2009
Isämme suunnitelma – kyllin kattava kaikille Hänen lapsilleen
Toukokuu 2009


Isämme suunnitelma – kyllin kattava kaikille Hänen lapsilleen

Vaikka matkamme kenties onkin täynnä koettelemuksia, niin määränpää on todella loistava.

Kuva
Elder Quentin L. Cook

Tämä kuolevainen elämä voi olla vaikea matka, mutta määränpää on todella loistava. Kristus ilmaisi tämän asian opetuslapsilleen: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”1

Tavoitteeni tänä iltapäivänä on kaksitahoinen: ensiksikin käsitellä joitakin uskon kompastuskiviä, ja toiseksi esittää, kuinka Isämme suunnitelma on kyllin kattava kaikille Hänen lapsilleen.

Kahden viime vuoden aikana Yhdysvalloissa ja kaikkialla maailmassa keskustelu uskostamme ja uskonkäsityksistämme on lisääntynyt rajusti. Tämä ei ole uutta. Samaa on tapahtunut aika ajoin koko kirkon historian ajan.

Vuonna 1863 englantilainen kirjailija Charles Dickens nousi matkustajalaiva Amazoniin, joka oli matkalla New Yorkiin. Hänen tarkoituksenaan oli raportoida myöhempien aikojen pyhiin kuuluvista käännynnäisistä, jotka olivat menossa siirtolaisina rakentamaan kirkkoa Amerikan lännessä. Tuhansia käännynnäisiä oli jo muuttanut Amerikkaan, ja heistä ja heidän uskonkäsityksistään oli kirjoitettu paljon varsinkin brittiläisissä tiedotusvälineissä. Suurin osa siitä, mitä oli kirjoitettu, oli kielteistä.

”Nousin heidän laivaansa”, Dickens kirjoitti, ”todistaakseni heitä vastaan, jos he ansaitsisivat sen, kuten täysin uskoin heidän ansaitsevan. Suureksi hämmästyksekseni he eivät ansainneetkaan sitä.”2

Kun Dickens havainnoi käännynnäisiä ja liikkui heidän joukossaan, he tekivät häneen suuren vaikutuksen, ja hän kuvaili näiden englantilaisten käännynnäisten, joista useimmat olivat työväestöä, olevan ”omassa arvossaan Englannin laatua ja valiota”.3

Kirkosta on annettu kahdenlaisia vastakkaisia selostuksia. Toisaalta vanhurskaista jäsenistä ja heidän elämäntavastaan on yleensä kerrottu myönteisesti. Niillä, jotka tuntevat myöhempien aikojen pyhiä henkilökohtaisesti tai joilla on tilaisuus seurata heitä läheltä, on samanlainen näkemys kuin se, jonka Charles Dickens esitti lähes 150 vuotta sitten.

Palautuksen kohottavan opin ansiosta jäsenet iloitsevat evankeliumista ja saavat iloa ja tyydytystä kirkossa. Meihin suhtaudutaan myönteisesti, kun elämme Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin opetusten mukaan. Se, että jäsenet eivät elä opetusten mukaan, voi muodostua kompastuskiveksi niille, jotka eivät kuulu kirkkoon.4

Päinvastoin kuin myönteiset kertomukset vanhurskaista jäsenistä, kuvaukset kirkosta ja sen opista ovat usein olleet totuudenvastaisia, epäoikeudenmukaisia ja ankaria. On myönnettävä, että jotkin kuvaukset kristinuskosta yleensä ovat myös olleet hyvin ankaria.5

Tämä suhtautuminen oppiamme kohtaan ei tule yllätyksenä. Opissa ja liitoissa Herra sanoi, että olisi niitä, jotka ”korottavat äänensä ja kiroavat Jumalaa”6, ja jotkut ”kääntävät sydämensä pois minusta ihmiskäskyjen tähden”7.

