2009
Pyhiä koteja, pyhiä temppeleitä
Toukokuu 2009


Pyhiä koteja, pyhiä temppeleitä

Temppelin iankaikkisen luonteen ymmärtäminen lähentää teitä perheeseenne. Perheen iankaikkisen luonteen ymmärtäminen lähentää teitä temppeliin.

Kuva
Elder Gary E. Stevenson

Kuinka ihana konferenssi tämä onkaan ollut. Kuinka siunattuja olemmekaan, kun saamme kuulla neuvoja ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista koorumin jäseniltä, joille annamme tukemme profeettoina, näkijöinä ja ilmoituksensaajina.

Muistan erään lämpöisen, aurinkoisen iltapäivän, jolloin kevät teki tuloaan pitkän talven jälkeen Cache Valleyssa Utahissa. Isäni, joka puuhaili aina lauantaisin pojanpoikiensa kanssa, pistäytyi kodissamme ja tarjoutui viemään meidät ”ajelulle”. Neli- ja kuusivuotiaat poikamme lähtivät aina mielellään ajelulle isoisän kuorma-autolla ja säntäsivät takapenkille, ja minä menin isäni viereen eteen. Ajoimme pitkin Loganin keskustan katuja ympäri Loganin temppeliä, joka sijaitsee näkyvällä paikalla kukkulalla, kauniisti keskellä kaupunkia. Kun ajoimme kauemmaksi kaupungista, käännyimme vilkkailta päällystetyiltä teiltä harvoin käytetyille sorateille, joita pitkin ylitimme vanhoja siltoja ja pujottelimme puiden lomitse kauas maaseudulle. Siellä liikenteestä ei ollut jälkeäkään ja olimme aivan yksin.

Kun isäni käsitti, että hänen pojanpoikansa olivat paikassa, jossa he eivät olleet ennen olleet, hän pysäytti kuorma-auton. ”Olemmekohan me eksyksissä?” hän kysyi pojilta, jotka katselivat silmät selällään tuulilasin läpi laakson toiselle puolelle. Hetken hiljaisen arvioinnin jälkeen seurasi pienen lapsen syvällinen vastaus. ”Katso, isoisä”, hän sanoi sormellaan osoittaen, ”ei silloin ole koskaan eksyksissä, kun näkee temppelin.” Käänsimme katseemme sinne, minne hänkin katsoi, ja näimme auringon kimaltelevan Loganin temppelin torneista kaukana laakson toisella puolella.

Silloin ei ole koskaan eksyksissä, kun näkee temppelin. Temppeli näyttää teille ja perheellenne suunnan kaaoksen täyttämässä maailmassa. Se on iankaikkinen tienviitta, jota katsomalla vältytte eksymästä ”pimeyden sumuun”1. Se on Herran huone2. Se on paikka, jossa tehdään liittoja ja suoritetaan iankaikkisia toimituksia.

Mormonin kirjassa kuningas Benjamin käski oman aikansa ja alueensa pyhiä kokoontumaan ”kukin mies telttansa ovi temppeliin päin”3. Me kirkon jäsenet olemme hiljattain saaneet nykyajan profeetoilta neuvoja, joita noudattamalla me voimme kääntää kotimme oven paremmin kohti temppeliä.

Ensimmäinen presidenttikunta on kehottanut aikuisia jäseniä hankkimaan voimassa olevan temppelisuosituksen ja käymään usein temppelissä, milloin aika ja olosuhteet sen sallivat, ja kehottanut jäseniä korvaamaan joitakin vapaa-ajan toimintoja temppelipalveluksella. He ovat kehottaneet myös uudempia kirkon jäseniä ja 12 vuotta täyttäneitä kirkon nuoria elämään kelvollisina, niin että he voivat auttaa tässä suuressa työssä palvelemalla sijaisina kasteissa ja konfirmoinneissa.4 Pieniä lapsiammekin on kehotettu käymään temppelillä ja koskettamaan temppeliä.5 Presidentti Thomas S. Monson antoi kerran neuvon: ”Kun me kosketamme temppeliä, temppeli koskettaa meitä.”6

Olemme siunattuja saadessamme elää temppelien rakentamisen taloudenhoitokautena, jolloin 146 temppeliä on vihitty tai niiden rakentamisesta on ilmoitettu.7 ”Temppeli” määritellään seuraavasti Bible Dictionaryssa: ”Se on kaikkein pyhin jumalanpalveluspaikka maan päällä.” Sitä seuraa tämä oivaltava lause: ”Vain kotia voidaan pyhyydessä verrata temppeleihin.”8 Minusta tämä merkitsee temppelin ja kodin välistä pyhää suhdetta. Sen lisäksi että voimme kääntää kotimme oven temppeliä eli Herran huonetta kohti, voimme tehdä kodistamme ”Herran huoneen”.

