Näytä sinä hyvää esimerkkiä uskovista
Pienet ja yksinkertaiset asiat, joita päätätte tehdä tänään, kasvavat suuriksi ja ihmeellisiksi siunauksiksi tulevaisuudessa.
Olen iloinen siitä, että saan olla kanssanne täällä tänä iltana, ja tunnen itseni nöyräksi, kun ajattelen hyvyyttänne. Olette innoittava ja kaunis näky. Toivon, että äitini tai sisar Dalton allekirjoittaa Edistyminen-ohjelmani arvoon tieto liittyvän kokemuksen numero neljä, sillä tämän puheen pitäisi todellakin täyttää vaatimus viiden minuutin puheesta jostakin evankeliumin aiheesta (ks. Nuorten Naisten Edistyminen, kirjanen, 2002, s. 35).
Rakastan nuoria naisia, rakastan nuoria naisiani ja rakastan Nuorten Naisten ohjelmaa. Kun olin nuori tyttö, Nuorten Naisten ohjelma ja toimintaillat olivat tärkeä osa elämääni. Rakastin ystäviäni, meille opetettuja oppiaiheita, nuorisokonferensseja ja leirejä. Johtajani rakastivat minua ja opettivat minulle evankeliumin totuuksia. He toimivat toisena todistajana evankeliumin periaatteille, jotka vanhempani olivat opettaneet. Vanhempani, piispani ja rakkaat Nuorten Naisten johtajani näyttivät hyvää esimerkkiä uskovista puheissaan ja elämäntavoissaan, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa (ks. 1. Tim. 4:12). Noudatin mielelläni heidän esimerkkiään, sillä halusin olla sellainen kuin he.
Kun ajattelen sitä, kun olin nuori nainen, käsitän, etten ymmärtänyt, miten valtavia asioita elämässäni oli tapahtumassa. En oivaltanut, että osallistumiseni joka ikiseen kirkon toimintaan auttoi minua omaksumaan elinikäisen mallin ja sitoumuksen noudattaa Jeesuksen Kristuksen opetuksia. En ymmärtänyt, että minua valmistettiin tulevaan elämääni yksilönä, vaimona, äitinä ja johtajana. En käsittänyt, että kun yritin valita oikein, pidin kunniassa kasteenliittoani, harjoitin uskoa, vahvistin hyveellisyyttäni ja valmistauduin menemään temppeliin. En pystynyt silloin ymmärtämään tätä kaikkea, mutta hyvin pienin, kasvavin askelin olin tulossa uskovaksi – ja hyväksi esimerkiksi uskovista.
Vaikka meillä ei ollut Edistyminen-ohjelmaa kuten teillä nykyään, meillä oli hyvin samankaltainen ohjelma. Siihen kuului tilaisuuksia oppia, harjoitella ja raportoida edistymisestämme evankeliumin periaatteiden mukaan elämisessä. Minulla oli hiljattain mahdollisuus muistella kokemuksiani, kun ystäväni ja esimerkkini sisar Kathy Andersen näytti minulle omaa mehiläistytön käsikirjaansa. Haluaisin lukea teille joitakin kohtia sisar Andersenin kuluneesta kirjasta:
Osa-alueen ”Rakasta totuutta” vaatimukset olivat:
”1. Ole kohtelias ja vastaanottavainen luokassa.
2. Ole rehellinen kaikessa mitä teet. On tärkeää hankkia tietoa koulussa, mutta on myös tärkeää olla kunniallinen ja nuhteeton eikä syyllistyä vilppiin. Jos läpäiset luokkasi mutta reputat luonteenlujuudessa olemalla epärehellinen, et ole oppinut totuudellisuuden merkitystä.
3. Ole juoruilematta ja kuuntelematta juoruja kuukauden ajan. Pyri tekemään siitä elinikäinen tapa.
4. Pane merkille perheesi jäsenissä ja ystävissäsi olevat monet hyvät asiat ja kerro heille totuudenmukaisesti ja vilpittömästi, mitä olet huomannut. He pitävät sinusta enemmän. Muista – ei mielistelyä tai imartelua.” (Beehive Girl’s Handbook, 1967–1968, s. 59.)
