut oli kutsuttu johtavaksi auktoriteetiksi 16 vuotta sitten, presidentti Boyd K. Packer sanoi eräässä vaarnakonferenssissa, jossa olimme yhdessä, jotakin sellaista, mitä en ole unohtanut. Puhuessaan kuulijakunnalle hän sanoi: ”Minä tiedän, kuka olen.” Sitten, pienen tauon jälkeen, hän lisäsi: ”Minä en ole mitään.” Sitten hän kääntyi minun puoleeni istuessani korokkeella hänen takanaan, ja sanoi: ”Sinäkään, veli Andersen, et ole mitään.” Sitten hän lisäsi nämä sanat: ”Jos joskus unohdat sen, Herra kyllä muistuttaa siitä saman tien, eikä se tunnu hyvältä.”
Tunnen syvää kiitollisuutta teitä, uskollisia kirkon jäseniä, kohtaan. Ollessani nuori lähetyssaarnaaja Ranskassa tunsin todistukseni kukoistavan nähdessäni jäsenten omistautuvan täysin Jeesuksen Kristuksen evankeliumille.
Viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana olemme asuneet 10 vuotta Yhdysvaltain ulkopuolella kirkon tehtävissä. Olen nähnyt Jumalan voiman tekevän työtään elämässänne maissa ja kielillä, jotkat ovat toiset kuin omani. Kuinka ihania olettekaan – suurenmoinen Jeesuksen Kristuksen palautettuun evankeliumiin uskovien perhe.
Herra on siunannut minua tavoin, joita en voisi koskaan korvata. Hän salli minun mennä naimisiin yhden maanpäällisen enkelinsä kanssa. Vaimoni Kathy on valoni ja esimerkkini, Jumalan kallisarvoinen tytär, täynnä puhtautta ja viattomuutta. En olisi mitään ilman häntä. Suuren osan elämästäni olen yrittänyt tulla sellaiseksi kuin hän luuli minun jo olevan.
Kaksikymmentä vuotta sitten, kun neljä lastamme olivat pieniä, perheemme kutsuttiin palvelemaan lähetyskentällä Ranskassa. Tämän ja sitä seuraavien tehtävien myötä he huomasivat muuttavansa kaupungista toiseen, maanosasta toiseen niinä vuosina, jolloin kaivataan suuresti vakautta. Herra on nyt siunannut kutakin heistä suuresti ihanalla puolisolla ja erinomaisilla lapsilla. Haluan kiittää heitä heidän hyvyydestään ja heidän minun vuokseni tekemistään uhrauksista. Olen myös kiitollinen uskollisista vanhemmistani – äitini on täällä tänään – ja kaikista niistä, jotka ovat tehneet niin paljon hyväkseni koko elämäni ajan.
Tunnen syvää kunnioitusta ja rakkautta seitsemänkymmenen koorumissa olevia veljiäni kohtaan. Rakastan heitä kuin rakastan omaa veljeäni. Meidän välisemme side ja ystävyys ei ole vain tätä maailmaa varten, vaan ne jatkuvat verhon tuolle puolen.
Kuudentoista vuoden ajan ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenet ovat olleet esimerkkejäni ja opettajiani. Olen oppinut heidän rehellisyydestään ja vanhurskaudestaan. Näinä monina vuosina en ole koskaan havainnut minkäänlaista hillitöntä suuttumusta, minkäänlaista halua saada henkilökohtaista tai aineellista etua. En ole koskaan nähnyt kenenkään pyrkivän saamaan itselleen vaikutusvaltaa.
Sen sijaan olen nähnyt heidän uskollisuutensa ja sen, kuinka he huolehtivat vaimostaan ja lapsistaan. Olen kokenut heidän ehdottoman rakkautensa taivaallista Isäämme ja Hänen Poikaansa kohtaan, sekä heidän varman todistuksensa Heistä. Olen katsellut heidän väsymätöntä pyrkimystään rakentaa ensiksi Jumalan valtakuntaa. Olen nähnyt Jumalan voiman olevan heidän päällään ja vahvistavan ja tukevan heitä. Olen ollut todistajana heidän profeetallisen äänensä toteutumisessa. Olen nähnyt, kuinka heidän valtuudellaan on parannettu sairaita ja siunattu kansakuntia, ja olen ollut heidän kanssaan hetkinä, jotka ovat liian pyhiä, jotta niistä voisi kertoa. Todistan, että he ovat Herran voideltuja.
Rukoilen, että henkeni olisi samanlainen kuin vanhin Joseph B. Wirthlinin, jonka poismeno aiheutti tämän kutsun – henki vailla mitään halua saada henkilökohtaista huomiota, altis menemään minne tahansa ja tekemään mitä tahansa Herran profeetat haluavat minun tekevän, käyttäen koko pyhittäytymiseni Vapahtajasta todistamiseen ja Jumalan valtakunnan rakentamiseen viimeiseen hengenvetooni asti.
Meidän aikaamme on odotettu kauan maailman historiassa. Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan asioista, jotka ”Herra sääti ja valmisti ennen maailman perustamista” (OL 128:5.).