Viimeaikaiset mainokset Lontoon busseissa ovat osoitus siitä kahtiajakautumisesta, joka liittyy uskontoon yleensä. Jotkut ateistit, agnostikot ja uskonnottomat ovat laitattaneet Lontoon punaisiin kaksikerroksisiin busseihin suuria julisteita. Julisteissa lukee: ”Luultavasti Jumalaa ei ole. Lakatkaa siis huolehtimasta ja nauttikaa elämästä.” Kristittyjen laittamissa vastajulisteissa vahvistetaan: ”Jumala on ehdottomasti olemassa”, ja lisäksi niissä on kohottavia sanomia.8

Uskonnottomien on vaikea hyväksyä Vanhan ja Uuden testamentin ihmetekoja sekä Vapahtajan neitseellistä syntymää ja ylösnousemusta. He suhtautuvat näihin tapahtumiin yhtä lailla epäillen kuin Isän Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen profeetta Joseph Smithille. He eivät suhtaudu avoimesti korkeimman olennon johtaman taivaallisen suunnitelman mahdollisuuteen. Heillä ei ole uskoa.9

Olen eniten huolissani niistä maan kunniallisista ihmisistä, joiden suhtautuminen uskonasioihin on avoin, mutta jotka ovat väärän opin vuoksi joutuneet lannistuksen tai hämmennyksen valtaan. Esimerkiksi mitä tulee oppiin, jonka mukaan ilmoitus jatkuu yhä, jotkut erittäin hyvät ihmiset ovat luottaneet siihen, ettei kirkko voi olla totta, koska heille on opetettu ja he sen vuoksi uskovat, että taivaat ovat suljetut eikä enää tule lisää ilmoitusta, ei pyhiä kirjoituksia eikä julistuksia taivaasta. Saanen tähdentää, ettei tämä laajalti vallalla oleva uskomus perustu pyhiin kirjoituksiin, mutta joillekin se on kompastuskivenä.10

Hiljattain eräässä suurta suosiota saavuttaneessa kirjassa kirjailija käyttää tärkeimpänä vertauksenaan sitä mielenkiintoista tosiseikkaa, että vuosisatojen ajan kaikki eurooppalaiset uskoivat, että kaikki joutsenet ovat valkoisia. Vasta Australian löytymisen myötä löydettiin muunkin värisiä joutsenia. Kirjailija selittää tämän vertauksen avulla tapahtumia, jotka ovat todellakin tapahtuneet, vaikka niitä ei odotettu.11 Kun mietin tätä vertausta, käsitin, että monet ihmiset ovat kieltäytyneet tutkimasta kirkkoa vakavasti, koska he uskovat, ettei tänä taloudenhoitokautena voi olla ilmoitusta. Eräs käännynnäinen, joka palvelee nykyään lähetysjohtajana, kuvailee, kuinka vaikeaa tämä hänelle oli, kun hän tutki kirkkoa. Hän kertoo: ”Minulle oli koko ikäni opetettu, ettei täällä maan päällä olisi enää koskaan profeettoja ja apostoleja. Niinpä Joseph Smithin hyväksyminen profeetaksi muodostui isoksi kompastuskiveksi.” Kuitenkin kun hän rukoili, hän kertoo, että ”sain todistuksen, että evankeliumi oli itse asiassa palautettu maan päälle ja että Joseph Smith oli todellakin Jumalan profeetta”.12

Monille näille ihmisille, jotka suhtautuvat avoimesti uskonasioihin, yksi seikka on ollut erityisen hämmentävä. Heidän on ollut vaikea sovittaa yhteen oikea oppi, jonka mukaan meillä on rakastava taivaan Isä, ja väärä oppi, jonka mukaan suurin osa ihmiskuntaa tuomittaisiin ikuiseen helvettiin.

Tämä oli hankala asia isoisäni isoisälle Phineas Wolcott Cookille. Hän syntyi vuonna 1820 Connecticutin osavaltiossa. Päiväkirjassaan hän mainitsee, että oli tehnyt liiton Herran kanssa palvella Häntä, jos vain löytäisi oikean tavan. Hän kävi monissa kirkoissa, ja yhdessä häntä pyydettiin ”todistamaan [ja] liittymään kirkkoon [ja] olemaan kristitty”. Hän vastasi, ettei hän ”pystynyt saamaan selville, mihin liittyä, kirkkoja oli niin monia”. Hän tutki edelleen useita kirkkoja. Yksi oppi oli hänelle erityisen tärkeä. Hän selitti: ”Toisinaan he arvostelivat minua, koska halusin ihmiskunnalle vapaamielisemmän pelastuksen. En voinut uskoa, että Herra olisi luonut osan tulemaan pelastetuksi ja suuren osan tulemaan tuomituksi koko iankaikkisuudeksi.”13 Tämän opin vuoksi hän antoi pyyhkiä nimensä pois erään protestanttisen kirkon kirjoista. Kun MAP-lähetyssaarnaajat vuonna 1844 opettivat hänelle tosi oppia pelastussuunnitelmasta, hänet kastettiin.