Vaikka se, mitä juuri luin, voi tuntua vanhanaikaiselta, siihen sisältyy totuus. Uskovien nuorten naisten tulee olla kohteliaita, rehellisiä, puhua ystävällisesti ja olla vilpittömiä. Nämä asiat saattavat näyttää pieniltä ja yksinkertaisilta, mutta Mormonin kirjan profeetta Alma opettaa: ”Nyt sinä saatat luulla, että tämä on minun järjettömyyttäni; mutta katso, minä sanon sinulle, että pienillä ja yksinkertaisilla asioilla saadaan aikaan suuria, ja pienet keinot saattavat monta kertaa viisaat ymmälle” (Alma 37:6).
Viime aikoina olen seurannut eläviä profeettojamme suorittamalla uutta Nuorten Naisten Edistyminen-ohjelman arvoa hyveellisyys. Vaikka se saattaakin vaikuttaa pieneltä ja yksinkertaiselta asialta, todistan, että arvoon liittyvällä kokemuksella numero 3 on ollut jo suuri vaikutus elämääni. Kokemuksessa vaaditaan, että tutkii Alman kirjan lukua 5 ja tekee sitten luettelon siitä, mitä aikoo tehdä valmistautuakseen menemään temppeliin ja saamaan taivaallisen Isän lupaamat siunaukset. (Ks. Nuorten Naisten Edistyminen, liite, 2009, s. 3.)
Kun tutkin Alman sanoja, tunsin nöyryyttä ajatellessani monia asioita, joita minun tulee tehdä tullakseni luetuksi Hyvän Paimenen laumaan. Kirjoitin päiväkirjaani seuraavanlaisen luettelon:
”Minun täytyy päättää olla hengellisesti syntynyt Jumalasta ja saada Hänen kuvansa kasvoihini [ks. jae 14].
Minun täytyy päättää osoittaa uskoa Hänen lunastukseensa, joka minut loi [ks. jae 15].
Minun täytyy päättää tulla pois jumalattomien joukosta ja olla erilläni heistä [ks. jae 57].
Minun täytyy päättää riisua ylpeys päältäni ja olla riittävän nöyrä ja vaeltaa nuhteettomana Jumalan edessä [ks. jakeet 27–28].
Minun täytyy päättää muuttua, tehdä parannusta ja ottaa vastaan Herran kutsu tulla Hänen luokseen ja nauttia elämän puun hedelmää [ks. jae 34].”
Kirjoitin päiväkirjaani sitoumuksen tehdä seuraavaa. Myönnän, että jotkut kohdat kuvastavat henkilökohtaisia haasteitani.
”Luen pyhiä kirjoituksiani soveltaen niitä enemmän omaan elämääni.
Olen myönteinen. En valita.
Osoitan kunnioitusta ja pidättäydyn pilkkaamasta muita.
Ilmaisen kiitollisuutta erityisesti läheisimmilleni.
Olen järjestelmällisempi saadakseni hengen kotiini ja elämääni.
Teen parannusta, tulen nöyremmäksi ja tarkastelen sydämeni hengellistä tilaa.
Kun sovellan Alman sanoja itseeni, tulen muuttumaan. Päätän lisätä sitoumustani olla hyvä esimerkki uskovasta.”
Koska osallistuin tähän ”pieneen ja yksinkertaiseen” Edistyminen- ohjelman toimintaan, todistukseni profeetoista ja sitoumukseni seurata Jeesusta Kristusta kasvoivat suuresti. Tämän tavoitteen suorittaminen valmisti minua olemaan vastaanottavaisempi Hengelle, kun seuraavan kerran menin kirkkoon ja temppeliin. Joka kerta lukiessani nuo päiväkirjaani kirjoittamani sanat tunnen Hengen ja muistan, miltä minusta tuntui, kun suoritin tämän kokemuksen keittiönpöytäni ääressä. Alman kirjan luku 5 on nyt yksi pyhien kirjoitusten lempiluvuistani. Sain todellakin monia siunauksia, kun suoritin tämän oman Edistyminen-ohjelman kokemukseni.
Mainitsin aiemmin sisar Andersenin ja hänen mehiläistytön käsikirjansa. Sisar Andersen on seitsemänkymmenen johtokuntaan [nyt kahdentoista apostolin koorumiin] kuuluvan vanhin Neil L. Andersenin vaimo. Hän on myös äiti ja isoäiti. Minusta on mukava ajatella, että vaikka hän on muuttanut niin monet kerrat, hän on aina tiennyt, missä hänen mehiläistytön käsikirjansa ja suoritusnauhansa ovat. Sisar Andersen on seissyt miehensä rinnalla ja opettanut evankeliumia kaikkialla maailmassa. Hän on ollut myös esimerkki naiseudesta ja hyvyydestä uskollisena kirkon jäsenenä.