Hiljattain eräässä vaarnakonferenssissa vierailemaan tullut vyöhykeseitsenkymmen, vanhin Glen Jenson pyysi kaikkia kuulijoita tekemään virtuaalisen kiertokäynnin kodissaan käyttäen hengellisiä silmiään. Haluaisin pyytää kaikkia teitäkin tekemään niin. Olipa kotinne missä tahansa ja millainen tahansa, evankeliumin iankaikkisten periaatteiden soveltaminen sen sisällä on kaikkialla samanlaista. Aloittakaamme. Kuvitelkaa, että avaatte etuovenne ja kävelette sisälle kotiinne. Mitä näette, ja miltä teistä tuntuu? Vallitseeko siellä rakkaus ja rauha ja onko se pakopaikka maailmasta kuten temppeli? Onko se siisti, ja vallitseeko siellä järjestys? Kun kävelette kotinne huoneissa, näettekö kohottavia kuvia, ja onko niiden joukossa sopivia kuvia temppelistä ja Vapahtajasta? Onko makuuhuoneenne tai nukkumapaikkanne henkilökohtaisen rukouksen paikka? Onko oleskelutilanne tai keittiönne sellainen paikka, jossa ruoka valmistetaan ja nautitaan yhdessä ja jossa voidaan käydä kohottavaa keskustelua ja jossa perhe voi viettää aikaa? Löytyvätkö pyhät kirjoitukset huoneesta, jossa perhe voi tutkia, rukoilla ja oppia yhdessä? Onko siellä tilaa henkilökohtaiseen evankeliumin tutkimiseenne? Loukkaako Internetissä tai muualla kuulemanne musiikki tai katsomanne ajanviete Henkeä? Onko keskustelu kohottavaa ja riidatonta? Kiertokäyntimme päättyy tähän. Ehkäpä te, kuten minäkin, löysitte muutaman kohdan, joka tarvitsee ”koti kuntoon” -kohennusta – toivottavasti ei ”hurjaa remonttia”.

Olipa asuintilamme suuri tai pieni, vaatimaton tai ylellinen, meidän jokaisen kodissa on paikka kullekin näistä tärkeistä evankeliumin asioista.

Pitääkseen temppelin ja siellä kävijät pyhinä ja kelvollisina Herra on asettanut tasovaatimuksia palvelijoidensa profeettojen kautta. Meidän on hyvä harkita yhdessä – perheneuvostossa – kotimme tasovaatimuksia, jotta pitäisimme sen pyhänä ja jotta sallisimme sen tulla ”Herran huoneeksi”. Kehotus ”perustakaa huone, nimittäin rukoushuone, paastohuone, uskon huone, opin huone, kirkkauden huone, järjestyksen huone, Jumalan huone”9 sisältää jumalallisen näkemyksen siitä, minkä tyyppisen kodin Herra haluaisi meidän rakentavan. Siitä alkaa ”hengellisen huoneen” rakentaminen, jossa me kaikki voimme asua ajallisista olosuhteistamme riippumatta – koti täynnä aarteita, joille ei koi eikä ruoste tee tuhojaan10.

Temppelin ja kodin välillä vallitsee vanhurskas ykseys. Temppelin iankaikkisen luonteen ymmärtäminen lähentää teitä perheeseenne. Perheen iankaikkisen luonteen ymmärtäminen lähentää teitä temppeliin. Presidentti Howard W. Hunter on sanonut: ”Temppelitoimituksissa sinetöidään iankaikkisen perheen perusta paikoilleen.”11

Vanhin Boyd K. Packer on neuvonut: ”Sanokaa sana temppeli. Sanokaa se hiljaa ja kunnioittavasti. Sanokaa se yhä uudelleen ja uudelleen. Temppeli. Temppeli. Temppeli. Lisätkää siihen sana pyhä. Pyhä temppeli. Sanokaa se ikään kuin se olisi kirjoitettu isoin kirjaimin missä tahansa kohtaa lausetta.