Sellainen usko, kuin Phineasilla oli Herran rakastavaan armoon ja Hänen onnensuunnitelmaansa, on ollut monilla kunniallisilla miehillä ja naisilla jopa silloin, kun heidän oman kirkkonsa opetukset ovat olleet hyvin synkkiä.

Anglikaanisen kirkon johtaja ja humanisti Frederic Farrar, teoksen Jeesuksen elämä kirjoittaja, valitti Westminster Abbeyssa pitämissään saarnoissa, että protestanttikirkkojen yleiset opetukset helvetistä olivat vääriä. Hän väitti, että määritelmä helvetistä, johon kuului loputonta piinaa ja ikuinen tuomio, oli seurausta käännösvirheistä, kun Raamattu kuningas Jaakon toimesta käännettiin hepreasta ja kreikasta englannin kielelle. Farrar kiinnitti huomiota myös ylivoimaiseen osoitukseen rakastavasta taivaan Isästä kaikkialla Raamatussa lisätodisteena siitä, että helvetin ja tuomion määritelmät, joita englanninkielisessä käännöksessä käytetään, ovat vääriä.14

Runossaan ”In Memoriam” lordi Tennyson mainitsi, että ”luotamme, että hyvyys on määränpää viimein pahuuden”, ja ilmaisi sitten syvän näkemyksensä. Hän jatkoi:

Päämäärään kaikki suuntautuu,

ei huku sielu yksikään

tai joudu kuoppaan pimeään,

Kun Luojan työmaa valmistuu.15

Siihen aikaan kun Joseph Smith sai ilmoituksia ja perusti kirkon, kirkkojen valtaenemmistö opetti, että Vapahtajan sovitus ei toisi pelastusta suurimmalle osalle ihmiskuntaa. Yleisenä käsityksenä oli, että muutamat ihmisistä pelastuisivat ja suunnaton enemmistö tuomittaisiin mitä kauhistuttavimpaan ja sanomattoman ankaraan loputtomaan kärsimykseen.16 Loistava oppi, joka ilmoitettiin profeetta Josephille, paljasti meille pelastussuunnitelman, joka koskee koko ihmiskuntaa, mukaan lukien ne, jotka eivät kuule Kristuksesta tässä elämässä, ja lapset, jotka kuolevat ennen vastuullista ikää, ja ne, jotka ovat vailla ymmärrystä.17

Kuoltuaan vanhurskaat henget asuvat väliaikaisessa olotilassa, jota kutsutaan paratiisiksi. Alma nuorempi opettaa meille, että paratiisi on levon tila, rauhan tila, missä vanhurskaat ”saavat levätä kaikista vaivoistaan ja kaikesta huolesta ja murheesta”18. Jumalattomat henget asuvat henkivankilassa, jota toisinaan kutsutaan helvetiksi.19 Sitä kuvaillaan kauheaksi paikaksi, pimeäksi paikaksi, mihin Jumalan vihan suuttumusta pelkäävät jäävät ylösnousemukseen asti.20 Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta kuitenkin kaikki henget, jotka ovat saaneet siunauksen syntyä maailmaan, nousevat lopulta ylös kuolleista, henki ja ruumis jälleen yhdistettynä, ja perivät kirkkauden valtakuntia, jotka ylittävät tämän maanpäällisen olemassaolomme.21 Poikkeukset rajoittuvat niihin, jotka Saatanan ja hänen enkeliensä tavoin tieten tahtoen kapinoivat Jumalaa vastaan.22 Ylösnousemuksessa henkivankila eli helvetti luovuttaa vankina pitämänsä henget. Jeesus tuli maailmaan ”ristiinnaulittavaksi maailman tähden ja kantamaan maailman synnit ja pyhittämään maailman ja puhdistamaan sen kaikesta vääryydestä”23.

