Moosia 23
    Footnotes
    Theme

    Kertomus Almasta ja Herran kansasta, jotka kuningas Nooan väki ajoi erämaahan.

    Käsittää luvut 23 ja 24.

    Luku 23

    Alma kieltäytyy kuninkuudesta. Hän palvelee ylipappina. Herra kurittaa kansaansa, ja lamanilaiset valloittavat Helamin maan. Kuningas Nooan jumalattomien pappien johtaja Amulon hallitsee lamanilaisten kuninkaan alaisena. Noin 145–122 eKr.

    1 Nyt Alma oli saanut Herralta varoituksen, että kuningas Nooan sotajoukot kävisivät heidän kimppuunsa, ja hän oli ilmaissut sen kansalleen; sen tähden he kokosivat yhteen katraansa ja ottivat viljaansa ja lähtivät erämaahan kuningas Nooan sotajoukkojen edeltä.

    2 Ja Herra vahvisti heitä, niin ettei kuningas Nooan väki saanut heitä kiinni hävittääkseen heidät.

    3 Ja he pakenivat kahdeksan päivän matkan päähän erämaahan.

    4 Ja he tulivat erääseen maahan, niin, nimittäin hyvin kauniiseen ja ihanaan maahan, puhtaan veden maahan.

    5 Ja he pystyttivät telttansa ja alkoivat viljellä maata ja alkoivat rakentaa rakennuksia; niin, he olivat ahkeria ja tekivät työtä tavattomasti.

    6 Ja kansa halusi Alman kuninkaakseen, sillä hän oli kansansa rakastama.

    7 Mutta hän sanoi sille: Katso, ei ole hyväksi, että meillä olisi kuningas, sillä näin sanoo Herra: aÄlkää pitäkö yhtä lihaa toista korkeammassa arvossa, eli yksi ihminen älköön luulko olevansa toisen yläpuolella; sen tähden minä sanon teille, ettei ole hyväksi, että teillä olisi kuningas.

    8 Jos kuitenkin olisi mahdollista, että te voisitte aina saada oikeamielisiä miehiä kuninkaiksenne, teillä olisi hyvä olla kuningas.

    9 Mutta muistakaa kuningas Nooan ja hänen pappiensa apahuutta; ja minä itsekin bjäin ansaan ja tein paljon sellaista, mikä oli iljettävää Herran silmissä, ja se sai minut tekemään ankarasti parannusta;

    10 paljon aahdistuksen jälkeen Herra kuitenkin kuuli huutoni ja vastasi rukouksiini ja on tehnyt minut välineeksi käsissään saattaessaan bniin monia teistä tuntemaan totuutensa.

    11 Kuitenkaan en tästä kersku, sillä minä olen ansioton itsestäni kerskumaan.

    12 Ja nyt minä sanon teille: Te olette olleet kuningas Nooan sorron alla ja olette olleet hänen ja hänen pappiensa orjuudessa, ja he ovat johdattaneet teidät pahuuteen; sen tähden te olitte pahuuden asiteissä.

    13 Ja nyt, koska te olette Jumalan voimalla vapautuneet näistä kahleista, niin, nimittäin kuningas Nooan ja hänen väkensä käsistä ja myös pahuuden kahleista, niin minä toivon, että te apysytte lujina tässä bvapaudessa, jolla teidät on tehty vapaiksi, ettekä salli ckenenkään olla kuninkaananne.

    14 Älkää myöskään salliko kenenkään olla aopettajananne tai palvelijananne, ellei hän ole Jumalan mies, joka vaeltaa hänen teitänsä ja pitää hänen käskynsä.

    15 Näin Alma opetti kansalleen, että jokaisen tulee arakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, jotta heidän keskuudessaan ei olisi bkiistaa.

    16 Ja nyt, Alma oli heidän aylipappinsa, koska hän oli heidän kirkkonsa perustaja.

    17 Ja tapahtui, ettei kukaan saanut avaltuutta saarnata tai opettaa muuten kuin hänen kauttaan Jumalalta. Sen tähden hän vihki kaikki heidän pappinsa ja kaikki heidän opettajansa, eikä ketään vihitty, elleivät he olleet vanhurskaita miehiä.