Ollessaan 11-vuotias tyttö sisar Andersen malttoi tuskin odottaa pääsyä Nuorten Naisten ohjelmaan. Syntymäpäivänsä viimein koittaessa hän sai mehiläistytön käsikirjansa. Sisar Andersen selittää:
”Kirjan alussa luki: ’Ollessasi mehiläinen, ja koko elämäsi ajan, aseta korkeita tavoitteita’ (Beehive Girl’s Handbook, s. 12). Voin tuntea, että minua odotti suuri seikkailu. Vein kirjani kotiin ja luin sen heti kannesta kanteen nähdäkseni, mitä tavoitteita minun pitäisi saavuttaa seuraavien kahden vuoden aikana.
Huomasin, että kirjassa oli 80 mahdollista tavoitetta valittavana. Päätin innoissani, että jos tekisin lujasti työtä, pystyisin saavuttamaan kaikki kirjassani olevat tavoitteet – no, yhtä lukuun ottamatta: ’mennä temppeliin – – ja osallistua kasteisiin kuolleiden puolesta’ (Beehive Girl’s Handbook, s. 140). En [voinut] mennä kasteille kuolleiden puolesta, koska Floridassa ei [ollut] temppeliä.”
Sisar Andersen päätti kertoa tilanteestaan isälleen. Hänen kirjeensä jatkuu:
”Isä epäröi vain hetken. Meillä ei ollut sukulaisia lännessä eikä mitään muutakaan syytä matkustaa Utahiin. Hän sanoi minulle miettiväisesti: ’Kathy, jos suoritat kaikki muut mehiläisen kirjassasi olevat tavoitteet, viemme sinut 2 500 mailin (4 000 km) päässä sijaitsevaan temppeliin Salt Lake Cityyn, niin että sinut voidaan kastaa kuolleiden puolesta ja voit saavuttaa viimeisen tavoitteesi.’
Työskentelin mehiläisen kirjassa olevien tavoitteiden parissa kahden vuoden ajan ja sain valmiiksi 79 tavoitetta. Isä teki työtä noiden kahden vuoden ajan säästääkseen tarpeeksi rahaa temppelimatkaa varten. Isä piti minulle antamansa lupauksen.
Lentäminen oli siihen aikaan liian kallista perheellemme, joten me matkustimme autolla 5 000 mailin (8 000 km) edestakaisen matkan Salt Lake Cityyn, että voisin saada valmiiksi viimeisen mehiläisen tavoitteeni. Mitä riemua tunsinkaan, kun menin Suolajärven temppeliin ja isäni kastoi minut kuolleiden puolesta. Muistan aina sen kokemuksen.
Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että äitini ja isäni olivat halukkaita tekemään temppelistä tärkeän osan elämääni. – – Heillä oli viisautta ymmärtää, että työskentelemällä Nuorten Naisten tavoitteideni parissa uskoni vahvistuisi. Vanhempieni uskolla ja uhrauksella tehdä pitkä matka Salt Lake Cityyn oli merkittävä vaikutus minuun ja minua seuranneisiin sukupolviin.” (”I Can Complete All of the Goals – Except One”, julkaisematon käsikirjoitus.)
Sisar Andersen pyrki nuorena tyttönä tekemään pieniä ja yksinkertaisia asioita, jotka auttaisivat häntä tulemaan esimerkilliseksi naiseksi – näyttämään hyvää esimerkkiä uskovista – ja se hänestä on tullut. Jokaisella teistä on sama mahdollisuus. Pienet ja yksinkertaiset asiat, joita päätätte tehdä tänään, kasvavat suuriksi ja ihmeellisiksi siunauksiksi tulevaisuudessa. Eläminen joka päivä hyvää esimerkkiä uskovista näyttäen auttaa teitä olemaan onnellisia ja saamaan lisää itseluottamusta. Se vahvistaa todistustanne, auttaa teitä pitämään kasteenliittonne ja valmistaa teitä saamaan temppelisiunaukset, niin että voitte lopulta palata taivaallisen Isänne luokse.
Pyrkiköön kukin meistä näyttämään hyvää esimerkkiä uskovista. Eläkäämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan ja tehkäämme kaikki, mitä meiltä pyydetään, ja tehkäämme näin uskossa, lainkaan epäilemättä, puhtain ja hyveellisin sydämin, on vilpitön ja nöyrä rukoukseni. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.