Vapahtaja on sanonut: ”Älköön sydämenne olko levoton. – – Minun Isäni kodissa on monta huonetta. – – Menen valmistamaan teille asuinsijan.”24 Mooseksen kirjassa tämä esitetään lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Sillä katso, tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen.”25

Kaiken sen jälkeen mitä Vapahtaja kärsi ihmiskunnan puolesta, ei ole yllättävää, että kun Hän ensimmäisessä näyssä puhui Josephille olemassa olevista kirkoista, Hän antoi tälle ohjeen, ettei tämä ”saanut liittyä yhteenkään niistä, sillä ne olivat kaikki väärässä”26. Myöhemmin Vapahtaja pani alulle tosi oppinsa palauttamisen, mukaan lukien pelastussuunnitelmaa ja muita pelastavia periaatteita koskevat opit, kuten Kristuksen opin.27

Huolimatta niistä merkittävistä opillisista eroista, joita meillä on muihin uskontoihin nähden, meidän kantanamme on kuitenkin ollut pidättyä arvostelusta. Nämä kirkot tekevät paljon hyvää. Ne ovat siunauksena ihmiskunnalle. Monet auttavat jäseniään saamaan tietoa Vapahtajasta ja Hänen opetuksistaan.

Eräs Washington Post -lehden toimittaja kävi yhdessä kirkkomme kokouksista Nigeriassa. Toimittaja haastatteli yhtä uutta jäsentä ja kertoi tämän kääntymyksestä. Toimittaja kertoo:

”[Hän] sanoi – – hypänneensä kaupungin bussista ja kävelleensä [MAP-kirkon rakennukseen]. – – Hän piti heti siitä, mitä kuuli [kappelin] sisällä – etenkin siitä, ettei kukaan saarnannut, että muiden kirkkojen ihmiset olivat menossa helvettiin.”28 Samoin ovat tunteneet lukuisat kirkkoon tulleet käännynnäiset sen perustamisesta asti.

Johtajamme ovat johdonmukaisesti kehottaneet meitä osoittamaan elämässämme ”kunnioitusta ja arvonantoa niitä kohtaan, jotka eivät ole meidän uskoamme. Kohteliaisuus ja keskinäinen kunnioitus on todella tarpeen eri uskontojen ja filosofioiden kesken.”29

On aivan yhtä tärkeää, että osoitamme rakkautta ja ystävällisyyttä omaan uskoomme kuuluvia kohtaan riippumatta heidän sitoutumisensa tai aktiivisuutensa asteesta. Vapahtaja on tehnyt selväksi, ettei meidän pidä tuomita toisiamme.30 Tämä pätee aivan erityisesti oman perheemme jäseniin. Velvollisuutemme on rakastaa ja opettaa eikä koskaan antaa periksi. Herra on suonut pelastuksen ”vapaasti kaikille ihmisille”, mutta ”hän on käskenyt kansaansa, että sen tulee taivuttaa kaikkia ihmisiä parannukseen”31.

Sydämemme toiveena ei tietenkään ole pelkästään saavuttaa pelastus ja kuolemattomuus, vaan saavuttaa myös iankaikkinen elämä perheemme kanssa rakastavan taivaallisen Isän ja Vapahtajamme luona selestisessä valtakunnassa. Voimme saada iankaikkisen elämän vain olemalla kuuliaisia evankeliumin laeille ja toimituksille.32 Vapahtaja on sanonut: ”Sillä jos te pidätte minun käskyni, te saatte hänen täyteydestään ja teidät kirkastetaan minussa.”33

Ne varhaiset eurooppalaiset käännynnäiset, joita Dickens tapasi Amazon-laivassa, olivat päässeet monien kompastuskivien yli. Heillä oli todistus siitä, että taivaasta tulee ilmoitusta ja että maan päällä on jälleen profeettoja ja apostoleja. He uskoivat Jeesuksen Kristuksen palautettuun evankeliumiin.

He olivat tulleet ymmärtämään sen loistavan määränpään, joka heitä odotti. He eivät pelänneet vaivalloista matkaa, jolle he olivat lähteneet, eikä heidän lopullisena määränpäänään itse asiassa ollut Suolajärven laakso. Heidän oikea määränpäänsä oli paratiisi, jonka jälkeen seuraisi korotus selestisessä valtakunnassa.

Siksi myöhempien aikojen pyhät silloin ja nykyään laulavat ”Pelvotta käykää” -laulun viimeisen säkeistön täynnä uskoa ja odotusta.