    18 Sen tähden he valvoivat kansaansa ja aravitsivat sitä sillä, mikä kuuluu vanhurskauteen.

    19 Ja tapahtui, että he alkoivat menestyä tavattomasti siinä maassa; ja he nimittivät maan Helamiksi.

    20 Ja tapahtui, että he lisääntyivät ja menestyivät tavattomasti Helamin maassa, ja he rakensivat kaupungin, jonka he nimittivät Helamin kaupungiksi.

    21 Mutta Herra näkee hyväksi akurittaa kansaansa; niin, hän koettelee sen bkärsivällisyyttä ja uskoa.

    22 Kuitenkin, jokainen, joka panee aturvansa häneen, bylennetään viimeisenä päivänä. Ja näin oli tämän kansan laita.

    23 Sillä katso, minä osoitan teille, että heidät saatettiin orjuuteen, eikä heitä voinut kukaan vapauttaa, paitsi Herra, heidän Jumalansa, niin, nimittäin Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala.

    24 Ja tapahtui, että hän vapautti heidät ja osoitti heille väkevän voimansa, ja suuri oli heidän riemunsa.

    25 Sillä katso, tapahtui, että heidän ollessaan Helamin maassa, nimittäin Helamin kaupungissa, ja viljellessään ympäröivää maata, katso, lamanilaisten sotajoukko oli maan rajoilla.

    26 Nyt tapahtui, että Alman veljet pakenivat pelloiltaan ja kokoontuivat yhteen Helamin kaupunkiin; ja he olivat hyvin peloissaan lamanilaisten ilmaantumisesta.

    27 Mutta Alma meni heidän keskuuteensa ja kehotti heitä olemaan pelkäämättä ja muistamaan Herraa Jumalaansa, niin hän vapauttaisi heidät.

    28 Sen tähden he tukahduttivat pelkonsa ja alkoivat huutaa Herran puoleen, että hän pehmittäisi lamanilaisten sydämet, niin että he säästäisivät heidät ja heidän vaimonsa ja lapsensa.

    29 Ja tapahtui, että Herra pehmitti lamanilaisten sydämet. Ja Alma ja hänen veljensä menivät ja antautuivat heidän käsiinsä; ja lamanilaiset ottivat haltuunsa Helamin maan.

    30 Nyt lamanilaisten sotajoukot, jotka olivat ajaneet takaa kuningas Limhin kansaa, olivat olleet monta päivää eksyksissä erämaassa.

    31 Ja katso, he olivat löytäneet nuo kuningas Nooan papit paikasta, jota he kutsuivat Amuloniksi; ja he olivat alkaneet pitää Amulonin maata hallussaan ja olivat alkaneet viljellä maata.

    32 Nyt noiden pappien johtajan nimi oli Amulon.

    33 Ja tapahtui, että Amulon vetosi lamanilaisiin, ja hän lähetti myös heidän vaimojaan, jotka olivat lamanilaisten atyttäriä, vetoamaan veljiinsä, etteivät he hävittäisi heidän miehiään.

    34 Ja lamanilaiset tunsivat amyötätuntoa Amulonia ja hänen veljiään kohtaan eivätkä hävittäneet heitä heidän vaimojensa tähden.

    35 Ja Amulon ja hänen veljensä liittyivät lamanilaisiin, ja he kulkivat erämaassa etsimässä Nefin maata, kun he löysivät Helamin maan, jota Alma ja hänen veljensä pitivät hallussaan.

    36 Ja tapahtui, että lamanilaiset lupasivat Almalle ja hänen veljilleen, että jos he näyttäisivät heille tien, joka johti Nefin maahan, niin he soisivat heidän pitää henkensä ja vapautensa.

    37 Mutta kun Alma oli näyttänyt lamanilaisille tien, joka johti Nefin maahan, he eivät pitäneet lupaustaan vaan asettivat Almalle ja hänen veljilleen avartijoita ympäri Helamin maata.

    38 Ja loput heistä menivät Nefin maahan; ja osa heistä palasi Helamin maahan ja toi mukanaan myös niiden vartijoiden vaimot ja lapset, jotka oli jätetty maahan.

    39 Ja lamanilaisten kuningas oli suonut Amulonille oikeuden olla Helamin maassa olevan kansansa kuningas ja hallitsija; hänellä ei kuitenkaan olisi valtaa tehdä mitään vastoin lamanilaisten kuninkaan tahtoa.