Pyhät kirjoitukset
Moosia 18


Luku 18

Alma saarnaa salaa. Hän selittää kasteen liiton ja kastaa Mormonin vesissä. Hän perustaa Kristuksen kirkon ja asettaa pappeja. He hankkivat itse elantonsa ja opettavat kansaa. Alma ja hänen väkensä pakenevat kuningas Nooaa erämaahan. Noin 147–145 eKr.

1 Ja nyt, tapahtui, että Alma, joka oli paennut kuningas Nooan palvelijoita, teki parannuksen synneistään ja pahoista teoistaan ja kulki salaa ihmisten keskuudessa ja alkoi opettaa Abinadin sanoja –

2 eli siitä, mikä oli tuleva, ja myös kuolleiden ylösnousemuksesta ja ihmisten lunastuksesta, joka oli toteutuva Kristuksen voiman ja kärsimysten ja kuoleman ja hänen ylösnousemuksensa ja taivaaseennousemisensa kautta.

3 Ja kaikkia, jotka tahtoivat kuulla hänen sanaansa, hän opetti. Ja hän opetti heitä salaa, jotta se ei tulisi kuninkaan tietoon. Ja monet uskoivat hänen sanoihinsa.

4 Ja tapahtui, että kaikki, jotka uskoivat häntä, menivät paikkaan, jonka nimi oli Mormon ja joka oli saanut nimensä kuninkaalta ja joka oli maan rajoilla ja jossa villipedot olivat ajoittain eli eri vuodenaikoina olleet vitsauksena.

5 Nyt, Mormonissa oli puhdasvetinen lähde, ja Alma meni sinne, ja siellä oli veden lähellä pienten puiden muodostama tiheikkö, jonne hän piiloutui päiväsaikaan kuninkaan etsinnöiltä.

6 Ja tapahtui, että kaikki, jotka uskoivat häntä, menivät sinne kuulemaan hänen sanojaan.

7 Ja tapahtui, että monen päivän jälkeen melkoinen joukko oli kokoontunut yhteen Mormonin paikalle kuulemaan Alman sanoja. Niin, kaikki, jotka uskoivat hänen sanaansa, olivat kokoontuneet yhteen kuulemaan häntä. Ja hän opetti heitä ja saarnasi heille parannusta ja lunastusta ja uskoa Herraan.

8 Ja tapahtui, että hän sanoi heille: Katso, tässä ovat Mormonin vedet (sillä siksi niitä kutsuttiin), ja nyt, koska te haluatte tulla Jumalan lammastarhaan ja tulla nimitetyiksi hänen kansakseen ja olette halukkaita kantamaan toistenne kuormia, jotta ne olisivat keveitä;

9 niin, ja olette halukkaita suremaan surevien kanssa, niin, ja lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa, ja olemaan Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla, missä lienettekin, aina kuolemaan asti, jotta Jumala lunastaisi teidät ja teidät luettaisiin ensimmäiseen ylösnousemukseen kuuluvien joukkoon, jotta saisitte iankaikkisen elämän –

10 nyt minä sanon teille, että jos tämä on teidän sydämenne halu, mitä teillä on sitä vastaan, että teidät kastetaan Herran nimeen, todistukseksi hänen edessään, että te olette tehneet hänen kanssaan liiton, että palvelette häntä ja pidätte hänen käskynsä, jotta hän vuodattaisi Henkeään runsaammin teidän päällenne?

11 Ja nyt kun ihmiset olivat kuulleet nämä sanat, he taputtivat käsiään ilosta ja huudahtivat: Tämä on meidän sydämemme halu.

12 Ja nyt tapahtui, että Alma otti Helamin, joka oli yksi ensimmäisistä, ja meni seisomaan veteen ja huusi sanoen: Oi Herra, vuodata Henkesi palvelijasi päälle, jotta hän tekisi tämän työn sydämen pyhyydessä.

13 Ja kun hän oli sanonut nämä sanat, Herran Henki oli hänen päällänsä, ja hän sanoi: Helam, minä kastan sinut Kaikkivaltiaalta Jumalalta saamallani valtuudella todistukseksi siitä, että olet tehnyt liiton palvella häntä, kunnes kuolevainen ruumiisi on kuollut; ja vuodatettakoon Herran Henki päällesi; ja suokoon hän sinulle iankaikkisen elämän Kristuksen lunastuksen kautta, hänen, jota hän on valmistanut maailman perustamisesta asti.

14 Ja kun Alma oli sanonut nämä sanat, sekä Alma että Helam hautautuivat veteen; ja he nousivat ja tulivat pois vedestä riemuiten, Hengen täyttäminä.

15 Ja vielä Alma otti toisen ja meni toisen kerran veteen ja kastoi hänet ensimmäisen mukaisesti, paitsi ettei enää itse hautautunut veteen.