Jos kuolema matkalla yllättää,

Onnen on päivä tuo.

Huolet ja vaivat silloin tänne jää,

Jumalan käymme luo.34

Rakastava Isä on järjestänyt lapsiaan varten kaiken kattavan ja myötätuntoisen suunnitelman, ”joka vapahtaa elävät, lunastaa kuolleet, pelastaa tuomitut ja kirkastaa kaikki, jotka tekevät parannuksen”35. Vaikka matkamme kenties onkin täynnä koettelemuksia, niin määränpää on todella loistava.

Riemuitsen suuresta pelastussuunnitelmasta, joka on kyllin kattava kaikille taivaallisen Isämme lapsille. Olen sanomattoman kiitollinen Jeesuksen Kristuksen sovituksesta. Lausun oman todistukseni Hänestä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

VIITTEET

  1. Joh. 16:33.

  2. Charles Dickens, ”The Uncommercial Traveler”, All the Year Round, 4. heinäkuuta 1863, s. 449; ks. myös David M. W. Pickup, The Pick and Flower of England, 2001, s. 2.

  3. ”The Uncommercial Traveler”, s. 446.

  4. Ks. Alma 4:10.

  5. Ks. Paul Johnson, ”Militant Atheism and God”, Forbes, 8. lokakuuta 2007, s. 27; John Gray, ”Faith in Reason: Secular Fantasies of a Godless Age”, Harper’s Magazine, tammikuu 2008, s. 86.

  6. OL 45:32.

  7. OL 45:29.

  8. William Lee Adams, ”Christians and Atheists Battle in London Bus Wars”, Time, 8. helmikuuta 2009, www.time.com.

  9. Ks. Luuk. 18:8.

  10. Jotkut ovat lainanneet virheellisesti kohtaa Ilm. 22:18, mutta tämä kohta viittaa Ilmestyskirjaan, ei Raamattuun kokonaisuutena. Ks. myös 5. Moos. 4:2.

  11. Ks. Nassim Nicholas Taleb, Musta joutsen, 2007, suom. Kimmo Pietiläinen, esipuhe.

  12. Gary G. Ely, 16. toukokuuta 2008, keskustelu ennen hänen palveluaan Denverin pohjoisen lähetyskentän johtajana Coloradossa.

  13. Julkaisussa The Life and History of Phineas Wolcott Cook , toim. Newell Cook McMillan, 1980, s. 19–20.

  14. Ks. Frederic W. Farrar, Eternal Hope, 1892, s. xxxvi–xlii. Tätä aihetta käsitellään laajemmin julkaisussa H. Wallace Goddard, ”God’s Plan – Kinder Than We Dare to Expect”, Meridian Magazine, 2006 www.ldsmag.com/myth/060217plan.html.

  15. Poems of Tennyson, toim. Henry Frowde, 1907, s. 387–388.

  16. Ks. Eternal Hope, s. xxii.

  17. Ks. OL 29:46–50; 137:7–10.

  18. Alma 40:12.

  19. Ks. 2. Nefi 9:10–14; OL 76:84–86.

  20. Ks. Alma 40:14.

  21. Ks. OL 76:89.

  22. Ks. Jes. 14:12–15; Luuk. 10:18; Ilm. 12:7–9; OL 76:32–37.

  23. OL 76:41; ks. myös 1. Kor. 15:22.

  24. Joh. 14:1–2.

  25. Moos. 1:39.

  26. JS–H 19; ks. myös jae 20.

  27. Ks. 2. Nefi 31:2–21; ks. myös Hepr. 6:1–2; 2. Joh. 9–10; 3. Nefi 11:30–40.

  28. Mary Jordan, ”The New Face of Global Mormonism”, The Washington Post, 19. marraskuuta 2007, s. A01.

  29. Gordon B. Hinckley, ”Tämä on Mestarin työtä”, Valkeus, heinäkuu 1995, s. 72.

  30. Ks. Luuk. 6:37.

  31. 2. Nefi 26:27.

  32. Ks. OL 93:1.

  33. OL 93:20.

  34. ”Pelvotta käykää”, MAP-lauluja, 17.

  35. Orson F. Whitney, Saturday Night Thoughts, 1921, s. 323.