Ilmoituksissa kerrotaan suuresta kokoamisesta, joka tulee tapahtumaan (ks. 2. Nefi 10:7–8; 3. Nefi 16:5). Jesaja profetoi, että Herran huone perustettaisiin vuorille ja että Herran sana lähtisi sieltä koko maailmaan (ks. Jes. 2:2–3). Daniel julisti, että se olisi kuin kivi, joka lähtisi vuoresta vierimään käden koskematta (ks. Dan. 2:34, 44–45). Pietari puhui kaiken kohdalleen panemisesta (ks. Ap. t. 3:20–21). Nefi näki, että Jumalan Karitsan kirkkoon kuuluvia ei olisi paljon, mutta heitä olisi jokaisessa maassa ja kansakunnassa (ks. 1. Nefi 14:12, 14).
Elämme näinä aikoina Herran ihmeellisten, hämmästyttävien ihmetekojen aikaa (ks. Jes. 29:14; 2. Nefi 25:17). Olemme saaneet siunauksen tuoda evankeliumi perheellemme ja jälkeläisillemme ja auttaa Vapahtajan toisen tulemisen valmistelemisessa. Herra kuvaili palautuksen tarkoituksia sanoen, että se on valoksi maailmalle ja viiriksi Hänen kansalleen ja sanansaattajaksi Hänen kasvojensa edellä tien raivaamiseksi Hänen edellään (ks. OL 45:9). Meidän tehtävämme ei ole vähäpätöinen; emme ole sattumalta niitä, joita olemme. Se, että pidämme liittomme näinä kohtalon päivinä, tulee olemaan kuin kunniamerkki iankaikkisuuksissa.
Minulla on ollut etuoikeus nähdä Herran käsi työssä eri puolilla maailmaa. Vaikka kunnioitamme niitä pioneereja, jotka kävelivät tasankojen halki Suolajärven laaksoon, tänä päivänä elää paljon enemmän pioneereja. He eivät työnnä käsikärryjä, mutta he ovat aivan samanlaisia niin monin tavoin: he ovat kuulleet Herran äänen Mormonin kirjan kautta ja henkilökohtaisten rukoustensa kautta. Uskoen ja parannusta tehden he ovat astuneet kasteen vesiin ja istuttaneet jalkansa lujasti evankeliumin viljavaan maaperään. Kristuksen opetuslapsina he ovat olleet halukkaita tekemään uhrauksia sen vuoksi, mikä on oikein ja totta. Ja Pyhän Hengen lahjan avulla he pysyttelevät vakaasti suunnassaan kohti iankaikkista elämää.
Meidän täytyy muistaa, rakkaat veljeni ja sisareni, keitä me olemme ja mitä me olemme saaneet. Emme ole yksin halussamme tehdä hyvää: monissa uskonsuunnissa ja uskonnoissa on suurenmoisia ihmisiä.
Emme ole yksin rukoillessamme taivaallista Isää tai saadessamme vastauksia rukouksiimme: Isämme rakastaa kaikkia lapsiaan.
Emme ole yksin tehdessämme uhrauksia jonkin suuremman asian puolesta: on muitakin, jotka ovat epäitsekkäitä.
On muitakin, jotka myös uskovat Kristukseen. Jokaisessa maassa on uskollisia ja kunnollisia isiä ja äitejä, jotka rakastavat toisiaan ja lapsiaan. Voimme oppia paljon hyviltä ihmisiltä, joita on kaikkialla ympärillämme.
Kuitenkaan emme voi kaihtaa niitä asioita, joita löytyy vain ja ainoastaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta. Vain täällä on Jumalan pappeus, jonka taivaalliset sanansaattajat palauttivat maailmaan. Vain täällä on Mormonin kirja Raamatun ohella ilmoittamassa ja julistamassa Kristuksen evankeliumin täyttä jumalallisuutta ja evankeliumia. Vain täällä on Jumalan profeettoja, jotka antavat ohjausta taivaasta ja pitävät hallussaan avaimia, jotka sitovat taivaassa sen, mitä on sidottu maan päällä.
Tietomme kirkon jumalallisesta tehtävästä ei saa aiheuttaa ylemmyyden tai ylpeyden tunteita, vaan sen tulisi saada meidät polvillemme, anomaan Herran apua, jotta olisimme sellaisia kuin meidän tulisi olla. Kaikessa nöyryydessä, meidän ei tule arkailla näiden Herran sanojen muistamista: ”Tämä on minun kirkkoni, ja minä vahvistan sen, eikä sitä kukista mikään” (Moosia 27:13).
Julistamme ennen kaikkea Vapahtajaamme ja Lunastajaamme, Jeesusta Kristusta. Kaikesta, mitä olemme – kaikesta, mitä meistä koskaan tulee – olemme velkaa Hänelle. Ihmetellessämme Hänen majesteettisuuttaan Hän ei pyydä meitä pysyttelemään etäämmällä, vaan Hän pyytää meitä tulemaan luokseen. ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen.” (Ilm. 3:20.)
Hänen sanansa kaikuvat halki vuosisatojen: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh. 11:25–26.)
Veljet ja sisaret, Hän elää. Hän on noussut ylös. Hän ohjaa pyhää työtään maan päällä. Hänen profeettansa on presidentti Thomas S. Monson. Todistan tästä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.