16 Ja tällä tavoin hän kastoi jokaisen, joka meni Mormonin paikalle; ja heitä oli määrältään noin kaksisataaneljä sielua; niin, ja heidät kastettiin Mormonin vesissä, ja he olivat täynnä Jumalan armoa.

17 Ja heitä kutsuttiin siitä ajasta alkaen Jumalan kirkoksi eli Kristuksen kirkoksi. Ja tapahtui, että jokainen, joka kastettiin Jumalan voimalla ja valtuudella, liitettiin hänen kirkkoonsa.

18 Ja tapahtui, että Alma Jumalalta saamallaan valtuudella asetti pappeja; hän nimittäin asetti yhden papin kutakin viittäkymmentä kohden heidän joukostaan saarnaamaan heille ja opettamaan heille Jumalan valtakuntaa koskevia asioita.

19 Ja hän kielsi heitä opettamasta mitään muuta kuin niitä asioita, joita hän oli opettanut ja mitä oli puhuttu pyhien profeettojen suulla.

20 Aivan niin, hän kielsi heitä saarnaamasta mitään muuta kuin parannusta ja uskoa Herraan, joka oli lunastanut kansansa.

21 Ja hän antoi heille käskyn, ettei heillä pidä olla mitään kiistaa keskenään, vaan että heidän tulee nähdä asiat samanlaisina, ja heillä tulee olla yksi usko ja yksi kaste, ja heidän sydäntensä tulee olla yhteen liittyneinä ykseydessä ja rakkaudessa toisiaan kohtaan.

22 Ja näin hän käski heidän saarnata. Ja näin heistä tuli Jumalan lapsia.

23 Ja hän käski heitä viettämään sapatinpäivää ja pitämään sen pyhänä ja myös joka päivä kiittämään Herraa Jumalaansa.

24 Ja hän antoi heille myös käskyn, että pappien, jotka hän oli asettanut, tuli tehdä omin käsin työtä elannokseen.

25 Ja joka viikko oli varattu yksi päivä, jona heidän oli määrä kokoontua yhteen opettamaan kansaa ja palvelemaan Herraa Jumalaansa, sekä kokoontua yhteen niin usein kuin heidän vallassaan oli.

26 Eivätkä papit saaneet olla elantonsa suhteen kansasta riippuvaisia, vaan työstään heidän tuli saada Jumalan armoa, jotta he vahvistuisivat Hengessä ja heillä olisi tietoa Jumalasta, jotta he voisivat opettaa Jumalalta saadulla voimalla ja valtuudella.

27 Ja vielä Alma käski kirkon väen antaa omaisuudestaan, kunkin sen mukaisesti, mitä hänellä oli; jolla oli runsaammin, hänen tuli antaa runsaammin; ja jolla oli vain vähän, häneltä tuli vaatia vain vähän; ja jolla ei ollut, hänelle tuli antaa.

28 Ja siten heidän tuli antaa omaisuudestaan omasta vapaasta tahdostaan ja hyvästä halustaan Jumalaa kohtaan, ja niille papeille, jotka olivat tarvitsevia, niin, ja jokaiselle tarvitsevalle, alastomalle sielulle.

29 Ja tämän hän sanoi heille, koska oli saanut käskyn Jumalalta; ja he vaelsivat oikeamielisesti Jumalan edessä antaen toisilleen sekä ajallisesti että hengellisesti tarpeidensa ja puutteidensa mukaisesti.

30 Ja nyt tapahtui, että kaikki tämä tehtiin Mormonissa, eli Mormonin vesien äärellä, metsässä, joka oli lähellä Mormonin vesiä; niin, kuinka kauniita ovatkaan Mormonin paikka, Mormonin vedet ja Mormonin metsä niiden silmissä, jotka siellä tulivat tuntemaan Lunastajansa; niin, ja kuinka siunattuja he ovatkaan, sillä he saavat laulaa hänen ylistyksekseen ikuisesti.

31 Ja tämä tapahtui maan rajaseudulla, jotta se ei tulisi kuninkaan tietoon.

32 Mutta katso, tapahtui, että huomattuaan liikehdintää kansan keskuudessa kuningas lähetti palvelijoitansa pitämään sitä silmällä. Sen tähden sinä päivänä, jolloin he olivat kokoontumassa yhteen kuulemaan Herran sanaa, heidät paljastettiin kuninkaalle.

33 Ja nyt kuningas sanoi, että Alma yllytti kansaa kapinaan häntä vastaan; sen tähden hän lähetti sotajoukkonsa tuhoamaan heidät.

34 Ja tapahtui, että Alma ja Herran kansa saivat tietää kuninkaan sotajoukon tulosta; sen tähden he ottivat telttansa ja perheensä ja lähtivät erämaahan.

35 Ja heitä oli määrältään noin neljäsataaviisikymmentä sielua.