Temppeli. Eräs toinen sana on yhtä tärkeä myöhempien aikojen pyhälle. Koti. Pankaa sanat pyhä temppeli ja koti yhteen, niin te olette kuvailleet Herran huoneen.”12

Alkeisyhdistyksen lapset, tuhannet lapset kautta maailman, kokoontuivat viime vuonna seurakunnissaan laulamaan Alkeisyhdistyksen sakramenttikokousohjelmassa perheilleen ja seurakunnan jäsenille. He lauloivat toiveista, lupauksista ja valmistautumisesta. Ne asiat, joista he lauloivat, alkavat pyhissä kodeissa ja jatkuvat pyhissä temppeleissä. Luulen, että kuulette sävelmän sydämessänne, kun luen sanat:

Kun kasvan, käydä saanhan

Mä kerran temppeliin.

Mua Pyhä Henki kutsuu

Huoneisiin hiljaisiin.

Herran huone, paikka pyhyyden,

On kaunis temppelimme.

Nyt jo tahdon valmistautua,

Ett pääsen kerran sinne.

Kun kasvan, käydä tahdon

Mä pyhään temppeliin

Ja sinetöidyks tulla

Siell omiin rakkaisiin.

Isän kanssa siellä liiton teen:

Hän tietäni saa johtaa.

Opin, että valtakunnassaan

Myös perheet jälleen kohtaa.13

Presidentti Boyd K. Packer on sanonut: ”Kaiken opetuksemme lopullisena tarkoituksena on yhdistää vanhemmat ja lapset uskossa Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin että he ovat onnellisia kotona, sinetöityjä iankaikkiseen avioliittoon, yhdistettyjä sukupolviinsa ja varmoja korotuksesta taivaallisen Isämme edessä.”14

Todistan teille, että näiden periaatteiden soveltaminen auttaa kääntämään kotinne oven temppeliä eli Herran huonetta kohti ja sallii teidän tehdä pyhästä kodistanne täydellisemmin Herran huoneen.

Päätän siihen, mistä aloitin, viattoman lapsen sanoihin: ”Silloin ei ole koskaan eksyksissä, kun näkee temppelin.” Ja lisään todistukseni kotiemme ja Herran temppeleiden pyhästä luonteesta. Tiedän, että Jumala on meidän rakastava taivaallinen Isämme. Todistan Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen roolistaan meidän Vapahtajanamme ja Lunastajanamme ja siitä, että elävillä profeetoilla Joseph Smithistä Thomas S. Monsoniin on ollut ja on valtuus käyttää kaikkia pappeuden avaimia. Teen niin Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.

VIITTEET

  1. Ks. 1. Nefi 8:24.

  2. Ks. Pyhien kirjoitusten opas, ”Temppeli, Herran huone”, s. 181.

  3. Moosia 2:6.

  4. Ks. ensimmäisen presidenttikunnan kirje 11. maaliskuuta 2003.

  5. Ks. Thomas S. Monson, ”Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma: Tie rauhaan”, Liahona, maaliskuu 2004, s. 3–7.

  6. Julkaisussa JoAnn Jolley, ”A Shining Beacon on a Hill: Jordan River Temple Is Dedicated”, Ensign, tammikuu 1982, s. 77: ”Vanhin Thomas S. Monson kahdentoista koorumista sanoi alkuviikosta, että temppelin fyysisellä läsnäololla on syvällinen hengellinen merkitys. Hän esitti edesmenneen vanhin Matthew Cowleyn kertomuksen isoisästä, joka vei pienen lapsenlapsensa tämän syntymäpäivänä Suolajärven temppelille. Kiinteistönhoitajan luvalla he kävelivät temppelin suurille oville. Isoisä pyysi tyttöä panemaan kätensä temppelin seinälle ja sitten ovelle ja sanoi hänelle lempeästi: ’Muista, että kosketit tänä päivänä temppeliä. Jonakin päivänä astut sisälle tästä ovesta.’ Hänen erityinen lahjansa lapsenlapselleen oli arvostus Herran huonetta kohtaan. Vanhin Monson on antanut samanlaisen neuvon: ’Kun me kosketamme temppeliä, temppeli koskettaa meitä.’”

  7. Ks. ”Temples around the World”, osoitteessa temples.lds.org. Napsauta kohtaa Chronological.

  8. Ks. Bible Dictionary, ”Temple”, s. 781.

  9. OL 88:119.

  10. Ks. Matt. 6:19–20; 3. Nefi 13:19–20.

  11. ”Temppelin innoittama kansa”, Valkeus, toukokuu 1995, s. 4.

  12. Ks. ”Temppeli, pappeus”, Valkeus, heinäkuu 1993, s. 20.

  13. ”Saan käydä temppeliin”, Lasten laulukirja, s. 99.

  14. ”Uskon kilpi”, Valkeus, heinäkuu 1995, s. 7.